Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia

Missä ovat muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmat? Tämä on  tämän kirjoituksen tärkein kysymys.

Viime viikolla ja tällä viikolla moni on kirjoittanut Uuteen Suomeen siitä, miksi nyt maahanmuutosta on tehty suurempi ongelma kuin se todellisuudessa on, ja he ovat oikeassa siinä. Välillä kun lukee niitä kirjoituksia maahanmuutosta, tulee surullinen olo ja ehkä se johtuu kirjoitusten tyylistä tai yksinkertaisesti siitä, että vääryys on aina väärin, oli se kohde kuka tahansa. Moni sortuu kärjistyksiin, solvauksiin ja nimittelyyn.

Moni kirjoittaa asiaa, mutta valitettavasti samalla hengen vedolla tekee sitä samaa mitä nämä ”maahanmuuttokriitikot” tekevät: mennään nostamaan yksittäisiä henkilöitä ja käytetään eri mieltä olevista sellaisia sanoja kuin rasisti, natsi ja ”laumat”. Laumoissa on eläimiä. Tiedostava ihminen on ihan muuta. Ilmeisesti vaatii todella paljon olla asiallinen ja keskittyä asiaan eikä ihmisiin. Näin sanon minä, joka on joskus joutunut melkoiseen hyökkäyksen kohteeksi muun muassa tässä samassa Uudessa Suomessa.

Mitä enemmän yksittäisistä henkilöistä, kuten vaikkapa Jussi Halla-ahosta kirjoitetaan, sitä enemmän häntä seurataan ja jopa palvotaan. Jos olisin Halla-aho, niin olisin nyt tyytyväinen, koska mediahuomio on taas (tällä kirjoituksellakin) taattu.

Voidaan sanoa samaa Perussuomalaisista ja heidän maahanmuutto-ohjelmastaan. Joka päivä Uudessa Suomessa on joku, joka kirjoittelee perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta. Sana on toki vapaa, mutta koska olen jo lukenut Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmaa, niin välillä haluaisin tietää muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmista. Onko se nyt niin, että vain Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmalla on väliä? Jos vastaus on myönteinen, perussuomalaiset voivat mennä vaalipäivään tyytyväisinä. Muut tekevät vaalitöitä heidän puolestaan. Jokainen julkisuuden tila on arvokas. Koska nyt kirjoitan niin, tiedän kulkevani vastavirrassa. En voisi kirjoittaa toisin vain siksi, että joku olisi tyytyväinen. Asiat sanotaan suoraan.

Seuraan tiivisti suomalaista poliittista keskustelua jo vuodelta 2008 lähtien. Yksi asia on ymmärtää, sisäistää mitä kirjoitetaan ja toinen hyväksyä. Poliitikoita saa ja pitää arvostella, mutta kun arvostelu keskittyy melko systemaattisesti vain yhteen tai kahteen henkilöön, silloin voisi miettiä, että mihin se johtaa tai miksi on näin. Perussuomalaiset, kuten kaikki puolueet elävät julkisuudesta. Mitä enemmän julkisuutta vaikkapa Halla-aholle annetaan, häntä samalla nostetaan jalustalle.

Perussuomalaisten vaaliohjelmasta olen sitä mieltä, kuten olen jo sanonut aiemminkin, että se sisältää ongelmallisia kohtia. Silti tekstissä on pari asiaa joita voisin allekirjoittaa. Vaikkapa kohta työperäisestä maahanmuutosta tai kysymys kustannuksista. Miksi ei saisi kysyä paljonko se ja se asia maksaa. Paljonko esimerkiksi vapaa liikkuvuus maksaa suomalaisille ja kuka hyötyy siitä rahasta? On hyvä, että Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta puhutaan, mutta samalla hengenvedolla vaadin, että kerrotaan myös muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmien sisällöstä, kuten jo sanoin. Onko niitä olemassa vai onko niin, että vain perussuomalaiset ovat jaksaneet pohtia maahanmuuttoasioita?

Ja rasismista sen verran, että sitä on kaikissa puolueissa. Perussuomalaiset sanovat sen ääneen. Samalla kun äänekkäiden yhdenvertaisuuden ja rasismin puolustajien huomio keskittyy yhteen tai kahteen kansanedustajaan, muissa puolueissa on myös niitä erikoisia ”maahanmuuttokriitikoita”. Heistä ei kirjoiteta mitään. Puolueiden puheenjohtajat voisivat kertoa nykyistä aktiivisemmin mielipiteensä rasismista ja syrjinnästä.  Ei se ole vain Timo Soinin tehtävä.

