Mielenosoitusten väärä kohde

Mielenosoitukset ovat tärkeä osa sananvapautta ja samalla demokratiaa. Se on itsestään selvä asia ja toistan sen vain siksi ennen kuin joku tulee muistuttamaan, että emme ole ”missään Kuubassa tai Nicaraguassa”.

Minusta on hyvä, että mieltä osoitetaan. Suomalainen kansalaisyhteiskunta on ollut vuosia liian nukkuneena, liian hiljaisena ja näin se ei voinut jatkua, jos on ollut aiheita.

On hienoa, että nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan osoitetaan mieltä ja sanotaan ääneen, mikä maahanmuuttopolitiikassa on pielessä, mutta missä nie mielenosoitukset ovat? Huudot ovat nyt ”noissa mielenosoituksissa vastaanottokeskusten pihoilla” toisenlaiset ja tyylin ”Painu pois suomesta”.

Minusta se, että nykyinen eurooppalainen politiikka antaa tilaa miesturvapaikanhakijoille jättäen naiset ja lapset vääränlaisiin paikkoihin, joissa heidän ihmisoikeutensa on jatkuvasti uhattuna, on osittain väärin. Salakuljettajien palveluihin perustuva turvapaikanhakijoiden valikointi on myös tuomittavaa, ja siihen on vaadittava muutoksia. Ne muutokset voidaan tehdä päättävissä elimissä niin Suomessa kuin Euroopan Unionin tasolla. Suomeen busseilla eri vastaanottokeskuksiin tulevat ja olevat turvapaikanhakijat eivät itse päätä Suomen ja EU:n asioista. He ovat uhreja ja nyt moni kansalainen on sitä mieltä, että mielenosoitukset turvapaikanhakijoita ja pakolaisia vastaan ovat puistattavia, koska he, jotka pakenevat henkensä edestä taas joutuvat kokemaan epämiellyttäviä asioita.

Varmasti moni olisi valmis osoittamaan mieltä vaikkapa Eduskuntatalon edessä toisenlaisen, reilun maahanmuuttopolitiikan puolesta, mutta ei missään nimessä vihaisilla huudoilla, tulitteilla, kivillä tai pukeutumalla rasististen järjestöjen tunnuksilla, kuten Ku klux Klanin asuun.

Mielenoisoituksen tarkoitus ei voi olla vain huutaa ja riehua toisia ihmisiä vastaan, vaan ilmaista mielepiteensä vallanpitäjille. Tehdä kantansa selväksi muille kansalaisille yrittäen saada heidätkin tukemaan ideoita eikä vain saada tuomitsemaan mielenilmauksia ja mielenosoittajien käyttäytymistä. Toisten ihmisten rauhallisen olemassaolon häiritseminen ei ole järkevä viesti, etenkin jos tukea halutaan omille ajatuksille. Se tapa osoittaa mieltä luo vain silkkaa eripuraa, eikä vie rakentavaan muutokseen.

Vastaanottokeskusten piha-alueilla ”mieltä osoittaminen” on kuin kotirauhan rikkomista riehumisella. Maahanmuuttopolitiikka kaipaa muutoksia, mutta ihmisiin suuntautuva kritiikki ja viha on kaukana maahanmuuttopolitiikan kritisoimisesta. Leijonapaitaisten miesten ”mielenosoitusten” kohde (vastaanottokeskukset, bussit ja turvapaikanhakijat) on yksinkertaisesti väärä ja toimintatapa väärin.

Tornion

Perussuomalainen valtuutettu kannustaa osoittamaan mieltä turvapaikkahakijoita vastaan!

Surullinen kuva Suomesta

Avasin Yleisradion sivut ja järkytyin. Turha toivoa, että kuva ja otsikko olisivat toisesta kaukaisesta maasta. Uutinen kertoo, että Lahdessa mielenosoituksen lisäksi mentiin jo terrorin puolelle. Näin siis toimivat aikuiset hupupäiset suomalaiset Suomen lippu kädessä.

