Uusista ehdotuksista maahanmuuttajien koulutuksen kehittämiseen ja integrointiin

Viime keskiviikkona julkaistiin ja luovutettiin opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle uusia ehdotuksia maahanmuuttajien koulutuksen kehittämiseen ja integrointiin. ”Opetus- ja kulttuuriministeriön laajapohjainen ohjausryhmä esittää yli 40 uutta toimenpidettä vastaamaan turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien määrän kasvusta aiheutuviin koulutustarpeisiin.”

Luin raportin. Siellä on mielenkiintoinen kuvio turvapaikanhakijoiden koulutustaustasta. Toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, 11 % turvapaikanhakijoista on korkeasti koulutettuja, 23 % on suorittanut 7-9 vuotta peruskoulusta, 12 % on suorittanut lukionsa ja 10 % on suorittanut ammatillisen koulutuksen. Ilman koulutusta on vain 7 %. Tiedot ovat viime vuodelta.

Myös maahanmuuttopolitiikan asiantuntija SAK:sta Eve Kyntäjä on lukenut raportin ja ottanut siihen kantaa. Kyntäjä iloitsee siitä, että ohjausryhmä haluaa luopua yleisestä kielitaidosta ammatillisen koulutuksen pääsyvaatimuksena ja yhdistää kieliopinnot ammatillisiin opintoihin.

Kyntäjän mukaan ammatillisen koulutuksen lähtökohtana on ollut tähän saakka, että opinnoissa vaadittava kielitaito tulee hankkia joko perusopetuksessa tai kotoutumiskoulutuksessa. Kaikki maahanmuuttajanuoret eivät kuitenkaan kykene siihen ja silloin he ovat jumissa – he eivät pääse koulutukseen eivätkä töihin. Siksi ehdotus on hyvä.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä kuinka kieltä voi oppia myös tekemällä, työn kautta. Silloin työssä tarvittavaa sanastoa opitaan työkavereilta ja työarjessa. Olen Kynttäjän kanssa samaa mieltä siitä, että ehdotus on hyvä.

Toinen mielenkiintoinen ehdotettu toimenpide liittyy varhaiskasvatukseen. On hieno ajatus, että opettamalla suomen/ruotsin kieltä varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen toiminnallista monikielisyyttä ja tuoda kulttuurinen moninaisuus näkyväksi osaksi lapsen arkea. Ohjausryhmä linjasi, että maahanmuuttajalasten osallistumista varhaiskasvatukseen tulisi edistää ja varhaiskasvatus tulisi aina sisällyttää osaksi perheen kotoutumissuunnitelmaa. Toimenpide-esitys on se, että ”laajennetaan vieraskielisten suomen/ruotsin kielen ‐opetukseen ja muuhun oppimisen tukeen tarkoitettua valtionavustusta koskemaan myös varhaiskasvatusta. Tavoitteena on, että kaikki vieraskieliset lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen vähintään osa‐aikaisesti.” Olen melkein samaa mieltä.

Sanon ”melkein”, koska lapsen oman äidinkielen hyvä hallinta on vahva pohja vieraskielten oppimiselle ja omaksumiselle Uusi toimenpide ei saisi tarkoittaa sitä, että käytännössä pieniä lapsia sijoitettaisiin varhaiskasvatukseen ohi omien vanhempiensa mielipiteitä ja tahtotila. Tietenkin puhun neljän lapsen äitinä. Minusta myös seurakunnan ja esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton kerhot ovat tärkeitä lapsiperheille. Esimerkiksi Lohjalla on käynnissä maahanmuuttajaäitikaveriprojekti. Vertaistuki on tärkeä äideille.

Korkeakouluopiskelijoiden suomen ja ruotsin kielen opiskelua halutaan parantaa integroimalla kielen opiskelua nykyistä enemmän aineopintoihin. Myös tulevaisuuden opettajien valmiuksia kohdata eri ihmisiä halutaan parantaa. ”Opettajankoulutusta tarjoavat yksiköt (yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa) varmistavat, että kaikilla opiskelijoilla on opetusharjoittelun yhteydessä (harjoittelu‐/kenttäkoulussa) mahdollisuus kohdata eritaustaisia ja erikielisiä oppilaita.” Hyvä!

