Epälojaalisuus ei riipu kaksoiskansalaisuudesta

Nicaraguan passini on nyt vanhentunut, mutta voisin koska tahansa hakea uuden. Sain Suomen kansalaisuuden 1998. Olen siis yksi Suomen kansalaisista, jolla voisi olla myös toisen maan passi. Vaikka käyn noin kahden vuoden välein Nicaraguassa ja soitan säännöllisesti äidille ja siskoilleni, minulla ei ole muita siteitä Nicaraguaan. Rakastan paikkaa, jossa olen syntynyt, mutta myös nykyistä perheeni kotimaata.

Tarinani on vain yksi tuhansien joukossa. Tilastokeskuksen mukaan yli 95 000 suomalaisella on jonkun muun maan kansalaisuus.

Ymmärrän huolet ihmisten lojaalisuudesta eri suuntiin tässä uudessa kansainvälisessä tilanteessa. Oletus on, ettei kaksoiskansalaisiin voi luottaa tietyissä asioissa. Tämän on sanonut pääministerikin. Ja tähän perustuvat Trumpin operaatiot kieltää tiettyjen muslimimaiden kansalaisia saapumasta Yhdysvaltoihin.

Perussuomalaisvetoisissa ulkoministeriössä ja puolustusministeriössä on nyt ilmennyt tapauksia, joissa kaksoiskansalaisia ei ole otettu töihin. Näin on toimittu vaikka kyse on selkeästi kansalaisuuteen perustuvasta syrjinnästä.

Lain mukaan kaksoiskansalaisuudella ei saisi olla merkitystä rekrytoinnissa. Jokainen kaksoiskansalainen on Suomen kansalainen. Suomen kansalaisten lakisääteinen eriarvoinen kohtelu edellyttää perustuslain muuttamista.

Enemmän kuin kansalaisuus tai kaksoiskansalaisuus, ihmisen lojaliteettia määrittävät hänen sidosryhmänsä. Esimerkiksi dosentti Johan Bäckman olisi vuosia sitten saanut tehdä töitä armeijan ja ulkoministeriön tehtävissä, koska tiettävästi Bäckman ei ole kaksoiskansalainen. Jos hänet olisi tuommoiseen virkaan valittu, mihinköhän suuntaan hänen lojaliteettinsa olisi osoittanut?

Mitä myönteistä löydät Suomesta?

Minun piti kirjoittaa tai oikeastaan kysyä ihmisiltä, jotka sanovat olevansa tolkun ihmisiä tai suvaitsevaisia, että miksi he ovat luovuttaneet mediatilan maahanmuuttoa ja erilaisiin ihmisiin kielteisesti suhtautuville.

Saman kysymyksen voisi esittää myös demareille, vihreille ja vasureille. Puheenvuoro on ollut vapaa kaikille, mutta vain harvat mainittujen puolueiden jäsenet alentuvat osallistumaan julkiseen keskusteluun Puheenvuorossa.

Ei tarvitse seurata vuodesta toiseen Puheenvuorossa käytävää keskustelua huomatakseen, että hallituspuolueet ovat hyvin edustettuina Puheenvuorossa. Onnitellut teille aktiivisuudesta!

Tutkimusten mukaan nämä niin sanotusti suvaitsevaitset ovat sitä mieltä, ettei kannata osallistua julkiseen keskusteluun jossa vain huudetaan. On sanomatta selvää, että hiljaisuus on merkki välinpitämättömyydestä ja jopa hyväksynnästä. Onhan se valitettavasti myös niin, että moni seuraa vain puolueensa edustajia eikä erilaisia ajatuksia.

Annetaan kuitenkin asian olla, koska tässä yhteiskunnan tilassa on liian paljon kielteisiä ajatuksia. EI se maailma ja Suomi parane keskustelemalla vain ja ainoastaan ongelmista. Kaikista ongelmista huolimatta Suomessa on paljon, hyvin paljon myönteisiä asioita. Joka päivä löydän Suomesta kauneutta, iloa, rauhaa, puhdasta luontoa ja ystävällisyyttä. Mitä myönteistä itse löydät?

Lago

Yksi Suomen järvistä.