Yksi mielenosoittajista oli pukeutunut Ku Klux Klan -asuun . Asu on kanta valkoisen ylivallan puolesta ja tässä tapauksessa maahanmuuttoa vastaan.

Uutisen mukaan ”mielenosoittajat” heittelivät ilotulitteita ja huusivat solvauksia pakolaisia kohtaan, joissa oli myös lapsia ja sylivauvoja. Tuo ei ole enää kritiikkiä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan vaan silkka hyökkäys ihmisiä kohtaan. Tuon teon takana ei ole pelokas vaan vihainen ihminen, vihainen aikuinen.

Tuollaisella toiminalla ei ole mitään tekemistä asiallisen protestoinnin kanssa. Toivon mukaan poliisi tutkii ylilyöntejä. Nyt tämä aika ei anna tilaa epäröinnille ja fyysisen ja henkisen väkivallan ymmärtäminen kaikissa olosuhteissa ja tapauksissa on väärin.

On surullista, että näin tapahtuu Suomessa.

Hupupäinen mielenosoittaja

Ruotsin ja Suomen kiistä pakolaisista

Tämä on historiallinen hallitus jo siksi koska perussuomalaiset ovat mukana hallituksessa ja silti maahan on tullut ”niitä kauheita turvapaikanhakijoita kuvioita sotkemaan”. Vaikka Halla-aho olisi ollut sisäministerinä näin olisi tapahtunut ja moni joutuu nyt vain toteamaan, että ”hallitsematonta maahanmuuttoa” ei voida noin vain lopettaa.

Paavi Franciscus Kuubassa: emme palvele ideoita vaan ihmisiä

Havannassa on iso aukio, Vallankumouksen aukio. Se on se aukio jossa Fidel Castrolla oli tapana puhua jopa 5 tuntia tauotta ja jossa komeilee korkea monumentti kansalissankarin ja runoilijan, José Martín kunniaksi. Samalla aukiolla komeilee myös suuren suuri Ché Guevaran kuva.

Sunnuntaina argentiinalaisen lääkärin Guevaran kuvan katseen alla seisoi toinen argentiinalainen, paavi Franciscus. Kuubalaiset kutsuvat paavin vierailua historialliseksi. Olen nähnyt Kuubassa asuvien kavereiden valokuvia ja kaikkialla ihmiset ovat ajoissa valmistautuneet vastaanottamaan paavia suurella innolla. Maassa, jossa katolisuus on ollut koetuksella vallankumouksen alusta lähtien, se into ja ilo on jo uutta.

Paavi saapui lauantaina Havannaan ja häntä vastassa oli paitsi runsaasti kuubalaisia, myös Kuuban presidentti Raúl Castro.

Paavin puhe

Kuvakaappaus Granman uutisesta. Granma on Kuuban päälehti.

Lauantaina paavi korosti Kuuban merkitystä eri suuntien yhtymäkohtana. Kuuba on saarena kuin avain pohjoisen ja etelän välillä. Paavi iloitsi Kuuban ja USA:n lähentymistä sekä hän lähetti terveisiä Fidel Castrolle. Raúl Catro vaatii samassa vastaanottotilaisuudessa taas kauppasaarron lakkauttamista.

Havannan vallankumousaukiolla paavi varoitti henkilökohtaisesta kunnianhimosta ja itsekkyydestä. Paavin pääviestin sunnuntaina taisi olla se, ettei palveleminen ole koskaan ideologista, koska emme palvele ideoita vaan ihmisiä.

Havannasta paavi jatkaa Holguínin kautta entiselle opiskelukaupunkilleni, Santiago de Cubaan. Santiago de Cuban läheisyydessä on yhden Kuuban katolisen kirkon pääpyhimyksen kirkko eli El Cobren Laupeuden Pyhä Neitsyen pyhäkkö. Vuonna 1916 paavi Benedictus XV julisti Laupeuden Neitsyt Marian Kuuban suojelupyhimykseksi. Santiagosta paavi palaa Havannan ja sieltä hän jatkaa matkaansa Yhdysvaltoihin.