Kärjistykset ja syyttely eivät vie kovin rakentavaan keskusteluun tai kehitykseen milloinkaan ja missään. Muuten, tämä meidän kaiken yhteiskunta on jo maahanmuuttokysymyksissä ja vähemmistökysymyksissä ihan syvällä jakautunut kahteen äärileiriin. Nämä leirit käyttävät äänekkäästi sanansa julkisuudessa, ainakin somessa ja Uudessa Suomessa. Suurin osa äänestäjistä, myös maahanmuuttajat,  eivät tee äänestyspäätöksensä ääriajattelijoiden mielipiteiden pohjalta. Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia.

Mainokset

Haastattelupyyntö

Puhelin soi…

”Oletko Ana?” ”Olen, olen, vastailen.

”Pääsisitkö mitenkään Helsinkiin haastateltavaksi?

Mitä on haastattelun aihe? Kysyn.

”Ihmisten siirtyminen poliittisesta puolueesta toiseen”… Tuosta aiheesta minulla on kyllä tarpeeksi kokemusta, mietin. 🙂

”Haittako se, että nyt en ole missään puolueen jäsenlistoilla.”

”Ei, ei mitenkään”, mies sanoo.

”Siinä tapauksessa voin tulla.”, sanon miehelle.

”Pääsisitkö tällä viikolla, huomenna tai ylihuomenna.” Vastaan myöntävästi ja sovitaan tarkemmasta ajasta.

”Mistä keksit soittaa minulle?”, kysyn mielenkiinnolla.

”Tiesin nimeäsi ja Uuden Suomen blogistasi.”

Oho, oho, naureskelen enkä kiellä tyytyväisyyttä.

”Ja mistä lehdestä soitat?”, kysyn vielä.

”Suomen kuvalehdestä.”

Onneksi soittaja ei olut muusta erikoisesta lehdestä koska olin jo ehtinyt lupautua. Huh…:)

Toisenlainen joulu

Jouluaattona, kuten tapoihini kuuluu, avasin Nicaraguan radioaseman (Radio Corporación). Halusin tietää, miten siellä sujuvat joulumenot. Eteläosassa maata oli ja on lukuisia mielenosoituksia ja seisokkeja, eli siellä, johon kiinalainen yhtiö HK Nicaragua Development eli HKND on aloittanut 22.12.2014 kanavansa rakentamisen.

Useiden vuorokausien aikana maanomistajat, naiset, lapset, nuoret ja kansalaisjärjestöjen aktivistit seisoskelevat eri teiden osuuksissa ja yrittävät estää rakennusyhtiön työntekijöiden ja koneiden pääsyn tulevan kanavan alueelle.

yhtäkkiä radio-ohjelma keskeytyy ja toimittaja vastaanottaa hätääntyneen puhelun El Tulen (pieni paikkakunta) mielenosoittajista. Puhelussa sanotaan, että armeijan ja poliisin iskuryhmä ampuu mm. kyynelkaasuja, kumiluoteja, ym. aseettomia kansalaisia kohtaan ja että on kaksi kuollutta miestä.

Aika kuuluu ja myös muut tiedotusvälineet, kueten päälehti La Prensa ja Canal 12 kertovat surullisista tapahtumista. kerrotaan, että oppositiojohtaja Ana Margarita Vijil oli useita tuntia pidätettynä, syynä ei ollut muuta kuin se, että hän oli antamassa tukeaan mielenosoittajille. Kerrotaan myös, että moni on haavoittunut (olen nähnyt verisiä kuvia Facebookissa) ja myös moni on pidätettynä ja toisten olinpaikkaa ei tiedetä.

Vaikka koko joulukuun aikana on ollut mielenosoituksia ja mielenosoitusten johtajat ovat vaatineet mm. katolisen kirkon johtajilta neuvotteluapua Daniel Ortegan tai hallinnon edustajien kanssa, kukaan johtoasemissa ole reagoinut pyyntöihin. Jouluaaton aattona kiinalaisyhtiön johtaja Wang Jing piti neuvottelevan puheen, jossa hän lupaa yhtä ja toista, mutta Ortega päätti lähettää armeijat kansalaisten kimppuun.

Eilen poliisivoimien komentaja  piti tiedotustilaisuuden, jossa hän myöntää voiman käytön ja että 30 mielenosoittajaa on pidätettynä. Samalla hän kertoo, että mielenosoittajat ovat polttaneet poliisiaseman. Pidätetyt vietiin pääkaupunki Managuaan pahamaineeseen vankilaan (El Chipoteen).

Tänään kaksi kansanedustajaa oppositiopuolueista sekä ihmisoikeusjärjestöjen edustajat kävivät vankilassa ja vaativat pidätettyjen vapauttamista. He saivat mukaansa 18 kolhittua kansalaista, mukana lapsia, nuoria ja jopa ikääntyneitä naisia. Vankilaan jäi vielä monta, muun muassa yksi kanavaa vastaan perustetun liikkeen johtaja.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan vankina on yli 40 ihmistä eikä vain 30, kuten poliisipomo väittää. ”Poltettu poliisiasema” on maan päälehden La Prensan mukaan yhä pystyssä ja koskemattomana, kuten lehden kuvassa näkyy. Nyt ihmisoikeusjärjestöt tekevät tarkat laskelmat mielenosoittajista, pidätetyistä ja kateissa olevista ja yrittävät selvittää, mitä kahdelle mielenosoittajalle, jotka makasivat elottomina poliisisaarron takana tapahtui.

