Slussenin ja muille isille

”…Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin.
Toisilla vaan pienempi palkka on.
Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin –
Äiti oli silloin jo onneton.”

Melkein jokainen suomalainen tietää mistä kappaleesta nuo sanat ovat ja melkein jokainen suomalainen, joka on matkustanut Ruotsiin Viking –laivoilla tietää missä Slussen on ja miltä se näyttää tai oikeastaan kohta pitää sanoa miltä se näytti.

Tukholman Slussen, se vanha Slussen johon myös jotkut suomalaiset pakenivat yöpakkasia viime vuosisadalla on muuttumassa. Sitä puretaan ja rakennetaan uudestaan, koska se vanha asema oli osoittautunut liian heikoksi ja varalliseksi ohikulkijoille, matkustajille.

Pystysuorat seinämaat jäävät kuitenkin sellaisina ja kun matkustaja saapuu Tukholmaan laivoilla ja näkee nuo seinämaat tietää että Slussenissa ollaan.

Slussen on osaa myös suomalaisten siirtolaisten historiasta. En näe sitä niin pahana asiana, kuten jotkut antavat ymmärtää. Elämä on joskus hyvin ankara ja hyvinvoivien kelkasta voi pudottaa kuka tahansa, joka astelee vääriin polkuihin, kuten vaikkapa alkoholiin tai huumeisiin. Tärkeintä on kuinka ihminen nousee pohjasta eikä se kuinka hän sinne pääsi.

”Ja isä meni Ruotsiin,
Äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen.”

Juon kahvia ja sitten lähden pihalle lumienkeleitä tekemään. EI voi odottaa, että tuuli tekisi niitä puolestani. ❤

Tänään on isänpäivä myös Ruotsissa, Virossa ja Norjassa. Kaikki isät eivät ole menestyneitä, mutta he silti rakastavat lapsiaan ja pystyvät auttamaan ja kasvattamaan heitä. Hyvää isänpäivää kaikille isille!

 

Gamla Uppsala

”God morgon”, sanon herralle, joka kastelukannu kädessä katsoo minua päin Vanhan Uppsalan kirkon pihahautojen luona. Hän vastasi tervehdykseen nyökkäämällä.

Olin lukenut Vanhan Uppsalan historiasta . Aikoinaan se on ollut tärkeä ja kansainvälisestikin tunnettu keskus.

Kuten minä tuhansia ihmisiä on kävelyt samoissa maisemissa. Vanhan kivikirkon lisäksi Vanhassa Uppsalassa on kolme valtavaa hautakumpua kansainvaellusajalta (400–500-luvulta). Nämä hautakummut kuuluvat Ruotsin tunnetuimpiin muinaisjäännöksiin.  Ehkä näin enemmän kuin muut, mutta minusta siellä oli enemmän kuin kolme hautakumpua.

Tuona syysaamuna ei Vanhassa Uppsalassa ollut muita vierailijoita kuin me ja kumpujen huipussa tunsin olevani kuin pohjolan kuningatar. Sieltä näkee kauas Uppsalan asti, koska se sijaitsee hautakummut sijaitsevat laajalla tasangolla.

Uppsalan linna ja tuomiokirkko.

Ihastuin Vanhaan Uppsalan ja näin palasimme seuraavana päivänä katsomaan olisiko kirkko silloin ollut auki ja niin olikin.  Olin aiemmin ihmettelyt missä yksi Uppsalan merkittävimmistä lapsista oli haudattuna, siis Anders Celcius. Linnén hauta on Uppsalan tuomiokirkossa, mutta Celciuksen hauta ei ollut siellä, koska se on kuin on Vanhan Uppsalan kirkossa.

Alttari ja Celsiuksen hauta.

Vanhan Upsalan kirkossa on upeita freskoja ja ne toivat mieleen Lohjan Pyhän Laurin kirkon freskot.

Kirkon freskot.

