Epälojaalisuus ei riipu kaksoiskansalaisuudesta

Nicaraguan passini on nyt vanhentunut, mutta voisin koska tahansa hakea uuden. Sain Suomen kansalaisuuden 1998. Olen siis yksi Suomen kansalaisista, jolla voisi olla myös toisen maan passi. Vaikka käyn noin kahden vuoden välein Nicaraguassa ja soitan säännöllisesti äidille ja siskoilleni, minulla ei ole muita siteitä Nicaraguaan. Rakastan paikkaa, jossa olen syntynyt, mutta myös nykyistä perheeni kotimaata.

Tarinani on vain yksi tuhansien joukossa. Tilastokeskuksen mukaan yli 95 000 suomalaisella on jonkun muun maan kansalaisuus.

Ymmärrän huolet ihmisten lojaalisuudesta eri suuntiin tässä uudessa kansainvälisessä tilanteessa. Oletus on, ettei kaksoiskansalaisiin voi luottaa tietyissä asioissa. Tämän on sanonut pääministerikin. Ja tähän perustuvat Trumpin operaatiot kieltää tiettyjen muslimimaiden kansalaisia saapumasta Yhdysvaltoihin.

Perussuomalaisvetoisissa ulkoministeriössä ja puolustusministeriössä on nyt ilmennyt tapauksia, joissa kaksoiskansalaisia ei ole otettu töihin. Näin on toimittu vaikka kyse on selkeästi kansalaisuuteen perustuvasta syrjinnästä.

Lain mukaan kaksoiskansalaisuudella ei saisi olla merkitystä rekrytoinnissa. Jokainen kaksoiskansalainen on Suomen kansalainen. Suomen kansalaisten lakisääteinen eriarvoinen kohtelu edellyttää perustuslain muuttamista.

Enemmän kuin kansalaisuus tai kaksoiskansalaisuus, ihmisen lojaliteettia määrittävät hänen sidosryhmänsä. Esimerkiksi dosentti Johan Bäckman olisi vuosia sitten saanut tehdä töitä armeijan ja ulkoministeriön tehtävissä, koska tiettävästi Bäckman ei ole kaksoiskansalainen. Jos hänet olisi tuommoiseen virkaan valittu, mihinköhän suuntaan hänen lojaliteettinsa olisi osoittanut?

Mainokset

Mitä myönteistä löydät Suomesta?

Minun piti kirjoittaa tai oikeastaan kysyä ihmisiltä, jotka sanovat olevansa tolkun ihmisiä tai suvaitsevaisia, että miksi he ovat luovuttaneet mediatilan maahanmuuttoa ja erilaisiin ihmisiin kielteisesti suhtautuville.

Saman kysymyksen voisi esittää myös demareille, vihreille ja vasureille. Puheenvuoro on ollut vapaa kaikille, mutta vain harvat mainittujen puolueiden jäsenet alentuvat osallistumaan julkiseen keskusteluun Puheenvuorossa.

Ei tarvitse seurata vuodesta toiseen Puheenvuorossa käytävää keskustelua huomatakseen, että hallituspuolueet ovat hyvin edustettuina Puheenvuorossa. Onnitellut teille aktiivisuudesta!

Tutkimusten mukaan nämä niin sanotusti suvaitsevaitset ovat sitä mieltä, ettei kannata osallistua julkiseen keskusteluun jossa vain huudetaan. On sanomatta selvää, että hiljaisuus on merkki välinpitämättömyydestä ja jopa hyväksynnästä. Onhan se valitettavasti myös niin, että moni seuraa vain puolueensa edustajia eikä erilaisia ajatuksia.

Annetaan kuitenkin asian olla, koska tässä yhteiskunnan tilassa on liian paljon kielteisiä ajatuksia. EI se maailma ja Suomi parane keskustelemalla vain ja ainoastaan ongelmista. Kaikista ongelmista huolimatta Suomessa on paljon, hyvin paljon myönteisiä asioita. Joka päivä löydän Suomesta kauneutta, iloa, rauhaa, puhdasta luontoa ja ystävällisyyttä. Mitä myönteistä itse löydät?

Lago

Yksi Suomen järvistä.

Karkkiland

Asioin melkein joka päivä Karkkilassa ja monesti olen miettinyt, että Karkkilan nimi antaa tälle pienelle ja upealle kaupungille mahdollisuuksia, joita ei käytetä enkä tiedä miksi.

