Slussenin ja muille isille

”…Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin.
Toisilla vaan pienempi palkka on.
Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin –
Äiti oli silloin jo onneton.”

Melkein jokainen suomalainen tietää mistä kappaleesta nuo sanat ovat ja melkein jokainen suomalainen, joka on matkustanut Ruotsiin Viking –laivoilla tietää missä Slussen on ja miltä se näyttää tai oikeastaan kohta pitää sanoa miltä se näytti.

Tukholman Slussen, se vanha Slussen johon myös jotkut suomalaiset pakenivat yöpakkasia viime vuosisadalla on muuttumassa. Sitä puretaan ja rakennetaan uudestaan, koska se vanha asema oli osoittautunut liian heikoksi ja varalliseksi ohikulkijoille, matkustajille.

Pystysuorat seinämaat jäävät kuitenkin sellaisina ja kun matkustaja saapuu Tukholmaan laivoilla ja näkee nuo seinämaat tietää että Slussenissa ollaan.

Slussen on osaa myös suomalaisten siirtolaisten historiasta. En näe sitä niin pahana asiana, kuten jotkut antavat ymmärtää. Elämä on joskus hyvin ankara ja hyvinvoivien kelkasta voi pudottaa kuka tahansa, joka astelee vääriin polkuihin, kuten vaikkapa alkoholiin tai huumeisiin. Tärkeintä on kuinka ihminen nousee pohjasta eikä se kuinka hän sinne pääsi.

”Ja isä meni Ruotsiin,
Äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen.”

Juon kahvia ja sitten lähden pihalle lumienkeleitä tekemään. EI voi odottaa, että tuuli tekisi niitä puolestani. ❤

Tänään on isänpäivä myös Ruotsissa, Virossa ja Norjassa. Kaikki isät eivät ole menestyneitä, mutta he silti rakastavat lapsiaan ja pystyvät auttamaan ja kasvattamaan heitä. Hyvää isänpäivää kaikille isille!

 

Pitkäsilta

Kävelin taas Pitkäsiltaa pitkin. Tällä kerralla Hakaniemestä keskustaan.

Silta ei ole niin pitkä kuin voisi olettaa, mutta ei se kuitenkaan ole kovin lyhyt. Minua kiinnostaa sillan historiaa, jolla on varmasti tekemistä Helsingin laajentumisen kanssa.Historiakirjoista selviää, että Helsingin väkiluku kolminkertaistui 1800-luvun lopulla, kun väki muutti maaseudulta kaupunkiin.

Luin Matti Klingen ja Laura Kolben  Helsinki -Itämeren tytär -kirjasta, että Pitkänsillan pohjoispuolelle syntyi Suomen suurin teollisuuskeskus ja samalla sinne nousi työväen maailma, Kallion kaupunginosa. ”…Kallion linjat avattiin; niitä oli alun perin tarkoitus tehdä yhdeksän . Pitkäsillan pohjoispuolella väestön valtaosa oli 1900-luvun alussa palkkatyöntekijöitä, tehtaalaisia, sekätyöläisiä, käsityöläisiä ja ammattitaitoisia rakennusmiehiä. Vasta vuonna 1901 Pitkäsillan pohjoispuolen alueet liitettiin Helsinkiin IX kaupunginosaksi ja kivikaupungin rakentaminen pääsi vauhtiin.”

Pitkäsilta on osa kivikaupungista ja kuten kuvissa näkyy, sillan rakenteissa on reikiä ja lohkeamia.

Etsin tietoa netistä ja löytyy vähän. MTV3:n blogisti Pertti Nyberg kirjoitti pari vuotta sitten kuinka historia näkyy eri Helsingin paikoissa ja rakenteissa, mutta noissa paikoissa ei kerrota mitä siellä on tapahtunut. Toivon, kuten Nyberg, että siihen tulisi muutoksia. Ainakin pieni laatta sillan kyljessä auttaisi paljon matkailijoita.

”…Siinä samalla katselin jälleen kerran sillan rakenteissa olevia lohkeamia ja luodinreikiä. Noita pääasiassa sisällissodan aikaisia ja siltaan ilmeisen tahallaan muistoksi jätettyjä reikiä.

