Ruotsinkielinen herra on suomen kirjakielen isä!

Suomen lippu nousi tänään myös meidän pihan salkoon. Mikael Agricola syntyi Pernajalla noin vuonna 1510 ja koska silloin Pernaja oli täysin ruotsinkielistä aluetta on epätodennäköistä, että suomi olisi ollut Agricolan äidinkieli. Mielenkiintoista.

Ylen sivuilla sanotaan: ”Aikuisen Agricolan persoona herätti aikalaisissa oppineissa monenlaisia, kriittisiäkin, reaktioita, mutta kukaan ei kiistänyt hänen poikkeuksellista lahjakkuuttaan. Onkin luontevaa ajatella, että Agricola kykeni omaksumaan kansan puhuman kielen täydellisesti ja edelleen kehittämään sen kirjakieleksi, vaikkei se hänen äidinkielensä olisi ollutkaan.”

Agricolaan suhtaudutiin melkein samalla tavalla kuin nykyisin suhtaudutaan sellaisiin ihmisiin, jotka ovat tulleet muualta maailmasta ja koittavat tulla ymmärretyksi suomeksi.

Moni epäilee, etteivät tulijat pystyisi kehittymään ja oppimaan uutta, myös suomea. Jo Agricola todisti, että voi käydä toisin. Ruotsinkielinen herra on Suomen kirjakielen isä.

Lippu2

Tänä vuonna Mikael Agrikolan päivä oli tyyni.

Näkymätön työpanos

Entinen kokoomuslainen politiikko Raimo Ilaskivi kirjoitta omassa Uuden Suomen blogissa pakolaisvirrasta. Ilaskivi kysyy myös paljonko se tulee maksamaan ja kuka maksaa.

Keskustelu oli yksipuolinen tyylin ”meidän lapset tulevat maksamaan suuret laskut” jne. Joka tapauksessa, olisi turvapaikanhakijoita tai ei, lasku tulee olemaan suuri. Kommentoin: ”Laskelmiin pitää lisätä tulevien veronmaksajien (turvapaikanhakijoiden) yhteiskunnalle tuomaa rahaa. Jos ja kun Suomi onnistuu hyvin kotouttamistyössä niin moni turvapaikanhakija tulee maksamaan takaisin Suomen valtiolle ja meille veromaksajille sijoittamamme rahaa heihin. Olemme me kaikki aina alussa vain menoeriä, mutta moni meitä tulijoistakin maksaa nyt veronsa.

Siihen keskusteluketjuun tuli yksi henkilö, joka kirjoitti näin: ” 80 % maahantulijoista on työttöminä, niin se tarkoittaa, että osa heistä todellakin työllistyy. Se, että sinä kuulut viimeksi mainittuihin, ei muuta kokonaiskuvaa yhtään miksikään.”

Sanotaan, että yksi pääskynen ei kesää tee, mutta kun pääskysiä on enemmän kuin luullaan, kokonaisuus on valoisampaa kuin halutaan myöntää.

Jotakin kielteisestä asenteesta maahanmuuttajia kohtaan kertoo se, että väitetään ”totuutteena”, että 80 % maahanmuuttajista on työttömänä. Oikea luku on noin 29%!!! Vaikka työtä siis tehdään, hankalia ja jopa pienellä palkallakin, tunnustusta ei anneta vaan luotetaan suurenteleviin ”faktoihin”. Hyvä kysymys on kuinka se kielteinen asennoituminen maahan muuttaviin ihmisiin heijastuu heidän työmahdollisuuksiin.

Tänään Yleisradion uutisissa sanotaan, että ”taloustutkimuksen mielipidekyselyn mukaan yli puolet (51 %) haastatelluista katsoo, että suurin osa maahan jäävistä turvapaikanhakijoista jää työttömiksi ja elää sosiaalietuuksilla.” Miten muka se mielipiede tulijoista voisi olla toisenlainen, kun julkinen keskustelu pohjautuu enemmän, kuin tilastoituun faktaan ja asiantuntijoiden väittämiin, ennekkokäsityksiin ja huhuihin.