” Vanha Uppsala oli Ruotsin arkkipiispanistuimena vuodesta 1164 vuoteen 1273, jolloin arkkipiispainistuin siirrettiin Östra Arosiin, josta myöhemmin tuli nykyinen Uppsala.”

Vanhan Uppsalan kirkossa tuntee kuin aika olisi pysähtynyt ja eläisimme satoja vuosia sitten. Upea! Suosittelen.

Lähdimme kirkosta ja ison kellotornin luona oli taas sama herra tällä kerralla harava kädessä. Katsoin häntä ja sanoin ”tack så mycket” ja hän vastasi taas nyökkäämällä.

Brasilian kriisi jatkuu

Brasilian presidentti Dilma Roussef on erotettu. Senaatti päätti asiasta äänin 61-20. Michel Temer toimii tästä lähtien presidenttinä vuoteen 2018.

Miksi näin on käynyt ja miten Rousseffin erottaminen ratkaisee Brasilian ongelmia?

• Brasilia on taloudellisessa kriisissä. Viime vuonna maan talous supistui ennätyksellisesti ja työpaikkojen määrä katosi. Vuodesta 2013 kaduilla on osoitettu mieltä Dilma Roussefin hallitusta vastaan.
• Brasilian työväenpuolue (TP) on ollut vallassa vuodesta 2003, kun Luiz Inácio Lula da Silva astui valtaan. Silloin ja koko Lula da Silvan kaudella puolue on nauttinut suuresta kansansuosiosta. Tämä suosio on vuosien varrella haihtunut ja TP ei ole enää varteenotettava vaihtoehto.
• Joidenkin arvioiden mukaan Dilma Rousseffin persoonallakin olisi tekemistä oman kohtalon kanssa. Häntä on kuvattu ylimielisenä johtajana, joka ei ole osannut käyttää poliittisia taitoja. Rousseff on menettänyt yhteistyökumppaneiden luottamusta.
• Brasilian korruptiosta voisi kirjoittaa kirjan. ”Rousseffia syytetään laittomien valtionlainojen ottamisesta ja valtion budjetin vääristelystä. Rousseff on kieltänyt syytökset.” Tämä on vain yksi lukuisista syytöksistä Rousseffia vastaan.

  Muistamme Brasilian öljy-yhtiön Petrobrasin korruptiotapausta, jonka takia moni TP: n edustajia on ollut syytettynä. Myös itse entinen presidentti Lula da Silva on ollut epäilysten alaisena. Kuulemma Dilma Rousseff itse työskenteli Petrobrasin hallinnossa noin 10 vuotta ja on epäilty, että Rousseffin vaalikampanjaan olisi käytetty Petrobrasin rahoja. Asia on toistaiseksi epäselvä.

  Surkuhupaisa on kuitenkin se, että 60 prosenttia senaatin jäsenistä ovat korruptioepäilyksien alaisina! Myös nykyinen presidentti Michel Temer on itse ilmeisesti osallisena korruptioskandaaleissa.

  Pohjalaisen mukaan Brasilian uusi presidentti Michel Temer lupaa tervehdyttää latinalaisen Amerikan suurimman talouden. Temer linjasi päätavoitteitaan vannoessaan virkavalansa myöhään eilisiltana.

  Niin hän lupaa, mutta tehtävä on asiantuntijoiden mielestä mahdoton toteuttaa kahdessa vuodessa. Sen lisäksi Brasilian nykyisellä presidentillä ei ole kansantukea. Se, että hänen hallituksen ministerit ovat kaikki melkein hänen ikäisiä valkoisia miehiä ei ole herättänyt muun muassa kansalaisjärjestöjen luottamusta. Moni ministeri on sekaantunut korruptioon.

Haaveet korruptiottomasta Brasiliasta tuntuvat kaukaiselta. Brasiliasta kuullaan vielä.

 

 

Miehiset muutokset

Maailmassa tapahtuu nyt mullistuksia. Niin Turkin Recep Tayyip Erdoganin tukevien mielenosoituksien osallistujissa kuin Yhdysvaltojen Donald Trumpin kampanjan yleisössä näkee aika paljon miehiä.