Karkkiland

Asioin melkein joka päivä Karkkilassa ja monesti olen miettinyt, että Karkkilan nimi antaa tälle pienelle ja upealle kaupungille mahdollisuuksia, joita ei käytetä enkä tiedä miksi.

Muistan hyvin hetken, kun kuulin, että Suomessa oli sen niminen kaupunki. Kuvittelin, että siellä olisi jokaiselle maailman lapselle mukava asua. Nimi kuulosti makealta, houkuttelevalta. 🙂 Karkkila on ihan mukava paikka asua lapsille: koulut ja jopa lukio ovat lähellä, kaupungilta löytyy myös eri harrastusmahdollisuuksia, ym.

Karkkilakevät

Karkkilan kevät.

Nyt pääsiäisenä Karkkilan kaduilla voisi olla isoja värikkäitä pääsiäismunia ja pääsiäissunnuntaina ”Vuoden karkkilalainen” voisi astua yhdestä jättimunasta taputusten ja ilon säestämänä.  Nykyisin ”vuoden karkkilalainen” saa palkintonsa valtuustokokouksen yhteydessä.  Veka Toikka on vuoden 2015 karkkilalainen. Onnea hänelle!

Jouluna Karkkila näkyisi Suomen makeampana paikkakuntana ja voitaisiin julistaa nimikkoleivosta. Nimikkoleivos myytäisiin koko valtakunnalle ja ulkomaillekin. Ehkä suuret makeisyritykset, kuten Fazer, ym. haluaisivat tukea karkkilalaisia makean kaupungin imagon rakentamisessa.

En ole karkkilalainen, mutta sydämeni sykkii kaupungille, joka palvelee myös minua.

Eilen kerroin näistä asioista muun muassa Karkkilan kaupungin valtuuston puheenjohtajalle Mika Tallgrenille ja parille muulle karkkilalaiselle. Yksi karkkilalainen oli sitä mieltä, että kyllä myös yksi ”Karkkiland” Suomeen mahtuu.

Karkkila1

Karkkila on kaunis talvellakin.

Käsityö oikeaan kunniaan

”Käsityö kunniaan” moni sanoo, mutta kuinka moni sanoo sen omalla lompakolla?

Käsityöperinne on Suomessa arvostettu, ainakin sanoilla. Suomessa tehty ja myös suomalaisista laadukkaista materiaaleista tehtyjä käsitöitä kannattaisi kuitenkin ostaa. Voi tilaustyönä saada monenlaisia tavaroita ja näin välttyä, ettei samanlaista tavaraa tulee kadulla vastaan. Hinta laadukkaasta työstä takaa sen, ettei nopeasti kuluneelle heikkolaatuiselle tavaralle tarvitsee hakea korvaavan tuotteen.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja ainakin Keskusta lupasi purkaa sääntelyä. Myös Pääministerin ilmoituksessa normien purkamisesta eduskunnan täysistunnossa 24.6.2015 on kauniita sanoja. Sanoista tekoihin on kuitenkin melko pitkä matka, koska edelleen tarvitaan lupia ihan liian moneen asiaan. En haluaisi nyt ajatella vain kuten vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö, että hallituksen normienpurku tarkoittaa kuntien tehtävien purkua kielteisesti: ”Kuntien tehtävien purkaminen tarkoittaakin esimerkiksi vähemmän palveluja vammaisille. Normienpurkutalkoot ei voi tarkoittaa heikompiosaisilta viemistä.”. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että Niinistö on oikeassa. Muistan, että ennen vaaleja keskustalaisilla oli hyvä ja pitkä listä turhista normeista, joita piti poistaa. Onko se lista jo unohtunut?

Luovuus ei voi kukoistaa, jos luovuudelle asetetaan rajoja. Nyt ei saa yrittää ilman luparumbaa ja hyvää lompakkoa. Riski on suuri. Suomessa on silti paljon pienyrittäjiä, jotka kaikesta huolimatta antautuvat luovuudelle. Heidän työnsä laatu riippuu omasta taidosta ja luovuudesta. Heidän työtään pitää katsoa, kehua, mutta myös kannustaa jatkamaan hankkimalla heidän työnsä.

Kiinnostuneille tiedoksi, että kirjoitin espanjankieliseen blogiin mm. suomalaisesta käsityöperinteesta.

