Mielenosoitusten väärä kohde

Mielenosoitukset ovat tärkeä osa sananvapautta ja samalla demokratiaa. Se on itsestään selvä asia ja toistan sen vain siksi ennen kuin joku tulee muistuttamaan, että emme ole ”missään Kuubassa tai Nicaraguassa”.

Minusta on hyvä, että mieltä osoitetaan. Suomalainen kansalaisyhteiskunta on ollut vuosia liian nukkuneena, liian hiljaisena ja näin se ei voinut jatkua, jos on ollut aiheita.

On hienoa, että nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan osoitetaan mieltä ja sanotaan ääneen, mikä maahanmuuttopolitiikassa on pielessä, mutta missä nie mielenosoitukset ovat? Huudot ovat nyt ”noissa mielenosoituksissa vastaanottokeskusten pihoilla” toisenlaiset ja tyylin ”Painu pois suomesta”.

Minusta se, että nykyinen eurooppalainen politiikka antaa tilaa miesturvapaikanhakijoille jättäen naiset ja lapset vääränlaisiin paikkoihin, joissa heidän ihmisoikeutensa on jatkuvasti uhattuna, on osittain väärin. Salakuljettajien palveluihin perustuva turvapaikanhakijoiden valikointi on myös tuomittavaa, ja siihen on vaadittava muutoksia. Ne muutokset voidaan tehdä päättävissä elimissä niin Suomessa kuin Euroopan Unionin tasolla. Suomeen busseilla eri vastaanottokeskuksiin tulevat ja olevat turvapaikanhakijat eivät itse päätä Suomen ja EU:n asioista. He ovat uhreja ja nyt moni kansalainen on sitä mieltä, että mielenosoitukset turvapaikanhakijoita ja pakolaisia vastaan ovat puistattavia, koska he, jotka pakenevat henkensä edestä taas joutuvat kokemaan epämiellyttäviä asioita.

Varmasti moni olisi valmis osoittamaan mieltä vaikkapa Eduskuntatalon edessä toisenlaisen, reilun maahanmuuttopolitiikan puolesta, mutta ei missään nimessä vihaisilla huudoilla, tulitteilla, kivillä tai pukeutumalla rasististen järjestöjen tunnuksilla, kuten Ku klux Klanin asuun.

Mielenoisoituksen tarkoitus ei voi olla vain huutaa ja riehua toisia ihmisiä vastaan, vaan ilmaista mielepiteensä vallanpitäjille. Tehdä kantansa selväksi muille kansalaisille yrittäen saada heidätkin tukemaan ideoita eikä vain saada tuomitsemaan mielenilmauksia ja mielenosoittajien käyttäytymistä. Toisten ihmisten rauhallisen olemassaolon häiritseminen ei ole järkevä viesti, etenkin jos tukea halutaan omille ajatuksille. Se tapa osoittaa mieltä luo vain silkkaa eripuraa, eikä vie rakentavaan muutokseen.

Vastaanottokeskusten piha-alueilla ”mieltä osoittaminen” on kuin kotirauhan rikkomista riehumisella. Maahanmuuttopolitiikka kaipaa muutoksia, mutta ihmisiin suuntautuva kritiikki ja viha on kaukana maahanmuuttopolitiikan kritisoimisesta. Leijonapaitaisten miesten ”mielenosoitusten” kohde (vastaanottokeskukset, bussit ja turvapaikanhakijat) on yksinkertaisesti väärä ja toimintatapa väärin.

Tornion

Perussuomalainen valtuutettu kannustaa osoittamaan mieltä turvapaikkahakijoita vastaan!

Mainokset

Surullinen kuva Suomesta

Avasin Yleisradion sivut ja järkytyin. Turha toivoa, että kuva ja otsikko olisivat toisesta kaukaisesta maasta. Uutinen kertoo, että Lahdessa mielenosoituksen lisäksi mentiin jo terrorin puolelle. Näin siis toimivat aikuiset hupupäiset suomalaiset Suomen lippu kädessä.

Yksi mielenosoittajista oli pukeutunut Ku Klux Klan -asuun . Asu on kanta valkoisen ylivallan puolesta ja tässä tapauksessa maahanmuuttoa vastaan.

Uutisen mukaan ”mielenosoittajat” heittelivät ilotulitteita ja huusivat solvauksia pakolaisia kohtaan, joissa oli myös lapsia ja sylivauvoja. Tuo ei ole enää kritiikkiä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan vaan silkka hyökkäys ihmisiä kohtaan. Tuon teon takana ei ole pelokas vaan vihainen ihminen, vihainen aikuinen.

