Mitä tehdä Kreikan suhteen ?

Kreikan tilanteesta ja ajankohtaisista käänteistä on kirjoitettu niin paljon ja lausuttu miljoonia viisauksia (monien raamattujen verran), ettei enää tunnu järkevältä vielä kerran kirjoitella Kreikan tilanteen syistä ja Kriekan tilanteesta sinänsä.

Kreikka on jo kuin se potilas, josta melkein joka eurooppalainen lääkäri on lausunut diagnoosinsa ja välillä jopa hoitokeinonsakin, mutta potilas silti odottaa sairaalan käyttävällä, josko lääkäri tekisi sen, mitä pitäisi.

Tuntuu jo siltä, että mitä tahansa mitä Kreikasta sanotaan tai kirjoitetaan on tässä vaihessa silkkaa ajanhukkausta. Nyt olisi jo korkea aika tehdä, mutta kuka tekee ja mitä?

Odotamme, odotamme sunnuntaihin asti, kuten olemme monta kuukautta ja vuosia odottaneet, että jotakin radikaalia hoitoa tehtäisiin. Odottamme turhaan. Kreikka on anonut lisää rahaa ja luvannut täyttää ainakin joitakin lainottajien toivomuksia.

Tiedämme varsin hyvin, että tämä ratkaisu on vain väliaikainen. Kohta Kreikka on taas samassa ja pahemmassa tilanteessa kuin nyt, ja sama itkuvirsi Kreikan tehottomuudesta ja maksukyvyttömyydestä toistuu ja kreikkalaiset tuntevat ahdinkoa omissa nahoissaan.

Ihmetellä sopii, kuinka paljon Kreikka saa velkaantua ja kuinka paljon muiden Euroopan maiden pitää antaa omaa rahaa pankkien pelastamiseksi. Koko Kreikan hoidossa ei ole niin paljoakaan väliä mitä kreikkalaisille tapahtuu, vaan mitä pankeille tapahtuu. Ja kuinka paljon troikkaa tyydytetään.

”Kreikka on esimerkki Euroopan tehottomuudesta”, sanoi itse Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras ja hänen kanssaan on helppoa olla nyt samaa mieltä. Jos Eurooppa ja länsi uppoavat, se ei johdu mistään islami-invaasiosta tai monikulttuurisuuden pahuudesta vaan omasta tehottomuudesta.

Taloudellinen rappio ja henkinen rappio kulkevat käsikädessä. Mitä enemmän taloudellista ahdinkoa, sitä enemmän populismin suosio nousee. Eikä siksi, että populismi olisi oikeassa vaan koska ratkaisut taloudellisiin ongelmiin etsitään uhkia maalailemaalla ja etsimällä syntipukkeja omaan ahdinkoon ulkuopuolisilta eikä oppimalla ja korjaamalla omia virheitä. 30 luvulla juutalaiset olivat syntipukkeja ja nyt maahanmuuttajat, muslimit, erilaisuus. Sama toistuu.

Mitä itse tekisit Kreikan suhteen. Saat tarjota ratkaisuja. En tule hyväksymään kommentteja, joissa kreikkalaisia syytetään. Kaikki kreikkalaiset eivät ole vastuussa Kreikan johtajien seikoilusta, korruptriosta, ym. Keskitytään nyt ratkaisuun. Ehkä pääministeri, valtionvarainministeri ja ulkoministeri laskeutuvat Olymposta (tai lentokoneista) lukemaan mitä mieltä olemme.

Kokoustetaan, puhutaan ja laskuja maksamme me kaikki.

Kre

Taloussanomat.

Mainokset

Mihin tik-tak-populismia tarvitaan?

Nyt kun Kreikassa uusi populistinen puolue voitti vaaleissa ja Espanjassa Podemoksen kannatus nousee ja nousee, Suomessakin mietitään, että sellaisia puolueita täälläkin tarvitaan.

Oikealla jäljillä ollaan siinä, ettei nykyisissä puolueissa ole yhtään, joka täysin vastaisi vaikkapa Podemoksen olemusta. Podemoksen ohjelma on kuin sekoitus vihreiden ja vasureiden puolue-ohjelmista ja joissakin asioissa muistuttaa perussuomalaisiakin.

