Nummi-Pusulan pienet koulut

Hyrsylän mutka on tunnettu paikka entisessä Nummi-Pusulassa ja nykyisessä Lohjalla Aira Samulinin asuinpaikkana. Siellä käyvät ihmiset nauttimassa ikinuorten ohjelmista. Ehkä Aira Samulinin elämänmyönteisestä asenteesta johtuen Hyrsylän mutkan nimi tuo iloisia tuulahduksia.

Hyrsylän mutkassa on myöskin muita hyviä asioita, kuten se pieni idyllinen koulu, Hyrsylän koulu. Arvaten moni on muuttanut Hyrsylän mutkaan enemmän koulun kuin Samulinin perässä. Nyt kuitenkin hyrsylänmutkalaisille, vain miten heitä pitäisi kutsua, Lohjan kaupunki on antanut ”tosi odotetun uudenvuodenlahjan”.Tässä Hyrsylän koulun vanhempien avoin tiedote:

”Hyrsylän koulun vanhemmille on ilmoitettu, että koulurakennuksen vakavien sisäilmaongelmien vuoksi rakennus suljetaan ja oppilaat siirretään hiihtoloman jälkeen Oinolan kouluun. Mitään konkreettisia todisteita ongelmasta ei ole esitetty ja Lohjan kaupungin henkilökunnan mukaan asian tutkiminen on kesken. Sisäilman laatu ja koulurakennuksen kunto tulee tutkia asianmukaisesti ja tutkimustuloksista tiedottaa oppilaiden vanhemmille ja henkilökunnalle. Päätös oppilaiden siirtämisestä tulee perua, kunnes tutkimukset ovat valmistuneet. Kunnan tulee tiedottaa oppilaiden vanhempia asiaan liittyvästä päätöksentekoprosessista, jotta heillä on mahdollisuus tulla asiassa kuulluksi.”

Uusi vuosi ei olisi voinut huonommin alkaa myös muiden entisen Nummi-Pusulan seudun vanhemmille ja lapsille. Karkkilan Tienoossa (23.12.2014) olevassa uutisessa ”Lohjan sivistysjohtaja Katri Kalske on todennut, että entisen Nummi-Pusulan alueella ei tarvitse olla kuin kaksi koulua”. Se tarkoittaa siis, että käytännössä vain Pusulan ja Oinolan koulut säilyisivät, jos Kalsken näkemykset toteutuvat. Tämä tieto huolestuttaa monista syistä. Emme haluaisi sanoa hyvästejä meidän rakkaalle Ikkalan koulullemme. Paitsi koulumatkojen pituuden takia, myös sen vuoksi, että sekä Oinolan että Pusulan koulut ovat kasvanneet suuriksi. Pienet koulut ovat pienten kylien elinvoimaisuuden kannalta keskeisiä. Säästöjen päätöksenteon hetkellä kauniit puheet ja selvitykset maaseudun hyvinvoinnista ja etenkin lasten hyvinvoinnista unohtuvat.

Taitaa olla moni nummi-pusulalainen oikeassa siinä, että kuntien yhdistymisen myötä palvelut siirtyvät suurempiin yksiköihin ja pienet jäävät nuolemaan näppejään, vaikka veronmaksajia tässä kaikki ollaan.

Toisaalta homeongelmien ilmetessä ei voi muuta kuin tehdä tarvittavia parannustöitä. Onko kuitenkin nyt niin, että korjaustyön teettämisen sijasta kunnat mieluummin päättävät sulkea pikkukouluja ja keskittyä isoihin yksiköihin? Tässä taloudellisessa tilanteessa luulisi, että paikkaunnalta löytyisi taitavia remontoijia kohteeseen kuin kohteeseen.

ikkoulu

Ensimmäinen Ikkalan koulu, joka paloi vuonna 1976. Nykyinen koulu valmistui kuusi vuotta myöhemmin.

 

Me muutimme Ikkalaan koulun läheisyyden ja koulun koon takia. Ja se on ollut yksi parhaista päätöksistämme. Kouluyhteisö on tiivis ja koulu toimii kuin kylän sydämenä. Toivotaan ihmeitä, jotta Hyrsylän koulun kohtalo ei toistuisi muissa Nummi-Pusulan pienissä kouluissa.

