Vihapuheista pitää varoittaa

Olen kirjoittanut vuodesta 2007 Uuden Suomen blogiin ja tänään sain ensimmäisen varoituksen. Syynä historialliselle tapahtumalle on se, että vastauksena yhden kommentoijalle kirjoitin, että hänen kommenttinsa tuo mieleen Anders Breivikin sanoja.

Norjalainen äärioikeistolainen Breivik perusteli tekonsa muun muassa sillä, että Utøyan saarella olleet leirille osallistuneet vasemmistolaiset nuoret olisivat edistäneet Norjan muuttumista monikulttuuriseksi ja islamilaiseksi maaksi. Blogini kommentoija syyttää minua ja muita ”elintasosiirtolaisten” tulosta Eurooppaan. Hänen mukaansa meitä on varoitettu ja pyysi minua muun muassa pyytämään anteeksi.

Tässä tuon herran kommentti: ”Pahuuden syyttäminen lieneekin se viimeinen konsti pestä käsiä omasta vastuusta sen suhteen, ettei Suomen maahanmuuttopolitiikka ole vieläkään hallinnassa.

Sinulle hengenheimolaisine kerrottiin kyllä mihin tämä kaaos euroopassa johtaa. Te syljitte päälle sanoin ja syyllistitte tuhansia ja tuhansia kantasuomalaisia rasisteiksi.

Ja minkä takia? Sen vuoksi, että elintasosiirtolaisilla olisi mahdollisimman esteetön tulo eurooppaan käyttämään hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa. Koska teidän mielestä kaikilla maailman siirtolaisilla on oikeus tulla käyttämään hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa.

Saisit omasta puolestasi pyytää anteeksi ja hävetä.”

Tässä kommenttini, josta sain varoituksen: ”Luin Immosen kommentin ja tuli mieleen sen verran mitä olen lukenut Anders Behring Breivikin viesteistä ja perusteluista omalle hirmuteolle”. Näin ei saanut sanoa.

Herran kommentti on asiaton, koska lietsoo vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ajattelevat kuten minä. Kuka meitä suojelee? Silloin, kun vastasin tuohon kommenttiin, jätin pois sen minkä minun olisi pitänyt kysyä kyseiseltä kommentoijalta eli pitikö meidän kaltaisiamme nyt olla varuillamme, koska me olemme hänen mielestä syyllisiä hänen kokemansa vääryyteen.

Uusi Suomi päätti varoitta minua asiattomasta kommentoinnista, mutta tämän herran kommentti on ollut blogissani vapaasti luettavissa.

Kuten Suomen kuvalehdessä todetaan suomalaiset maahanmuuttokriitikot ovat kuin yhteisestä sopimuksesta ottaneet etäisyyttä norjalaisen Anders Behring Breivikin ajatuksiin.

Otan nöyrästi varoitusta vastaan, mutta kommenttini tarkoitus oli osoittaa, että viha vie joskus pahoihin tekoihin. Suomessakin on vihaisia ihmisiä, jotka lietsovat vihaa erimielisiä kohtaan ja pahoja tekoja pitää estää.

Ennen kuin Uusi Suomi sulkee blogiani, pyydän ystävällisesti tietoa siitä kuinka saisin nopeasti kirjoituksiani talteen.

 

Utöyan uhreille.

 

 

 

 

 

Miehiset muutokset

Maailmassa tapahtuu nyt mullistuksia. Niin Turkin Recep Tayyip Erdoganin tukevien mielenosoituksien osallistujissa kuin Yhdysvaltojen Donald Trumpin kampanjan yleisössä näkee aika paljon miehiä.

Turkissa miehet huutavat ”demokratian puolesta”. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että itse Erdogan on tehnyt vallankaappausta. Suomessa tiedotusvälineet eivät puhu Erdoganin tekemästä vallankaappauksesta. Sen sijaan Turkin suurlähettilästä haastatellaan. En haluaisi olla Turkin suurlähettilään asemassa. Miten herra voisi puhua puolueettomasti kun häntäkin voidaan siivota pois ”väärän haastattelun antamisesta”? Turkissa miehet vahvistavat asemansa.

Kuvakaappaus Ylen uutisista.

Trumpin tukevissa tapahtumissa on aika paljon miehiä. Mielipidekyselyjen mukaan noin 50 prosenttia miehistä antaa tukensa Trumpille ja muut Clintonille ja kahdelle muulle presidenttiehdokkaalle. Sellaiset miehet, jotka haluavat että heille palautettaisiin menettämänsä Amerikkaa haluavat Trumpia valkoiseen taloon. Intiaania ei kyllä Trumpin tukevissa tapahtumissa näy.

