Miksi sotaa pakenevat naiset eivät tule Eurooppaan?

Alla oleva kirjoitus ilmeistyi viisi päivää sitten Uuden Suomen blogissa. Artikkelin keskusteluketjussa on 212 kommenttia ja se on jaettu 12 kertaa Twitterin palveluksessa ja Facebookissa 1,1 tuhatta jakoa! Kiitos lukijoille!

_________________________________________

Näin suomalaisen ottamia kuvia nuorista miehistä vastaanottokeskuksessa ja luin hänen ”järkevät” päätelmänsä turvapaikanhakijoiden sukupuolesta. Kuvien ottaja ihmettelee, miksi turvapaikanhakijoista suurin osa on nuoria miehiä.

Kuten moni suomalainen, en tunne syvällisesti esimerkiksi Syyrian ja Libyan kulttuureita, saati kaikkia kulttuureita, joista turvapaikanhakijat pakolaisleireille saapuvat. Sen sijaan, jos tietoa etsii, voi lukea kyseisten maiden pakolaisleirien armottomista olosuhteista, joista kuka tahansa elämäänsä rakastava pyrkisi pois millä tavalla ja mihin hintaan hyvänsä. Pääsy pois sieltä voi olla naisille ja tytöille monikertaisesti kalliimpaa kuin miehille.

Tiedän sodan olosuhteista se verran, että voin sanoa, että silloin kun Keski-Amerikassa oli sotia, Meksikoon ja Yhdysvaltoihin lähti pääsääntöisesti nuoria poikia, koska vanhemmat panostivat siihen. Äidit ja isät sanoivat, että itse saa kuolla, mutta lapselle halutaan mahdollisuuksia. Keski-Amerikassa on ollut sellainen käsitys, että tytöt jäävät vanhempien luokse, satoi tai paistoi, pitämään huolta vanhemmista ja lapsista.

Nykyisin matka melkein mistä ja minne tahansa salakuljettajien armoilla maksaa paljon ja on vaarallinen. Tyttöjä ei lähetetä pitkälle matkalle, koska heitä esimerkiksi käytetään seksuaalisesti hyväksi. Nykyisin moni nainen silti lähtee salakuljettajien armoilla ilman papereita. Ehkä se on osasyynä sille, että maailman turvapaikanhakijanaisista suurin osa on yli 40- vuotiaita. Naisten raiskaukset ovat niin yleisiä Meksikossa (jopa ”viranomaisilta”), että moni nainen käyttää ehkäisyä jo hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä! .

Luin Espanjassa tehdyn selvityksen turvapaikanhakijoista ja sen mukaan vähiten naisia tulee Afrikan maista. Matkan tekotavalla sekä riskeillä näyttää olevan eri merkitys sukupuolesta riippuen. Esimerkiksi Syyriasta Espanjaan tullaan myös patikoiden Egyptin, Libyan, Algerian ja Marokon kautta. Lehtitietojen mukaan matka kestää noin neljä kuukautta. Jos esimerkiksi Välimeren ylittäminen olisi turvallisempaa kuin nyt, Euroopaan tulisi nykyistä enemmän lapsia ja naisia.

Moni ihmettelee myös, miksi nuoret miehet eivät jää kotimaahan sotimaan uskontonsa, etnisen ryhmän, ym. asioiden puolesta. Monille maailman ihmisille sota ja aseisiin tarttuminen ei ole elämän päätarkoitus, vaan se elämä itse. Jos perhe haluaa pysyä konfliktien ulkopuolella ja elää rauhassa, se ei onnistu, koska heitä painostetaan luovuttamaan joko lapsensa tai henkensä sotajoukoille. Ainut vaihtoehto on silloin paeta.

Tuskin jos nyt vaikka perussuomalaisten ja vihreiden välillä syttyisi sota, kaikki suomalaiset rientäisivät auttamaan yhtä tai toista leiriä. Tuskin toivoisimme, että lapsemme joutuisivat tapetuiksi poliittisten erimielisyyksien takia. Politiikka maailmassa ei ole niin suuressa arvossa kuin kenties Suomessa.

Vastaanottokeskuksen kyttäysvalokuvaaja ihmetteli, miksi turvamies kielsi kuvaamisen. Vastaanottokeskuksen pitäisi olla pakolaisille ja turvapaikanhakijoille rauhoituspaikka, jossa pitää tuntea olevansa turvassa. Mitä jos suomalaisten kotiin mentäisiin ottamaan kuvia ilman lupia, kun ollaan vaikkapa ruokailemassa? Tai kuten Soini sanoi puoluekokouksessa, kun puhui mökillään käyneistä toimittajista, että se ei ole suomalainen tapa. Ilmeisesti Soini erehtyi! Soini on  ministeri ja turvapaikanhakijat vain avun terpeessa olevia ihmisiä.

Tänään 19.8.2015 vietetään Maailman humanitaarisen avun päivää. Päivää vietetään ympäri maailman nyt seitsemättä kertaa ja sen tarkoituksena on muistuttaa haasteista ja riskeistä, joita humanitaarinen avustustyö sisältää. 

Muuta:

Eurooppa vastaanottaa noin 2% Syyrian pakolaisista.

90 prosenttia konfliktimaiden (Syyria, Eritrea, Somalia) pakolaisista on köyhissä naapurimaissa alkeellisissa oloissa.

Kriisimaahan Kreikkaan on tähän menneessä saapunut yli 20 000 turvapaikanhakijaa. 80 prosenttia Kreikkaan saapuneista on lähtöisin Syyriasta, Afganistanista ja Irakista.