Paavin matka kestää yhteensä 9 päivää ja suunnitelmien mukaan paavi tulee pitämään 26 puhetta! 25. syyskuuta Franciscus puhuu YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa.

Muita lähteitä:

Matkailublogi, jossa upeita kuvia Santiago de Kuubasta:

http://tamamatka.pallontallaajat.net/2015/05/26/cuba-day-67-omituinen-santeria-uskonto-ja-tumbatanssi/

Kuuban hallituksen äänitorven uutinen, jossa on Paavin ensimmäinen puhe Havannassa:

http://www.granma.cu/papa-francisco-en-cuba/2015-09-19/papa-francisco-gracias-a-todos-los-que-se-han-esmerado-para-preparar-esta-visita-pastoral

Espanjalainen El Paísin kirjoitus Havannan messusta:

http://internacional.elpais.com/internacional/2015/09/20/actualidad/1442757405_412384.html

Paavin matkasta: http://entretenimientobit.com/ilustrada/asi-va-a-ser-la-visita-del-papa-francisco-a-cuba/

Sensaatiohakuisen otsikoinnin seuraukset ja tulijan tietotarve

Yle Kymenlaakson toimittaja Minna Heikura kirjoitti uutisen Kouvolan hätämajoitustilan perustamisesta. Kirjoituksen erikoisuus on siinä, että teksti ei vastaa edes yhdellä sanallakaan otsikkoa. Otsikon perusteella moni kuitenkin on tehnyt sen johtopäätöksen, että ”ne kiittämättömät turvapaikanhakijat voivat lähteä sinne mistä tulivat, jos vastaanotto-olosuhteet eivät miellytä”.

Toimittajan otsikko herättää epäluuloa vaikka uutisessa, toimittaja ei pysty edes pienellä sanllakaan antamaan otsikolle katetta. Voi siis kysyä Yleltä, miksi sellaisia toimitustapoja hyväksytään? Suomen journalistin liiton sivuilta luin, että julkisen sanan neuvosto on antanut langettavia päätöksiä silloin, kun lukija ei ole löytänyt juttujen teksteistä katetta otsikoille.

Ylen Kymenlaakson otsikosta sen verran, että jos tulijat pettyvät suomalaisiin majoitusolosuhteisiin, se voi johtua siitä, että heillä on ollut korkeita odotuksia Suomen suhteen. Muualla maailmassa kiiltokuvat Suomesta ja Euroopasta saattavat vaikuttaa siihen, että tulija kuvittelee tulevansa paratiisiin. Onko rikos yrittää saavuttaa paratiisia ja parantaa elämänsä? Moni puhuu ”elintasopakolaisista”, joka haluaa vain käyttää sosiaaliturvan. Itse näen, että ihminen, joka haluaa parantaa elämänsä laatua, on valmis tekemään työtä sen eteen. Sillä ei pitäisi olla merkitystä, tuliko edistyshaluinen ihminen Tornion kautta vai suoralla lennolla. Eikö Suomi tarvitse nimenomaan niitä aloitekykyisiä ihmisiä?

Mielikuvista Suomesta se verran, että kun muutin Suomeen en tiennyt Suomesta kovin paljon. Kun saapuin Suomeen minulle oli yllätys, että Suomessa oli alkeellisia  kesämökkejä, joissa vesi haettiin kaivosta ja oli ulkokäymälöitä ihan kuin kehitysmaissakin! 90 -luvulla Tampereella sellaisia oli ja ihan Pispalassakin.

Toisin kuin nämä tulijat, jotka laittavat rahansa ja henkensä valoisan tulevaisuuden eteen itse tulin melkein suoralla lennolla puolisoni ja hänen sukulaistensa lämpimään syliin.

