Uusista ehdotuksista maahanmuuttajien koulutuksen kehittämiseen ja integrointiin

Viime keskiviikkona julkaistiin ja luovutettiin opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle uusia ehdotuksia maahanmuuttajien koulutuksen kehittämiseen ja integrointiin. ”Opetus- ja kulttuuriministeriön laajapohjainen ohjausryhmä esittää yli 40 uutta toimenpidettä vastaamaan turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien määrän kasvusta aiheutuviin koulutustarpeisiin.”

Luin raportin. Siellä on mielenkiintoinen kuvio turvapaikanhakijoiden koulutustaustasta. Toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, 11 % turvapaikanhakijoista on korkeasti koulutettuja, 23 % on suorittanut 7-9 vuotta peruskoulusta, 12 % on suorittanut lukionsa ja 10 % on suorittanut ammatillisen koulutuksen. Ilman koulutusta on vain 7 %. Tiedot ovat viime vuodelta.

Myös maahanmuuttopolitiikan asiantuntija SAK:sta Eve Kyntäjä on lukenut raportin ja ottanut siihen kantaa. Kyntäjä iloitsee siitä, että ohjausryhmä haluaa luopua yleisestä kielitaidosta ammatillisen koulutuksen pääsyvaatimuksena ja yhdistää kieliopinnot ammatillisiin opintoihin.

Kyntäjän mukaan ammatillisen koulutuksen lähtökohtana on ollut tähän saakka, että opinnoissa vaadittava kielitaito tulee hankkia joko perusopetuksessa tai kotoutumiskoulutuksessa. Kaikki maahanmuuttajanuoret eivät kuitenkaan kykene siihen ja silloin he ovat jumissa – he eivät pääse koulutukseen eivätkä töihin. Siksi ehdotus on hyvä.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä kuinka kieltä voi oppia myös tekemällä, työn kautta. Silloin työssä tarvittavaa sanastoa opitaan työkavereilta ja työarjessa. Olen Kynttäjän kanssa samaa mieltä siitä, että ehdotus on hyvä.

Toinen mielenkiintoinen ehdotettu toimenpide liittyy varhaiskasvatukseen. On hieno ajatus, että opettamalla suomen/ruotsin kieltä varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen toiminnallista monikielisyyttä ja tuoda kulttuurinen moninaisuus näkyväksi osaksi lapsen arkea. Ohjausryhmä linjasi, että maahanmuuttajalasten osallistumista varhaiskasvatukseen tulisi edistää ja varhaiskasvatus tulisi aina sisällyttää osaksi perheen kotoutumissuunnitelmaa. Toimenpide-esitys on se, että ”laajennetaan vieraskielisten suomen/ruotsin kielen ‐opetukseen ja muuhun oppimisen tukeen tarkoitettua valtionavustusta koskemaan myös varhaiskasvatusta. Tavoitteena on, että kaikki vieraskieliset lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen vähintään osa‐aikaisesti.” Olen melkein samaa mieltä.

Sanon ”melkein”, koska lapsen oman äidinkielen hyvä hallinta on vahva pohja vieraskielten oppimiselle ja omaksumiselle Uusi toimenpide ei saisi tarkoittaa sitä, että käytännössä pieniä lapsia sijoitettaisiin varhaiskasvatukseen ohi omien vanhempiensa mielipiteitä ja tahtotila. Tietenkin puhun neljän lapsen äitinä. Minusta myös seurakunnan ja esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton kerhot ovat tärkeitä lapsiperheille. Esimerkiksi Lohjalla on käynnissä maahanmuuttajaäitikaveriprojekti. Vertaistuki on tärkeä äideille.

Korkeakouluopiskelijoiden suomen ja ruotsin kielen opiskelua halutaan parantaa integroimalla kielen opiskelua nykyistä enemmän aineopintoihin. Myös tulevaisuuden opettajien valmiuksia kohdata eri ihmisiä halutaan parantaa. ”Opettajankoulutusta tarjoavat yksiköt (yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa) varmistavat, että kaikilla opiskelijoilla on opetusharjoittelun yhteydessä (harjoittelu‐/kenttäkoulussa) mahdollisuus kohdata eritaustaisia ja erikielisiä oppilaita.” Hyvä!

Raportissa ollaan huolissaan maahanmuuttajalasten koulumenestyksestä ja on syytäkin. Sen sijaan ei pidä olettaa, että koska lapsi on maahanmuuttaja, että hän on lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Koulumenestysmahdollisuudet ovat heikentyneet kaikkien eikä vain tulijoiden lasten kannalta. Suuret leikkaukset opetukseen ovat nakertaneet kaiken lasten mahdollisuuksia tasokkaaseen koulutukseen peruskoulusta yliopistoihin saakka. Raportissa on myös muita ehdotuksia osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Hyvä!