Tuollaisella toiminalla ei ole mitään tekemistä asiallisen protestoinnin kanssa. Toivon mukaan poliisi tutkii ylilyöntejä. Nyt tämä aika ei anna tilaa epäröinnille ja fyysisen ja henkisen väkivallan ymmärtäminen kaikissa olosuhteissa ja tapauksissa on väärin.

On surullista, että näin tapahtuu Suomessa.

Hupupäinen mielenosoittaja

Paavi Franciscus Kuubassa: emme palvele ideoita vaan ihmisiä

Havannassa on iso aukio, Vallankumouksen aukio. Se on se aukio jossa Fidel Castrolla oli tapana puhua jopa 5 tuntia tauotta ja jossa komeilee korkea monumentti kansalissankarin ja runoilijan, José Martín kunniaksi. Samalla aukiolla komeilee myös suuren suuri Ché Guevaran kuva.

Sunnuntaina argentiinalaisen lääkärin Guevaran kuvan katseen alla seisoi toinen argentiinalainen, paavi Franciscus. Kuubalaiset kutsuvat paavin vierailua historialliseksi. Olen nähnyt Kuubassa asuvien kavereiden valokuvia ja kaikkialla ihmiset ovat ajoissa valmistautuneet vastaanottamaan paavia suurella innolla. Maassa, jossa katolisuus on ollut koetuksella vallankumouksen alusta lähtien, se into ja ilo on jo uutta.

Paavi saapui lauantaina Havannaan ja häntä vastassa oli paitsi runsaasti kuubalaisia, myös Kuuban presidentti Raúl Castro.

Paavin puhe

Kuvakaappaus Granman uutisesta. Granma on Kuuban päälehti.

Lauantaina paavi korosti Kuuban merkitystä eri suuntien yhtymäkohtana. Kuuba on saarena kuin avain pohjoisen ja etelän välillä. Paavi iloitsi Kuuban ja USA:n lähentymistä sekä hän lähetti terveisiä Fidel Castrolle. Raúl Catro vaatii samassa vastaanottotilaisuudessa taas kauppasaarron lakkauttamista.

Havannan vallankumousaukiolla paavi varoitti henkilökohtaisesta kunnianhimosta ja itsekkyydestä. Paavin pääviestin sunnuntaina taisi olla se, ettei palveleminen ole koskaan ideologista, koska emme palvele ideoita vaan ihmisiä.

Havannasta paavi jatkaa Holguínin kautta entiselle opiskelukaupunkilleni, Santiago de Cubaan. Santiago de Cuban läheisyydessä on yhden Kuuban katolisen kirkon pääpyhimyksen kirkko eli El Cobren Laupeuden Pyhä Neitsyen pyhäkkö. Vuonna 1916 paavi Benedictus XV julisti Laupeuden Neitsyt Marian Kuuban suojelupyhimykseksi. Santiagosta paavi palaa Havannan ja sieltä hän jatkaa matkaansa Yhdysvaltoihin.

Paavin matka kestää yhteensä 9 päivää ja suunnitelmien mukaan paavi tulee pitämään 26 puhetta! 25. syyskuuta Franciscus puhuu YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa.

Muita lähteitä:

Matkailublogi, jossa upeita kuvia Santiago de Kuubasta:

http://tamamatka.pallontallaajat.net/2015/05/26/cuba-day-67-omituinen-santeria-uskonto-ja-tumbatanssi/

Kuuban hallituksen äänitorven uutinen, jossa on Paavin ensimmäinen puhe Havannassa:

http://www.granma.cu/papa-francisco-en-cuba/2015-09-19/papa-francisco-gracias-a-todos-los-que-se-han-esmerado-para-preparar-esta-visita-pastoral

Espanjalainen El Paísin kirjoitus Havannan messusta:

http://internacional.elpais.com/internacional/2015/09/20/actualidad/1442757405_412384.html

Paavin matkasta: http://entretenimientobit.com/ilustrada/asi-va-a-ser-la-visita-del-papa-francisco-a-cuba/

Sensaatiohakuisen otsikoinnin seuraukset ja tulijan tietotarve

Yle Kymenlaakson toimittaja Minna Heikura kirjoitti uutisen Kouvolan hätämajoitustilan perustamisesta. Kirjoituksen erikoisuus on siinä, että teksti ei vastaa edes yhdellä sanallakaan otsikkoa. Otsikon perusteella moni kuitenkin on tehnyt sen johtopäätöksen, että ”ne kiittämättömät turvapaikanhakijat voivat lähteä sinne mistä tulivat, jos vastaanotto-olosuhteet eivät miellytä”.