Sama miehinen ilmiö tapahtui Suomessa perussuomalaisten jytkyissä. Mihin se on johtanut? Ovatko nyt perussuomalaisia äänestäneet miehet saaneet sitä mitä he tilasivat? Maailman valta on nyt kuitenkin aika miehinen ja Suomessakin.

Miksi Ranskassa?

 

On mukava herätä aurinkoiseen rauhalliseen päivään, mutta toisin kävi tänään.

Nizzassa on kuollut liian paljon ihmisiä, joista 10 on lasta. Sen lisäksi 50 lasta on haavoittunut. Liian monta…

Viime vuoden alusta tähän päivään Ranskassa on ollut useita terrori-iskuja. Ensin Charlie Hebdon terrori-iskussa 7. tammikuuta 2015 kuoli 12 ihmistä. Sitten oli Pariisin terrori-iskut marraskuussa 2015. Ne tapahtuivat myöhään illalla 13. marraskuuta 2015 Ranskassa Pariisissa ja sen esikaupungissa Saint-Denis’ssa. Arvioiden mukaan niissä kuoli ainakin 132 ihmistä ja oli 352 loukkaantunutta.

Kuten Ylen toimittaja Liisa Haapanen ehtii jo kysyä Supon terrorismiasiantuntija Pekka Hiltuselta, minäkin tänään mietin miksi Ranskassa taas tapahtuu kauheita.

”Tämä johtuu Hiltusen mukaan muun muassa siitä, että ranskalaiset ovat aktiivisia konflikteissa, joissa osapuolena on terrorijärjestöjä tai terroristisia toimijoita.

– Lisäksi Ranskasta on lähtenyt varsin korkea määrä vierastaistelijoita esimerkiksi Irakissa ja Syyriassa käynnissä oleviin konflikteihin, Hiltunen sanoo.”

Paitsi mainitut syyt, itse arvelen, että iskut on hyvin tarkasti suunniteltu maksimoimaan myös medianäkyvyyttä. Jos isku tapahtuisi Espanjassa tai Italiassa, se ei tuntuisi muualla Euroopassa yhtä ”iskulta meitä eurooppalaisia kohtaan” kuten nyt. Ranska on keskeisessä asemassa Euroopan Unionissa ja Ranska on ollut aika merkittävä kolonialistinen maa. Maa, jolla on ollut kautta aikoja vahva asema Euroopan ja maailman historiassa.

Isku tapahtuu Ranskan kansallispäivänä, Ranskan vallankumouksen vuosipäivänä. Ranskan vallankumouksen perintö on muun muuassa lause ja arvot: Liberté, Égalité, Fraternité eli vapaus, tasa-arvo, veljeys. Tuota perintöä kohtaan nyt hyökätiin. Kunpa eurooppalaiset itse osaisivat nyt kaikkialla muistaa olla kuin veljiä toisille!

Ylen sivuilta.

Espoolaiselle rouvalle

Olin tänään espoolaisessa kauppakeskuksessa ja erässä kahvilassa katseeni kohtasi rouvan lempeään katseen. Tuntui siltä kuin maailman rauha olisi pysähtynyt hänen silmiin.

Ehkä se, että lapset ja minä aurinkoisena päivänä olimme ostamassa jäätelöä ja rouva seurasi tarkasti lasten tilauksia tai se, että hymyilimme hänelle, mutta tuo rouva hymyili meille rollaattorin takana yhtä lempeästi kuin hän katsoi meitä.

Menimme istumaan ja hän oli siinä melkein meidän vieressä ja kun katsoin häntä, hän hymyili taas. Hieno hetki, joka saa minua vieläkin hymyilemään. Moni joka on käynyt eilen ja tänään lukemassa Puheenvuoron blogiani ymmärtää varsin hyvin kuinka tämän espoolaisen rouvan hymy lämmittää sydäntäni.

Otsikossa kirjoitin rouvasta kunnioituksesta häntä kohtaan, mutta hän voisi olla jonkun isoäiti tai mummu.

Kiitos kaunis rouva, jos olit tänään keskipäivällä Iso-omenan keskikäyttävän kahvilassa! Kiitos myös ystävälliselle kahvilan henkilökunnalle!