Mäenlaskijan turvallisuus

Kävin Uppsalassa. Uppsalan kaduilla aistii historiaa ja kansainvälisyyttä.

Yliopistokaupunkina Uppsala on menevä paikka. Yksi asia jäi erityisesti mieleen, nimittäin ihan lähellä keskustaa, Upsalan linnan mäellä, lapsiperheet laskettelivat mäkeä. Puiden eteen oli laitettu auton renkaita kolhuja pehmentämään. Suomessa en ole nähnyt vastaavanlaista.

Uppsala. llantas en árboles

Näin Uppsalassa.

 

Viime vuoden helmikuussa Helsingin Sanomissa oli uutinen, jonka mukaan helsinkiläisisä vaati pehmustettuja puistopuita mäenlaskijoille. Helsingin rakennusviraston vastaus tuntuu erikoiselta ja sen mukaan helsinkiläisillä on vain yksi virallinen pulkkamäki Paloheinässä.

”Siellä ei ainakaan keskellä mäkeä ole puita, mutta muualla Helsingin puistoissa saattaa olla. Ehdottomasti emme ala pehmustaa puita, vaan lähdemme siitä, että puistoissa lasketaan mäkeä omalla vastuulla, kuten tähänkin saakka. Emme myöskään laita kieltokylttejä, joissa kielletään mäenlasku”, sanoo Hänninen.

Hänninen muistuttaa, ettei Helsingin kaupunki ole virallinen kasvattaja, vaan asioissa voi käyttää kaupunkilaisjärkeä.

”Lähdemme siitä, että lastenkasvatuksessa päävastuu on vanhemmilla.”

Ei puistopuiden pehmentämisessä ole kyse vanhempien vastuusta tai lasten kasvattamisesta vaan lasten hyvinvoinnista, ulkoilumahdollisuuksista ja turvallisuudesta. Toisin sanoen Helsingin rakennusviraston vastaus on se, ettei mäkeä pidä laskea noissa puistoissa, joissa on puita tai pitää matksutaa Pohjois-Helsinkiin Paloheinään!

Tässä yksi aloiteidea valtuutettuille.

Uppsala teki vaikutuksen monin tavoin ja siksi laitoin espanjankieliseen blogiin noin 13 valokuvaa upeasta kaupungista.

Upsala12

Uppsalan linna.

Suomi kuntoon, mutta millä hinnalla?

Hallituspuolueista keskustaa ja kokoomusta äänestettiin myös siksi, koska moni isä ja äiti uskoi lupauksiin, että koska koulutuksesta oli leikattu jo paljon, että nyt se julkisen palvelun osa-alue olisi tulevan hallituksen leikkauslistojen ulkopuolella. Nyt koulutuksesta halutaan leikata 210 miljoonaa euroa ensi vuonna.

Perjantaina saamme lisää tietoja siitä, mitä kaikkea leikataan. Valtiovarainministeri on luvannut julkaista listan leikkauskohteista.

Moni on huolissaan siitä, että kouluryhmien koot kasvavat. Tähän esitetään vastaväitteenä, että kouluryhmien koko ei vaikuta opetuksen laatuun, vaan opetuksen laatuun vaikuttaa laadukas ja riittävä henkilöunta.

Lapset palasivat kouluihin tällä viikolla ja monien vanhempien huoli on nyt se, miten vähillä resursseilla voidaan taata lapsille sekä laadukasta opetusta että turvallinen koulutyöpäivä. Monissa kouluissa kouluavustajien ja tuntiopettajien määrää on vähennetty radikaalisti.

Onhan se toki niin, että maan taloudellinen tilanne on hyvin heikko, mutta en mitenkään voi olla sanomatta, että kyllä rahaa löytyy vaikkapa Talvivaaraan ja pomojen ruhtinaallisiin palkkoihin ja etuihin. Sen sijaan leikkaukset kouluihin kostautuvat tulevaisuudessa.

Koulut eriarvoistuvat kunnasta ja kaupungeista toiseen, ja samoin lapset. Eriarvostuminen ei ole kiinni lapsen kännykän vaan opetuksen laadusta ja kouluilmapiiristä, ryhmän suuruudesta, ym.

