Epälojaalisuus ei riipu kaksoiskansalaisuudesta

Nicaraguan passini on nyt vanhentunut, mutta voisin koska tahansa hakea uuden. Sain Suomen kansalaisuuden 1998. Olen siis yksi Suomen kansalaisista, jolla voisi olla myös toisen maan passi. Vaikka käyn noin kahden vuoden välein Nicaraguassa ja soitan säännöllisesti äidille ja siskoilleni, minulla ei ole muita siteitä Nicaraguaan. Rakastan paikkaa, jossa olen syntynyt, mutta myös nykyistä perheeni kotimaata.

Tarinani on vain yksi tuhansien joukossa. Tilastokeskuksen mukaan yli 95 000 suomalaisella on jonkun muun maan kansalaisuus.

Ymmärrän huolet ihmisten lojaalisuudesta eri suuntiin tässä uudessa kansainvälisessä tilanteessa. Oletus on, ettei kaksoiskansalaisiin voi luottaa tietyissä asioissa. Tämän on sanonut pääministerikin. Ja tähän perustuvat Trumpin operaatiot kieltää tiettyjen muslimimaiden kansalaisia saapumasta Yhdysvaltoihin.

Perussuomalaisvetoisissa ulkoministeriössä ja puolustusministeriössä on nyt ilmennyt tapauksia, joissa kaksoiskansalaisia ei ole otettu töihin. Näin on toimittu vaikka kyse on selkeästi kansalaisuuteen perustuvasta syrjinnästä.

Lain mukaan kaksoiskansalaisuudella ei saisi olla merkitystä rekrytoinnissa. Jokainen kaksoiskansalainen on Suomen kansalainen. Suomen kansalaisten lakisääteinen eriarvoinen kohtelu edellyttää perustuslain muuttamista.

Enemmän kuin kansalaisuus tai kaksoiskansalaisuus, ihmisen lojaliteettia määrittävät hänen sidosryhmänsä. Esimerkiksi dosentti Johan Bäckman olisi vuosia sitten saanut tehdä töitä armeijan ja ulkoministeriön tehtävissä, koska tiettävästi Bäckman ei ole kaksoiskansalainen. Jos hänet olisi tuommoiseen virkaan valittu, mihinköhän suuntaan hänen lojaliteettinsa olisi osoittanut?

Mainokset

Ruotsalaisuuden päivästä

Eilen 6.11. Suomessa vietettiin  ruotsalaisuuden päivää, joka on yleinen liputuspäivä. Kirjoitin juhlapäivästä Uuden Suomen puheenvuoron blogiini ja teksti päättyi taas Uuden Suomen toimituksen valitsemiin nostoihin. Kirjoitusten nostot ovat minusta myönteinen palaute toimitukselta. Kiitos siitä!

Kirjoitan, koska pidän kirjoittamisesta ja samalla opin kirjoittamaan ja jäsentelemään ajatuksiani suomeksi. Laitan tähän tämä lyhyt kirjoitukseni:

Itse mielelläni vietän sitä yhtä iloisesti kuin vietän 12.5. suomalaisuuden päivää.

Ruotsalaisuuden päivä ei ole vain ja ainoastaan ruotsia äidinkielenä puhuvien suomalaisten päivä, vaan kaikkien niiden ihmisten, jotka ajattelevat, että kielestä ja kulttuurista huolimatta ihmisillä on Suomessa tilaa.

Ruotsinkielisyys on nykyisin minulle henkilökohtaisesti läheinen asia. Kuten moni suomalainen nuori on tehnyt niin myös kaksi lapsistani opiskelee nyt yliopistossa Ruotsissa. Ilman hyvää ruotsinkielen osaamista tämä tärkeä ja upea opiskeluvaihtoehto olisi jäänyt heiltä pois. Kiitos siis Suomelle muun muuassa laadukkaasta ruotsinkielen opetuksesta!

Kiinnostuneille, tässä espanjankielinen teksti juhlapäivän taustoista: Día de la Identidad Sueca

Hän

Hän istuu aina samassa paikassa ja toivottaa asiakkaita tervetulleita.

Hän neuvoo, opastaa ja etsii sellaista mitä asiakas tarvitsee. Hän on asiansa paneutunut ihminen.

Hän juttelee, nauraa ja kuuntelee myös asiakkaiden murheita. Olen kuullut niitä minäkin, koska tässä pienessä liikkeessä ei voi olla kuulematta.

Ilkeät sanoisivat, että hän on vähemmistön edustaja. Hän on minulle vain hän, palveleva kansalainen ja sellainen, joka voisi olla töissä joka puodissa.

Helsinki7

Hän on kuin iloinen ja näkyvä kukka.