Turkissa miehet huutavat ”demokratian puolesta”. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että itse Erdogan on tehnyt vallankaappausta. Suomessa tiedotusvälineet eivät puhu Erdoganin tekemästä vallankaappauksesta. Sen sijaan Turkin suurlähettilästä haastatellaan. En haluaisi olla Turkin suurlähettilään asemassa. Miten herra voisi puhua puolueettomasti kun häntäkin voidaan siivota pois ”väärän haastattelun antamisesta”? Turkissa miehet vahvistavat asemansa.

Kuvakaappaus Ylen uutisista.

Trumpin tukevissa tapahtumissa on aika paljon miehiä. Mielipidekyselyjen mukaan noin 50 prosenttia miehistä antaa tukensa Trumpille ja muut Clintonille ja kahdelle muulle presidenttiehdokkaalle. Sellaiset miehet, jotka haluavat että heille palautettaisiin menettämänsä Amerikkaa haluavat Trumpia valkoiseen taloon. Intiaania ei kyllä Trumpin tukevissa tapahtumissa näy.

Sama miehinen ilmiö tapahtui Suomessa perussuomalaisten jytkyissä. Mihin se on johtanut? Ovatko nyt perussuomalaisia äänestäneet miehet saaneet sitä mitä he tilasivat? Maailman valta on nyt kuitenkin aika miehinen ja Suomessakin.

Hyvää musiikkia iberoamerikkalaisista maista

Latin Grammyja tai ”Grammy Latinos” espanjaksi on jaettu joka vuosi vuodesta 1959 lähtien. Se on samanlainen musiikkipalkinto kuin se tunnetuin Grammy -palkinto, mutta Latin Grammy -palkinto on tarkoitettu iberoamerikkalaiselle musiikille. Sellaiselle joka on tehty espanjan kielellä ja portugalin kielellä niin Iberian niemimaalla kuin Meksikosta Argentiinaan alueella olevilla mailla.

Tämän vuoden Latin Grammyt jaettiin Las Vegasissa vain pari päivää sitten. Palkittujen kappaleiden ja tekijöiden lista antaa osviittaa siitä, millaista musiikkia kuunnellaan niin Latinalaisessa Amerikassa kuin Espanjassa ja Portugalissa.

Vuoden paras albumi on Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevan laulajan, Juan Luís Guerran. Juan Luis Guerra on hyvä vanha tuttu kaikille niille, jotka pitävät hyvästä merenguesta ja salsasta. Albumin nimi on ”Todo tiene su hora” eli ”Kaikella on aikansa”. Sama albumi voitti parhaan tropiikin albumin kategoriassa.

Paras tropiikkikappale on saman tekijän laulu ”Tus besos”, ”Suudelmiasi”siis. Se on menevä bachata. Jos ihminen osaa tehdä hyvää musiikkiä, hän tekee sitä oli musiikkilaji mikä tahansa.

Paras folkloorinen albumi on meksikolaisen Lila Downsin ”Balas y Chocolate” ”Luoteja ja suklaata.” Valehtelisin jos sanoisin, että olen kuullut, mutta heti kun ehdin, istuin kuuntelemaan, koska Downs on laulaja jolla on mahtava ääni ja laulut ovat täynnä sisältöä.

Latin Grammy -palkinnoissa on myös paras tangoalbumi. Tänä vuonna se meni Buenos Airesin tango-orkesterille ja albumin nimi on ”Homenaje a Astor Piazzolla” eli Astor Piazzolan muistolle. Varmasti minun ei tarvitse kertoa tangokansalle, kuka Piazzolla oli.

Tämän linkin uutisen lopussa on lista Latin Grammyn voittajista. Olen tänään kuunnellut Youtubesta muutamia, enkä pettynyt.