On itsestään selvää, että on ollut ylilyöntejä ja että kansalaisoikeuksia poljetaan. Nuo siviilit puolustivat maatilkkujaan. Varmasti moni meistä täällä Suomessa protestoisi, jos pihalle tullaan rakennuskoneiden kanssa ilman suostumusta tai jos ihmisiä pakotetaan poistumaan omasta kodistaan. Ymmärrettävästi ihmiset ovat hyvin loukkaantuneita ja pettyneitä maan hallintoon.

Nicaraguan Ortega toimii nyt kuin keisari, joka päättää itse maan ja ihmisten kohtalosta itsevaltaisesti. Ortegan puoliso ja ensimmäinen nainen, Rosario Murillo on itse hallinnon tiedottaja. Pariskunnan poika toimii kauppaministerin roolissa. Mandaattinsa poika on saanut isältä ja äidiltä. Nicaraguan parlamentin enemmistö on Ortegan sandinistien käsissä ja jos sandinistien kansanedustaja on Ortegan kanssa eri mieltä, hänet poistetaan parlamentista. Tilanne on siis muuttunut nyt. Moni nicaragualainen ei ole itse edes tietoinen siitä, mitä maan eteläosassa tapahtuu, koska Ortegalle lojaalit tiedotusvälineet kertovat vain hallinnon propagandaa, ja kuten ennen vanhaan Somoza teki, eri mieltä olevia leimataan rikollisiksi. Kanava on siis jo jakanut nicaragualaisia kahteen leiriin. Vahinko on siis jo alkanut ja lisää on kai odotettavissa.

Se, että kerron täällä Nicaraguan tapahtumista on vähintä mitä voin tehdä ahdingossa olevien nicaragualaisten puolesta.

Por los niños y niñas de Gaza

Más de 600 palestinos han muerto a causa de los bombardeos del ejército israelí. El 74 porciento de los muertos son civiles: ancianos, niños y niñas, jóvenes, madres, padres. Según el diario español El Mundo 121 niños han muerto y 80 de esos niños son menores de 12 años.! 100 000 palestinos han huido de Gaza. 27 soldados y 3 civiles israelíes han muerto por culpa de los cohetes de Hamás, Movimiento de Resistencia Islámico.

Occidente, los así llamados países civilizados y con la Unión Europea (EU) a la cabeza, miran lo que pasa sin hacer nada como se masacra civiles. Explican que Israel tiene derecho a defenderse de las amenazas. Todo padre y madre, con un poco de pudor y humanismo, no puede comprender de qué manera niños inocentes pueden amenazar a una de las naciones más militarizadas del planeta.

La muerte de niños y demás civiles es incomprensible y a como dice el Ministro de Relaciones Exteriores de Francia, Laurent Fabius, ”es inaceptable”. La Alta Comisionada de Naciones Unidas para los Derechos Humanos, Navi Pillay, ha denunciado hoy que las ataques perpetrados por el Ejército israelí en Gaza podrían constituir crímenes de guerra.

Muchos piensan ahora en lo que podrían hacer para detener esa masacre de civiles. Nosotros, los padres y madres de familia de la Unión Europea y de todo el mundo podríamos dejar los productos israelíes en los estantes de los supermeracados. Esos productos andan por todo el mundo. Hagan clic aquí para ir a una página con un listado y fotos de productos. Me decía una amiga que la vía más efectiva era revisar el código de los productos y si comienzan con los números 729 es que son Made in Israel.

Si los jefes de estado no quieren actuar, nosotros podemos influir con nuestro monedero y de esa manera manifestar que estamos en contra de esa guerra. La vida en paz de la población no se construye con ataques aéreos ni con cohetes. Los niños y niñas palestinos e israelíes merecen una vida mejor.

Escribí este artículo ayer en finlandés en el diario Uusi Suomi y allí ya hay más de 100 comentarios. El respeto a los derechos humanos de los civiles, independientemente del bando que sean, es el motor principal de este texto. Si quieres hacer algo, la decisión es tuya.

El sábado hay una manifestación en Helsinki en contra de este conflicto y por la paz:

https://www.facebook.com/events/572445299533099/

 

Fernández, Rodríguez, Suárez…

Nyt, kun Latinalaisen Amerikan maat ovat menestyneet Jalkapallon MM-kisoissa ja saman pelin aikana juontajat joutuvat toistamaan lukuisia kertoja pelaajien espanjankielisiä sukunimiä,  niin huomaan, että välillä ei mene nappiin.

