Toisenlaisia demareita

”Olen iloinen, että saan jatkaa työtä pienen ihmisen puolesta Sosialidemokraattisessa puolueessa. Koen, että SDP:n riveissä voin parhaiten toimia niiden asioiden puolesta, joiden takia ihmiset minuun vaaleissa luottivat.” Näin selittää Maria Tolppanen loikkansa SDP:n kotisivulla. Keiden äänillä Tolppanen pääsi eduskuntaan perussuomalaisena?

Kävin SDP:n periaatteita läpi. Ne ovat vuodelta 1999, vanhahkoja siis. Toki periaatteissa on kauniita sanoja tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, jne.

Viime viikolla Maria Tolppanen äänesti eduskunnassa ulkomaalaislain kiristyksen puolesta ja samalla koko SDP:n eduskuntaryhmä vastusti muutoksia ulkomaalaislakiin. Maahanmuuttokysymyksissä Tolppasella ja demareilla on eri kanta. Toisaalta onhan demareissa aiemmin ollut Kari Rajamäen kaltaisia ihmisiä.

Kävin kommentoimassa SDP:n puoluesihteeri Reijo Paanasen keskusteluketjussa Facebookin puolella. Paanasen on sitä mieltä, että Tolppanen itse liittyi demareihin. ”Tolppanen liittyi demareihin, ei toisinpäin.” SDP siis ei voinut sanoa hänelle ei! Eli kuka tahansa, jopa Hitler itse saisi liittyä demareihin, jos hän niin haluaisi.

Toiset kommentoijat ovat sitä mieltä, että ihminen on tervetuloa, koska ihminen voi aina muuttaa. Tahtoisin uskoa siihen, että ihminen pystyy muuttumaan, mutta mikä ihminen sitten on, jos luopuu omista periaatteista. Itse Tolppanen muistaa Soinin sanoja: ”Jos itsensä pettää, mitä jää jäljelle?”. Eli, monille demareille nyt tärkein kysymys on pystyykö Tolppanen muuttumaan maahanmuuttokysymyksissä ja tunteeko hän silloin, että pettää itseään. Oliko se sittenkin niin, ettei maahanmuutto ollutTolpaselle tärkeää asiaa vaan keino saada maahanmuuttovastaisten äänet ja sitä kautta päästä eduskuntaan. Tiedän, että tänään moni demari ei  hymyile.

Mainokset