 

Ääriajattelun suunnat elävät symbioosissa

Katsoin vain pari päivää ennen ranskalaiseen sanomalehteen Charlie Hebdoniin kohdistunutta terrori-iskua espanjalaisesta televisiokanavasta uutisen, jonka mukaan ranskalainen toimittaja ja kirjailijan Éric Zemmourin kirjaesittely loppiaisena Brysselissä sai kielteisen vastaanoton ja runsaasti kritiikkiä.

Ranskalainen Zemmour on juutalaisten vanhempien lapsi, joka liputtaa sen puolesta, että maahanmuuttajien Ranskassa tulee noudattaa sitä Suomessakin tuttua lausahdusta ”maassa maan tavalla”. Mies on myös sukupuolineutraalien avioliittojen, islamismin ja monikulttuurisuuden vastustaja. Onko yhdistelmä tuttu kotimaisesta politiikasta? Zemmouria pidetään äärikonservatiivisena ja oikeistolaisena. 

Charles Hebdonin terrori-isku kaikessa karmeudessaan luo otollisen pohjan kaikenlaiselle yleistykselle ja selityksille monikulttuurisuuden ja maahanmuuton vastustamiselle. Lakimies ja kirjailija Husein Muhammed on todennut, että ääriajattelu ja ryhmät tarvitsevat toisiaan. Terrorismin tarkoitus on kylvää kaunaa ja vihaa. Tarvitaan vain tarpeeksi uskottavia asiantuntijoita luomaan pelkoa eri ihmisryhmistä.

”Muslimivastaisen äärioikeiston ja lännenvastaisten ääri-islamistien välillä on kuitenkin jonkinlainen epäpyhä allianssi. Ne lisäävät toistensa kannatusta ja vahvistavat toisiaan: esimerkiksi ääri-islamistien tekemät terrori-iskut lisäävät ennakkoluuloja ja suoranaista vihaa muslimeja kohtaan. Tämä koskee myös sellaisia muslimeja, joilla ei ole mitään tekemistä iskujen kanssa ja jotka tuomitsevat ne selvästi.

Iskut lisäävät avoimesti muslimivastaisten äärioikeistolaisten puolueiden ja liikkeiden kannatusta länsimaissa. Nämä liikkeet lietsovat vihaa kaikkia muslimeja kohtaan, mikä voi johtaa myös maltillisten, aiemmin jopa hyvinkin länsimielisten muslimien radikalisoitumiseen. Näin lännenvastaisuus lisääntyy muslimien keskuudessa samalla kun muslimivastaisuus yleistyy länsimaalaisten keskuudessa.

Tuloksena on noidankehä, josta hyötyvät ainoastaan äärioikeistolaiset ja ääri-islamilaiset liikkeet. Todellisuudessa ääripäillä onkin sama tavoite: estää kahden erilaiseksi ja yhteensopimattomaksi väitetyn kulttuurin yhteiselo ja sekoittuminen.”

Zemmourin ajattelu ei ole mitään uutta vaan se saa vain uusia liputtajia, valitettavasti myös Suomessa, ja on hyvin kansainvälinen, kuten ennenkin muissa uusissa muodoissa. Erikoista on, että nämä (yleensä herrat) jotka ajattelevat kuten Zemmour mainostavat olevansa isänmaallisia, soberanisteja ja monikulttuurisuuden vastustajia. Itse moni heistä on tulos monikulttuurisuudesta, onhan Zemmour kasvanut juutalaisessa perheessä katolisessa ympäristössä. Nämä herrat elävät vastustamalla monikulttuurisuutta. Zemmour vastustaa sitä mitä Ranska on ollut vuosisatoja ja mikä on tehnyt Ranskasta sen maa mitä se nykyisin on, myös hyvässä. Jos islamisteja ei olisi, Zemmour ja muut todennäköisesti vastustaisivat jotakin muuta. Synttipukeille tulee aina olemaan tarvetta niin Euroopassa, lähi-idässä kuin kaikkialla maailmassa. Aika on nyt vain erittäin otollinen syntipukkien etsinnälle ja pelon lietsonnalle.