Raportissa ollaan huolissaan maahanmuuttajalasten koulumenestyksestä ja on syytäkin. Sen sijaan ei pidä olettaa, että koska lapsi on maahanmuuttaja, että hän on lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Koulumenestysmahdollisuudet ovat heikentyneet kaikkien eikä vain tulijoiden lasten kannalta. Suuret leikkaukset opetukseen ovat nakertaneet kaiken lasten mahdollisuuksia tasokkaaseen koulutukseen peruskoulusta yliopistoihin saakka. Raportissa on myös muita ehdotuksia osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Hyvä!

Loppuraporttia pääset lukemaan tämän linkin kautta:

http://minedu.fi/OPM/Julkaisut/2017/maahanmuuttajat.html

Muta tietoa raportista:

Taulukko 1. Kymmenen suurinta ulkomaan kansalaisten ryhmää Suomessa vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne.

Ulkomaan kansalaiset

Maa, jonka kansalaisuus 2015
Viro 50 367
Venäjä 30 813
Ruotsi 8 174
Kiina 8 042
Somalia 7 261
Thaimaa 7 229
Irak 7 073
Intia 4 992
Turkki 4 595
Vietnam 4 552

Suurimmat vieraskielisten ryhmät Suomessa vuonna 2015 (äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai
saame). Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne.

Väestö kielen mukaan 2015

venäjä 72 436
viro 48 087
somali 17 871
englanti 17 784
arabia 16 713
kurdi 11 271
kiina 10 722
albania 9 233
persia 8 745
thai 8 582

Olet yksi meistä

”Olet yksi meistä. Sinä et ole maahanmuuttaja.”

Suomessa työpaikka ja veromaksukyky on ihmisten arvon mittapuu. Ensimmäisen työpaikan saaminen ei ole helppo eikä vain heikon kielihallinnan takia vaan myös siksi, koska Suomessa suhteillakin on väliä ja monilla ei ole verkostoja. Aina voi kuitenkin käydä niin, että löytyy yksi ihminen, joka on riskinottokykyinen ja vastaa myöntävästi, kun kysyt löytyisikö töitä ja näin mahdollisuudet avautuvat. Mahdollisuuksiin tarttuminen on vahva ja hyvä askel eteenpäin. Hyvä kysymys on kuinka monta suomalaista on valmis antamaan mahdollisuuksia työkykyiselle ihmiselle?

Olen ollut Suomessa jo 23 vuotta! 90 luvun alussa Suomeen tuli monenlaisia maahanmuuttajia ja moni meistä on jäänyt Suomeen pysyvästi asumaan. Meillä on lapsia ja monilla on jo myös lapsenlapsia, töitä, suhteita, omaisuutta, ym. On jotenkin väärin vielä tänä päivänä väittää, etteivät varsinkin kaupungeissa asuvilla suomalaisilla olisi kokemuksia eri kulttuurista tulevista ihmisistä. Jos ihminen sulkeutuu eikä halua olla tekemisissä eri ihmisten kanssa, sadan vuoden kuluttua puhutaan yhä maahanmuuttajista vaikka olemme jo silloin haudassa.

Suomessa on onneksi kuitenkin myös niitä ihmisiä, jotka avoin mielin kohtaavat tuntemattomia ihmisiä yhdenvertaisina ihmisinä. Kuulin kirjoituksen ensimmäisen lauseen eilen ja sen tuoma ilo ei voida sanoin kuvata. Kiitos hänelle, joka rohkeni sanoa sen!

Nyt uskon siihen, että jonakin päivänä tulee olemaan toisin ja ihmisiä kohdellaan ja kohdataan vain yhdenvertaisinä ihmisinä.

Atouhu2

Tekemällä oppii.

Menestys syntyy myönteisestä ajattelusta

Vuosi 2015 on ollut monella tavalla ja monille hyvä vuosi. Yksi asia muiden hyvien asioiden keskellä on mainittava ja se on se, että kesällä moni sanoi ei syrjiville ajatuksille yhteisessä Meillä on unelma-mielenosoituksessa.

Kielteinen ajattelu maahanmuuton ja maahanmuuttajien ympärillä on saanut toisenlaisia suomalaisia esiin. Auttaminen, yhdenvertainen kohtelu, lähimmäisen kunnioitus ja rakkaus eivät saa tarpeeksi tilaa ja siksi Suomi saattaa näyttäytyä harmaana, synkkänä paikkana, mitä se missään nimessä ei ole. Monet, myös tulijat, pyrkivät eteenpäin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli harvinaisen hyvä haastattelu yrittäjästä, joka tuli Suomeen pakolaisena Punaisen Ristin avustamana. Hän kiittää vuolaasti yhteiskuntaa sen antamasta tuesta. Ja niin kiitän minäkin jokaisesta päivästä, jonka saa elää rauhassa perheeni kanssa. Minulla olisi pari toivetta kahdelle eri yhteiskuntaryhmälle uuden vuoden kynnyksellä:

