Kuka karkaa karkauspäivänä?

Tänään on toisenlainen maanantai, siis sellainen päivä joka toistuu vain joka neljäs vuosi. Perinteen mukaan nainen voi tänään kosia miestä.

Lapinjärven kunta on julistautunut ”rakkauden kunnaksi” ja tänään Lapinjärvellä järjestetään neljättä kertaa perinteinen Karkauspäivän kosinnat -tapahtuma. Julkiset kosinnat tapahtuvat Suomen suurimman potkukelkan päällä. Tulevat morsiusparit saavat kunnalta lahjaksi tontin puoleen hintaan. Hyvä ja hauska idea! Lapinjärvi ei ole kovin kaukana pääkaupunkiseudulta. Toivoa sopii, että ne tontit ovat hyvässä paikassa.

Varmasti moni muu kuin minä miettii miksi suomeksi tämän päivän nimi on karkauspäivä. Löysin vastauksen: ”Kuka karkaa ja mistä? Päivän erikoinen nimi on vanhaa perua. Se tulee ajalta, jolloin ajan mittaukseen käytettiin sauvaa tai levyä, jossa oli reikä tai kolo eri päiville. Vuorokauden vaihtuessa tikkua siirrettiin seuraavaan reikään tai koloon, paitsi karkauspäivänä, jolloin reiästä otettu tikku laitettiin takaisin alkuperäiseen reikään. Se siis hypähti paikallaan eli ”karkasi”.”

Yksi ylimääräinen päivä on iloinen asia kuin myös se, että maaliskuu on merkki kevästä.

Mainokset

Läyliäinen

Navigattori käski meitä ajamaan Ikkalasta Lopelle Karkkilan ja Läyliäisen kautta.

Kuvittelen, että Läyliäinen oli yksi niistä lukuisista maaseutukylistä, josta aktiivinen elämä on kadonnut. Erehdyin pahasti. Läyliäisessä on monenlaisia palveluja ja yrityselämä näkyy hyvin katukuvassa.

Läyliäisen pääkadun (päätien)varrella on puista tehdyt kyltit, joissa lukee Läyliäinen ja Kiitos, että ajat vaovasti. Autoilija on kiltti ja ajaa nopeusrajoituksen mukaan.

Läyliäisestä eniten kiehtoo kylän nimen. Espanjankielisille y:n, ä:n ja ö:n ääntäminen ovat varsinkin kieliopiskelun alussa kuin painajainen. Kirjoitin eilen Facebookin sivulle, että jos osaa sanoa ”Läyliäinen” oikein, osaa puhua suomea. 🙂

Miten olisi Läyliäisessä syödään äyriäisiä yömyöhään? 🙂

Elävä kylä. Harmaudelle emme nyt mahda mitään.

 

Hyviä härkäviikkoja!

Eräässä karkkilalaisessa kaupassa asiakas rouva toivottaa myyjälle ”hyviä härkäviikkoja!” Myyjä sanoo kiitos ja samalla toteaa, ettei hän tiedä mitä härkäviikko tarkoitta. Hyvä, koska minuakin kiinnosti mitä se tarkoitti, eihän Suomessa nykyisin näe härkiä töissä pelloilla.

Rouva kiltisti selittää, että se on se aika, jolloin joulujuhlat päättyvät ja seuraavat alkavat. Eli nuutinpäivästä laskiaisiin. Silloin tehdään työtä, syödään (toivon mukaan) vähemmän eikä ole siis juhlapyhiä tiedossa.

On hyvä, että ihmiset jaksavat vastata, mutta erityisesti se, että ihmiset jaksavat ja uskaltavat kysyä.

Katsoin mitä kotimaisten kielten keskuksen sivuilla sanotaan asiasta:

”Loppiaiselta ei ole tietoa juhlapäivist, on vaan arkiviikkoi (Lapinjärvi),alakaa ehejät viikot, karvakengät, reikäleivät ja kalikkareet (Alavus),terveet viikot (Nilsiä) tai emäseläkä ettee aokee (Kangasniemi). Ja kun hyvällä lapsella on aina monta nimeä, niin myös joulun jälkeisellä pyhättömällä kaudella. Siitä voidaan käyttää myös mm. nimityksiä härkäviikot tai selkäviikot. Edellinen viittaa siihen, että joulun jälkeen on taas tehtävä raskasta työtä, ja lienee saanut alkunsa sillä alueella, jolla härkiä on käytetty vetojuhtina. Jälkimmäisessä selkä tarkoittaa talvenselkää.