Nämä ideat ranskalaisten ylemmyydestä ja maahanmuuton ja monikulttuurisuuden haitoista Zemmour kirjoitti kirjan, jonka otsikko on vapaasti käännettynä ”Ranskan itsemurha”. Tuleeko mieleen ne puheet uppoavasta lännestä? Eniten ilahduttaa se, että Ranskassa, Belgiassa, Saksassa ja Suomessakin on runsaasti ihmisiä, jotka sanovat ei tuollaiselle ajattelutavalle. Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt kirjoitus, jossa sanotaan, että norjalaiset eivät antaneet vihalle tilaa, kuten terroristi Andres Breivik toivoi ja toivottavasti ransakalaiset ovat yhtä fiksuja kuin norjalaiset.

Otsikosta, mieti nyt vähäsen. 🙂

Toisenlainen joulu

Jouluaattona, kuten tapoihini kuuluu, avasin Nicaraguan radioaseman (Radio Corporación). Halusin tietää, miten siellä sujuvat joulumenot. Eteläosassa maata oli ja on lukuisia mielenosoituksia ja seisokkeja, eli siellä, johon kiinalainen yhtiö HK Nicaragua Development eli HKND on aloittanut 22.12.2014 kanavansa rakentamisen.

Useiden vuorokausien aikana maanomistajat, naiset, lapset, nuoret ja kansalaisjärjestöjen aktivistit seisoskelevat eri teiden osuuksissa ja yrittävät estää rakennusyhtiön työntekijöiden ja koneiden pääsyn tulevan kanavan alueelle.

yhtäkkiä radio-ohjelma keskeytyy ja toimittaja vastaanottaa hätääntyneen puhelun El Tulen (pieni paikkakunta) mielenosoittajista. Puhelussa sanotaan, että armeijan ja poliisin iskuryhmä ampuu mm. kyynelkaasuja, kumiluoteja, ym. aseettomia kansalaisia kohtaan ja että on kaksi kuollutta miestä.

Aika kuuluu ja myös muut tiedotusvälineet, kueten päälehti La Prensa ja Canal 12 kertovat surullisista tapahtumista. kerrotaan, että oppositiojohtaja Ana Margarita Vijil oli useita tuntia pidätettynä, syynä ei ollut muuta kuin se, että hän oli antamassa tukeaan mielenosoittajille. Kerrotaan myös, että moni on haavoittunut (olen nähnyt verisiä kuvia Facebookissa) ja myös moni on pidätettynä ja toisten olinpaikkaa ei tiedetä.

Vaikka koko joulukuun aikana on ollut mielenosoituksia ja mielenosoitusten johtajat ovat vaatineet mm. katolisen kirkon johtajilta neuvotteluapua Daniel Ortegan tai hallinnon edustajien kanssa, kukaan johtoasemissa ole reagoinut pyyntöihin. Jouluaaton aattona kiinalaisyhtiön johtaja Wang Jing piti neuvottelevan puheen, jossa hän lupaa yhtä ja toista, mutta Ortega päätti lähettää armeijat kansalaisten kimppuun.

Eilen poliisivoimien komentaja  piti tiedotustilaisuuden, jossa hän myöntää voiman käytön ja että 30 mielenosoittajaa on pidätettynä. Samalla hän kertoo, että mielenosoittajat ovat polttaneet poliisiaseman. Pidätetyt vietiin pääkaupunki Managuaan pahamaineeseen vankilaan (El Chipoteen).