Hyvää uutta vuotta kaikesta huolimatta kaikille ja erityisesti Lohjan maaseudun lapsille!

 

Mainokset

Toisenlainen joulu

Jouluaattona, kuten tapoihini kuuluu, avasin Nicaraguan radioaseman (Radio Corporación). Halusin tietää, miten siellä sujuvat joulumenot. Eteläosassa maata oli ja on lukuisia mielenosoituksia ja seisokkeja, eli siellä, johon kiinalainen yhtiö HK Nicaragua Development eli HKND on aloittanut 22.12.2014 kanavansa rakentamisen.

Useiden vuorokausien aikana maanomistajat, naiset, lapset, nuoret ja kansalaisjärjestöjen aktivistit seisoskelevat eri teiden osuuksissa ja yrittävät estää rakennusyhtiön työntekijöiden ja koneiden pääsyn tulevan kanavan alueelle.

yhtäkkiä radio-ohjelma keskeytyy ja toimittaja vastaanottaa hätääntyneen puhelun El Tulen (pieni paikkakunta) mielenosoittajista. Puhelussa sanotaan, että armeijan ja poliisin iskuryhmä ampuu mm. kyynelkaasuja, kumiluoteja, ym. aseettomia kansalaisia kohtaan ja että on kaksi kuollutta miestä.

Aika kuuluu ja myös muut tiedotusvälineet, kueten päälehti La Prensa ja Canal 12 kertovat surullisista tapahtumista. kerrotaan, että oppositiojohtaja Ana Margarita Vijil oli useita tuntia pidätettynä, syynä ei ollut muuta kuin se, että hän oli antamassa tukeaan mielenosoittajille. Kerrotaan myös, että moni on haavoittunut (olen nähnyt verisiä kuvia Facebookissa) ja myös moni on pidätettynä ja toisten olinpaikkaa ei tiedetä.

Vaikka koko joulukuun aikana on ollut mielenosoituksia ja mielenosoitusten johtajat ovat vaatineet mm. katolisen kirkon johtajilta neuvotteluapua Daniel Ortegan tai hallinnon edustajien kanssa, kukaan johtoasemissa ole reagoinut pyyntöihin. Jouluaaton aattona kiinalaisyhtiön johtaja Wang Jing piti neuvottelevan puheen, jossa hän lupaa yhtä ja toista, mutta Ortega päätti lähettää armeijat kansalaisten kimppuun.

Eilen poliisivoimien komentaja  piti tiedotustilaisuuden, jossa hän myöntää voiman käytön ja että 30 mielenosoittajaa on pidätettynä. Samalla hän kertoo, että mielenosoittajat ovat polttaneet poliisiaseman. Pidätetyt vietiin pääkaupunki Managuaan pahamaineeseen vankilaan (El Chipoteen).

Tänään kaksi kansanedustajaa oppositiopuolueista sekä ihmisoikeusjärjestöjen edustajat kävivät vankilassa ja vaativat pidätettyjen vapauttamista. He saivat mukaansa 18 kolhittua kansalaista, mukana lapsia, nuoria ja jopa ikääntyneitä naisia. Vankilaan jäi vielä monta, muun muassa yksi kanavaa vastaan perustetun liikkeen johtaja.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan vankina on yli 40 ihmistä eikä vain 30, kuten poliisipomo väittää. ”Poltettu poliisiasema” on maan päälehden La Prensan mukaan yhä pystyssä ja koskemattomana, kuten lehden kuvassa näkyy. Nyt ihmisoikeusjärjestöt tekevät tarkat laskelmat mielenosoittajista, pidätetyistä ja kateissa olevista ja yrittävät selvittää, mitä kahdelle mielenosoittajalle, jotka makasivat elottomina poliisisaarron takana tapahtui.

On itsestään selvää, että on ollut ylilyöntejä ja että kansalaisoikeuksia poljetaan. Nuo siviilit puolustivat maatilkkujaan. Varmasti moni meistä täällä Suomessa protestoisi, jos pihalle tullaan rakennuskoneiden kanssa ilman suostumusta tai jos ihmisiä pakotetaan poistumaan omasta kodistaan. Ymmärrettävästi ihmiset ovat hyvin loukkaantuneita ja pettyneitä maan hallintoon.