Tulijat eivät ole tottuneet siihen ajatukseen ankeasta ja kylmästä Euroopasta ja sen hyväksyminen vaatii sinnikyyttä. Moni varmasti lähtee muualle. Luontoon sopeutuu tavalla tai toisella vaikka kovalla tahdolla. Ihmisiin sopeutuminen vie enemmän henkisiä voimia riippuen vastaanottavista ihmisistä. Sen suhteen Suomi on myös valitettavasti välillä armoton. Parasta olisi, että tulijat eivät vähällä suomen kielen taidolla pysty lukemaan kaikenlaista vihapostia mitä lehtien ja somen palstoilla ”arvoisat huutelijakansalaiset” kirjoittelevat. Rumasti ja ilkeästi kirjoittelevat ovat vähemmistössä, mutta he muodostavat hyvin äänekkään vähemmistön.

Parasta tulijoiden ja yhteiskunnan kanalta olisi, että suomalaiset, jotka parhaiten tuntevat miten Suomessa tulee elää ja toimia, neuvoisivat ja opastaisivat tulijoita.  Kukaan ei ole mestari syntyessään ja voihan vaikkapa irakilaisille Suomi tuntua alussa kuin olisi tullut toiseen avaruuteen. Enemmän kuin jutustelua, tietoa ja taitoja toimia täällä tarvitaan. Vankka tietopohja on hyvä alku uuteen elämään uudessa paikassa sovussa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Ylen Heikuran kaltainen otsikointi luo turhaa vastakkainasettelua, huutelua ja turvapaikanhakijoiden tuomitsemista. Nyt tuollaisten otsikoiden perusteella julkisessa keskustelussa ei kritisoida vain maahanmuuttopolitiikkaa vaan myös ihmisiä, tulijoita. Tulijat ja Suomi eivät kehity huutamalla ja tuomitsemalla vaan tiedolla ja taidolla.

Ylen uutinen

Kuvakaappaus Ylen uutisesta.

Fiksut selviävät haasteista voittajina

Silmakääntotemppu, käärmekeitto, mielenosoitukset, suurmielenosoitukset, turvapaikanhakijat, jne, jne. Erikoiset sanat erikoiselle ja haastavalle ajalle.

Vuodesta 2007 olen seurannut keskustelua maahanmuuton ympärillä. Koko tämän ajan niin itseään kutsuvat ”maahanmuuttokriitikot” ovat haluneet muuttaa Euroopan ja Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, koska se on ollut heidän mukaansa liian liberaalista, liian löysää, liian houkuttelevaa ja epäonnistunutta. Eduskuntavaaleista 2008 tähän asti valtuustoihin ja eduskuntaan on valittu sellaisia ”maahanmuuttokritiikoita” muuttamaan Suomen ja samalla Euroopan suuntaa.

Joko taistelu on jäänyt vain sanahelinäksi, aikomukset tai keinot ovat olleet täysin väärät, niin viime päivien suurten pakolaismäärien tulo Suomeenkin (8 200 henkilöä) tekevät ”suuresta taistelusta löperöä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan” turhan hankkeen, pelkän vitsin tai utopian. Liian tiukka maahanmuuttopolitiikka on tarkoittanut sitä, että sotaa ja kauhua pakenevien ihmisten on turvauduttava entistä enemmän rikollisten salakuljettajien armoille.