Tänään kaksi kansanedustajaa oppositiopuolueista sekä ihmisoikeusjärjestöjen edustajat kävivät vankilassa ja vaativat pidätettyjen vapauttamista. He saivat mukaansa 18 kolhittua kansalaista, mukana lapsia, nuoria ja jopa ikääntyneitä naisia. Vankilaan jäi vielä monta, muun muassa yksi kanavaa vastaan perustetun liikkeen johtaja.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan vankina on yli 40 ihmistä eikä vain 30, kuten poliisipomo väittää. ”Poltettu poliisiasema” on maan päälehden La Prensan mukaan yhä pystyssä ja koskemattomana, kuten lehden kuvassa näkyy. Nyt ihmisoikeusjärjestöt tekevät tarkat laskelmat mielenosoittajista, pidätetyistä ja kateissa olevista ja yrittävät selvittää, mitä kahdelle mielenosoittajalle, jotka makasivat elottomina poliisisaarron takana tapahtui.

On itsestään selvää, että on ollut ylilyöntejä ja että kansalaisoikeuksia poljetaan. Nuo siviilit puolustivat maatilkkujaan. Varmasti moni meistä täällä Suomessa protestoisi, jos pihalle tullaan rakennuskoneiden kanssa ilman suostumusta tai jos ihmisiä pakotetaan poistumaan omasta kodistaan. Ymmärrettävästi ihmiset ovat hyvin loukkaantuneita ja pettyneitä maan hallintoon.

Nicaraguan Ortega toimii nyt kuin keisari, joka päättää itse maan ja ihmisten kohtalosta itsevaltaisesti. Ortegan puoliso ja ensimmäinen nainen, Rosario Murillo on itse hallinnon tiedottaja. Pariskunnan poika toimii kauppaministerin roolissa. Mandaattinsa poika on saanut isältä ja äidiltä. Nicaraguan parlamentin enemmistö on Ortegan sandinistien käsissä ja jos sandinistien kansanedustaja on Ortegan kanssa eri mieltä, hänet poistetaan parlamentista. Tilanne on siis muuttunut nyt. Moni nicaragualainen ei ole itse edes tietoinen siitä, mitä maan eteläosassa tapahtuu, koska Ortegalle lojaalit tiedotusvälineet kertovat vain hallinnon propagandaa, ja kuten ennen vanhaan Somoza teki, eri mieltä olevia leimataan rikollisiksi. Kanava on siis jo jakanut nicaragualaisia kahteen leiriin. Vahinko on siis jo alkanut ja lisää on kai odotettavissa.

Se, että kerron täällä Nicaraguan tapahtumista on vähintä mitä voin tehdä ahdingossa olevien nicaragualaisten puolesta.

Ruotsi on tunnustanut Palestiinan valtion

Kirjoitin eilen Uuden Suomen blogiin, että Ruotsi on tunnustanut Palestiinan valtion. Uutinen on saanut paljon kommentteja ja siksi laitan sen myös tähän.

Ennen Ruotsia 134 maata oli tehnyt samoin.

Ruotsi on ensimmäinen Euroopan Unionin maa, joka unionin jäseneenä on antanut näin tukensa Palestiinan valtion olemassaololle.

Ennen Ruotsia Euroopan maista vain Islanti on aiemmin tunnustanut Palestiinan vuonna 2011. Bulgaria, Tšekki, Kypros, Malta, Romania, Puola ja Unkari ovat tunnustaneet Palestiinan silloin kun eivät ole olleet vielä mukana EU:ssa.

Olen ruotsalaisten kanssa samaa mieltä siitä, että kahden valtion malli on se oikeudenmukaisin ratkaisu alueen asukkaiden kannalta. Hyvä Ruotsi! Miten on Suomi?

Jos realistisia ollaan, tuskin Suomi nyt seuraa Ruotsia tässä asiassa. Yksi syy on se asekauppa Israelin kanssa. Välillä talous menee kansainvällisten oikeuden edelle. Ei se ole uutta asiaa tässä maailmassa. Ruotsia pitää kuitenkin hehkuttaa, kun on aiheita siihen. 🙂

Espanjan demarien uudistuminen, Gazan tuhot ja helteet

”Cambio” eli ”muutos” luki Espanjan sosialistipuolueen tämän viikonlopun ylimääräisen kokouksen päänäyttämön taustalla. Espanjan sosialistipuolue kokoontuu Mallorcalle valitsemaan puolueelle uuden johdon.

