Uusista ehdotuksista maahanmuuttajien koulutuksen kehittämiseen ja integrointiin

Viime keskiviikkona julkaistiin ja luovutettiin opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle uusia ehdotuksia maahanmuuttajien koulutuksen kehittämiseen ja integrointiin. ”Opetus- ja kulttuuriministeriön laajapohjainen ohjausryhmä esittää yli 40 uutta toimenpidettä vastaamaan turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien määrän kasvusta aiheutuviin koulutustarpeisiin.”

Luin raportin. Siellä on mielenkiintoinen kuvio turvapaikanhakijoiden koulutustaustasta. Toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, 11 % turvapaikanhakijoista on korkeasti koulutettuja, 23 % on suorittanut 7-9 vuotta peruskoulusta, 12 % on suorittanut lukionsa ja 10 % on suorittanut ammatillisen koulutuksen. Ilman koulutusta on vain 7 %. Tiedot ovat viime vuodelta.

Myös maahanmuuttopolitiikan asiantuntija SAK:sta Eve Kyntäjä on lukenut raportin ja ottanut siihen kantaa. Kyntäjä iloitsee siitä, että ohjausryhmä haluaa luopua yleisestä kielitaidosta ammatillisen koulutuksen pääsyvaatimuksena ja yhdistää kieliopinnot ammatillisiin opintoihin.

Kyntäjän mukaan ammatillisen koulutuksen lähtökohtana on ollut tähän saakka, että opinnoissa vaadittava kielitaito tulee hankkia joko perusopetuksessa tai kotoutumiskoulutuksessa. Kaikki maahanmuuttajanuoret eivät kuitenkaan kykene siihen ja silloin he ovat jumissa – he eivät pääse koulutukseen eivätkä töihin. Siksi ehdotus on hyvä.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä kuinka kieltä voi oppia myös tekemällä, työn kautta. Silloin työssä tarvittavaa sanastoa opitaan työkavereilta ja työarjessa. Olen Kynttäjän kanssa samaa mieltä siitä, että ehdotus on hyvä.

Toinen mielenkiintoinen ehdotettu toimenpide liittyy varhaiskasvatukseen. On hieno ajatus, että opettamalla suomen/ruotsin kieltä varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen toiminnallista monikielisyyttä ja tuoda kulttuurinen moninaisuus näkyväksi osaksi lapsen arkea. Ohjausryhmä linjasi, että maahanmuuttajalasten osallistumista varhaiskasvatukseen tulisi edistää ja varhaiskasvatus tulisi aina sisällyttää osaksi perheen kotoutumissuunnitelmaa. Toimenpide-esitys on se, että ”laajennetaan vieraskielisten suomen/ruotsin kielen ‐opetukseen ja muuhun oppimisen tukeen tarkoitettua valtionavustusta koskemaan myös varhaiskasvatusta. Tavoitteena on, että kaikki vieraskieliset lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen vähintään osa‐aikaisesti.” Olen melkein samaa mieltä.

Sanon ”melkein”, koska lapsen oman äidinkielen hyvä hallinta on vahva pohja vieraskielten oppimiselle ja omaksumiselle Uusi toimenpide ei saisi tarkoittaa sitä, että käytännössä pieniä lapsia sijoitettaisiin varhaiskasvatukseen ohi omien vanhempiensa mielipiteitä ja tahtotila. Tietenkin puhun neljän lapsen äitinä. Minusta myös seurakunnan ja esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton kerhot ovat tärkeitä lapsiperheille. Esimerkiksi Lohjalla on käynnissä maahanmuuttajaäitikaveriprojekti. Vertaistuki on tärkeä äideille.

Korkeakouluopiskelijoiden suomen ja ruotsin kielen opiskelua halutaan parantaa integroimalla kielen opiskelua nykyistä enemmän aineopintoihin. Myös tulevaisuuden opettajien valmiuksia kohdata eri ihmisiä halutaan parantaa. ”Opettajankoulutusta tarjoavat yksiköt (yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa) varmistavat, että kaikilla opiskelijoilla on opetusharjoittelun yhteydessä (harjoittelu‐/kenttäkoulussa) mahdollisuus kohdata eritaustaisia ja erikielisiä oppilaita.” Hyvä!

