Hyvä kirja lasten mukaan

Miksi lähdet nyt? Työsi alkaa vasta tunnin kuluttua, yksi lapsista sanoo topakasti.

Minä sanon siihen, että matkaan menee aikaa ja haluan käydä kirjastossa lainamassa kirjan.

Vositko lainata meillekin? lapset kysyvät kuorossa.

Millaisia kirjoja minun pitäisi lainata teille? kysyn.

Sellaisia hyviä kirjoja, yksi vastaa.

Millainen on hyvä kirja? kysyn.

Sellainen, jossa on selkeitä kuvia ja paljon tietoa, kuten Suomen sieniopas ja rautatiekirja.

Muutama päivä sitten radiossa yksi asiantuntija sanoi, että tärkeintä ei ole, lukevatko lapset satuja tai/ja tarinoita, vaan se, että lukevat. Jos lapsi on kiinnostunut tietokirjoista, häntä pitää kannustaa lukemaan.

Itse tutustuin lansimaisiin satuihin, kuten Grimmin satuihin vasta teini-ikäisenä. En ole koskaan kokenut, että jotakin olisi lapsuudesta puuttunut. Päin vastoin, luimme muuta ja kuuntelimme isoäidin ja naapurimummojen tarinoita.

Lapset toki lukevat myös satuja ja jopa Aku Ankkoja, jos istuu heidän kanssa lukemaan ja mitä parasta, pyytää heitä lukemaan aikuisille.

Sienikirjasta sen verran, että aiempina syksyinä sellainen sienikirja on lainattu kotiin ja lapset ovat oppineet tunnustamaan niitä sieniä pihalta ja metsistä. Paras sieniretki on lähteä metsään sellaisen pienen asiantuntijan kanssa. Sienistä voi vaikkapa saunalauteilla pitää sienitietovisoja ja antaa lasten keksiä omia kysymyksiään.

Nyt kun sienisesonki hiljenee, kirjastoista löytyy enemmän valikoimaa. Lähikirjastosta löysin paksun sienikirjan, jossa on myös harvinaisuuksia! 🙂 Liputetaan kirjastojen puolesta!

sienikirjat

Keltainen Suomen sieniopas on meidän lasten suosiossa!

Uskotko maahanmuuttajien kollektiiviseen vastuuseen?

Tämä on Leenalle, joka käy täällä lukemassa! Kirjoitus on julkaistu myös Uuden Suomen blogissa.

Jokaisesta ihmisestä voi tulla maastamuuttaja ja maahanmuuttaja.

Sosiaalisessa mediassa osallistuin keskusteluun mm. maahanmuuttajien ”kollektiivisesta vastuusta” Yksi kommentoija oli tätä mieltä: ”Minusta on huolestuttavaa jos maahanmuutajat alkavat käydä keskustelua jossa he niputtavat itsensä eri ryhmiin sen mukaan mistä ovat tulleet, minkä takia ja onko saanut avustusta vai ei… Luulisi että maahanmuuttajia sitoisi jonkinlainen yhteenkuuluvuus eikä ainakaan saman uskonnon alla tapahtuisi jaottelua ja panettelua.

 

Kommentoijalla oli paljon muuta asiaa, mutta vastauksena tuohon viimeiseen lauseeseen kirjoitin, että moni haluaisi ensisijaisesti tuntea olevansa vain ihminen, äiti, puoliso, nainen. Muu on toissijaista asiaa. Se niputtaminen yhteen ”maahanmuuttajaryhmään” erottaa ihmiset ”meihin”, siis kantasuomalaisiin, ja ”heihin” maahanmuuttajiin. Maahanmuutosta ja maahanmuuttajista on jo keskusteltu niin paljon, että olisi korkea aika alkaa puhua oikeilla termeillä. Julkisessa keskustelussa puhutaan vaikkapa pakolaisten saamista tuista (en yhtään epäile tuen tarpeita), mutta annetaan ymmärtää, että kaikki tulijat saisivat tuota tukea. Näin ei ole. Valitettavasti kaikki eivät ehdi pysähtyä tai halua pysähtyä ja miettiä miten se oikeasti menee. Otsikko ”Maahanmuuttajat saavat sitä ja tätä” riittää monille ja sen perusteella moni tekee johtopäätöksensä.

