Se paras konsultointi

Pienessä suurenmoisessa lohjalaisessa kylässä, Ikkalassa, lauantaina vietettiin jälleen kerran ihanat Ikkalan elopäivät.

Tänä vuonna ennätysmäärä paikallisyrittäjiä ja kansalaisjärjestöjä tuli paikan päälle esittelemään ja myymään omia tuotteitaan. Läsnä oli myös lapsia ja aikuisia myymässä ylimääräisiä tavaroita kirppiksellä.

Kuten muina vuosina, myös tällä kertaa Ikkalan kyläyhdistys järjesteli tapahtuman, jota verten ei kokoonnuttu kuin pari kertaa suunnittelupalaveriin. Asia hoitui muuten puhelimitse ja sähköpostitse. Tehtäviä jaettiin, yksi kutsui poniratsastuksen pitäjän, toinen hankki elintarvikkeita, neljäs hankki lahjoituksia arpapöytään, jne, jne. Myös iloisesti kävi niin, että muita kyläläisiä teki voitavansa odotetun tapahtuman eteen. Pari ikkalalaista piti huolta autojen parkkeerauksesta. Yksi pariskunta kutsui poliisin Nallekoplan esiintymään ja Nallekopla vastasi kutsuun ja tuli viihdyttämään lapsia ja aikuisiakin, jotka olivat paikalla ajoissa ja aika sankoin joukoin.

Elopäivät11,kopla

Nallekopla vauhdissa.

Myös Lohjan uusi kaupunginjohtajaa Mika Sivulaa kutsuttiin ja hän tuli kuin tulikin. Sivula sai ikkalalaisilta kylän T-paidan ja kyläsuunnitelman. Ennen sitä Sivula puhui paljon muun muassa maaseudun haasteista. Mieleen kuitenkin jäi Sivulan sanat, että jos iso organisaatio järjestelisi niin suuren tapahtuman kuin Ikkalan elopäivät, jo suunnitteluun uppoaisi monta euroa konsultointiin, puhumattakaan tapahtuman toteuttamisesta. Kaupunginhohtaja siis kehui ikkalalaisia aloitteellisuudesta ja toimeliaisuudesta. Hänen kanssaan on vaikea olla asiasta eri mieltä. Kun ihmiset yhdessä toimivat yhteisen hyvän eteen innolla ja halulla saada jotakin hyvää, niin silloin menestytään. Ikkala menestyi ja toivon mukaan se menestystunne ja ennen kaikkea into tehdä asioita yhdessä tarttuu jälkipolviin. Face to facea ei voita mitään.

Elopäivä4

Lohjan kaupunginjohtaja Mika Sivula saa kyläsuunnitelman Ikkalan kyläyhdistyksen puheenjohtajalta Sella Suoniolta.

Juttelin hetkeksi kaupunginjohtajan kanssa elämästä pikkukylässä ja sanoin hänelle, että varsinkin netissä moni ei jaksa tai on unohtanut, miten olla ihmisiksi. Maaseudulla ja kasvokkain ihmisiä osataan olla toisillemmekin.

Minulla ei siis muuta kuin että koettakaamme olla enemmän ihmisiksi. Olkoon ikkalalaisten toiminta esimerkkinä muulle Suomelle ja maailmalle.

Mietin, että tämä kirjoitus sopisi Vapaavuoron, mutta nyky-Suomessa tarvitaan sitä myönteistä tahtotilaa, intoa ja uskoa, että hyviäkin asioita osataan tehdä yhdessä. Ei rakas Suomi porskuta eteenpäin, jos vain voivotellaan, että se ja se asia on päin mäntyä eikä sille tehdään mitään, koska on keskitytty vain huutelemaan ja päivittelemään.

Elopäivät14,kopla

Hieno Suomi ja Ikkala!

Mainokset

23 vuotta!

25.5.1992 saavuin Suomeen. Aurinko paistoi ja ihmiset söivät jäätelöä. Itse pyysin toppatakin ja käsineet!

Lentokentällä poliisi oli vastassa lomakkeiden kanssa. Hitsi, muualla joutuu tekemisiin univormumiesten kanssa silloin kun on tehnyt jotakin väärin. Onneksi yksi suomalainen pariskunta (/Matti ja Silva) oli tulossa Nicaraguasta ja he auttoivat kovasti. Täytin lomakkeita ja lähdin matkalle tuntemattomaan. Tuntui kuin olisi matkustanut toiseen avaruuteen, koska kaikki (paisti miestäni) oli uutta. Onneksi lähellä on ollut alusta lähtien ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä.

Kiitos! Nyt lähden jäätelölle…:)

Aopiskelee

Kuva on otettu Luvialla. Opiskelen suomea. Olimme käyneet Tampereen kirjastossa lainamassa materiaalia. Kuuntelin sanoja, lauseita ja toisti ja toistin väsymykseen asti. 🙂

 

Kaksi miestä

Vappuaattona tapasin kaksi miestä. Yhdelle myin sängyn ja toiselta ostin pianon. Jos kauppoja mitataan rahoilla, nauraisitte sille, mutta tänään jäi molemmista tapauksista tosi iloinen mieli.

Toinen miehistä ostaa vanhoja huonekaluja, entisöi niitä ja myy eteenpäin. Eläkeläiselle nostan hatun. Hän oli mukava ja kun tuli hetki saada rahat sängystä, mieheni sanoi, että rouvalle pitää maksaa. Siihen sanoin, että jos sopii, minulle setelit ja miehelleni kolikot kuskin palkaksi. Nauroimme kaikki.

Sänky

Sänky lähdössä Ikkalasta.

Jatkoimme matkaamme pianoa hakemaan. Paikka löytyi ja olimme ajoissa sovitussa paikassa. Nuorehko mies auttoi pianon kantamisessa. Maksoin hänelle melkein samoilla sängyn rahoilla ja sanoin hänelle, ettei vaihtorahoja tarvita. Olimme iloisia hänen iloisuudestaan ja avustaan. Jäimme perävaunun luokse varmistamaan, ettei pianolle tulisi naarmuja tai kolhuja matkalla ja hetken kuluttua nuori mies ilmestyi pianotuolin kädessä ja sanoi, ettei hän sillä tekisi mitään ja hän halusi antaa sen meille. Kiitimme kovasti ja kyllä meillä oli oikea vappumieli!

Piano

Sähköpiano matkalla Ikkalaan!

Nyt kirjoittelen kertomisen arvoisista kokemuksista ja poikamme soittaa pianoaan iloisena.

Iloa teillekin!