1. Kun ”maahanmuuttokriitikot” keskustelevat netissä ja väittävät, että maahanmuuttajat ovat yhteiskunnan elättejä, toivoisin, että nämä muistaisivat herra Haun kaltaisia maahanmuuttajia, jotka ovat jo suomalaisen yhteiskunnan jäseniä  eivätkä maahanmuuttajia. Punaisen Ristin työtä vihaaville muistuttaisin, että moni menestynyt maahanmuuttaja on ollut Punaisen Ristin avustuksen kohteena, myös herra Hau. Yleistykset, vähättelyt, panettelut ovat epäoikeudenmukaisia sekä Punaisen Ristin aktiiveille kuin niille Suomen ulkopuolella syntyneille, jotka päivästä toiseen pyörittävät suomalaista yhteiskuntaa.

2. Maahanmuuttajille, niin vastasaapuneille kuin maassa kauan asuneille, menestyneille tai ei: pitää muistaa, että ilman yhteiskunnan apua (rahallistakin) he eivät olisi kovin helposti tai nopeasti rakentaneet menestystään. Se, että moni tarvitsee yhteiskunnan apua, ei ole meistä muista pois kuin vain hetkellisesti. Ajan myötä avun tarvitsijasta tulee auttaja, jos vain tuemme häntä ja hän tekee mitä pitää pyrkiäkseen eteenpäin. Herra Haun kaltaisia on olemassa eikä kaikista tulijoista tarvitsee tulla työnantajia, kunhan pääsee elättämään itseään ja maksamaan veronsa. Kunhan on lainkuuliainen yhteiskunnan jäsen.

Helsingin Sanomissa oli tänään uutinen, jonka mukaan ennustukset tulevalle vuodelle lupaavat Suomen taloudelle paremmat luvut.

Koska olen syntynyt Nicaraguassa ja seuraan uutisia sieltä, iloitsen myös siksi, koska Nicaraguan talous on tänä vuonna kasvanut 4,8% ja ennuste on hyvä tulevalle vuodellekin.

Pitää ajatella myönteisesti ja miettiä, että jokaisen suomalaisen menestyksellä ei Suomi voi mennä huonompaan suuntaan vaan parempaan.

Menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Onnea

Turvapaikahakijoiden palautuksen myötä Suomi saattaa luopua hyvistäkin veronmaksajista

”Turvapaikkaturistit”, ”turvapaikka_shoppailijat” ”turvapaikkasurffarit”, ym. Tällaisilla termeillä ihmiset (etupäässä poliitikot) antavat julkisuudessa ymmärtää, että turvapaikanhakijoiden seassa on sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole suojelun tarpeessa, eivätkä siis vainotussa asemassa lähtömaassaan.

Poliitikot pääministeriä myöten ovat sitä mieltä, että ne turvapaikanhakijat, jotka eivät ole turvapaikan tarpeessa, pitää palauttaa lähtömaahan.

Ymmärrettävästi Euroopan maissa ja myös Suomessa on suuria huolia siitä, kuinka tulijoita otetaan vastaan ja kotoutetaan. Silti parasta olisi miettiä, miten selviydytään ilman suurempia kolhuja ja voittajina. Humanitaarisen auttamisen tavoite ja motiivi ei ole taloudellisen voiton tavoittelu.

On tiedossa, että humanitaarisista syistä tulevat maahanmuuttajat työllistyvät muita tulijoita heikommin. Moni silti työllistyy. Voisiko myös ajatella niin, että pakon edestä lähteminen ja paremman elämän takia lähteminen motivoi ihmisiä näkemään vaivaa menestyksensä eteen vähäsen eri tavoin? Toki pakolaisissakin on ahkeria veronmaksajia. Voisi kuitenkin olettaa, että moni joka haluaa parantaa elämänsä laatua muuallakin kuin kotimaassa, olisi ehkä valmis ponnistelemaan eteenpäin työelämässä. Eikö se ponnistelu ja into pärjätä tulevaisuudessa omalla työpanoksella ole sitä, mitä Suomen talouden elpymisen eteen tarvitaan?