Kun kävelee kadulla, ihmisiä kun ihmisiä nimitellään, katsotaan vinosti ja jopa vihaisesti. Kielteiset seuraukset populistisista ja epämääräisistä puheista kostautuvat kaikkiin, jotka näyttävät ”maahanmuuttajilta”. Voidaanko vaikkapa Espanjassa asuvia suomalaisia velvoittaa tuntemaan yhteenkuuluvuutta tuntemattomien kanssa? Tuskin. Suomalaisella matkavirkailijalla ja huumekauppiailla ei kenties ole samoja kiinnostuskohteita. Jokainen pystyy edustamaan korkeintaan itseään tai hänen ajatustaan jakavia ihmisiä. Ei ole olemassa mitään yhtenäistä tulijoille, kuin vain se, että ovat tulleet jostakin. Välillä tekisi mieli sanoa, että valitettavasti tulin, koska sen päätöksen seurauksena en ole enää vain minä vaan myös jotakin muuta, jonka puitteessa minua määritellään ja mitä en haluaisi ehdottomasti olla. Ihmisoikeuksiin pitäisi kuulua oikeus määritellä itse identiteettinsä.

Kansalaisina meillä on yhtäläiset velvollisuudet. En ole sen enempää vastuussa siitä, mitä joku Pablo tekee Suomessa kuin muut Suomen kansalaiset. Lain puitteissa pitää toimia, eikä niin, että tulijoiden pitäisi elää jotenkin eri tavalla (hyvässä ja pahassa) kuin muut kansalaiset vain siksi, että ovat tulleet muualta. Ei pitäisi olla erotteluja, joissa on ”ne” joiden pitää toimia niin ja näin ja ”me”, jotka olemme täydellisiä ja tyytyväisiä, koska ne toiset toimivat oikein. Onneksi on laki olemassa!

Kollektiiviseen vastuuseen niin epämääräisestä ja moniulotteisesta ryhmästä kuin ”maahanmuuttajat” on, en usko enkä oikeastaan suostu. Ihmetellä sopii miten voi vaatia tuollaista.

Iloinen rollaattorirouva

Olin astumassa kauppaan, kun huomasi takana tulevan naisen rollaattorinsa kanssa. Avasin hänelle oven ja seuraavankin. Hän kiitti ja samalla kysyi: Oletko sinä intialainen?

Vastasin, että valitettavasti en. Intialaiset ovat kauniita. 🙂 Rouva sitten kysyi mistä päin maailma olin ja miten päädyin tänne.

Kerroin olevani Nicaraguasta ja tulleeni Suomeen mieheni perässä. Rouva sanoi hymyillen, että suomalaiset miehet ovat komeita. ”Noh, onhan minulla kokemusta vain yhdestä”, hän lisäsi nauraen. Kohteliaasti hän pilke silmäkulmassa sanoi, että varmasti keskiamerikkalaiset miehetkin ovat komeita. Toisin, hän lisäsi, ”en etsi enää miehiä”.

Koskaan ei ole tarpeeksi vanha rakkaudelle, sanoin hänelle ja hän hymyili ja sanoi, että näin oli, mutta harva hänen ikäisenä ajattelee niin.

Jäin itse miettimään, että ei se näin tarvitsee olla. Jokaisella on oikeus rakkauteen viimeiseen hengenvetoon asti!

Rouva oli mukava tapaus. Iloinen, pirteä ja kohtelias. Hän on elävä esimerkki elävästä elämästä.!

Lastenvaunut

Pari huomiota keskusteluun:

Medioissa puhutaan maahanmuutajista, mutta sosiaalitoimiston luukulla käyvät kaikenlaiset ihmiset.

Maahanmuuttajanäköisillä äideillä ei ole nyt paljoakaan vaihtoehtoja toimia oikein. Jos hän kävelee kadulla rähjäisillä vainuilla, hän on se, joka ei pysty parempaan. Jos äiti hankkii vaununsa vaikkapa kirpputoreilta ja vaunut näyttävät hyviltä, hän on se, joka sosiaalirahoilla ostaa vaunuja.

Kokoomuslainen kansanedustajan aiheuttama kohu on todella alhaista, koska ennakkoluuloja vastaan ei tavallinen äiti pystyy mitenkään suojautumaan. Äiti toki voi kiinnittää vaunuun iso lappu, jossa lukisi vaunun hinta ja mistä rahat ovat tulleet. Se ei ole mitenkään ihmisten yhdenvertaisuuslain mukaista. Kukaan meistä ei ole velvollinen selittämään kenellekään henkilökohtaisista asioista. Tuo kohu hankaloittaa noiden äitien elämää. Tuo kohu hankaloittaa noiden äitien elämää, jotka hankivat vaununsa sosiaalirahoilla, koska muuten he eivät pystyisi siihen, olisivat he syntyneet täällä tai tulleet muualta.

Muuten, me saimme ensimmäiset vaunut kälyltä. Ne olivat sellaiset vaaleansiniset merkkivaunut. Tytöt nukkuivat siinä mukavasti. 10 vuotta myöhemmin hankimme poikien vaunut Klaukkalan kirpparilta.