Nicaraguan Ortega toimii nyt kuin keisari, joka päättää itse maan ja ihmisten kohtalosta itsevaltaisesti. Ortegan puoliso ja ensimmäinen nainen, Rosario Murillo on itse hallinnon tiedottaja. Pariskunnan poika toimii kauppaministerin roolissa. Mandaattinsa poika on saanut isältä ja äidiltä. Nicaraguan parlamentin enemmistö on Ortegan sandinistien käsissä ja jos sandinistien kansanedustaja on Ortegan kanssa eri mieltä, hänet poistetaan parlamentista. Tilanne on siis muuttunut nyt. Moni nicaragualainen ei ole itse edes tietoinen siitä, mitä maan eteläosassa tapahtuu, koska Ortegalle lojaalit tiedotusvälineet kertovat vain hallinnon propagandaa, ja kuten ennen vanhaan Somoza teki, eri mieltä olevia leimataan rikollisiksi. Kanava on siis jo jakanut nicaragualaisia kahteen leiriin. Vahinko on siis jo alkanut ja lisää on kai odotettavissa.

Se, että kerron täällä Nicaraguan tapahtumista on vähintä mitä voin tehdä ahdingossa olevien nicaragualaisten puolesta.

Elämä on kiitoksen arvoinen

Monesti toistin itselleni, että jos kuolema tulee nyt, olen valmis, koska elämäni on eletty hyvin. Paremmin ei olisi voinut mennä. Olin väärässä enkä enää sano niin. Tapahtui se, mitä piti tapahtua: kunnollinen ravistelu.

Ajoin pimeänä iltana pikkutiellä. Tulin kurviin ja menetin auton hallinnan, enkä kaikista yrityksistä huolimatta saanut autoa pysähtymään ja suoraksi. Näin autoni valui kuin saippua ojaan. Ojaan tultuaan auto kääntyi kyljelleen. Sähkötolppa jäi onneksi koskemattomaksi. Jossain vaiheessa ajattelin, että nyt lähtöhetki on koittanut ja silloin takerruin elämään.

Auton sivuikkuna, se ikkuna, joka oli vierelläni, sirpaloitui. Unohdin kaiken, tartuin katosta, pidin huolta, että pää ei osuisi mihinkään ja nopeasti poistuin autosta. Halusin kotiin lasten, perheen luokse. Halusin halata heitä ja kiitin taivasta ja tuulta ja kaikkia jumalia siitä, että saan viettää vielä hetkiä perheeni kanssa. Hätähetkellä prioriteetit selviävät kirkkaina.

Hätähetkellä annat anteeksi kaiken ja pyydät anteeksi kaikkea, mitä on aiheuttanut muille pahaa oloa. Silloin riisuudut kaikista ylpeyden aiheista ja turhista ajatuksista.

Elämä, joka oli vain elämisen arvoinen, muuttui yhtäkkiä niin kalliiksi lahjaksi, että sitä pitää rakastaa. Joskus erehdymme pahasti ja valehtelemme itsellemme. Elämä ei ole kyse vain meistä, se ei ole vain meidän, vaan myös se kuuluu niille, jotka rakastavat meitä ja joita rakastamme.

Kiitoksia kolmelle ohikulkijalle, jotka pysähtyivät katsomaan, ettei mitään pahaa oli tapahtunut. Kiitoksia ja halauksia nuorehkolle miehelle, joka toi minut kotiin asti.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

velas2

Joulumuistot lapsuudesta

Nyt on se aika, kun kouluissa lapset esittävät erilaisia näytelmiä joulujuhlissa. Tunnetuin näytelmä on Tiernapojat, mutta on muitakin. Esimerkiksi nyt meidän talossa asuu yksi paimen ja jopa joulupukki itse. Muistatko mikä hahmo olit joulujuhlissa? Jokainen varmasti muistaa aikuisenakin, millaisia osia on esittänyt joulujuhlissa.