Moni suomalainen, varsinkin korkeasti koulutettu, valitettavasti lähtee ulkomaille etsimään parempia mahdollisuuksia koska moni kokee, ettei heidän työpanostaan arvosteta Suomessa tarpeeksi ja hallituksesta toiseen korkeakouluista leikataan. Tähän sanotaan, että suomalaiset eivät lähde sosiaaliturvan perässä. Suomeen tulevat eivät ole vastuussa siitä, että Suomessa on olemassa sellaisia kotouttamistoimenpiteitä kuin on. ”Niin, niin, mutta raha houkuttelee ihmisiä muuttamaan Suomeen”, väitetään. Tuskin ihminen lähtee Irakista kilpailuttaen, missä maassa saa elää tekemättä mitään ja saa silti alle 300 euroa kuussa. Ihminen, joka lähtee menestymään, ei lähde almuja hakemaan.

Turvapaikanhakijoiden palauttamisessa on siis olemassa paitsi se riski, että palautamme ihmiset varmaan kuolemaan, myös se, että luovumme potentiaalisista veronmaksajista ja yhteiskunnan kehittäjistä. Nyt varmasti moni repii hiuksiaan, mutta eivätkö esimerkiksi Finlayson, Fazer ja Stockmann tulleet Suomeen muualta?

Joku fiksu sanoo, että Eurooppa antaa suojaa afrikkalaiselle äidille, jota Isis on uhannut, mutta ei äidille, joka haluaa suojella lapsiaan Euroopassa.

En ole missään puolueessa mukana, ja kirjoitukseni tarkoitus on herättää ajatuksia.

Flores

Auringonkukka tuli Euroopaan Perusta ja Meksikosta.

Näkymätön työpanos

Entinen kokoomuslainen politiikko Raimo Ilaskivi kirjoitta omassa Uuden Suomen blogissa pakolaisvirrasta. Ilaskivi kysyy myös paljonko se tulee maksamaan ja kuka maksaa.

Keskustelu oli yksipuolinen tyylin ”meidän lapset tulevat maksamaan suuret laskut” jne. Joka tapauksessa, olisi turvapaikanhakijoita tai ei, lasku tulee olemaan suuri. Kommentoin: ”Laskelmiin pitää lisätä tulevien veronmaksajien (turvapaikanhakijoiden) yhteiskunnalle tuomaa rahaa. Jos ja kun Suomi onnistuu hyvin kotouttamistyössä niin moni turvapaikanhakija tulee maksamaan takaisin Suomen valtiolle ja meille veromaksajille sijoittamamme rahaa heihin. Olemme me kaikki aina alussa vain menoeriä, mutta moni meitä tulijoistakin maksaa nyt veronsa.

Siihen keskusteluketjuun tuli yksi henkilö, joka kirjoitti näin: ” 80 % maahantulijoista on työttöminä, niin se tarkoittaa, että osa heistä todellakin työllistyy. Se, että sinä kuulut viimeksi mainittuihin, ei muuta kokonaiskuvaa yhtään miksikään.”

Sanotaan, että yksi pääskynen ei kesää tee, mutta kun pääskysiä on enemmän kuin luullaan, kokonaisuus on valoisampaa kuin halutaan myöntää.

Jotakin kielteisestä asenteesta maahanmuuttajia kohtaan kertoo se, että väitetään ”totuutteena”, että 80 % maahanmuuttajista on työttömänä. Oikea luku on noin 29%!!! Vaikka työtä siis tehdään, hankalia ja jopa pienellä palkallakin, tunnustusta ei anneta vaan luotetaan suurenteleviin ”faktoihin”. Hyvä kysymys on kuinka se kielteinen asennoituminen maahan muuttaviin ihmisiin heijastuu heidän työmahdollisuuksiin.

Tänään Yleisradion uutisissa sanotaan, että ”taloustutkimuksen mielipidekyselyn mukaan yli puolet (51 %) haastatelluista katsoo, että suurin osa maahan jäävistä turvapaikanhakijoista jää työttömiksi ja elää sosiaalietuuksilla.” Miten muka se mielipiede tulijoista voisi olla toisenlainen, kun julkinen keskustelu pohjautuu enemmän, kuin tilastoituun faktaan ja asiantuntijoiden väittämiin, ennekkokäsityksiin ja huhuihin.

Suomen haaste ei ole vain turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien kotouttamistyössä vaan myös kansalaisten kielteisten asenteiden muuttamisessa. Ei kovin pitkälle päästään, jos varmuuden vuoksi lähtökohtaisesti ajatellaan kielteisesti asiasta kuin asiasta, tässä tapauksesta myös työssäkäyvistä maahanmuuttajista. Sellaisista, joita tänne Suomeen halutaan.

80% työttöminä