Loppuraporttia pääset lukemaan tämän linkin kautta:

http://minedu.fi/OPM/Julkaisut/2017/maahanmuuttajat.html

Muta tietoa raportista:

Taulukko 1. Kymmenen suurinta ulkomaan kansalaisten ryhmää Suomessa vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne.

Ulkomaan kansalaiset

Maa, jonka kansalaisuus 2015
Viro 50 367
Venäjä 30 813
Ruotsi 8 174
Kiina 8 042
Somalia 7 261
Thaimaa 7 229
Irak 7 073
Intia 4 992
Turkki 4 595
Vietnam 4 552

Suurimmat vieraskielisten ryhmät Suomessa vuonna 2015 (äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai
saame). Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne.

Väestö kielen mukaan 2015

venäjä 72 436
viro 48 087
somali 17 871
englanti 17 784
arabia 16 713
kurdi 11 271
kiina 10 722
albania 9 233
persia 8 745
thai 8 582

Mainokset

Epälojaalisuus ei riipu kaksoiskansalaisuudesta

Nicaraguan passini on nyt vanhentunut, mutta voisin koska tahansa hakea uuden. Sain Suomen kansalaisuuden 1998. Olen siis yksi Suomen kansalaisista, jolla voisi olla myös toisen maan passi. Vaikka käyn noin kahden vuoden välein Nicaraguassa ja soitan säännöllisesti äidille ja siskoilleni, minulla ei ole muita siteitä Nicaraguaan. Rakastan paikkaa, jossa olen syntynyt, mutta myös nykyistä perheeni kotimaata.

Tarinani on vain yksi tuhansien joukossa. Tilastokeskuksen mukaan yli 95 000 suomalaisella on jonkun muun maan kansalaisuus.

Ymmärrän huolet ihmisten lojaalisuudesta eri suuntiin tässä uudessa kansainvälisessä tilanteessa. Oletus on, ettei kaksoiskansalaisiin voi luottaa tietyissä asioissa. Tämän on sanonut pääministerikin. Ja tähän perustuvat Trumpin operaatiot kieltää tiettyjen muslimimaiden kansalaisia saapumasta Yhdysvaltoihin.

Perussuomalaisvetoisissa ulkoministeriössä ja puolustusministeriössä on nyt ilmennyt tapauksia, joissa kaksoiskansalaisia ei ole otettu töihin. Näin on toimittu vaikka kyse on selkeästi kansalaisuuteen perustuvasta syrjinnästä.

Lain mukaan kaksoiskansalaisuudella ei saisi olla merkitystä rekrytoinnissa. Jokainen kaksoiskansalainen on Suomen kansalainen. Suomen kansalaisten lakisääteinen eriarvoinen kohtelu edellyttää perustuslain muuttamista.

Enemmän kuin kansalaisuus tai kaksoiskansalaisuus, ihmisen lojaliteettia määrittävät hänen sidosryhmänsä. Esimerkiksi dosentti Johan Bäckman olisi vuosia sitten saanut tehdä töitä armeijan ja ulkoministeriön tehtävissä, koska tiettävästi Bäckman ei ole kaksoiskansalainen. Jos hänet olisi tuommoiseen virkaan valittu, mihinköhän suuntaan hänen lojaliteettinsa olisi osoittanut?

Inhimillisen päätöksenteon puolesta

Demokratian hyvä puoli on, että jokainen voi osallistua päätöksentekoon äänestämällä ja myös asettumalla ehdolle vaaleissa. Monissa maassa tämä ei ole itsestään selvä asia, mutta Suomessa on. Nyt on käsillä aika, jolloin pitää kysyä itseltään asettuako ehdolle vai ei ja minkä puolueen listalta.

Kahden koululaisen äitinä ja haja-asutusalueella asuvana lohjalaisena minua huolestuttaa, miten koulukäynti muovautuu tulevaisuudessa. Miten pienissä kylissä asuvat kuntalaiset voisivat elää yhtä yhdenvertaisesti kuin kaupungeissa asuvat. Miten vanhusväestön palvelujen käy? Voitaisiinko kaavoituksella vahvistaa Lohjan houkuttelevuutta asuinpaikkana? Onko yhteistyötä rajakuntien kanssa mahdollista vahvistaa? Ajat ovat muuttuneet ja asenteet koventuneet. Muurien rakentamisen sijasta tarvitaan siltoja ihmisten välillä. Päätin asettua ehdolle.

Kävin läpi Lohjan demarien alustavaa vaaliohjelmaa ja voin ilomielin todeta voivani tehdä vaalityötä ohjelmassa mainittujen asioiden puolesta. Puolue on siis sama, jonka kanssa tein yhteistyötä vuoden 2008 vaaleissa.

Teksti on ilmestynyt Länsi Uusimaa -lehdessä.