Jo jonkun aikaa sitten ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet, että EU:n pitäisi luoda yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ja mahdollistaa virallisin väylin ihmisten tulo unionin alueelle. Toisin on kuitenkin käynyt ja nyt tilanne ei ole paljoakaan EU: n päättäjien, varsinkaan ”maahanmuuttokriitikoiden” hallittavissa. Maahanmuuttokysymykset ovat globaaleja. On sinisilmäisyyttä luulla, että kotimaisin keinoin voitaisiin vaikuttaa maailmanlaajuiseen maahanmuuttoon tai edes alueelliseen maahanmuuttoon. Missä ovat olleet toimet Syyrian kriisin ratkaisemiseksi, miksi Venäjän osuutta ja kenties avaimia Syyrian kriisin rauhoittamiseksi ei ole noteerattu? Tänään luin, että nyt ollaan Brysselissä huolissaan, koska Venäjä lähettää humanitääristä apua Syyriaan ja Venäjä voi vahvistaa asemansa alueella. Entäs sitten? Kysyisin vielä maahanmuuttokriitikoilta, että missä ovat olleet humanitääriset avustukset pakolaisleireihin, miksi ei kehitysmaiden viljeilijöitä auteta pärjäämään kansainvälisillä markkinoilla, jotta he jäisivät kotiin ansaitsemaan elantonsa. Miksi kehitysyhteistyötä leikataan? Pitkäkestoisella talouspolitiikalla voitaisiin vaikuttaa maahanmuuttoon, jos tarkoitus on vähentää sitä. Olisiko se niinkin, että suuri tulijoiden määrä hyödyntää teidän poliittisia intressejään? Leikataan samalla kotouttamisrahoja ja näin kukaan ei kotoudu ja tulijat syrjäytyvät ja pääsette jälkiviisaasti sanomaan, ”me varoitimme ghetoista!”

Nyt esitetään temppuja, joilla Suomesta yritetään tehdä vähemmän houkutteleva. Jo uutiset Suomen aikomuksesta leikata turvapaikkahakijoiden tulorahaa voi houkutella ihmiset tulemaan tänne. Moni saattaa ajatella, että koska rahaa vähennetään, ehkä työtä on tarjolla. Tuskin pari euroa vähemmän tai enemmän vaikuttaa siihen, mihin ihmiset menevät ja mihin eivät. Suomen maantieteellinen asema ja tuntemattomuus eivät houkuttele.

Kansalaiset Suomessa ja Euroopassa eivät mene lankaan silmänkääntötemppuihin ja löysiin argumentteihin. Nykyisin moni etsii itse tietoa. Kansalaiset kääntävät katseensa populistisista puheista apua tarvitseviin. Eläköön humanismi!

Noh, onhan myös niitä pieniä mielenilmauksia, kuten harjavaltalaiset ”patriootit” joiden kuvassa oli tuhrittu Suomen lippu. Kauniiseen ja arvokkaan Suomen lippuun olivat he itse maalanneet numeron ja kirjaimen! Missä kunnioitus omaa lippua kohtaan?

Eilen televisiossa oli mainos konserttiin turvapaikanhakijoiden hyväksi, Ympäri Eurooppaa ihmiset keräävät tavaroita ja osoittavat mieltään sanoen, että turvapaikanhakijat ovat tervetulleita. Vuosi sitten ei sellaisia mielenosoituksia ja keräyksiä ollut edes kuvitelmissa. Eurooppa muuttuu, Suomi muuttuu myös siksi, että suuri joukko kansalaisista haluaa näin tapahtuvan. Fiksut selviävät voittajina kaikista haasteista. Riippuu siis meistä kaikista, kuinka tästä uudesta haasteesta selvitään.

Unelma8

Itähelsinkiläisen äidin viesti on selvä.

Blogistin elämän huippukohta

Noin kaksi viikkoa sitten Nicaraguan suurlähettiläs kysyi, suostuisinko haastatteluun nicaragualaiseen lehteen.

Nicaraguassa, kuten muissa Keski- Amerikan maissa, 15.9. vietetään itsenäisyyspäivää. Juhlapäivän kunniaksi nyt Nicaraguassa vietetään ”Ylpeys kotimaastani” -teemapäiviä.

Sain uskomattoman hienon tilaisuuden paitsi puhua Suomesta, myös Ikkalasta, molempien maiden suhteesta ja tulevaisuuden näkymistä, myös kertoa pari sanaa nicaragualaisille lapsille ja nuorille.

Tässä joitakin suurlähettilän tekemiä kysymyksiä ja vastauksiani:

Mitä mieltä olet ”Ylpeys kotimaastani” -teemapäivistä?