Muistan hyvin hetken, kun kuulin, että Suomessa oli sen niminen kaupunki. Kuvittelin, että siellä olisi jokaiselle maailman lapselle mukava asua. Nimi kuulosti makealta, houkuttelevalta. 🙂 Karkkila on ihan mukava paikka asua lapsille: koulut ja jopa lukio ovat lähellä, kaupungilta löytyy myös eri harrastusmahdollisuuksia, ym.

Karkkilakevät

Karkkilan kevät.

Nyt pääsiäisenä Karkkilan kaduilla voisi olla isoja värikkäitä pääsiäismunia ja pääsiäissunnuntaina ”Vuoden karkkilalainen” voisi astua yhdestä jättimunasta taputusten ja ilon säestämänä.  Nykyisin ”vuoden karkkilalainen” saa palkintonsa valtuustokokouksen yhteydessä.  Veka Toikka on vuoden 2015 karkkilalainen. Onnea hänelle!

Jouluna Karkkila näkyisi Suomen makeampana paikkakuntana ja voitaisiin julistaa nimikkoleivosta. Nimikkoleivos myytäisiin koko valtakunnalle ja ulkomaillekin. Ehkä suuret makeisyritykset, kuten Fazer, ym. haluaisivat tukea karkkilalaisia makean kaupungin imagon rakentamisessa.

En ole karkkilalainen, mutta sydämeni sykkii kaupungille, joka palvelee myös minua.

Eilen kerroin näistä asioista muun muassa Karkkilan kaupungin valtuuston puheenjohtajalle Mika Tallgrenille ja parille muulle karkkilalaiselle. Yksi karkkilalainen oli sitä mieltä, että kyllä myös yksi ”Karkkiland” Suomeen mahtuu.

Karkkila1

Karkkila on kaunis talvellakin.

Käsityö oikeaan kunniaan

”Käsityö kunniaan” moni sanoo, mutta kuinka moni sanoo sen omalla lompakolla?

Käsityöperinne on Suomessa arvostettu, ainakin sanoilla. Suomessa tehty ja myös suomalaisista laadukkaista materiaaleista tehtyjä käsitöitä kannattaisi kuitenkin ostaa. Voi tilaustyönä saada monenlaisia tavaroita ja näin välttyä, ettei samanlaista tavaraa tulee kadulla vastaan. Hinta laadukkaasta työstä takaa sen, ettei nopeasti kuluneelle heikkolaatuiselle tavaralle tarvitsee hakea korvaavan tuotteen.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja ainakin Keskusta lupasi purkaa sääntelyä. Myös Pääministerin ilmoituksessa normien purkamisesta eduskunnan täysistunnossa 24.6.2015 on kauniita sanoja. Sanoista tekoihin on kuitenkin melko pitkä matka, koska edelleen tarvitaan lupia ihan liian moneen asiaan. En haluaisi nyt ajatella vain kuten vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö, että hallituksen normienpurku tarkoittaa kuntien tehtävien purkua kielteisesti: ”Kuntien tehtävien purkaminen tarkoittaakin esimerkiksi vähemmän palveluja vammaisille. Normienpurkutalkoot ei voi tarkoittaa heikompiosaisilta viemistä.”. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että Niinistö on oikeassa. Muistan, että ennen vaaleja keskustalaisilla oli hyvä ja pitkä listä turhista normeista, joita piti poistaa. Onko se lista jo unohtunut?

Luovuus ei voi kukoistaa, jos luovuudelle asetetaan rajoja. Nyt ei saa yrittää ilman luparumbaa ja hyvää lompakkoa. Riski on suuri. Suomessa on silti paljon pienyrittäjiä, jotka kaikesta huolimatta antautuvat luovuudelle. Heidän työnsä laatu riippuu omasta taidosta ja luovuudesta. Heidän työtään pitää katsoa, kehua, mutta myös kannustaa jatkamaan hankkimalla heidän työnsä.

Kiinnostuneille tiedoksi, että kirjoitin espanjankieliseen blogiin mm. suomalaisesta käsityöperinteesta.

Mäenlaskijan turvallisuus

Kävin Uppsalassa. Uppsalan kaduilla aistii historiaa ja kansainvälisyyttä.

Yliopistokaupunkina Uppsala on menevä paikka. Yksi asia jäi erityisesti mieleen, nimittäin ihan lähellä keskustaa, Upsalan linnan mäellä, lapsiperheet laskettelivat mäkeä. Puiden eteen oli laitettu auton renkaita kolhuja pehmentämään. Suomessa en ole nähnyt vastaavanlaista.

