Vappuaattona tapasin kaksi miestä. Yhdelle myin sängyn ja toiselta ostin pianon. Jos kauppoja mitataan rahoilla, nauraisitte sille, mutta tänään jäi molemmista tapauksista tosi iloinen mieli.
Toinen miehistä ostaa vanhoja huonekaluja, entisöi niitä ja myy eteenpäin. Eläkeläiselle nostan hatun. Hän oli mukava ja kun tuli hetki saada rahat sängystä, mieheni sanoi, että rouvalle pitää maksaa. Siihen sanoin, että jos sopii, minulle setelit ja miehelleni kolikot kuskin palkaksi. Nauroimme kaikki.
Sänky lähdössä Ikkalasta.
Jatkoimme matkaamme pianoa hakemaan. Paikka löytyi ja olimme ajoissa sovitussa paikassa. Nuorehko mies auttoi pianon kantamisessa. Maksoin hänelle melkein samoilla sängyn rahoilla ja sanoin hänelle, ettei vaihtorahoja tarvita. Olimme iloisia hänen iloisuudestaan ja avustaan. Jäimme perävaunun luokse varmistamaan, ettei pianolle tulisi naarmuja tai kolhuja matkalla ja hetken kuluttua nuori mies ilmestyi pianotuolin kädessä ja sanoi, ettei hän sillä tekisi mitään ja hän halusi antaa sen meille. Kiitimme kovasti ja kyllä meillä oli oikea vappumieli!
Sähköpiano matkalla Ikkalaan!
Nyt kirjoittelen kertomisen arvoisista kokemuksista ja poikamme soittaa pianoaan iloisena.
Iloa teillekin!
Finlandeana 