Luulen, että sanat ylpeys ja kotimaa merkitsevat rakkautta siitä mitä meillä on, mitä olemme ja teemme. Minusta on erinomaista, että uusille sukupolville opetetaan rakastamaan omaa nicaragualaisuutta ja koko ympäristöä, yhteiskuntaa ajattelua ja kulttuuria, joka ympäröi heitä. Olla ylpeä omasta maasta on kuin mottoori joka kannustaa meitä tekemään asioita ja elämää joka päivä paremmin . Nicaragua ansaitsee lapsia, jotka rakastavat sitä ja haluavat edistää sitä.

Miten olet tekemisessä Nicaraguan kanssa Suomesta käsin?

Pääsääntöisesti sukulaisten ja ystävien kautta, jotka kertovat siitä mitä heidän ympärillä tapahtuu. Elän Nicaraguaa juhlineen, iloineen ja haasteineen äidin ja siskojen kokemuksien kautta, niin Managuassa kuin pienessä Achuapassa. Luen myös sanomalehtiä ja joskus katson televisiota ja kuuntelen nicaragualaisia radiokanavia.  Työssäni olen pitänyt luentoja Nicaraguan kulttuurista ja historiasta. Yksi suosuituimmista luennoista oli siitä miten Nicaraguassa joulua vietetään.  Totuus on, että rakkaus maahan, johon ihminen on syntynyt ei sammu etäisyyden ja ajan myötä.

Nicaragua-Suomi, tulevaisuus?

30 vuoden yhteistyöstä noiden kahden maiden välillä on luonut vahvoja ystävyyssuhteita. Nicaragua on meenyt monien suomalaisten sydämiin ja jäänyt sinne. (Suomessa vielä toimii Suomi-Nicaragua -seura ja Turun Nicaragua -yhdistys ja noilla järjestöillä on yhä hyviä suhteita nicaragualaisten kanssa). On siis olemassa vahva ja laaja tietopohja Nicaraguan asioista. Tästä näkökulmasta, verrattuna muihin Keski-Amerikan valtioihin Nicaragualla on erityinen asema taloudellisen investoinen ja kauppasuhteiden edistämiseen ja kehittämiseen molempien maiden välillä.

Viestisi nicaragualaiselle nuorisolle

Pitä arvosta sitä mitä itsellä on. Nicaraguan tärkein pääoma, luonnonkauneuden lisäksi, ovat ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Teknologia ja luxustavarat eivot tuo onnellisuutta vaan ne ihmiset meidän ympärillä. Edistyä auttakseen itseään on hyvä askel meidän vanhempien, sisarusten ja muiden omaisten auttamiseksi. Rakastaa on tehdä hyvää toisen hyväksi. Vaikka kuinka hankala opiskeleminen olisi, se kannatta.

Miten näet tämän päivän Nicaraguaa de hoy, su futuroja sen tulevaisuutta?

Ehkä niille nicaragualaiseille, alle 25 vuottiat nuoret, jotka eivät eläneet sotavuosia, rauha on itsestäänselvä asia. Rauha ja vakaat olosuhteet Nicaraguassa on vankka perusta edistykselle. Rauhaa ei voi ostaa vaan kansalaiset itse sen rakentavat. Masuton koulu ja terveydenhoito ovat suuret saavutukset, erityisesti niille yhteiskunnan osille joilla on vähemmän. Koulutus on keskeistä maan keitykselle. Nicaragua menee oikeaan suuntaan.

Voisin sanoa melkein ihan samaa maasta, jossa olen asunut ja tehnyt työtä kuin muissakaan muualla, eli Suomesta.

Haastattelu keskittyy myös siihen, mitä teen Suomessa äitinä, espanjan opettajana, kääntäjänä ja blogistina. Koen sen suurena tunnustuksena nicaragualaisista ja se on ehdottomasti yksi kohokohdista elämässäni.