Uppsala. llantas en árboles

Näin Uppsalassa.

 

Viime vuoden helmikuussa Helsingin Sanomissa oli uutinen, jonka mukaan helsinkiläisisä vaati pehmustettuja puistopuita mäenlaskijoille. Helsingin rakennusviraston vastaus tuntuu erikoiselta ja sen mukaan helsinkiläisillä on vain yksi virallinen pulkkamäki Paloheinässä.

”Siellä ei ainakaan keskellä mäkeä ole puita, mutta muualla Helsingin puistoissa saattaa olla. Ehdottomasti emme ala pehmustaa puita, vaan lähdemme siitä, että puistoissa lasketaan mäkeä omalla vastuulla, kuten tähänkin saakka. Emme myöskään laita kieltokylttejä, joissa kielletään mäenlasku”, sanoo Hänninen.

Hänninen muistuttaa, ettei Helsingin kaupunki ole virallinen kasvattaja, vaan asioissa voi käyttää kaupunkilaisjärkeä.

”Lähdemme siitä, että lastenkasvatuksessa päävastuu on vanhemmilla.”

Ei puistopuiden pehmentämisessä ole kyse vanhempien vastuusta tai lasten kasvattamisesta vaan lasten hyvinvoinnista, ulkoilumahdollisuuksista ja turvallisuudesta. Toisin sanoen Helsingin rakennusviraston vastaus on se, ettei mäkeä pidä laskea noissa puistoissa, joissa on puita tai pitää matksutaa Pohjois-Helsinkiin Paloheinään!

Tässä yksi aloiteidea valtuutettuille.

Uppsala teki vaikutuksen monin tavoin ja siksi laitoin espanjankieliseen blogiin noin 13 valokuvaa upeasta kaupungista.

Upsala12

Uppsalan linna.

Suomi kuntoon, mutta millä hinnalla?

Hallituspuolueista keskustaa ja kokoomusta äänestettiin myös siksi, koska moni isä ja äiti uskoi lupauksiin, että koska koulutuksesta oli leikattu jo paljon, että nyt se julkisen palvelun osa-alue olisi tulevan hallituksen leikkauslistojen ulkopuolella. Nyt koulutuksesta halutaan leikata 210 miljoonaa euroa ensi vuonna.

Perjantaina saamme lisää tietoja siitä, mitä kaikkea leikataan. Valtiovarainministeri on luvannut julkaista listan leikkauskohteista.

Moni on huolissaan siitä, että kouluryhmien koot kasvavat. Tähän esitetään vastaväitteenä, että kouluryhmien koko ei vaikuta opetuksen laatuun, vaan opetuksen laatuun vaikuttaa laadukas ja riittävä henkilöunta.

Lapset palasivat kouluihin tällä viikolla ja monien vanhempien huoli on nyt se, miten vähillä resursseilla voidaan taata lapsille sekä laadukasta opetusta että turvallinen koulutyöpäivä. Monissa kouluissa kouluavustajien ja tuntiopettajien määrää on vähennetty radikaalisti.

Onhan se toki niin, että maan taloudellinen tilanne on hyvin heikko, mutta en mitenkään voi olla sanomatta, että kyllä rahaa löytyy vaikkapa Talvivaaraan ja pomojen ruhtinaallisiin palkkoihin ja etuihin. Sen sijaan leikkaukset kouluihin kostautuvat tulevaisuudessa.

Koulut eriarvoistuvat kunnasta ja kaupungeista toiseen, ja samoin lapset. Eriarvostuminen ei ole kiinni lapsen kännykän vaan opetuksen laadusta ja kouluilmapiiristä, ryhmän suuruudesta, ym.

Mutta koulukuljetusten kanssa on myös ongelmia. Teitä, joissa ajetaan lujaa pidetään ekaluokkalaisille turvallisina. Taksiajatkin ovat joillekin lapsille armottomia. Kiva, kiva…Suomi kuntoon lasten kustannuksella!

Ikkalankoulu3

Hyvää ja menestyksekästä kouluvuotta kaikille pienille joka tapauksessa!

Mitä pahaa Faces-festivaali on tehnyt?

Eilen perussuomalaisten puoluekokouksessa, ennen videota Timo Soinin ja puolueväen vaalivalvojaisten jytkyhetkutuksesta ja itse Soinin perussuomalaisten erinomaisuuden ja muiden pilkkausten puhumisesta puolueväkeä viihdytti musiikkiyhtye, jonka solisti lauloi englanniksi.

