Äitienpäivän läheisyydessä tuli mieleen, että olin Radio Ravun haastattelussa monta viikkoa sitten, silloin kun radio aloitti toimintansa. Toimittaja kysyi eri asioita, mutta taisi olla niin, että pääaihe oli se, että masentuvatko maahanmuuttajat.
Erikoinen kysymys henkilölle, joka nauraa mieluummin kuin itkee. Herkullisin vastaus olisi ollut se, että ”vain suomalainen masentuu”. Luettelihan toimittaja niitä masentuneiden ja itsemurhien tilastoja. Siis ohjelman juonen kannalta tuo vastaus olisi ollut se oikea, mutta ei näin missään nimessä ole.
Suomi asettaa sekä maassa pysyvästi asuville että tulijoille haastavat puitteet ilmaston suhteen (varmasti sanotte, että mitä kylmempää, sen kunnollisempi se talvi on. :). Shortseissa, t-paidassa, auringossa ja jäätelötötterö kädessä harvoin ihminen on surullinen. Ja toki ystäviäkin tarvitaan.
Se, ettei saa helposti ystäviä tai on vain kotona voi vaikuttaa siihen, että neljän seinän sisällä myös vahvan ihmisen mieli muurtuu. Oli hän sitten syntynyt Brasiliassa, Ranskassa tai Suomessa.
Otsikon aiheen kohdalla muistetaan heti sanoa, että konfliktialueista tulleet maahanmuuttajat kärsivät myös masennusta, että kulttuurishokki aiheuttaa masennusta. Näin varmasti on. Pitää muistaa, että kun puhutaan maahanmuuttajista, suurin osa tulee, koska on mennyt naimisiin suomalaisen kanssa. Puolison verkosto ja sosiaalinen elämä vaikuttaa toisen puolison sosiaaliseen elämään. Myös puolison kautta päästään tutuksi sekä yhteiskuntaan että ihmisiin ja on myös toisin päin. Näin kaikessa tasa-arvoisuudessa se on. Riippuu ihmisten aktiivisuudesta, kuinka hän saa ystäviä.
Koska suuri joukko tuosta suuresta maahanmuuttajaryhmästä jota voisi kutsua puolisoryhmäksi on pienten lasten äitejä tai isiä, niin kun puhutaan masennuksesta ei sovi unohtaa, että pienten lasten äidit ja myös isät ovat herkässä asemassa. Mitä nainen mahtaa hormoneilleen?
Koska monille tulijoille on haastavaa löytää töitä mm. kielen taitamattomuuden vuoksi (se vaihtelee ihmisistä toiseen) yleensä suomalainen puoliso lähtee töihin ja nainen tai mies jää kotiin hoitamaan lapsia. Silloin kotiin jäänyt puoliso elää omassa maailmassaan, omassa kuplassaan, joka hän luo itselleen ja lapsille. Se on niin turvallista. En häiritse ketään eikä kukaan häiriinny läsnäolostani.
Jos äiti tai isä sairastaa, hän ei ehkä edes tiedä sairastavansa eikä näin pysty hakemaan apua. Vaatii rohkeutta ja uskallusta lähteä tuntemattomien pariin, vaikkapa kerhoihin. Silti pitää kannustaa näitä naisia ja miehiä menemään kerhoihin ja erilaisiin tapahtumiin lasten kanssa tai ilman heitä, jos se on mahdollista. Ja kerhoissa ei pitäisi jättää ketään yksin tuijottamaan vain kuinka heidän muksunsa leikkii, ilman jutusteluseuraa.
Harrastukset ovat tärkeässä asemassa masennuksen ehkäisykeinona, kuten myös äiti/isä- ja lapsikerhot. Heitän pallon sekä neuvoloihin mutta myös kansalaisjärjestöihin, erityisesti Mannerheimin lastesuojeluliton paikallisyhdistyksiin, seurakuntiin, Punaisen Ristiin, ym, lähestymään pienten lasten äitejä, ei vain maahanmuuttajia vaan kaikkia pienten lasten äitejä ja isiä, erityisesti niitä, jotka hoitavat lastaan kotona. Moni pienten lasten äiti ja isä on yksinäinen, vaikka näin hän ei haluaisi. Moni tarvitsee toistensa seuraa ja apua.
Pitkän ja pimeän talven jälkeen valoisa ja värikäs kevät saapuu kaikille tasapuolisesti! Äitien ja isien henkinen hyvinvointi heijastuu myös lasten hyvinvointiin.
Selvityksen mukaan Suomi on äideille maailman paras maa. En kiistä, mutta ehkä tuossa selvityksessä ei ole otettu huomioon niitä pehmeitä asioita, kuten yksinäisyys, perheiden sosiaalinen verkosto, ym.
Pikkukäenrieska (Gagea minima)
Hyvää äitienpäivää kaikille! Hyvä vanhemmuus ei ole sukupuolesta tai ulkoseikoista kiinni:)