Kaikille lukijoilleni taas kiitosia!

ananica

 

Entrevista en el 19 Digital

El 19 Digital es un diario virtual del gobierno de Nicaragua. Hace unas dos semanas, el embajador de Nicaragua en Finlandia, Sr. Ricardo Alvarado, me preguntó si aceptaba ser entrevistada para ese medio estatal.

El señor embajador, me dijo que estaba al tanto de lo que yo hacía y que había, incluso, leido mis diarios. Además se acercan fechas importantes para los y las nicaragüenses, como son las fiestas patrias. El 15 de septiembre es el Día de la Independencia de Nicaragua y demás repúblicas centroamericana.

¡Cómo podría yo negarme a tan amable pregunta! Anoche recibí un mensaje en el que me decían que la entrevista acababa de ser publicada.

He recibido mensajes de mis amigos y familiares en las que me felicitan y yo les gradezco mucho sus palabras. En realidad que para mí es un orgullo y gran honor poder decirle lo que sale de mi corazón a la juventud nicaragüense, a la gente de mi Achuapa y de mi Nicaragua. Gracias al Sr. Ricardo Alvarado y al 19 Digital.

Hagan clic en este enlace, si quieren ir a leer esa entrevista: Achuapeña en Finlandia, orgullosa de sus raíces pinoleras.

Anadigital

En la foto con el Sr. Ricardo Alvarado, embajador de Nicaragua en Finlandia.

Entre los ciudadanos y ciudadanas de los países centroamericanos hay ”apodos colectivos” para designarse unos a otros. A los hondureños les dicen ”catrachos”, a los costarricenses les dicen ”ticos” y a los nicaragüenses les dicen ”pinoleros”. La palabra ”pinolero” o ”pinolera” viene de ”pinol”, bebida antigua hecha de maíz y muy popular en Nicaragua. Los nicaragüenses somos orgullosamente pinoleros y pinoleras. Hagan clic en este enlace, si quieren saber más sobre estos ”apodos colectivos” que bien explica el señor Carlos Alemán Ocampo en su escrito No confundamos apodos colectivos con gentilicios.

Eurooppalainen pakolais- ja ihmisyyskriisi

Miten kristitty voi sanoa olevansa uskossa ja samalla sanoa kylmästi, ettei tarvitse hädänalaisia auttaa muun muassa siksi, että eivät ole kristittyjä ja heidät pitää palauttaa lähtömaahansa. Silloin arvon kristitystä tulee yhtä kylmäsydäminen kuin ääri-islamisteista ”vääräuskoisia” kohtaan. Kristitty ei aseta hädänanalaisia tärkeysjärjestykseen uskontoonsa perustuen. Pääministeri Sipilä antoi hyvän esimerkin kritistyn olemuksesta. Itse en kuulu mihinkään uskontokuntaan, vaikka uskon.
Nyt moni sanoo, että pääministerin pitää antaa kotinsa ja vapaaehtoiset keräystavarat hädänalaisille suomalaisille. Nämä vaatijat unohtavat, että Suomessa asuville on ollut olemassa syntymästä lähtien sosiaaliturva ja hyvä sellainen.  Suomen sosiaaliturvan rahat tulevat veronmaksajilta, myös monilta, jotka aikoinaan ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina, pakolaisina tai muista syistä. Nyt yhtäkkiä se sosiaaliturva on unohtunut ja vaaditaan kaikki meille ja vain meille.

Tässä mietin myös, että  EU järjesti aika monta huippukokousta Kreikan kriisin takia, mutta nyt pakolaiskriisin takia niitä on ollut aika vähän? Yhtäkkiä Unkari, yksi Merkel ja pari muuta päättävät miten, milloin ja minne syyrialaiset pääsevät. Toisaalta millainen pakolaiskriisi olisi, jos Merkel ei olisi päättämässä ja ottamassa suuria määriä Saksaan? Unkari kohtelee tulijoita kaltoin. Luin espanjalaisesta lehdestä, että Saksaan saapuneet pakolaiset kiitollisuudesta kutsuvat Merkelia äidiksi.