Mutta koulukuljetusten kanssa on myös ongelmia. Teitä, joissa ajetaan lujaa pidetään ekaluokkalaisille turvallisina. Taksiajatkin ovat joillekin lapsille armottomia. Kiva, kiva…Suomi kuntoon lasten kustannuksella!

Ikkalankoulu3

Hyvää ja menestyksekästä kouluvuotta kaikille pienille joka tapauksessa!

Mitä pahaa Faces-festivaali on tehnyt?

Eilen perussuomalaisten puoluekokouksessa, ennen videota Timo Soinin ja puolueväen vaalivalvojaisten jytkyhetkutuksesta ja itse Soinin perussuomalaisten erinomaisuuden ja muiden pilkkausten puhumisesta puolueväkeä viihdytti musiikkiyhtye, jonka solisti lauloi englanniksi.

Se oli kai esimerkki puolueen kansainvälisyydestä. Englanti on monikulttuurinen kieli ja eri kulttuureista tulevia ihmisiä yhdistävä kieli. Hienoa!

Saman aikaan kun Turussa perussuomalaiset vahvistavat, että oman puolueohjelman monikulttuurisuusvastaisuuskirjausten takana pysytään, Raaseporin vanhan suomalaisen linnan rauniolla kokoontuu kulttuuriväkeä iloisissa merkeissä etnofestivaaliin.

Facessa esiintyjien määrä on suuri ja festivaaliohjelma monipuolinen. Katsoin ohjelmasivulta, että suuri osa esiintyjistä on kotimaisia artisteja ja he esiintyvät ilmeisesti rakkaalla kotimaisella suomen kielellä. Luin surullisena sekä Mikko Aholan blogista että Iltasanomista, että Facefestivaalin opaskylttejä on ollut ilkivallan kohteena. Melkoista vaivaa ilkivallan tekijät näkivät poistaessa tapahtuman opaste- ja mainoskyltit. Niitä oli tuhottu tai heitetty metsään tai pellolle noin 15 kilometrin säteellä Tammisaaren ja Karjaan alueella.

Faces 2015 järjestetään kaksipäiväisenä tapahtumana Raaseporin linnan alueella 8.-9.8. Festarin kotisivulla sanotaan: ”Faces haluaa olla iloinen, myönteinen, positiivinen vastaus ja reaktio kaikkiin niihin hyvin negatiivisiin ja synkkiin hyökkäyksiin monikulttuurisuutta itsessään, ja erityisesti monikulttuurista ja avointa Suomea vastaan, joita olemme joutuneet kohtaamaan viime aikoina. Me haluamme näyttää että monikulttuurisuus on todellakin iloista, ja se rikastuttaa Meitä kaikkia, meidän elämäämme, maatamme ja on Suomalaisuutta parhaimillaan!
Joten tule siihen mukaan, manifestoimaan tätä!”

Jos Facefestivaaliin kohdistettu ilkivalta johtuu monikulttuurisuusvastaisuudesta, ollaan aika hakotiellä ja teko tuomittava. Asiasta on tehty rikosilmoitus.

Lauantaina perussuomalaiset valitsivat puolueen puheenjohtajistoon Sebastian Tynkkysen, joka on luotsannut viime aikoina perussuomalaisia nuoria. Tynkkynen puolustelee ja seisoo vankasti Olli Immosen monikulttuurisuusvastaisten kannanottojen takana. Näyttää siis siltä, että puolue ei aio tehdä pesäeroa monikulttuurisuusvastaisista linjauksista. Linjaukset, jotka ovat ristiriidassä hallitusohjelman kanssa.

Sipilän hallitusohjelmassa sivulla 7 sanotaan, että ”Suomi on avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas maa. ”

