Maaliskuussa, kun SDP: n nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne pyrki puheenjohtajaksi, häneltä kysyttiin, mitkä olivat ne syyt, miksi hänen puolueensa kannatus oli laskenut. Silloin puolueen kannatus oli vielä 16,3 %. Rinne vastasi, että yksi syy oli se, että ”SDP:tä on totuttu pitämään puolueena, joka turvaa työllisyyttä ja hyvinvointia. Kun maailmantalouden tilanteenkin vuoksi perusvire on muuttunut, kansalaiset arvioivat puolueen epäonnistuneen politiikassaan.
Heti valintansa jälkeen näemme kuitenkin urpilaistuneen Rinteen. Hän kehuu vuolaasti hallituksen ratkaisuja ja jopa lapsilisien kosmeettiset muutokset tyydyttävät häntä. Näin vaikka ennen valintaansa hän lupasi taistella kynsin hampain uuden demarinnäköisen hallitusohjelman puolesta.
Jutta Urpilaisen hallituksen mukanaolosta lähtien demarit ottavat melkein aina kunnian tästä ja tuosta päätöksestä. Myös niistä päätöksistä, jotka ovat kuntalaisten kannalta heikosti ymmärrettävissä.
Tunne on sitten se, että demarit lupaavat yhtä ja toista, mutta valintansa jälkeen ja hallituksessa kääntävät takkinsa. Rinne ei ole toistaiseksi tuonut muutoksia. Toki kantansa sukupuolineutraaliin avioliitoon on juuri sellainen mitä toivotaan. Enemmistö kansasta on Rinteen kanssa samaa mieltä. Vain tuo ei riitä. Tarvitaan radikaaleja lääkkeitä köyhyyden ja eriarvostamisen torjumisessa.
Suomen demarit eivät ole yksin omassa ahdingossaan Euroopan demareiden avaruudessa. Kannatuksen lasku toistuu myös Espanjassa ja Ranskassa. Syyt ovat pääpiirtein melkein samanlaisia: pitkä hallitusvastuu leikkauksineen, työttömyys, tuloerojen kasvaminen, muutoksia työmarkkinoilla, taloudellinen kriisi ja puolueiden johtohahmojen vaihtuminen toi uusia sukupolvia johtajista, joille perimmäisen sosiaalidemokraattisen aate, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ole ollut niin lähellä (käytännössä). Nämä pomot veljeilivät ja veljeilevät oikeistolaisten pomojen kanssa omaksuen oikeistolaisia ratkaisuja politiikassaan. Prioriteetit ja yksityiskohdat vaihtelevat maasta toiseen.
”Puolueemme ei ole osannut lukea meidän kannattajien toiveita ja tarpeita” Näin selittää Espanjan televisiossa Sosiaalistipuolueen puheenjohtajaehdokas Eduardo Madina (38v). Puolueensa kannatuksen laskua.
Samoin kuin Suomessa, Espanjan demareiden kannatus sukeltaa. Puolue on oikeistolaistunut liiaksi ja harrastanut samanlaista leikkauspolitiikkaa kuin oikeistolainen Kansanpuolue. Nyt uusi puolue, joka sai jopa edustajansa Europarlamentissa,”Podemos” eli ”Voimme”, vie kannattajia demareilta ja muilta vasureilta. Sosialistipuolueen puheenjohtaja Alfredo Pérez Rubalcaba ilmoitti jättävänsä tehtävänsä ja puolue on kutsunut ylimääräisen puoluekokouksen valitsemaan uutta puoluejohtajaa. Ylimääräistä puoluekokousta pidetään 26 ja 27. heinäkuuta. Tällä hetkellä on kolme ehdokasta ja vahvin heistä on kansanedustaja Pedro Sánchez (42v). Toiseksi Eduardo Madina ja kolmas ehdokas on José Antonio Pérez Tapia (59v).
Suomen demareiden puoluejohtajan vaihto ei ole tuonut kaivattuja muutoksia puolueen kannatukseen. Eduskuntavaalit ovat edessä eikä aurinkoa näy vielä tunnelin päässä. Luottamuksen paluu ei onnistu ilman radikaaleja muutoksia päätöksissä ja päätöksenteossa. Vain kasvojen vaihdosta ei ole apua.
Jos suuntaa halutaan muuttaa, silloin eivät vain sanat ja teot paina vaan johdonmukaiset ja konkreettiset ehdotukset ja teot.
Suomessa Kokoomuksen kannatus pysyy vahvana, koska kannattajat kokevat, että puolue tekee heidän näköistään politiikkaa, ja niin kauan kun Kokoomuslaisten ajatukset ja toimintatavat pysyvät maassa vahvoina ja johdonmukaisina, heidän kannatuksensa pysyy vahvana.Demareiden epämääräisille ohjelmille ja lupauksille ei ole kysyntä missään, sen sijaan aidolle sosiaalidemokratialle kyllä. Jos demarit ryhtyvät lukemaan kannattajien toiveita ja tarpeita, mutta eivät toimi vastatakseen niihin, nämä demaripuolueet pysyvät jatkossakin nykyisessä jamassa.
Sosiaalidemokratian tavoitteet Suomessa(Wikipediasta):
Järjestäytynyt sosiaalidemokraattinen liike Suomessa sai alkunsa 1899 kun työväenyhdistysten edustajat ympäri maan perustivat Suomen työväenpuolueen, joka myöhemmin oli kehittyvä Suomen sosialidemokraattiseksi puolueeksi (Suomessa puolue kirjoittaa nimensä aina ”yhdellä aalla”). Edustajat julistivat Forssan ohjelmassa listan tavoitteita, jotka he asettivat puolueelle poliittisen päätöksentekoprosessin kautta toteutettaviksi. Tavoitteisiin kuuluivat, muun muassa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, suhteellinen vaalijärjestelmä, lainsäädäntöoikeuden asettaminen kansalle (monarkin sijaan), yhdistymis-, kokoontumis-, paino-, ja sananvapaudet, työajan määrääminen 8-tuntiseksi, oppivelvollisuus, maksuton opetus, naisten ja miesten yhdenvertaisuus, työsuojelulainsäädännön kehittäminen, progressiivinen verotus sekä maksuton lääkärin apu.