Yle raportoi, että EU:n ulkoministerit keskustelivat tänään Luxemburgissa Euroopan pakolaiskriisistä. Suhtautuminen Eurooppaan tuleviin pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin jakaa EU-maita selvästi. Esimerkiksi Saksa ja Itävalta ovat avanneet turvapaikanhakijoille rajansa, mutta Unkari rakentaa rajoilleen aitaa pakolaisten maahantulon estämiseksi. Suomen ulkoministeri Timo Soini (ps.) puolestaan haluaa pitää kiinni Dublinin sopimuksesta, jonka mukaan tulijat palautetaan siihen EU-maahan, johon ensin ovat saapuneet. Joskus siis sekä pää, että sydän pysyy kylmänä.

Espanjalaisen toimittajan mukaan Eurooppa on jakautunut solidaariseen ja itsekkääseen leiriin.

Hukkuneiden syyrialaislasten valokuvista

Pressiklubin Facebookin seinällä on avaus, joka koskee niitä kuvia hukkuneesta syyrialaisesta pikkupojasta, jotka on levitetty sosiaalisessa mediassa.

”Kuvat hukkuneesta lapsesta ovat niin ahdistavia, että ainakin itseni on melkein mahdotonta katsoa niitä. Toisaalta se, että jonkin näkeminen tuntuu pahalta ei tietenkään voi olla syy katsoa poispäin. Lukemattomat muutkin lapset (kuten myös aikuiset) ovat joutuneet käymään läpi saman pakokauhun, pelon ja tuskan. Miten pelkuri minä olen, jos sanon, etten halua edes nähdä heitä ja sen myötä ajatella sitä, minkä he ovat joutuneet kokemaan ennen kuolemaansa?

Toisaalta, esittäisimmekö kuvia kuolleista suomalaislapsista? Asetammeko näillä kuvilla Syyrian lapset erilaiseen asemaan kuin suomalaislapset, enemmän objekteiksi ja vähemmän ihmisiksi, joilla on ilman muuta oikeus yksityisyyteen, kuolemassakin? Saattaa olla, että kuvat herättävät monia miettimään, mitä voisivat tehdä auttaakseen, mutta onko meillä silloinkaan oikeutta ottaa lasta, tai ketään ihmistä, tällaisen sanoman levittämisen välineeksi? Voisimmeko käyttää auto-onnettomuudessa kuolleen suomalaislapsen kasvoja liikenneturvallisuuden lisäämiseen, jos se säästäisi ihmishenkiä? Ellei, onko syyrialaislapsella vähäisempi oikeus yksityisyyteen?

Kuten sanottu, minä olisin taipuvainen painottamaan tätä jälkimmäistä tulkintaa ja nostamaan yksityisyyden suojan tärkeämmäksi kuin siitä luopumisella mahdollisesti saavutettavan hyvän. Mutta en ole varma.”

Moni keskustelija ymmärtää kuvien julkaisemista. Itse käännyn hiemän yksityisyyden suojaan puolelle ja siksi jätin tämä kommenttini siihen keskusteluketjuun.

Minulle tuli mieleen paheksunta Karina Hazardia kohtaan, kun hän sanoi jotakin kielteistä vainasta Tony Halmesta. Moni järkyttyi ja paheksui. Karina Hazard ei edes näyttänyt kuvia. Toisaalta on sekin mahdollista, että samat tyypit, jotka tuomitsivat  silloin, nytkin tuomitsevat syyrialaisten lasten kuvia.

Itse mietin millä oikeudella toisten omaisia saa kohdella propagandavälinenä. Tietenkin ne kuvat herättävät voimakkaita tunteita ja niiden kautta mietimme ehkä toisin tragediasta. Julma tapa herättää myötätuntoa. Hyvä kysymys on, että olemmeko niin kovasydämisiä, että tarvitsemme tuollaista ravistelua jotta edes vähäsen myötätuntoamme heräisi?