Raportissa ollaan huolissaan maahanmuuttajalasten koulumenestyksestä ja on syytäkin. Sen sijaan ei pidä olettaa, että koska lapsi on maahanmuuttaja, että hän on lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Koulumenestysmahdollisuudet ovat heikentyneet kaikkien eikä vain tulijoiden lasten kannalta. Suuret leikkaukset opetukseen ovat nakertaneet kaiken lasten mahdollisuuksia tasokkaaseen koulutukseen peruskoulusta yliopistoihin saakka. Raportissa on myös muita ehdotuksia osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Hyvä!

Loppuraporttia pääset lukemaan tämän linkin kautta:

http://minedu.fi/OPM/Julkaisut/2017/maahanmuuttajat.html

Muta tietoa raportista:

Taulukko 1. Kymmenen suurinta ulkomaan kansalaisten ryhmää Suomessa vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne.

Ulkomaan kansalaiset

Maa, jonka kansalaisuus 2015
Viro 50 367
Venäjä 30 813
Ruotsi 8 174
Kiina 8 042
Somalia 7 261
Thaimaa 7 229
Irak 7 073
Intia 4 992
Turkki 4 595
Vietnam 4 552

Suurimmat vieraskielisten ryhmät Suomessa vuonna 2015 (äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai
saame). Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne.

Väestö kielen mukaan 2015

venäjä 72 436
viro 48 087
somali 17 871
englanti 17 784
arabia 16 713
kurdi 11 271
kiina 10 722
albania 9 233
persia 8 745
thai 8 582

Ruotsinkielinen herra on suomen kirjakielen isä!

Suomen lippu nousi tänään myös meidän pihan salkoon. Mikael Agricola syntyi Pernajalla noin vuonna 1510 ja koska silloin Pernaja oli täysin ruotsinkielistä aluetta on epätodennäköistä, että suomi olisi ollut Agricolan äidinkieli. Mielenkiintoista.

Ylen sivuilla sanotaan: ”Aikuisen Agricolan persoona herätti aikalaisissa oppineissa monenlaisia, kriittisiäkin, reaktioita, mutta kukaan ei kiistänyt hänen poikkeuksellista lahjakkuuttaan. Onkin luontevaa ajatella, että Agricola kykeni omaksumaan kansan puhuman kielen täydellisesti ja edelleen kehittämään sen kirjakieleksi, vaikkei se hänen äidinkielensä olisi ollutkaan.”

Agricolaan suhtaudutiin melkein samalla tavalla kuin nykyisin suhtaudutaan sellaisiin ihmisiin, jotka ovat tulleet muualta maailmasta ja koittavat tulla ymmärretyksi suomeksi.

Moni epäilee, etteivät tulijat pystyisi kehittymään ja oppimaan uutta, myös suomea. Jo Agricola todisti, että voi käydä toisin. Ruotsinkielinen herra on Suomen kirjakielen isä.

Lippu2

Tänä vuonna Mikael Agrikolan päivä oli tyyni.

Olet yksi meistä

”Olet yksi meistä. Sinä et ole maahanmuuttaja.”

Suomessa työpaikka ja veromaksukyky on ihmisten arvon mittapuu. Ensimmäisen työpaikan saaminen ei ole helppo eikä vain heikon kielihallinnan takia vaan myös siksi, koska Suomessa suhteillakin on väliä ja monilla ei ole verkostoja. Aina voi kuitenkin käydä niin, että löytyy yksi ihminen, joka on riskinottokykyinen ja vastaa myöntävästi, kun kysyt löytyisikö töitä ja näin mahdollisuudet avautuvat. Mahdollisuuksiin tarttuminen on vahva ja hyvä askel eteenpäin. Hyvä kysymys on kuinka monta suomalaista on valmis antamaan mahdollisuuksia työkykyiselle ihmiselle?

