Kysyin kaveriltani, miten hän kuvailisi Sipilän hallitusta ja hallitusohjelman myötä syntynyttä Suomea. Monihan kahvipöydän keskusteluissa ja netissä keskistyy arvioimaan paitsi hallitusohjelmaa, myös henkilövalintoja.
Median ja kansalaisten avoin arvostelu kuuluu terveeseen demokratiaan. Me siis keskustelemalla avoimesti vahvistamme demokratiaa.
Hallitusohjelma koetaan oikeistolaiseksi leikkaus- ja säästökurisuunnitelmaksi, jonka nyt hallitus vie käytäntöön. Helsingin Sanomat on tehnyt laskelmia siitä, ketkä todella joutuvat talkoohommiin. ”Lapsiperheet ja muut yhteiskunnan palveluja paljon käyttävät ovat selkeimmät häviäjät pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmassa. Häviäjiä ovat myös ikäihmiset, joihin monet leikkaukset iskevät.” Hallituksessa on kuitenkin kolme puoluetta, jotka profiloituvat lapsiperheiden ja eläkeläisten etujen ajajina. Tuo tieto on vain yksi petetty asia muiden joukossa.
Kansainvälisesti leikkaukset kehitysyhteistyöhön, kolmansien maiden yliopisto-opiskelijoiden lukukausimaksut ja Nato-selvitys herättävät huomiota. Nato-selvitys on ymmärrettävä kansainvälisessä kontekstissa jossa elämme, mutta leikkaus kehitysyhteistyöhön ja yliopistojen lukukausimaksut Euroopan ulkopuolelta mahdollisesti tuleville opiskelijoille luovat mielikuvan kielteisestä, itsekkäästä Suomesta.
Suomen imago muualla rappeutuu myös henkilövalinnoilla. Espanjankielisten maiden sanomalehdissä on ollut suuria otsikoita populistisesta ja eurofobisesta Suomen ulkoministeristä. (Esimerkiksi espanjalaisessa valtalehdessä El Paísissa). Samalla on muistettu joidenkin perussuomalaisten möläytyksiä maahanmuuttajista.
Eilen ja tänään on ollut eri medioissa kannanottoja islamofobisen perussuomalaisen kansanedustajan valinnasta Suomen eduskuntapuhemieheksi ja sitä vastaan. Perjantaina, kun perussuomalaiset kokoomuslaisten ja keskustalaisten kansanedustajat valitsivat islamovastaisen Lohelan korkeaan tehtävään, eduskunnan edessä pieni ryhmä kansalaisia ilmaisi olevansa jyrkästi eri mieltä.
Miten on mahdollista, että sivistysvaltiossa Suomessa on sellainen eduskuntapuhemies, joka ei hyväksy perustuslaillista oikeutta harrastaa vapaasti uskontoaan? Miten Lohelan valinta on sovittavissa hallitusohjelman kirjauksen kanssa, jonka mukaan on nollatoleranssi rasismiin suhteen? Miten tämä on mahdollista? Kysymykseni on tarkoitettu Aleksander Stubbille ja Juha Sipilälle, jotka puhuvat avoimesta ja kaikenlaisten kansalaisten Suomesta.
Kysyn, koska kuten kaverini, moni suomalainen nyt ajattelee, että Suomi on taloudellisesti, mutta erityisesti henkisesti, kuin haavoittunut eläin jumissa syvän ojan mudassa.