 

Pyhättömistä viikoista puhuttaessa mainitaan yleensä jotain myös ruoista, joskus saattaa arkisesta elämänmenosta selvitä muutakin: alkkava selkäviiko ja reikäleevä (Perniö), härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupaka ja vittaköyret (Pomarkku), läpileivät, selkäviikot ja ympyriäiset pernat (= perunat) (Eräjärvi), läpileivät, selekäviikot ja mahamakkarat (Kuorevesi), sarvileivät (leipä rei’itettiin lehmän sarvella) ja selkäviikot (Pälkäne), selkäviikot ja laukkuleivät (Padasjoki), selkäviikot ja ruisleivät (Vuoksenranta) jne. tai selekäviikoilla seipään vinkuissa syö kyllä suolasilakoitakin (Kitee).

 

Talven selän on sanottu taittuvan Heikin yöllä (Somerniemi), Paavalina (Pöytyä) tai Matista (Vihti). Joidenkin tietojen mukaan maarianpäivänä loppuu selkäviikot (Lammi).”

 

Kun suomalainen miettii lopettavansa joulujuhlat loppiaisena tai nuutinpäivänä, espanjalaiset vasta riehaantuvat juhlimaan Itämaan tietäjien kunniaksi. Espanjassa loppiaisena on suuria ja näyttäviä kulkueita. Toki espanjalaiset puhuvat myös laihoista lehmistä (Vacas flacas) tai tammikuun ylämäestä (La cuesta de enero) kuvamaan juhlien jälkeistä aikaa.

 

Joulumuistot lapsuudesta

Nyt on se aika, kun kouluissa lapset esittävät erilaisia näytelmiä joulujuhlissa. Tunnetuin näytelmä on Tiernapojat, mutta on muitakin. Esimerkiksi nyt meidän talossa asuu yksi paimen ja jopa joulupukki itse. Muistatko mikä hahmo olit joulujuhlissa? Jokainen varmasti muistaa aikuisenakin, millaisia osia on esittänyt joulujuhlissa.

Ruuku on Nicaraguasta ja tonntu jostain kaupasta. Kynttilä on nurmijärveläisen kaverin tekemä.

Kun olin pieni, Achuapassa järjestettiin joskus vaelluksia, siis ”posadoja”. (la posada = majapaikka) ”Posadas” on kuin koko kylän teatteriesitys, jossa Maria ja Joosef etsivät majapaikan. Ihmiset laulavat kunnes heidät otetaan vastaan, päästetään sisään, ja kaikki rukoilevat ja juhlivat. En pääsyt koskaan jouluaiheisiin näytelmiin.

Ainut teatteriosa, johon muistaakseni olen osallistunut, on vyötiäinen. Se oli koulun päättäjäisjuhlassa, Achuapan ala-asteella. Esitys oli eläimistä ja itse olisin tahtonut olla pupu tai orava. Opettaja ei suostunut vaihtoon, kaikista pyynnöistä huolimatta. Aina se ei mene kuten lapsi haluaisi. Kesti kauan ennen kuin pystyin hyväksymään sen, että vyötiäinenkin on söpö eläin. 😀

Tänään sain kuvassa olevia joulutavaroita. Tärkeintä ei ole tavaroiden arvoa vaan teko. Kiitoksia lahjan lähettäjille tästä ilon aiheesta!

Espanjalaisia lehtiä, jouluherkku ja hieno kyltti. Joulu saa jo tulla! Kiitos vielä kerran yllärin järjestäville tontuille! ❤

Lipeäkala

Joulukuussa 2009 kirjoitin Uuden Suomen blogin mielenkiintoisesta keskustelusta perinteisten suomalaisten jouluruokien alkuperästä. Silloin vietimme joulua kolmen sukupolven voimin.

”Mielestäni suomalainen joulupöytä on runsas, värikäs ja kerta kaikkiaan herkullinen. Historiansa aikana se on saanut vaikutteita lännestä ja idästä ja nykyisin myös muualta.

Mutta mitkä niistä ruoista ovat perisuomalaisia? Ensiksi minulle tuli mieleen karjalanpaisti.

Isoäiti tiesi, että periaatteessa kaikki sikaruoat ovat hyvin vanhoja suomalaisia ruokia, samoin kuin lipeäkala. Olen maistanut lipeäkalaa ja kuuluun siihen väestönjoukkoon, joka ei joulupöydässä kaipaa sitä. Sen sijaan muut suolakalat ovat tervetulleita suutarinlohesta sushiin.

Säilykekalojen myyntikoju Helsingin Tuomaan markkinoilla. 10.12.2014

 

Joulupöydässämme kinkullekin on paikkansa. Kinkku on hyvin kansainvälinen jouluruoka ja hyvin vanhakin. Ennen vanhaan se oli hyvin kallista ja siksi pääasiassa varakkaiden perheiden jouluruokaa.

Pidän paljon rosollista, mutta kuulemma sekään ei ole Suomessa, vaan Venäjällä keksitty ruoka. Piparkakutkin taitavat olla muualta saatuja lahjoja. Kuulemma ennen vanhaan niitä leivottiin lääkkeiksi.