Suomen haaste ei ole vain turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien kotouttamistyössä vaan myös kansalaisten kielteisten asenteiden muuttamisessa. Ei kovin pitkälle päästään, jos varmuuden vuoksi lähtökohtaisesti ajatellaan kielteisesti asiasta kuin asiasta, tässä tapauksesta myös työssäkäyvistä maahanmuuttajista. Sellaisista, joita tänne Suomeen halutaan.

80% työttöminä

Kulttuurien lukutaito myös ruoan suhteen

Luin, kuten moni muu uutisia turvapaikanhakijoiden protestoinnista heidän mielestä paremman ruoan puolesta. Olen lukenut myös lukuisat ja myös raivoisat kommentit turvapaikanhakijoiden asenteesta. Vähemmän olen lukenut kommentteja siitä, että olisiko laitosruoka huonoa tai ei. Yksi harvoista on Kai Niemeläinen, joka kommentoi Kimmo Kaution blogissa näin:

Minusta kouluruoka on pääosin kelvotonta. Laitoksissa asuvien vanhusten osalta on sietämätöntä, että heidän ruokailunsa perustuu kokonaan tähän yksipuoliseen, mauttomaan laitosruokaan…

Se tosiasia, että monet joutuvat elämään tämän yhden lämpimän ruuan varassa koko päivän, pitäisi asettaa tälle aterialle vielä enemmän paineita. Ikävä kyllä yhteiskuntamme on asettanut annoksen hinnan 0,60 – 2 euron välille. Taso ei ymmärrettävästi päätä huimaa. En usko, että ruoka kestää tarkastelua missään päin Suomea.

Itse olen jo kauan toivonut, että koulujen, päiväkotien ja laitosten ruokahuolto saataisiin paremmaksi. Toive on ollut turha. Edes lehdissä olleet jutut, joissa on esitelty kuvien kera kotipalvelujen jakamia annoksia, eivät tilannetta ole korjanneet.

Minusta tämä kohu on ensimmäinen kulttuurisidonnainen konflikti Suomeen asettuneiden ja vasta maahan tulleiden välillä. Makuja on monenlaisia, tapoja on monenlaisia. Rehellisesti harva on se aikuinen, joka vasta tutustuu puuroon ja/tai puolukkasurvokseen eikä väännä naamansa kuin pieni vauva. Silti moni suomalainen sanoo, että mainitut herkut ovat sitä siis herkkuja. Maku on kuitenkin niille, jotka eivät ole tottuneet vain sanottakoon kauniisti erikoinen.

Tiedän ihmisistä, jotka sanovat, että avokadon maku on maailman huonointa ja olen heidän kanssa jyrkästi eri mieltä, mutta en pakottaisi heitä syömään sellaista. Toki olen monien kanssa samaa mieltä sitä, että kun joku tarjoa ruokaa, silloin voi olla kiitollinen ettei tarvitse nukkua nälkäisenä. Mutta kai turvapaikanhakijallakin on oikeus sanoa jos ruoka ei maistu tai ei sovi hänelle.

Moni silti moittii turvapaikanhakijoiden protestointia. Moititaan siis sitä, että he lähtivät vaatimaan parempaa ruokaa. Näen sen niinkin, ettei tulijoilla ole käsitystä parhaista keinoista ajaa Suomessa asiansa eteenpäin. Mielenosoitus nyt ei vain lisää ymmärrystä. Ehkä Suomessa asuvat irakilaiset voisivat neuvoa tulijoita.

Ymmärrän reaktiota, koska ollaan aivan uudessa tilanteessa. Suomessa on ollut tapana miettiä asioita ja käyttää järkeä ja sovittelua ja siksi tuntuu oudolta niitä ilkeitä yleistyksiä ja huutelua. Tulijat ja jo maassa asuvat ihmiset voimme oppia toisistamme, jos vain haluamme.

Muuten, puolukka on minusta yksi parhaista marjoista.:)

Puolukka2