Se oli kai esimerkki puolueen kansainvälisyydestä. Englanti on monikulttuurinen kieli ja eri kulttuureista tulevia ihmisiä yhdistävä kieli. Hienoa!

Saman aikaan kun Turussa perussuomalaiset vahvistavat, että oman puolueohjelman monikulttuurisuusvastaisuuskirjausten takana pysytään, Raaseporin vanhan suomalaisen linnan rauniolla kokoontuu kulttuuriväkeä iloisissa merkeissä etnofestivaaliin.

Facessa esiintyjien määrä on suuri ja festivaaliohjelma monipuolinen. Katsoin ohjelmasivulta, että suuri osa esiintyjistä on kotimaisia artisteja ja he esiintyvät ilmeisesti rakkaalla kotimaisella suomen kielellä. Luin surullisena sekä Mikko Aholan blogista että Iltasanomista, että Facefestivaalin opaskylttejä on ollut ilkivallan kohteena. Melkoista vaivaa ilkivallan tekijät näkivät poistaessa tapahtuman opaste- ja mainoskyltit. Niitä oli tuhottu tai heitetty metsään tai pellolle noin 15 kilometrin säteellä Tammisaaren ja Karjaan alueella.

Faces 2015 järjestetään kaksipäiväisenä tapahtumana Raaseporin linnan alueella 8.-9.8. Festarin kotisivulla sanotaan: ”Faces haluaa olla iloinen, myönteinen, positiivinen vastaus ja reaktio kaikkiin niihin hyvin negatiivisiin ja synkkiin hyökkäyksiin monikulttuurisuutta itsessään, ja erityisesti monikulttuurista ja avointa Suomea vastaan, joita olemme joutuneet kohtaamaan viime aikoina. Me haluamme näyttää että monikulttuurisuus on todellakin iloista, ja se rikastuttaa Meitä kaikkia, meidän elämäämme, maatamme ja on Suomalaisuutta parhaimillaan!
Joten tule siihen mukaan, manifestoimaan tätä!”

Jos Facefestivaaliin kohdistettu ilkivalta johtuu monikulttuurisuusvastaisuudesta, ollaan aika hakotiellä ja teko tuomittava. Asiasta on tehty rikosilmoitus.

Lauantaina perussuomalaiset valitsivat puolueen puheenjohtajistoon Sebastian Tynkkysen, joka on luotsannut viime aikoina perussuomalaisia nuoria. Tynkkynen puolustelee ja seisoo vankasti Olli Immosen monikulttuurisuusvastaisten kannanottojen takana. Näyttää siis siltä, että puolue ei aio tehdä pesäeroa monikulttuurisuusvastaisista linjauksista. Linjaukset, jotka ovat ristiriidassä hallitusohjelman kanssa.

Sipilän hallitusohjelmassa sivulla 7 sanotaan, että ”Suomi on avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas maa. ”

Maahanmuuttajat vahvistavat Suomen innovaatiokykyä ja osaamista tuomalla oman kulttuurinsa vahvuuksia osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Entistä
useampi suomalainen nuori opiskelee ulkomailla ja joudumme kilpailemaan myös heistä.
Hallitus kannustaa avoimeen keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta, mutta rasismia ei sallita. Edistämme suvaitsevaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa kansallista keskustelukulttuuria.
Hallitusohjelmassa ei puhuta suoraan monikulttuurisuudesta, mutta sellaista monikulttuurista Suomea halutaan. Nyt on kuitenkin niin, että Keskustan ja Kokoomuksen hallitusyhteistyö puolueen kanssa, jonka riveissä on monikulttuurisuuden ja maahanmuuttovastaisuuden kannattavia kansanedustajia ja vastuuhenkilöitä, legitimoi myös sellaisia puheita ja ajattelutapoja.
On demagogiaa sanoa olevansa syrjintää ja rasismia vastaan sekä monikulttuurisuuden puolella, jos hyväksyy myös rasismin, syrjinnän ja monokulttuurisuuden ajamista. Jokainen meistä tekee Suomesta monikulttuurista maata, olemme silti yhden puolueen joidenkin jäsenten toimesta tuhoon tuomittuja. Miten Suomea voidaan hehkuttaa avoimena, monikulttuurisena maana, kun yksi hallituspuolue ei sitä aja?
Sillä välin ilmeisesti ”sotaa” monikulttuurista Suomea vastaan on jo käynnissä, ainakin Raaseporissa.