Me kotona pysyimme tänä jouluna perinteisellä kotimaisella ruokalinjalla, vaikka guacamolekin löysi paikkansa. Jossain perheissä syödään kalkkunaa ja hanhipatéta. Ja jossain kaupoissa tänä jouluna oli jo myytävänä bataattilaatikkoa.

Ruokakulttuuri muokkautuu joustavasti muualta tuleville vaikutuksille. Kiitos uteliaille ja kokeilevaisille ihmisille.

Hyviä ruokahetkiä kaikille!”

Vastauksia tuli silloin paljon ja kommentit paljastavat kuinka ihmiset viettävät joulunsa ja erityisesti mitä syövät. Teksti on yhä ajankohtainen ja siksi siirsin sen tänne.

Tässä suomalaisista jouluherkuista espanjaksi: Comida finlandesa de Navidad

 

Ikkalan pikkujoulut

Tulimme kylän pikkujuhlista. Kutsuissa luki, että ulkona oli tonttupolku lapsille ja siksi meidän piti ottaa taskulamput mukaan. Ja niin olikin. Oli pimeä mutta mukava ilta ja Kokin pihalta lapset ja myös aikuiset etsivät tonttuja. Jokaisella tontulla oli nimet ja tonttujen nimet piti kirjoittaa lappuun, joka palautettiin tonttupolun järjestäjälle.

Tonttu leikkimökissä. 🙂

Aika hyvä idea!

Sisällä meitä odotti fyysisesti ja henkisesti lämmin navetta, jonka yksi haltiatar oli muuttanut ihanaksi joulutuvaksi koristeineen, kynttilöineen ja joulukuusineen. Kun astuimme sisään, meille tarjottiin joulupuuroa, sitä oikeaa, johon laitettiin kanelisokeria.

Yhdessä lauloimme joululauluja ja lapset esittivät tanssi- ja laulunumeroita. Pari tahoa sai palkintojakin.

Ikkalan kylän asukasyhdistys myömsi koulun vanhempaintoimikunnalle apurahan koululaisten tapahtumia varten. Ikkalan koulussa on hyvin aktiivinen vanhempaintoimikunta.

Sanakilpailu oli haastava, hauska ja mielenkiintoinen. Piparkakkusanasta meidän piti muodostaa mahdollisimman paljon muita sanoja ja sanoja löytyy hirmuisesti.

Välillä joimme kahvia ja mehua joulutorttujen kanssa ja laulettiin lisää joululauluja.

Juhlan kohokohta oli vuoden verran odotettu ihka-oikea joulupukki lahjoineen. Jokaisen lapsen ja aikuisen kasvoilla näkyi kunnioitus vanhaa setää kohtaan, kuten pitääkin.

Kiitos juhlan järjestäjille tunnelmallisesta juhlasta!

Juhlassa oli kuin oli myös paljon näitä ihania tonttuja. ❤

22 juhannusta

Tietokone auki ja siellä komeilee tuore hallitusohjelma. Uuden hallitusohjelman nimi on ”Suomi uuteen nousuun: kasvua ja työllisyyttä”.

Istun lukemaan ja sitten hän tuo kahvimukin, paahdetun leivän jossa on juustoa, kinkkua, salaattia ja tomaattia. Tuntuu mukavalta, iloiselta, kuten yleensä niinä aamuina, jolloin hän tekee niin.

Tänään on vain erikoinen aamu, paitsi se, että on juhannusaatto, on myös hääpäivämme. 22 vuotta sitten istuin hänen pyöränsä tarakalalla kypärä päässä ja lähdimme maistraattiin, jossa meidät vihittiin. Siellä minä ja hän farkkutakeissa ja pari virkailijaa. Ollaanko naimisissa vai ei, se ei ollut tärkeintä, vaan se, että halusimme olla yhdessä. Se halu on jatkunut näinä vuosina.

Elinikäinen juttu kenties. Siltä se ainakin nyt näyttää. Puhun vain puolestani ja kyllä hän tekee kaikkensa, että lähellä kainaloaan pysyn edelleen.

Ei sillä ole mitään väliä muistiko hän millaiseen aamiaiseen hän minua pyysi vaan se, että tuollaisia aamiaisia on jatkuvasti, kuin melkein jokainen päivä olisi hääpäivä.

Valokuva on otettu juhannuksena Luvialla vuonna 1992. Silloin häitä juhlittiin Ollin sukulaisten kanssa. Ollin sisko laittoi hiuksiin kurpitsakukan.

Hallitusohjelmasta ihmettelen vain, miksi valtio aikoo myydä yliopistolle kiinteistöjä, kun muuten yliopistot irtisanovat väkeä. Toiseksi miten se, että jatkossa rahan keruulupia ei tarvittaisi saa Suomea uuteen nousuun. Rahankeruulupia tarvitsevat muun muassa poliitikot vaalien alla. Miten se kansalaisten arkeen liittyisi?