Toimittajan otsikko herättää epäluuloa vaikka uutisessa, toimittaja ei pysty edes pienellä sanllakaan antamaan otsikolle katetta. Voi siis kysyä Yleltä, miksi sellaisia toimitustapoja hyväksytään? Suomen journalistin liiton sivuilta luin, että julkisen sanan neuvosto on antanut langettavia päätöksiä silloin, kun lukija ei ole löytänyt juttujen teksteistä katetta otsikoille.

Ylen Kymenlaakson otsikosta sen verran, että jos tulijat pettyvät suomalaisiin majoitusolosuhteisiin, se voi johtua siitä, että heillä on ollut korkeita odotuksia Suomen suhteen. Muualla maailmassa kiiltokuvat Suomesta ja Euroopasta saattavat vaikuttaa siihen, että tulija kuvittelee tulevansa paratiisiin. Onko rikos yrittää saavuttaa paratiisia ja parantaa elämänsä? Moni puhuu ”elintasopakolaisista”, joka haluaa vain käyttää sosiaaliturvan. Itse näen, että ihminen, joka haluaa parantaa elämänsä laatua, on valmis tekemään työtä sen eteen. Sillä ei pitäisi olla merkitystä, tuliko edistyshaluinen ihminen Tornion kautta vai suoralla lennolla. Eikö Suomi tarvitse nimenomaan niitä aloitekykyisiä ihmisiä?

Mielikuvista Suomesta se verran, että kun muutin Suomeen en tiennyt Suomesta kovin paljon. Kun saapuin Suomeen minulle oli yllätys, että Suomessa oli alkeellisia  kesämökkejä, joissa vesi haettiin kaivosta ja oli ulkokäymälöitä ihan kuin kehitysmaissakin! 90 -luvulla Tampereella sellaisia oli ja ihan Pispalassakin.

Toisin kuin nämä tulijat, jotka laittavat rahansa ja henkensä valoisan tulevaisuuden eteen itse tulin melkein suoralla lennolla puolisoni ja hänen sukulaistensa lämpimään syliin.

Tulijat eivät ole tottuneet siihen ajatukseen ankeasta ja kylmästä Euroopasta ja sen hyväksyminen vaatii sinnikyyttä. Moni varmasti lähtee muualle. Luontoon sopeutuu tavalla tai toisella vaikka kovalla tahdolla. Ihmisiin sopeutuminen vie enemmän henkisiä voimia riippuen vastaanottavista ihmisistä. Sen suhteen Suomi on myös valitettavasti välillä armoton. Parasta olisi, että tulijat eivät vähällä suomen kielen taidolla pysty lukemaan kaikenlaista vihapostia mitä lehtien ja somen palstoilla ”arvoisat huutelijakansalaiset” kirjoittelevat. Rumasti ja ilkeästi kirjoittelevat ovat vähemmistössä, mutta he muodostavat hyvin äänekkään vähemmistön.

Parasta tulijoiden ja yhteiskunnan kanalta olisi, että suomalaiset, jotka parhaiten tuntevat miten Suomessa tulee elää ja toimia, neuvoisivat ja opastaisivat tulijoita.  Kukaan ei ole mestari syntyessään ja voihan vaikkapa irakilaisille Suomi tuntua alussa kuin olisi tullut toiseen avaruuteen. Enemmän kuin jutustelua, tietoa ja taitoja toimia täällä tarvitaan. Vankka tietopohja on hyvä alku uuteen elämään uudessa paikassa sovussa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Ylen Heikuran kaltainen otsikointi luo turhaa vastakkainasettelua, huutelua ja turvapaikanhakijoiden tuomitsemista. Nyt tuollaisten otsikoiden perusteella julkisessa keskustelussa ei kritisoida vain maahanmuuttopolitiikkaa vaan myös ihmisiä, tulijoita. Tulijat ja Suomi eivät kehity huutamalla ja tuomitsemalla vaan tiedolla ja taidolla.

Ylen uutinen

Kuvakaappaus Ylen uutisesta.

Fiksut selviävät haasteista voittajina

Silmakääntotemppu, käärmekeitto, mielenosoitukset, suurmielenosoitukset, turvapaikanhakijat, jne, jne. Erikoiset sanat erikoiselle ja haastavalle ajalle.

Vuodesta 2007 olen seurannut keskustelua maahanmuuton ympärillä. Koko tämän ajan niin itseään kutsuvat ”maahanmuuttokriitikot” ovat haluneet muuttaa Euroopan ja Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, koska se on ollut heidän mukaansa liian liberaalista, liian löysää, liian houkuttelevaa ja epäonnistunutta. Eduskuntavaaleista 2008 tähän asti valtuustoihin ja eduskuntaan on valittu sellaisia ”maahanmuuttokritiikoita” muuttamaan Suomen ja samalla Euroopan suuntaa.