Pari viikkoa sitten puolueen historiassa jäsenistö äänesti puheenjohtajansa. Voittaja jäsenistön vaaleissa oli Pedro Sánchez. Tänään ylimääräinen puoluekokous valitsee hänet puheenjohtajaksi.  Pedro Sánchez on 42- vuotias taloustieteilijä ja kansanedustaja Madridista. 48% jäsenistä valitsi hänet kolmen ehdokkaan joukosta.

Katsoin televisiosta väistyvän puolueen puheenjohtaja Pérez Rubalcaban puheen. Tunteellisessa puheessaan Rubalcaba tunnusti, että puolue on vaikeuksissa ja sen pitää uusiutua, minkä vuoksi hän väistyy. Ylimääräinen puoluekokous oli pidetty, koska on tarve muuttaa puolueen suuntaa. Rubalcaba antoi tukensa Pedro Sánchezille ja kiitti kovasti puolueväkeä luottamuksesta. Suurta tuossa puheessa oli se nöyryys, jolla väistyvä puheenjohtaja puhui. Hänen velvollisuutensa oli siirtyä sivummalle.

Rubalcaba puhui puolueen periaatteista ja muistutti, että heikompien puolella pitää seisoa ja että ennnen kaikkea sosialistien pitää olla esimerkkinä muille joka päivä. Puolueen etu ei mene maan edelle eikä henkilökohtainen etu puolueen edelle. Sosialistien pitää saada valtaa: ei siksi, että kyykytettäisi muita vaan siksi, että valtaa käyttäen estettäisiin ihmisten kyykyttäminen. Sosialistilla pitää olla vaihtoehtoja, mutta ennen kaikkea ehdotuksia äänestäjille. Minusta Rubalcaban puhe sopisi myös Suomen demareille. Ei riitä se, mitä tehdäään tai on tehty, vaan se, mitä tulevasuudessa halutaan ja aiotaan tehdä.

Kun yliopiston opettaja Rubalcabaa kuuntelee, tuntuu siltä, että Suomen demareiden johtajien pulma on se, että on syvä kuilu puolueen jäsenistön toiveiden ja johdon näkemysten välillä. Ei se riitä, että puolustellaan tekemisiä hallituksessa kuin hallituksessa vaan se, että tehdään uusia ehdotuksia ja tosissaan yritetään toteuttaa niitä. Vain sanansa ja lupauksensa lunastamalla ja kovalla ja nöyrällä työllä saa äänestäjien luottamuksen takaisin. Luottamus on katoavaista politiikassa ja kun sen kerran menettää, on vaikea saada se takaisin. Yritän seurata, miten espanjalaiset demarit onnistuvat tulevaisuudessa. Saatttaa olla, että se nöyrä asenne television kameroiden edessä on jo hyvä kortti epävarmoille äänestäjille.

Saman television lähetyksessä muuten näytettiin kuvia espanjalaisesta toimittajasta, joka nyt tulitauon takia pääsi katsomaan, mitä oli tapahtunut. Tuho on sanoinkuvaamaton. Koittakkaa muistaa ne kuvat tuhotusta Berliinistä toisen maailmansodan lopussa. Gazassa tuho on laajaa eikä valikoivaa, kuten Israelin armeijan propagandassa sanotaan. Sama toimittaja haastatteli israelilaisia, jotka antoivat tukensa armeijalle ja niitä israelilaisia, jotka vastustivat sotatoimia. Yksi sodan vastustajista oli menettänyt lapsensa ja sanoi, että sota on ääriryhmien tulos niin Israelissa kuin Palestiinassa.

Espanjassa, Gazassa ja myös Suomessa on kuuma. Lämpömittäri näyttää meillä 33 astetta ulkona ja 29 sisällä. Helteet eivät täällä ole ikuisia. Nauttikaamme siitä, kun voimme.