Suurin ero Podemoksen ja meikäläisten Vireiden ja Vasemmistoliiton välillä on mainittujen puolueiden luottamuksen menettäminen hallituskaudella. Podemos on ennen kaikkea tuore puolue, joka lähtee tuoreilla kasvoilla puhtaalta pöydältä. Podemoksen viesti uppoaa vasemmistolaishenkisiin espanjalaisiin, jotka ovat menettäneet uskon siihen, että PSOE (Espanjan demarit) voisi kääntää maan asioita toiseen suuntaan kuin nyt. Vaikka moni espanjalainen ideologisesti tunnustautuu demariksi, silti tuoreemassa gallupissa moni sanoo äänestävänsä muita puolueita ja erityisesti Podemosta.

Mitä yhteistä perussuomalaisilla ja Espanjan Podemoksella on? Yksinkertaistamisen taito. Yksinkertaisilla lauseilla, puheilla ja kirjoituksilla ihmisten arjen hankaluuksista Podemos nostaa kannatuksensa. Myös eurovastaisuus yhdistää Perussuomalaisia ja Podemosta.

Viime vaaleissa oli se suomalainen ”Podemoksen” jytky. Ovatko asiat tuosta huolimatta muuttuneet parempaan suuntaan? Ei nyt ole tarkoitusta haukkua perussuomalaisia siitä mitä hallitusneuvotteluissa tapahtui. Se miten hallitusta muodostetaan ei ole vain yhden puolueen vastuulla.

Viime vaalien tulosten valossa, tuskin nyt Suomeen syntyy toista ”Podemosta” Ei se johdu siitä, etteikö sille olisi tarvetta vaan kenties siitä, että Suomessa hankalassa asemassa olevat ihmiset eivät ole kovin helposti vedettävissä tik-tak–populismiin. Erikoista toki on, että mitä hiljaisempi Keskusta on, sen suurempi on sen kannatus. Ehkä sekin on reaktio äänekästä populismia vastaan. Perussuomalaisten jytky oli protesti vallassa olevia voimia vastaan (tuskin perussuomalaisten jytky johtui vain maahanmuuttajavastaisuudesta), kuten Podemos on nyt Espanjassa. Mahanmuuttokysymyksissä Podemos ja Perussuomalaiset ovat kuin päivä ja yö.

Muutamaa päivää sitten Podemoksen puheenjohtaja Pablo Iglesias puhui kannattajilleen ja puheensa alkoi näin: ”Tika, tak, tik, tak…kello käy, Mariano! Mariano Rajoy on Espanjan nykyinen pääministeri.

Pablo Iglesias

Pablo Iglesias, euroedustaja ja Podemoksen puheenjohtaja.

Vastauksena otsikon kysymykseen: tik-tak –populismia tarvitaan hetkellisesti vapauttamaan yhteiskunnassa olevia kielteisiä tunteita. Ajan myötä tuoreesta populistipuolue tulee vanhan puolueen linjalle ja asettuu. Jokainen puolue on siis kuin tahti, jonka valo sammuu ja syttyy väliajoin yhteiskunnan olosuhteista ja puolueen toimintatavoista riippuen.

Kansainvälisesti median huomio on keskittynyt Podemokseen, mutta neljäs puolue ”Ciudadanos” (Kansalaiset) on sekin nouseva uusi voima. Ciudadanos syntyi Kataloniassa ja on levittäytynyt  koko maalle. Ciudadanos sanoo olevansa edistyksellisen liberalismin ja demokraattisen sosialismin edustajaksi. Ciudadanos sanovat vastustavansa kaikenlaista nationalismia. Maahanmuuttoasioissa puolue on hyvin maltillinen ja solidaarinen. Ciudadanos on puolue, joka puhuu realismista vaihtoehtona nykyisen kahden puolueen konfrontaation politiikalle.

Espanjassa merkittävää on se, että Francon jälkeen kaksi puoluetta on vuorotellen ollut vallassa. Nyt vanha asetelma vihdoin voi murtua.