Joko taistelu on jäänyt vain sanahelinäksi, aikomukset tai keinot ovat olleet täysin väärät, niin viime päivien suurten pakolaismäärien tulo Suomeenkin (8 200 henkilöä) tekevät ”suuresta taistelusta löperöä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan” turhan hankkeen, pelkän vitsin tai utopian. Liian tiukka maahanmuuttopolitiikka on tarkoittanut sitä, että sotaa ja kauhua pakenevien ihmisten on turvauduttava entistä enemmän rikollisten salakuljettajien armoille.

Jo jonkun aikaa sitten ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet, että EU:n pitäisi luoda yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ja mahdollistaa virallisin väylin ihmisten tulo unionin alueelle. Toisin on kuitenkin käynyt ja nyt tilanne ei ole paljoakaan EU: n päättäjien, varsinkaan ”maahanmuuttokriitikoiden” hallittavissa. Maahanmuuttokysymykset ovat globaaleja. On sinisilmäisyyttä luulla, että kotimaisin keinoin voitaisiin vaikuttaa maailmanlaajuiseen maahanmuuttoon tai edes alueelliseen maahanmuuttoon. Missä ovat olleet toimet Syyrian kriisin ratkaisemiseksi, miksi Venäjän osuutta ja kenties avaimia Syyrian kriisin rauhoittamiseksi ei ole noteerattu? Tänään luin, että nyt ollaan Brysselissä huolissaan, koska Venäjä lähettää humanitääristä apua Syyriaan ja Venäjä voi vahvistaa asemansa alueella. Entäs sitten? Kysyisin vielä maahanmuuttokriitikoilta, että missä ovat olleet humanitääriset avustukset pakolaisleireihin, miksi ei kehitysmaiden viljeilijöitä auteta pärjäämään kansainvälisillä markkinoilla, jotta he jäisivät kotiin ansaitsemaan elantonsa. Miksi kehitysyhteistyötä leikataan? Pitkäkestoisella talouspolitiikalla voitaisiin vaikuttaa maahanmuuttoon, jos tarkoitus on vähentää sitä. Olisiko se niinkin, että suuri tulijoiden määrä hyödyntää teidän poliittisia intressejään? Leikataan samalla kotouttamisrahoja ja näin kukaan ei kotoudu ja tulijat syrjäytyvät ja pääsette jälkiviisaasti sanomaan, ”me varoitimme ghetoista!”

Nyt esitetään temppuja, joilla Suomesta yritetään tehdä vähemmän houkutteleva. Jo uutiset Suomen aikomuksesta leikata turvapaikkahakijoiden tulorahaa voi houkutella ihmiset tulemaan tänne. Moni saattaa ajatella, että koska rahaa vähennetään, ehkä työtä on tarjolla. Tuskin pari euroa vähemmän tai enemmän vaikuttaa siihen, mihin ihmiset menevät ja mihin eivät. Suomen maantieteellinen asema ja tuntemattomuus eivät houkuttele.

Kansalaiset Suomessa ja Euroopassa eivät mene lankaan silmänkääntötemppuihin ja löysiin argumentteihin. Nykyisin moni etsii itse tietoa. Kansalaiset kääntävät katseensa populistisista puheista apua tarvitseviin. Eläköön humanismi!

Noh, onhan myös niitä pieniä mielenilmauksia, kuten harjavaltalaiset ”patriootit” joiden kuvassa oli tuhrittu Suomen lippu. Kauniiseen ja arvokkaan Suomen lippuun olivat he itse maalanneet numeron ja kirjaimen! Missä kunnioitus omaa lippua kohtaan?

Eilen televisiossa oli mainos konserttiin turvapaikanhakijoiden hyväksi, Ympäri Eurooppaa ihmiset keräävät tavaroita ja osoittavat mieltään sanoen, että turvapaikanhakijat ovat tervetulleita. Vuosi sitten ei sellaisia mielenosoituksia ja keräyksiä ollut edes kuvitelmissa. Eurooppa muuttuu, Suomi muuttuu myös siksi, että suuri joukko kansalaisista haluaa näin tapahtuvan. Fiksut selviävät voittajina kaikista haasteista. Riippuu siis meistä kaikista, kuinka tästä uudesta haasteesta selvitään.

Unelma8

Itähelsinkiläisen äidin viesti on selvä.

Blogistin elämän huippukohta

Noin kaksi viikkoa sitten Nicaraguan suurlähettiläs kysyi, suostuisinko haastatteluun nicaragualaiseen lehteen.