Olen ollut Suomessa jo 23 vuotta! 90 luvun alussa Suomeen tuli monenlaisia maahanmuuttajia ja moni meistä on jäänyt Suomeen pysyvästi asumaan. Meillä on lapsia ja monilla on jo myös lapsenlapsia, töitä, suhteita, omaisuutta, ym. On jotenkin väärin vielä tänä päivänä väittää, etteivät varsinkin kaupungeissa asuvilla suomalaisilla olisi kokemuksia eri kulttuurista tulevista ihmisistä. Jos ihminen sulkeutuu eikä halua olla tekemisissä eri ihmisten kanssa, sadan vuoden kuluttua puhutaan yhä maahanmuuttajista vaikka olemme jo silloin haudassa.

Suomessa on onneksi kuitenkin myös niitä ihmisiä, jotka avoin mielin kohtaavat tuntemattomia ihmisiä yhdenvertaisina ihmisinä. Kuulin kirjoituksen ensimmäisen lauseen eilen ja sen tuoma ilo ei voida sanoin kuvata. Kiitos hänelle, joka rohkeni sanoa sen!

Nyt uskon siihen, että jonakin päivänä tulee olemaan toisin ja ihmisiä kohdellaan ja kohdataan vain yhdenvertaisinä ihmisinä.

Atouhu2

Tekemällä oppii.

Turvapaikahakijoiden palautuksen myötä Suomi saattaa luopua hyvistäkin veronmaksajista

”Turvapaikkaturistit”, ”turvapaikka_shoppailijat” ”turvapaikkasurffarit”, ym. Tällaisilla termeillä ihmiset (etupäässä poliitikot) antavat julkisuudessa ymmärtää, että turvapaikanhakijoiden seassa on sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole suojelun tarpeessa, eivätkä siis vainotussa asemassa lähtömaassaan.

Poliitikot pääministeriä myöten ovat sitä mieltä, että ne turvapaikanhakijat, jotka eivät ole turvapaikan tarpeessa, pitää palauttaa lähtömaahan.

Ymmärrettävästi Euroopan maissa ja myös Suomessa on suuria huolia siitä, kuinka tulijoita otetaan vastaan ja kotoutetaan. Silti parasta olisi miettiä, miten selviydytään ilman suurempia kolhuja ja voittajina. Humanitaarisen auttamisen tavoite ja motiivi ei ole taloudellisen voiton tavoittelu.

On tiedossa, että humanitaarisista syistä tulevat maahanmuuttajat työllistyvät muita tulijoita heikommin. Moni silti työllistyy. Voisiko myös ajatella niin, että pakon edestä lähteminen ja paremman elämän takia lähteminen motivoi ihmisiä näkemään vaivaa menestyksensä eteen vähäsen eri tavoin? Toki pakolaisissakin on ahkeria veronmaksajia. Voisi kuitenkin olettaa, että moni joka haluaa parantaa elämänsä laatua muuallakin kuin kotimaassa, olisi ehkä valmis ponnistelemaan eteenpäin työelämässä. Eikö se ponnistelu ja into pärjätä tulevaisuudessa omalla työpanoksella ole sitä, mitä Suomen talouden elpymisen eteen tarvitaan?

Moni suomalainen, varsinkin korkeasti koulutettu, valitettavasti lähtee ulkomaille etsimään parempia mahdollisuuksia koska moni kokee, ettei heidän työpanostaan arvosteta Suomessa tarpeeksi ja hallituksesta toiseen korkeakouluista leikataan. Tähän sanotaan, että suomalaiset eivät lähde sosiaaliturvan perässä. Suomeen tulevat eivät ole vastuussa siitä, että Suomessa on olemassa sellaisia kotouttamistoimenpiteitä kuin on. ”Niin, niin, mutta raha houkuttelee ihmisiä muuttamaan Suomeen”, väitetään. Tuskin ihminen lähtee Irakista kilpailuttaen, missä maassa saa elää tekemättä mitään ja saa silti alle 300 euroa kuussa. Ihminen, joka lähtee menestymään, ei lähde almuja hakemaan.