Maahanmuuttajat vahvistavat Suomen innovaatiokykyä ja osaamista tuomalla oman kulttuurinsa vahvuuksia osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Entistä
useampi suomalainen nuori opiskelee ulkomailla ja joudumme kilpailemaan myös heistä.
Hallitus kannustaa avoimeen keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta, mutta rasismia ei sallita. Edistämme suvaitsevaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa kansallista keskustelukulttuuria.
Hallitusohjelmassa ei puhuta suoraan monikulttuurisuudesta, mutta sellaista monikulttuurista Suomea halutaan. Nyt on kuitenkin niin, että Keskustan ja Kokoomuksen hallitusyhteistyö puolueen kanssa, jonka riveissä on monikulttuurisuuden ja maahanmuuttovastaisuuden kannattavia kansanedustajia ja vastuuhenkilöitä, legitimoi myös sellaisia puheita ja ajattelutapoja.
On demagogiaa sanoa olevansa syrjintää ja rasismia vastaan sekä monikulttuurisuuden puolella, jos hyväksyy myös rasismin, syrjinnän ja monokulttuurisuuden ajamista. Jokainen meistä tekee Suomesta monikulttuurista maata, olemme silti yhden puolueen joidenkin jäsenten toimesta tuhoon tuomittuja. Miten Suomea voidaan hehkuttaa avoimena, monikulttuurisena maana, kun yksi hallituspuolue ei sitä aja?
Sillä välin ilmeisesti ”sotaa” monikulttuurista Suomea vastaan on jo käynnissä, ainakin Raaseporissa.

Mitä tehdä Kreikan suhteen ?

Kreikan tilanteesta ja ajankohtaisista käänteistä on kirjoitettu niin paljon ja lausuttu miljoonia viisauksia (monien raamattujen verran), ettei enää tunnu järkevältä vielä kerran kirjoitella Kreikan tilanteen syistä ja Kriekan tilanteesta sinänsä.

Kreikka on jo kuin se potilas, josta melkein joka eurooppalainen lääkäri on lausunut diagnoosinsa ja välillä jopa hoitokeinonsakin, mutta potilas silti odottaa sairaalan käyttävällä, josko lääkäri tekisi sen, mitä pitäisi.

Tuntuu jo siltä, että mitä tahansa mitä Kreikasta sanotaan tai kirjoitetaan on tässä vaihessa silkkaa ajanhukkausta. Nyt olisi jo korkea aika tehdä, mutta kuka tekee ja mitä?

Odotamme, odotamme sunnuntaihin asti, kuten olemme monta kuukautta ja vuosia odottaneet, että jotakin radikaalia hoitoa tehtäisiin. Odottamme turhaan. Kreikka on anonut lisää rahaa ja luvannut täyttää ainakin joitakin lainottajien toivomuksia.

Tiedämme varsin hyvin, että tämä ratkaisu on vain väliaikainen. Kohta Kreikka on taas samassa ja pahemmassa tilanteessa kuin nyt, ja sama itkuvirsi Kreikan tehottomuudesta ja maksukyvyttömyydestä toistuu ja kreikkalaiset tuntevat ahdinkoa omissa nahoissaan.

Ihmetellä sopii, kuinka paljon Kreikka saa velkaantua ja kuinka paljon muiden Euroopan maiden pitää antaa omaa rahaa pankkien pelastamiseksi. Koko Kreikan hoidossa ei ole niin paljoakaan väliä mitä kreikkalaisille tapahtuu, vaan mitä pankeille tapahtuu. Ja kuinka paljon troikkaa tyydytetään.

”Kreikka on esimerkki Euroopan tehottomuudesta”, sanoi itse Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras ja hänen kanssaan on helppoa olla nyt samaa mieltä. Jos Eurooppa ja länsi uppoavat, se ei johdu mistään islami-invaasiosta tai monikulttuurisuuden pahuudesta vaan omasta tehottomuudesta.

Taloudellinen rappio ja henkinen rappio kulkevat käsikädessä. Mitä enemmän taloudellista ahdinkoa, sitä enemmän populismin suosio nousee. Eikä siksi, että populismi olisi oikeassa vaan koska ratkaisut taloudellisiin ongelmiin etsitään uhkia maalailemaalla ja etsimällä syntipukkeja omaan ahdinkoon ulkuopuolisilta eikä oppimalla ja korjaamalla omia virheitä. 30 luvulla juutalaiset olivat syntipukkeja ja nyt maahanmuuttajat, muslimit, erilaisuus. Sama toistuu.