Painomerkki osoittaa, että sanan ääntäminen ei noudata ääntämissääntöjä ja samalla kertoo meille, että sanapaino kohdistuu sille tavulle. Näin Fernández äännetään FerNANdez eikä FernanDEZ, kuten juontajilla ja selostajilla on tapana. Se kuulostaa samalla kuin espanjalainen selostaja sanoo RaikKONEN eikkä RAIkkonen.

Ylen aamutelevisiouutisissa kuulin, kun ankkuri sanoi SuáREZ eikä SuArez. Pikku juttu? -Kyllä, paitsi kun tunnin aikana sitä toistetaan ja toistetaan väärin. Ja sitten Sanna Ukkola jälkiviisaissa toistaa sen väärin.

Tässä tämä sivu, jossa voit kuunnella itse kuinka noita sanoja äännetään oikein. Kirjoita laatikoon sukunimi ja paina ”say it”.

Ikkalassa tapahtuu kesäkuussa 2014

Tiedoksi Pusulan seudun asukkaille tai/ja kaikille kiinnostuneille. Ikkalan kyläyhdistys järjestää yhteislauluillan Juhlatalo Kokilla perjantaina 13.6. klo 18. Laulutuokion jälkeen on tarkoitus suunnitella Ikkalan Elopäivää, johon kaikki halukkaat kyläläiset ovat tervetulleita. Hyviä ideoita aina tarvitaan.

IMG_0473

Ikkalan koulun urheilukenttä.

 

Tiedoksi myös, että joka torstaina koulun kentällä pelataan pesäpalloa klo 18. Toiminta alkoi viime viikolla. Lisää pelaajia kaivataa. Mukaan voi tulla niin lapsia kuin aikuisiakin.

IMG_0605

Ikkalan Kotojärvi.

IMG_0604

Toisella rannalla on Kotojärven kallioseinämät.

Se yksinäinen Latinalainen Amerikka

Yksi suurista espanjan kielen kirjailijoista, toimittajista ja uudistajista on kuollut. Gabriel José García Márquez poistui 87-vuotiaana keskuudestamme Meksikossa, johon han oli muuttanut asumaan noin 30 vuotta sitten. Gárcia Márquez syntyi Kolumbiassa vuonna 1927.

Jälkeensä hän jätti suuria teoksia kuten Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad, 1967), joka on käännetty yli 30 kielelle, Kukapa everstille kirjoittaisi (El coronel no tiene quien le escriba, 1961), Kuulutetun kuoleman kronikka (Cronica de una muerte anunciada, 1981), Rakkautta koleran aikaan (El amor en los tiempos del cólera, 1985). Cervantesin instituutin García Márquezin teosten listassa on yhteensä 47 teoksen nimiä.

Vuonna 1982 García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Palkintoseremoniassa García Márquez piti hyvin suositun puheensa Latinalaisen Amerikan yksinäisyydestä (La soledad de América Latina). Puheessa hän luettelee niitä ”yksinäisyyden” syitä, kuten sodat, vallankaappaukset, diktatuurit, köyhyyden, lapsikuolleisuuden, epäoikeudenmukaisuuden. Puheessa García Márquez unelmoi Latinalaisen Amerikan maille samanlaisia sosiaalisia oikeudenmukaisia yhteiskuntia kuin Euroopassa on. ”¿Por qué pensar que la justicia social que los europeos de avanzada tratan de imponer en sus países no puede ser también un objetivo latinoamericano con métodos distintos en condiciones diferentes?”

Näin Garcia Márquezin poistumishetkellä Latinalainen Amerikka elää suhteellisen rauhallisia hetkiä verrattuna vaikkapa 80 ja 90- lukujen konfliktivuosiin, ja köyhyys on vähentynyt. Valitettavasti totalitarismi ei ole poistunut ja oikeudenmukaisuus on paikoittain poissa.

Totalitaristijohtajien nimet ja aatesuunnat ovat vain vaihtuneet. Sanat, joita hän toimittajana suuresti arvosti, eivät ole kaikkialla vapaita. Tänä vuonna moni toimittaja on joutunut painostuksen ja sensuurin kohteeksi.

Kolumbia on julistanut kolme surupäivää, ja maanantaina Meksikossa pidetään viralliset hautajaiset. Ilmeisesti kirjailijan tuhkat jaetaan Meksikon ja Kolumbian kesken.

Kuolemansa jälkeen García Márquez yhdistää kansoja. Eläähän jokaisessa Latinalaisen Amerikan ja muun maailman ihmisessä pieni Macondon kyläläinen. Macondo on se kylä, jonka elämää García Márquez kuvailee pääteoksessaan.