”Suomen maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut”

Ähky, luit oikein. Ähky aihetta kohtaan on se syy, miksi tämä teksti on jäänyt julkaisematta. Miksi ähky? Nyt kun eduskuntavaalit lähestyvät, varsinkin sosiaalisessa mediassa ovat lisääntyneet ruikutukset maahanmuutto sitä ja maahanmuutto tätä (yleensä kielteisesti), mamut sitä ja mamut tätä.

Kuka järkevä ihminen jaksaa kuvitella, että maahanmuutto olisi olennaisin aihe eduskuntatöissä tai edes maan talouden kannalta? Silti myös moni niin kutsuttu ”mamuehdokas”, ”mamuystävällinen ehdokas” ja ”maahanmuuttokritiikko” itse jankuttaa mamuasioita äänten toivossa.

Menkö nyt siis tämä teksti, jos joku haluaa lukea.

”Suomen maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut” Näin väitetään julkisessa keskustelussa. Kun kysyy ”miten niin?”, selitetään, että ”meillä on sellaisia maahanmuuttajaryhmiä, jotka eivät tee töitä”, ”Ei ne tuo mitään hyvää mukana”, ”kohta meilläkin on palavia ghettoja, kuten Ranskassa ja Ruotsissa.”

Tämä viimeinen väite on spekulaatio, että näin voi käydä ja näin voi käydä, jos ihmisillä (olisi hän syntynyt Suomessa tai ei) ei ole töitä ja hän ei tule toimeen itse. Kyllä Madridissakin ja Kreikassakin autot palavat, kun nuoriso protestoi. Mainituissa maissa paikalliset nuoret ovat palavien ghettojen tekijöitä.

Se, että on olemassa sellaisia maahanmuuttajaryhmiä, jotka työllistyvät paremmin kuin muut, selittyy monilla syillä. Tulosyy, tulijan tausta, ikä ja koulutus vaikuttavat siihen työllistymiseen ja sama juttu opinnoissa menestymiseen.

Suomen maahanmuuttopolitiikka ei ole kaikilta osin epäonnistunut. Moni maahanmuuttaja on integroitunut yhteiskuntaan ja on jopa menestynyt, työllistää itseään ja muita. Miksi pitää aina korostaa vain kielteisiä puolia ja unohtaa täysin, että myönteisiä tarinoita on olemassa? Vastaus on selvä, koska kielteinen uutinen ja puhe myy yleisölle ja äänestäjille. Ja vaalit ovat taas tulossa.

Totta on, että maahanmuuttajien (yhtenä pötkönä) työllistämisaste on vain hieman matalampi (63,8%) kantaväestön työllistymissasteeseen (69,6) verrattuna. Näin OECD vuonna 2013. Suosittelen kiinnostuneille Temin julkaiseman raportin

http://www.tem.fi/files/40368/maahanmuuttajien_tyollistyminen.pdf

Tuon raportin lopussa on lista ehdotuksista maahanmuuttajien työllisyyden parantamiseksi. Nyt sekin on joidenkin mielestä väärin, koska ensin pitää katsoa ”omiin nuoriin”, siis Suomessa syntyneisiin suomalaisesta isästä ja äidistä. Tuo käsitys meistä ja heistä on poissulkeva ja syrjivä, vaikka se hivelisi joidenkin korvia.

Entäs se väite, että ne eivät tuo mitään hyvää mukana? Tunnetko tosiaan niin hyvin tähän maahan tulleita ihmisiä? Eikä nyt puhuta mitään rahasta, joka tulijalla saattaa olla mukana. Jokaisella ihmisellä on edes pientä hymyä annettavana. Ei kuulostaa kovin järkevältä asennoitua kielteisesti ihan kuin vain varmuuden vuoksi. Ystävystyminen maahanmuuttajan kanssa ei vaadi sen enempää kuin vaikkapa naapurin kanssa, jos vain haluat olla tekemisissä eri ihmisten kanssa.

”Vuoden 2012 Suomessa asui 195 511 ulkomaan kansalaista. 3,6 % väestöstä.” Julkisessa keskustelussa maahanmuuttajakäsite on laajaa ja koskee myös maassa kauan asuneita, vaikka he olisivat Suomen kansalaisia!!

Suomen yhteiskunta on epäonnistunut köyhyyden torjumisessa. Köyhyyspolitiikka on epäonnistunut. Tuoreet uutiset kertovat, että Suomessa on jo lähes miljoona köyhää. Köyhyys ja huono-osaisuus on otollinen alusta syntipukkien etsimiselle ja tarjoamiselle. Muualta tuleva on ”sopiva” syntipukki. Tarpeeksi tuntematon, tarpeeksi vieras. Valitettavasti eduskuntavaalit lähestyvät ja populistisilla aiheilla on helppoa saada kannatusta, vaikka moni saa ähkyn.