Välimeren ylittäneitä on noin 260 000 ihmistä.

Joitakin lähteitä:

http://www.un.org/spanish/News/story.asp?NewsID=33075#.VdQmxJcdHIU

http://www.ipsnoticias.net/2014/07/espana-es-una-puerta-incierta-a-europa-para-refugiados-sirios/

http://www.elmundo.es/internacional/2015/04/21/5535505022601dd40d8b457d.html

http://www.taringa.net/posts/femme/13178339/Las-mujeres-

que-seran-violadas-Rumbo-a-EEUU-via-Mejico.html

Mainokset

Kalastajakylien humanismi myös EU:n neuvottelupöytiin

Tämä on jo vakava kirjoitus tärkeästä kansainvälisestä aiheesta.

Viime päivinä on kiinnittey huomiota siihen ihmisvirtaan, joka kulkee etupäässä Afrikasta yrittäen päästä Euroopan Unionin maihin. Italia ja Espaja ovat olleet tulijoiden virtojen paineiden alla.

Toisin kuin Suomessa, jossa uutisoinissa ja julkisessa keskustelussa luvut ovat keskeisessä asemassa, esimerkiksi Espanjan julkisessa keskustelussa korostuu myös hädässä olevien ihmisten auttaminen.

Ihmiset pyrkivät pois omasta kotimaasta konflinktien mutta myös taloudellisten syiden takia. Kuka haluaisi jäädä paikkoihin, joissa ei ole mahdollista kehittyä ja jossa eläminen on minuuteista minuutteihin kamppailua? YK:n mukaan joka minuutti 8 ihmistä maailmassa lähtee omasta kodistaan pakotettuna lähtemään.

Arvioiden mukaan vuona 2011 noin 43,3 miljoonaa ihmistä oli siirretty voimakeinoin vainon ja konfliktien takia. Siirtolaisista noin 46 prosenttia on lapsia.

Euroopassa luvut ovat kasvaneet viime vuosina. EnVuonna 2014 EU sai 626.000 turvapaikanhakemusta. Tänä vuonna on arvioitu, että vain Saksaan tehdään 450 000 turvapaikanhakemusta! Paitsi se, että ihmiset kuolevat matkalla ja saapuvat Euroopaan hakemaan turvapaikansa, ongelma on myös se, että Lybian ja muiden Afrikan maiden rannoilla tuhansia ihmisiä odottaa laivansa.

Ihmisvirrat ja samalla tragediat jatkuvat vuodesta toiseen. Tiedostusvälineet ovat täynnä toimittajien ja poliitikoiden vähemmän tai enemmän varteenotettavia ehdotuksia. Liian usein ehdotukset keskittyvät hoittamaan seurauksia, mutta ei syihin, jotka aiheuttavat siirtolaisuutta.

Kova politiikka, jossa vaaditaan laivojen hajottamista, muurien ja aitojen rakentamista, ihmisten viemistä pakolaisleireihin, ym. vaatii myös kehistysyhteistyörahojen vähentämistä, aseiden vientiä, konfliktien kovenemista ja ihmisten ja uskontojen vastakkainasettelemista.

Eurooppa huolestuu, koska köyhät koputtelevat omien rajojen muureihin ja hyppivät rajojen yli, mutta konfliktien alueilla ja muissa maapallon osissa on myös suuria ihmivirtoja, joista tiedämme hyvin vähän.

Valtioiden keskeinen yhteistyö on keskeisessä asemassa. Silloin kun konfliktit syntyvät ja kehittyvät, pakolaisongelmien syntyminen ei näyttä olevan poliitikoiden huoleissa. Libyan tilanne on osuva esimerkki. Jotkut sanovat, että kun Gaddafi hallitsi Libyassa, siirtolaisongelma pysyi jotenkin hallinnassa. Tuskin Gaddafikaan puuttui siirtolaisuuden syihin ja yritti parantaa ihmisten oloja lähtömaassa. Gaddafi vain piti Italiaa tyytyväisenä pidättämällä siirtolaisia ja viemällä heitä leireihin.

On julmaa toivoa, että hekkokuntoiset veneet hoitaisivat rajavartijoiden suojelutehtävän ja matkustajat kuolisivat meressä. Ihmisten elinmahdollisuuksien helpottaminen omassa kodissa, kylissä ja kaupungeissa on ongelman avain ja siinä kehistysyhteistyö on ollut edes yksi mahdollisuus. Nyt EU:n raha palaa ihmisvirtojen pysäyttämiseksi ja ihmisten sijoittamiseksi, kun kehitysyhteistyöllä voitaisiin antaa mahdollisuuksia elämiseen ihmisten omalla lähiseudulla.

Siitrtolaisongelma ei ole vain Euroopan Unionin maiden ongelma vaan koko kansainvälisen yhteisön. Se on humanitaarinen kriisi, joka koskettaa myös niitä maita joista lähdetään.

Talouspakotteiden asettamisen, kehistysyhteistyön luopumisen sijasta pitäisi lisätä kehitysprojekteja tai avata reiluja väyliä Eurooppaan haluaville. Kielloilla ja tiukalla rajapolitiikalla ylläpidetään ihmissalakuljettajien bisnestä yllä.

Ihmisyyttä tarvitaan neuvottelupöydissä, päättäjien kabineteissa eikä vain kalastajakylissä Etelä-Euroopassa ja Aasiassa. Kunnioitukseni siirtolaisia auttaville kyläläisille.

Siirtolaiset

Välimeren tragedia on jatkunut vuodesta toiseen. Foto UNHCR