Mitä itse tekisit Kreikan suhteen. Saat tarjota ratkaisuja. En tule hyväksymään kommentteja, joissa kreikkalaisia syytetään. Kaikki kreikkalaiset eivät ole vastuussa Kreikan johtajien seikoilusta, korruptriosta, ym. Keskitytään nyt ratkaisuun. Ehkä pääministeri, valtionvarainministeri ja ulkoministeri laskeutuvat Olymposta (tai lentokoneista) lukemaan mitä mieltä olemme.

Kokoustetaan, puhutaan ja laskuja maksamme me kaikki.

Kre

Taloussanomat.

Tahra Suomen maabrändiin

Nykyinen valtiovarainministeri Alexander Stubb asetti vuonna 2008 korkean tason valtuuskunnalle Suomen maabrändin kehittämiselle. Valtuuskunan johdossa oli tunnettu yritysjohtaja Jorma Ollila.

Ulkoasiainministeriön sivulla sanotaan, että ”Valtuuskunnan tehtävänä on laatia perusta Suomen maabrändin eli vahvan maakuvan luomiselle Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi…Maabrändillä vahvistetaan suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä, saadaan lisää ulkopoliittista vaikuttavuutta, kehitetään Suomen kiinnostavuutta investointikohteena ja lisätään Suomeen suuntautuvaa matkailua. Maabrändi on taustatekijä menestykselle ja hyvinvoinnille. Huono kuva tarkoittaa pahimmillaan riskiä taloudellisesta ja poliittisesta taantumasta.”

Nyt Yle kertoo, että kansainvällisesti hyvin tunnettu ranskalainen satiirilehti Charlie Hebdo ironisoi tuoreimmassa numerossaan Suomen perussuomalaisia ja puolueen nousua hallitukseen.

Charlie Hebdo toimii nyt kuin se pikkulapsi joka huutaa kuningalle, etti sillä ole vaatteita. Suomalainen media ei ole halunut nähdä ja puhua kuten se viaton lapsi, vaan toistanut perussuomalaisten keksimiä ja toistamia termiä, kuten ”maahanmuuttokriittisyyttä”. ”Maahanmuuttokriittisyys” -sana on kuin se viitta, joka peittää kuninkaan alastomuuden. Muualla maailmassa syrjintää ja rasismia kutsutaan sellaisenaan. Perussuomalaisista on haluttu tehdä salonkikelpoisia, koska viihde myy politiikassakin. Eettisestä journalismista silloin ei voida puhua.

Viikko sitten kysyin pääministeri Juha Sipilältä ja valtiovarainministeriltä Alexander Stubbilta, miksi he ryhtyivät yhteistyöhön maahanmuuttovastaisten, euroskeptisten ja islamivastaisten perussuomalaisten kanssa, jos hallistusohjelmassa kirjattiin, että rasismia ei suvaita ja jokaisella kansalaisella olisi Suomessa hyvä olla? Vastaus antaa odottaa.

Viikko sitten kerroin myös, että nyt ulkomailla lehdet ja tiedotusvälineet kirjoittelevat Suomesta kuten Charlie Hebdo kirjoittelee, paitsi että muissa lehdessä se ei ole enää satiiria. Suomi vain suomalaisille ei ole myönteinen brändi ulkomaalaisille yritykselle ja yrittäjille, jotka harkitsevat investointeja Suomeen. Suomen kielteinen imago suvaitsemattomana maana ei houkuttele koulutettua työvoimaa, koska aina voi mennä muualle. Kilpailu koulutetusta työvoimasta on Euroopassa kova.

Kuka on vastuussa Suomen tähän asti siistin imagon tahrimisesta? Se ei ole Charlie Hebdo sananvapauden nimisssä.

Inte

Kuva on ollu somessa kannanottona eduskuntapuhemiehen valintaan. Suomen eduskuntapuhemies Maria Lohela (Perus) on tunnettu kärkevistä ja kielteisistä ajatuksista maahanmuuttajista, muslimeista ja homoista.

Media ja vasemmisto

Moni puhuu rahademokratiasta tarkoittaen, että rahaa ratkaisee miten demokratia toteutuu. Uskon yhä vankasti Suomen demokraatiseen järjestelmään, jossa on monta puoluetta, josta valita omansa. Toista parempaa systemiä en ole vielä kokenut. Eduskuntavaalien tulosten valossa ja vaaleista toiseen huomaa, että valitettavasti mainosrahat ratkaisevat pitkälti siitä ketkä voittavat ja ketkä häviävät.