Poika

Ruuku on Nicaraguasta ja tonntu jostain kaupasta. Kynttilä on nurmijärveläisen kaverin tekemä.

Kun olin pieni, Achuapassa järjestettiin joskus vaelluksia, siis ”posadoja”. (la posada = majapaikka) ”Posadas” on kuin koko kylän teatteriesitys, jossa Maria ja Joosef etsivät majapaikan. Ihmiset laulavat kunnes heidät otetaan vastaan, päästetään sisään, ja kaikki rukoilevat ja juhlivat. En pääsyt koskaan jouluaiheisiin näytelmiin.

Ainut teatteriosa, johon muistaakseni olen osallistunut, on vyötiäinen. Se oli koulun päättäjäisjuhlassa, Achuapan ala-asteella. Esitys oli eläimistä ja itse olisin tahtonut olla pupu tai orava. Opettaja ei suostunut vaihtoon, kaikista pyynnöistä huolimatta. Aina se ei mene kuten lapsi haluaisi. Kesti kauan ennen kuin pystyin hyväksymään sen, että vyötiäinenkin on söpö eläin. 😀

Tänään sain kuvassa olevia joulutavaroita. Tärkeintä ei ole tavaroiden arvoa vaan teko. Kiitoksia lahjan lähettäjille tästä ilon aiheesta!

Feliz Navi

Espanjalaisia lehtiä, jouluherkku ja hieno kyltti. Joulu saa jo tulla! Kiitos vielä kerran yllärin järjestäville tontuille! ❤

Lipeäkala

Joulukuussa 2009 kirjoitin Uuden Suomen blogin mielenkiintoisesta keskustelusta perinteisten suomalaisten jouluruokien alkuperästä. Silloin vietimme joulua kolmen sukupolven voimin.

”Mielestäni suomalainen joulupöytä on runsas, värikäs ja kerta kaikkiaan herkullinen. Historiansa aikana se on saanut vaikutteita lännestä ja idästä ja nykyisin myös muualta.

Mutta mitkä niistä ruoista ovat perisuomalaisia? Ensiksi minulle tuli mieleen karjalanpaisti.

Isoäiti tiesi, että periaatteessa kaikki sikaruoat ovat hyvin vanhoja suomalaisia ruokia, samoin kuin lipeäkala. Olen maistanut lipeäkalaa ja kuuluun siihen väestönjoukkoon, joka ei joulupöydässä kaipaa sitä. Sen sijaan muut suolakalat ovat tervetulleita suutarinlohesta sushiin.

Comida1

Säilykekalojen myyntikoju Helsingin Tuomaan markkinoilla. 10.12.2014

 

Joulupöydässämme kinkullekin on paikkansa. Kinkku on hyvin kansainvälinen jouluruoka ja hyvin vanhakin. Ennen vanhaan se oli hyvin kallista ja siksi pääasiassa varakkaiden perheiden jouluruokaa.

Pidän paljon rosollista, mutta kuulemma sekään ei ole Suomessa, vaan Venäjällä keksitty ruoka. Piparkakutkin taitavat olla muualta saatuja lahjoja. Kuulemma ennen vanhaan niitä leivottiin lääkkeiksi.

Me kotona pysyimme tänä jouluna perinteisellä kotimaisella ruokalinjalla, vaikka guacamolekin löysi paikkansa. Jossain perheissä syödään kalkkunaa ja hanhipatéta. Ja jossain kaupoissa tänä jouluna oli jo myytävänä bataattilaatikkoa.

Ruokakulttuuri muokkautuu joustavasti muualta tuleville vaikutuksille. Kiitos uteliaille ja kokeilevaisille ihmisille.

Hyviä ruokahetkiä kaikille!”

Vastauksia tuli silloin paljon ja kommentit paljastavat kuinka ihmiset viettävät joulunsa ja erityisesti mitä syövät. Teksti on yhä ajankohtainen ja siksi siirsin sen tänne.

