Kreikan tilanteesta ja ajankohtaisista käänteistä on kirjoitettu niin paljon ja lausuttu miljoonia viisauksia (monien raamattujen verran), ettei enää tunnu järkevältä vielä kerran kirjoitella Kreikan tilanteen syistä ja Kriekan tilanteesta sinänsä.
Kreikka on jo kuin se potilas, josta melkein joka eurooppalainen lääkäri on lausunut diagnoosinsa ja välillä jopa hoitokeinonsakin, mutta potilas silti odottaa sairaalan käyttävällä, josko lääkäri tekisi sen, mitä pitäisi.
Tuntuu jo siltä, että mitä tahansa mitä Kreikasta sanotaan tai kirjoitetaan on tässä vaihessa silkkaa ajanhukkausta. Nyt olisi jo korkea aika tehdä, mutta kuka tekee ja mitä?
Odotamme, odotamme sunnuntaihin asti, kuten olemme monta kuukautta ja vuosia odottaneet, että jotakin radikaalia hoitoa tehtäisiin. Odottamme turhaan. Kreikka on anonut lisää rahaa ja luvannut täyttää ainakin joitakin lainottajien toivomuksia.
Tiedämme varsin hyvin, että tämä ratkaisu on vain väliaikainen. Kohta Kreikka on taas samassa ja pahemmassa tilanteessa kuin nyt, ja sama itkuvirsi Kreikan tehottomuudesta ja maksukyvyttömyydestä toistuu ja kreikkalaiset tuntevat ahdinkoa omissa nahoissaan.
Ihmetellä sopii, kuinka paljon Kreikka saa velkaantua ja kuinka paljon muiden Euroopan maiden pitää antaa omaa rahaa pankkien pelastamiseksi. Koko Kreikan hoidossa ei ole niin paljoakaan väliä mitä kreikkalaisille tapahtuu, vaan mitä pankeille tapahtuu. Ja kuinka paljon troikkaa tyydytetään.
”Kreikka on esimerkki Euroopan tehottomuudesta”, sanoi itse Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras ja hänen kanssaan on helppoa olla nyt samaa mieltä. Jos Eurooppa ja länsi uppoavat, se ei johdu mistään islami-invaasiosta tai monikulttuurisuuden pahuudesta vaan omasta tehottomuudesta.
Taloudellinen rappio ja henkinen rappio kulkevat käsikädessä. Mitä enemmän taloudellista ahdinkoa, sitä enemmän populismin suosio nousee. Eikä siksi, että populismi olisi oikeassa vaan koska ratkaisut taloudellisiin ongelmiin etsitään uhkia maalailemaalla ja etsimällä syntipukkeja omaan ahdinkoon ulkuopuolisilta eikä oppimalla ja korjaamalla omia virheitä. 30 luvulla juutalaiset olivat syntipukkeja ja nyt maahanmuuttajat, muslimit, erilaisuus. Sama toistuu.
Mitä itse tekisit Kreikan suhteen. Saat tarjota ratkaisuja. En tule hyväksymään kommentteja, joissa kreikkalaisia syytetään. Kaikki kreikkalaiset eivät ole vastuussa Kreikan johtajien seikoilusta, korruptriosta, ym. Keskitytään nyt ratkaisuun. Ehkä pääministeri, valtionvarainministeri ja ulkoministeri laskeutuvat Olymposta (tai lentokoneista) lukemaan mitä mieltä olemme.
Kokoustetaan, puhutaan ja laskuja maksamme me kaikki.
Taloussanomat.