Turvapaikanhakijoiden palauttamisessa on siis olemassa paitsi se riski, että palautamme ihmiset varmaan kuolemaan, myös se, että luovumme potentiaalisista veronmaksajista ja yhteiskunnan kehittäjistä. Nyt varmasti moni repii hiuksiaan, mutta eivätkö esimerkiksi Finlayson, Fazer ja Stockmann tulleet Suomeen muualta?

Joku fiksu sanoo, että Eurooppa antaa suojaa afrikkalaiselle äidille, jota Isis on uhannut, mutta ei äidille, joka haluaa suojella lapsiaan Euroopassa.

En ole missään puolueessa mukana, ja kirjoitukseni tarkoitus on herättää ajatuksia.

Flores

Auringonkukka tuli Euroopaan Perusta ja Meksikosta.

Kulttuurien lukutaito myös ruoan suhteen

Luin, kuten moni muu uutisia turvapaikanhakijoiden protestoinnista heidän mielestä paremman ruoan puolesta. Olen lukenut myös lukuisat ja myös raivoisat kommentit turvapaikanhakijoiden asenteesta. Vähemmän olen lukenut kommentteja siitä, että olisiko laitosruoka huonoa tai ei. Yksi harvoista on Kai Niemeläinen, joka kommentoi Kimmo Kaution blogissa näin:

Minusta kouluruoka on pääosin kelvotonta. Laitoksissa asuvien vanhusten osalta on sietämätöntä, että heidän ruokailunsa perustuu kokonaan tähän yksipuoliseen, mauttomaan laitosruokaan…

Se tosiasia, että monet joutuvat elämään tämän yhden lämpimän ruuan varassa koko päivän, pitäisi asettaa tälle aterialle vielä enemmän paineita. Ikävä kyllä yhteiskuntamme on asettanut annoksen hinnan 0,60 – 2 euron välille. Taso ei ymmärrettävästi päätä huimaa. En usko, että ruoka kestää tarkastelua missään päin Suomea.

Itse olen jo kauan toivonut, että koulujen, päiväkotien ja laitosten ruokahuolto saataisiin paremmaksi. Toive on ollut turha. Edes lehdissä olleet jutut, joissa on esitelty kuvien kera kotipalvelujen jakamia annoksia, eivät tilannetta ole korjanneet.

Minusta tämä kohu on ensimmäinen kulttuurisidonnainen konflikti Suomeen asettuneiden ja vasta maahan tulleiden välillä. Makuja on monenlaisia, tapoja on monenlaisia. Rehellisesti harva on se aikuinen, joka vasta tutustuu puuroon ja/tai puolukkasurvokseen eikä väännä naamansa kuin pieni vauva. Silti moni suomalainen sanoo, että mainitut herkut ovat sitä siis herkkuja. Maku on kuitenkin niille, jotka eivät ole tottuneet vain sanottakoon kauniisti erikoinen.

Tiedän ihmisistä, jotka sanovat, että avokadon maku on maailman huonointa ja olen heidän kanssa jyrkästi eri mieltä, mutta en pakottaisi heitä syömään sellaista. Toki olen monien kanssa samaa mieltä sitä, että kun joku tarjoa ruokaa, silloin voi olla kiitollinen ettei tarvitse nukkua nälkäisenä. Mutta kai turvapaikanhakijallakin on oikeus sanoa jos ruoka ei maistu tai ei sovi hänelle.

Moni silti moittii turvapaikanhakijoiden protestointia. Moititaan siis sitä, että he lähtivät vaatimaan parempaa ruokaa. Näen sen niinkin, ettei tulijoilla ole käsitystä parhaista keinoista ajaa Suomessa asiansa eteenpäin. Mielenosoitus nyt ei vain lisää ymmärrystä. Ehkä Suomessa asuvat irakilaiset voisivat neuvoa tulijoita.

Ymmärrän reaktiota, koska ollaan aivan uudessa tilanteessa. Suomessa on ollut tapana miettiä asioita ja käyttää järkeä ja sovittelua ja siksi tuntuu oudolta niitä ilkeitä yleistyksiä ja huutelua. Tulijat ja jo maassa asuvat ihmiset voimme oppia toisistamme, jos vain haluamme.

Muuten, puolukka on minusta yksi parhaista marjoista.:)

Puolukka2