Nicaraguassa, kuten muissa Keski- Amerikan maissa, 15.9. vietetään itsenäisyyspäivää. Juhlapäivän kunniaksi nyt Nicaraguassa vietetään ”Ylpeys kotimaastani” -teemapäiviä.

Sain uskomattoman hienon tilaisuuden paitsi puhua Suomesta, myös Ikkalasta, molempien maiden suhteesta ja tulevaisuuden näkymistä, myös kertoa pari sanaa nicaragualaisille lapsille ja nuorille.

Tässä joitakin suurlähettilän tekemiä kysymyksiä ja vastauksiani:

Mitä mieltä olet ”Ylpeys kotimaastani” -teemapäivistä?

Luulen, että sanat ylpeys ja kotimaa merkitsevat rakkautta siitä mitä meillä on, mitä olemme ja teemme. Minusta on erinomaista, että uusille sukupolville opetetaan rakastamaan omaa nicaragualaisuutta ja koko ympäristöä, yhteiskuntaa ajattelua ja kulttuuria, joka ympäröi heitä. Olla ylpeä omasta maasta on kuin mottoori joka kannustaa meitä tekemään asioita ja elämää joka päivä paremmin . Nicaragua ansaitsee lapsia, jotka rakastavat sitä ja haluavat edistää sitä.

Miten olet tekemisessä Nicaraguan kanssa Suomesta käsin?

Pääsääntöisesti sukulaisten ja ystävien kautta, jotka kertovat siitä mitä heidän ympärillä tapahtuu. Elän Nicaraguaa juhlineen, iloineen ja haasteineen äidin ja siskojen kokemuksien kautta, niin Managuassa kuin pienessä Achuapassa. Luen myös sanomalehtiä ja joskus katson televisiota ja kuuntelen nicaragualaisia radiokanavia.  Työssäni olen pitänyt luentoja Nicaraguan kulttuurista ja historiasta. Yksi suosuituimmista luennoista oli siitä miten Nicaraguassa joulua vietetään.  Totuus on, että rakkaus maahan, johon ihminen on syntynyt ei sammu etäisyyden ja ajan myötä.

Nicaragua-Suomi, tulevaisuus?

30 vuoden yhteistyöstä noiden kahden maiden välillä on luonut vahvoja ystävyyssuhteita. Nicaragua on meenyt monien suomalaisten sydämiin ja jäänyt sinne. (Suomessa vielä toimii Suomi-Nicaragua -seura ja Turun Nicaragua -yhdistys ja noilla järjestöillä on yhä hyviä suhteita nicaragualaisten kanssa). On siis olemassa vahva ja laaja tietopohja Nicaraguan asioista. Tästä näkökulmasta, verrattuna muihin Keski-Amerikan valtioihin Nicaragualla on erityinen asema taloudellisen investoinen ja kauppasuhteiden edistämiseen ja kehittämiseen molempien maiden välillä.

Viestisi nicaragualaiselle nuorisolle

Pitä arvosta sitä mitä itsellä on. Nicaraguan tärkein pääoma, luonnonkauneuden lisäksi, ovat ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Teknologia ja luxustavarat eivot tuo onnellisuutta vaan ne ihmiset meidän ympärillä. Edistyä auttakseen itseään on hyvä askel meidän vanhempien, sisarusten ja muiden omaisten auttamiseksi. Rakastaa on tehdä hyvää toisen hyväksi. Vaikka kuinka hankala opiskeleminen olisi, se kannatta.

Miten näet tämän päivän Nicaraguaa de hoy, su futuroja sen tulevaisuutta?

Ehkä niille nicaragualaiseille, alle 25 vuottiat nuoret, jotka eivät eläneet sotavuosia, rauha on itsestäänselvä asia. Rauha ja vakaat olosuhteet Nicaraguassa on vankka perusta edistykselle. Rauhaa ei voi ostaa vaan kansalaiset itse sen rakentavat. Masuton koulu ja terveydenhoito ovat suuret saavutukset, erityisesti niille yhteiskunnan osille joilla on vähemmän. Koulutus on keskeistä maan keitykselle. Nicaragua menee oikeaan suuntaan.

Voisin sanoa melkein ihan samaa maasta, jossa olen asunut ja tehnyt työtä kuin muissakaan muualla, eli Suomesta.

Haastattelu keskittyy myös siihen, mitä teen Suomessa äitinä, espanjan opettajana, kääntäjänä ja blogistina. Koen sen suurena tunnustuksena nicaragualaisista ja se on ehdottomasti yksi kohokohdista elämässäni.

Kaikille lukijoilleni taas kiitosia!

ananica