Rahakkaat ehdokkaat ja puolueet mainostavat ja media kaipaa rahaa toimintansa pyörittämiseen. Varakkaat tahot  sanelevat mistä mediassa puhutaan. Tähän asti media on myös täyttänyt tehtävänsa vaahtikoirana ja puolueet ovat ymmärtäneet, vaälillä hampaita irvistäen,  median roolin avoimen demokratian täydentäjänä. Nyt kuitenkin edellisitä vaaleista lähtien on nähty yhden puolueen kansanedustajien tahto rajoittaa median tehtävän politiikoiden toiminnan tarkkailijoina. Milloin milläkin perusteluilla, jos joku toimittaja kritisi perussuomalaisia, niin aina nousee vihaa mediaa kohtaan.Tuorein tapaus on kuplaepisodi. Perussuomalaisia ei saanut arvostella julkisesti.

Johtuuko pelosta mainostajien kadottamisesta tai ei, media toistaa melko kriitiikkittömästi vallassa olevien termejä ja ajattelua. Esimerkiksi talousasioissa on olemassa vain se yksi totuus, joka on peräisin Valtiovarainministeriöstä ja oikeistokabineeteista. Vaatii viestinnän vastaanottajalta kriittista medialukutaitoa, jotta pystyisi itse miettimään toisin. Esimerkiksi vaalien alla näytti siltä, että kaikkialla puhuttiin leikkauksista ja veronkorotuksista ratkaisuna maan ongelmiin. Elvytyspuheet laitetiin sivuun, vaikka moni talousasiantuntija on ollut elvytyksen kannalla. Miksi media ei hehkuttanut esimerkiksi Arhinmäen linjan? Osittain siksi, koska se oli pienpuolueen puheenjohtajan linja. Surullista, mutta totta. Media meni lankaan ja myös moni äänestäjä. Tarvitaisiin aidosti puolueettomia mediakanavia vaihtoehtoisille ajatuksille.

Vasemmistoåpuolueissa on paljon parantamisen varaan, kuten se, yksinkertainen seikka, että jos vaikka kansalainen lähetyy kuntapäättäjiin tai kansanedustajiin, kansalaisen viesteihin ei reagoidea.Linjan etsinnässä ei voi mennä loputtomasti aika, muuten ollaan neljän vuoden kuluttua ehkä hankalammassa tilanteessa kuin nyt.

Puolueiden puheenjohtajan imagolla on paljon väliä, ehkä enemmän kuin kuvittelemme. Mitä saa ihmiset äänestämään Keskustaa kaupungeissakin? Vastaus on Juha Sipilä. Hankala on löytää muita selityksiä lakonisesta puolueesta. Tänään Jutta ja Antti Rinne julkaisivat yhteisen kannanoton merkitsi, että eripuraan ei ole nyt aikaa vaan yhteistyöhön. Hyvä niin ja aika tulee sanomaan oliko tuo kanannottolla merkitystä tai ei.

Moni puhuu rahademokratiasta tarkoittaen, että raha ratkaisee, miten demokratia toteutuu. Uskon yhä vankasti Suomen demokraattiseen järjestelmään jossa on monta puoluetta joista valita omansa. Toista parempaa systeemiä en ole vielä kokenut. Eduskuntavaalien tulosten valossa ja vaaleista toiseen huomaa, että valitettavasti mainosrahat ratkaisevat pitkälti sen, ketkä voittavat ja ketkä häviävät.

Rahakkaat ehdokkaat ja puolueet mainostavat ja media kaipaa rahaa toimintansa pyörittämiseen. Varakkaat tahot sanelevat, mistä mediassa puhutaan. Tähän asti media on myös täyttänyt tehtävänsä vahtikoirana ja puolueet ovat ymmärtäneet, välillä hampaita irvistäen median roolin avoimen demokratian täydentäjänä. Nyt kuitenkin edellisistä vaaleista lähtien on nähty yhden puolueen kansanedustajien tahto rajoittaa median tehtävän politiikoiden toiminnan tarkkailijoina. Milloin milläkin perusteluilla, jos joku toimittaja kritisoi perussuomalaisia, niin aina nousee perussuomalaisten kauna mediaa kohtaan. Tuorein tapaus on kuplaepisodi. Perussuomalaisia ei saa arvostella julkisesti.