Tässä suomalaisista jouluherkuista espanjaksi: Comida finlandesa de Navidad

 

Demareille Sibeliuksen Finlandian surumieliset nuotit

Kohta päivä on ohi, mutta silti voi vielä muistuttaa, että jos suuri muusikko Jean Sibelius eläisi, hän täyttäisi tänään 149 vuotta. Tuli se hassusti sanottu, mutta tärkeintä on kai se, että jotkut ihmiset jättävät merkLippufittäviä jälkiä tuleville sukupolville.

Sibeliuksen tunnetuin teos on Finlandia, joka nimensä mukaisesti huokuu isänmaallisuutta.

Mielenkiintoista on, että Suomi itsenäistyi melkein Sibeliuksen syntymäpäivänä. Mitä mieltä suurmies olisi tämän päivän Suomesta?

Olen joskus keskustellut sellaisten ihmisten kanssa, jotka näkivät sotia. He ovat olleet poikkeuksetta hyvin iloisia ja kiitollisia, että ovat nähneet kuinka Suomi on nousut hankalista ajoista maailman kehittyneimpien maiden joukkoon.

Moni heistä on myös sitä mieltä, että moni kitisee turhasta ja asiat ovat olleet niin hyvin, että ei osata enää olla ihmisiksi ja avuksi muille. Oma etu menee nykyisin liiallisuuksiin ja yhteinen etu unohtuu, koska ollaan niin ”edistyneitä”.

Itse pidän kovasti vanhoista suomalaisista elokuvista muun muassa siksi, koska niistä käy ilmi kuinka eläviä ja yhteishenkisiä olivat ihmiset ennen vanhaa. ”Kavereita ei jätetä” oli arkipäivässä suuressa arvossa. Sukupolvien ajan ihmiset ovat kuitenkin sisäistäneet, että ”oma-apu on paras apu” ja koska itse autan itseäni, niin muut tulkoon toimeen itse. Nyt eletään kuitenkin sellaista aikaa, että moni ei tule itse toimeen vaikka kuinka paljon töitä tekisi. Jos on työttömänä ja laskupino maksamatta, ahdistuu ja voi tehdä huonoja ratkaisuja. Jos on töissä ja on asuntolaina, pankille pitää lyhentää lainansa, vaikka jääkaappi olisi tyhjä. Moni selviä paremmin kuin muut ja pieni joukko ei edes mieti raha-asioita, koska heillä on pankkitileillä tosi paljon. Eriarvoistuminen ei ole mikään satu, vaan monille rankka todellisuus. Sillä välin puolueet ja ehdokkaat miettivät kannatuksensa ja toivo paremmasta ei ole.

Luuletko ihan tosissasi, että nykyiset eduskuntapuolueet toisivat muutoksia harrastettuun eriarvostavaan politiikkaan? Suursuosikki Keskustapuolue on näyttänyt edellisissä hallituksissa millaista politiikka he harrastavat. Nykyinen tilanne on seuraus myös Keskustan päätöksistä. Luuletko, että oikeistolaisiin ihanteisiin ihastuneet Perussuomalaiset muuttaisivat asioita radikaalisti? – Anteeksi vain, mutta epäilen, koska on se konsensus ja hallitusneuvottelujen hetkellä ministereiden paikat näyttävät olevan keskeisessä asemassa.

Tahtoisin vielä luottaa Vihreisiin, Vasemmistoliitoon ja erityisesti Sosiaalidemokraatteihin. Mietit varmasti, että ehkä olen nukkunut huonosti, kun ajattelen, että kenties demarit voisivat muuttaa asioita. He ovat viimeisissä hallituksissa tyytyneet apuripuolueasemaan ”estääkseen hyvinvointivaltion rappeutumista”. Hyvinvointivaltio on kuitenkin murentumassa heidän silmien edessä. Taktiikka ei ole siis toiminut. Nyt, jos arvoisat demarit miettisitte uudestaan mitä varten olette olemassa ja keskitytte tekemään sitä mitä teiltä odotetaan, ehkä vielä olisi toivo, muuten Sibeliuksen Finlandian surumieliset nuotit tulevat soimaan raskaasti niille, jotka elävät jo epätoivossa.

Yleensä yksi meidän lapsista oikolukee juttujani ja poistaa tekstistä kielioppivirheitä. Nyt hän on muualla.