Johtuuko mainostajien katoamisenpelosta tai ei, media toistaa melko kritiikittömästi vallassa olevien termejä ja ajattelua. Esimerkiksi talousasioissa on olemassa vain se yksi totuus, joka on peräisin Valtiovarainministeriöstä ja oikeistokabineteista. Vaatii viestinnän vastaanottajalta kriittistä medialukutaitoa, jotta pystyisi itse miettimään toisin. Esimerkiksi vaalien alla näytti siltä, että kaikkialla puhuttiin leikkauksista ja veronkorotuksista ratkaisuna maan ongelmiin. Elvytyspuheet laitettiin sivuun, vaikka moni talousasiantuntija on ollut elvytyksen kannalla. Miksi media ei hehkuttanut esimerkiksi Arhinmäen linjaa? Osittain siksi, koska se oli pienpuolueen puheenjohtajan linja. Surullista mutta totta. Media meni lankaan ja myös moni äänestäjä. Tarvittaisiin aidosti puolueettomia mediakanavia vaihtoehtoisille ajatuksille.

Vasemmistopuolueissa on paljon parantamisen varaa, kuten se yksinkertainen seikka, että jos vaikka kansalainen lähestyy kuntapäättäjiä tai kansanedustajia, kansalaisen viesteihin ei reagoida. Linjan etsinnässä ei voi mennä loputtomasti aikaa, muuten ollaan neljän vuoden kuluttua ehkä hankalammassa tilanteessa kuin nyt.

Puolueiden puheenjohtajan imagolla on paljon väliä, ehkä enemmän kuin kuvittelemme. Mikä saa ihmiset äänestämään Keskustaa kaupungeissakin? Vastaus on Juha Sipilä. Hankala on löytää muita selityksiä lakonisesta puolueesta. Jutta ja Antti Rinne julkaisivat yhteisen kannanoton osoittaen, että eripuraan ei ole nyt aikaa, vaan yhteistyöhön. Hyvä niin ja aika tulee sanomaan, oliko tuolla kannanotolla merkitystä tai ei.

Viime päivät ovat olleet demareille haastavia ja kun jo luulin, ettei tuosta puolueesta löydy ketään sanomaan suorat sanat entiselle ja nykyiselle puheenjohtajalle, niin luen lohjalaisen demarinuorten puheenjohtajan ja tuoreen kansanedustajan kirjoituksen, jossa hän vetoaa puoluejäseniin: Vetoan nyt joka ikiseen puolueen jäseneen: lopetetaan riitely, muiden syyttely ja toistemme kampittaminen. Tämä koskee jokaista, niin puolueen puheenjohtajaa kuin rivijäsentäkin. Nyt ei ole mitään tarvetta käydä puolueen sisäistä valtapeliä. Eikä kenenkään tule sitä lietsoa. Toivon, että tässä asiassa puolueen nykyinen ja entinenkin puheenjohtaja katsovat peiliin. Eripuraisuus ei lisää luottamustamme pätkääkään.

Ajat ovat muuttuneet, mutta vasemmistopuolueet seisahtuneet ja ikään kuin jääneet katsomaan, seuramaan oikeiston ja keskustan hommia. Kokoomuksella on selkeä linja etuoikeutettujen ja hyvinvoivien intressien ajajana. Perussuomalaisillakin on selkeä linja nyt ”maahanmuuttovastaisena duunaripuolueena”. SDP on hukannut äänestäjiänsä ja tehtävänsä kuten myös Vasemmistoliitto. Se kostautuu, ja jos linja pysyy jossain kaukana, kannatus pysyy jatkossakin matalana.

Sanoman kirkastaminen auttaisi paljon. Kuuntelin SDP: n sihteeriä Reijo Paanasta televisiossa heti vaalien jälkeen ja hän puhui niin osuvasti vähäosaisista, työttömistä jne. Paanasen sanat tulivat julkisuuteen vasta vaalien jälkeen. Taisi olla niinkin, että mediatilaakin annettiin enemmän ”mahdollisille vaalivoittajille” kuin häviäjille.