Nuo taistelujen jäljet ovat niin sanottua elävää historiaa mutta jostain kumman syystä missään ei ole kilpeä tai taulua, jossa kerrottaisiin noiden luodinreikien historiasta — tai en ainakaan sellaista ole löytänyt. Kirjoja lukemalla selviää, että luodinreiät ovat ilmaantuneet muun muassa sisällissodan aikaisen epäonnisen vankienvaihto-operaation seurauksena. Myös Töölönlahden luona olleiden saksalaisten tykit aiheuttivat lisää tuhoa.”

Pitkäsilta yhdistää vielä tänä päivänä kaksi Helsinkiä. Toinen ylväs, klassinen, täynnä turisteja ja turisteille tarkoitteuja kauppoja turistien hinnoilla ja toinen mahtipontinen, mutta kansanomainen, helposti lähestyvä, monipuolinen, täynnä elämä kaikessa kirjavuudessa.

Jos haluat lukea espanjaksi, tässä tämä: ”Pitkäsilta”

Muutama sana suomalaisista naisista

19 suomalaista naista tuli valituksi kansanedustajiksi vuonna 1907. He olivat ensimmäiset naiskansanedustajat maailmassa. Yksi niistä naiskansanedustajista oli Miina Sillanpää. Miina Sillanpää oli myös ensimmäinen naisministeri Suomessa. Sillanpää oli sosiaaliministerinä Väiniö Tannerin hallituksessa. Miina Sillanpää toimii 38 vuotta kansanedustajana. Hän oli demari.

Vuonna 2000 Tarja Halosesta tuli ensimmäinen naispresidentti Suomen historiasta. Muistan vielä tuota päivää ja siitä kuinka pienetkin tytöt iloitsivat siitä, että myös naisesta voi tulla maan presidentti. Toisin kuin Sillanpää, Tarja Halonen on opiskellut yliopistossa. Myös Halonen on ollut sosiaaliministeri, mutta myös pohjoismainen yhteistyöministeri, oikeusministeri ja ulkoasiainministeri. Tarja Halonen oli 21 vuotta eduskunnassa, kunnes hänestä tuli presidentti. Hän oli demari.

Ei se ole sattumaa, että edellä mainitut naiset kuuluivat mainittuun puolueeseen. Naisten asema ja tasa-arvo naisten ja miesten välillä on ollut keskeisessä asemassa sosiaalidemokraattisessa puolueessa.

Naisten aseman kannalta kaikki ei ole tänä päivänä kunnossa, kuten moni voisi kuvitella ja toistaa. On vielä pari asiaa, jotka kaipaavat paranemista: naisten palkka kaipaa vielä kohentamista. Miten naisen palkan oikaiseminen voisi kuitenkin onnistua, kun nyt ainakin sosiaalisissa medioissa jotkut suomalaiset vetoavat siihen, että naisilla on liian hyvä asema ja, että moni mies saa pieni palkka. Miehiä aliarvioidaan jne. Ei ole ihme, että naisvaltainen PAM on varautunut ammattiliitto, joka ei noin vain suostu miesvaltaisten alojen ja neuvottelijoiden ehdotuksiin.

Samat puheet alistetusta suomalaisesta miehestä toistuvat nyt kun mainitaan, että moni, liian moni suomalainen nainen kärsii fyysistä väkivaltaa. Niin moni mieskin, mutta nyt puhutan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Jonkun uutisen mukaan tanskalaisten naisten jälkeen, suomalaiset naiset ovat eniten Euroopassa fyysisen väkivallan kohteena.  Miten tämä voidaan selittää? Yksi syy on se ikuinen väkivallan vähättely, sanotaan ”nainen on siihenkin syyllinen” vaikka höyrypäinen mies nyrkkinsä nostaa.

Kaikesta huolimatta suomalaisten naisten asema on kansainvälisestikin erittäin hyvä. Tämä asema ei olisi mahdollista ilman yhdenvertaisia, epäitsekkäitä ja rohkeita miehiä. Löytyvätkö he tänä päivänä muistakin puolueista kuin vain demareista? Kyllä, kyllä vai kuinka? Olisiko esimerkiksi Nasima Razmyar tullut valituksi eduskuntaan hallituspuolueiden äänillä?

Kiinnostuneille, tässä linkki espanjankieliseen tekstiin: Algunos apuntes sobre las mujeres finlandesas.

Nainen pystyy kaikkeen, jos hän haluaa.

Laudalla Suomenlinnaan!

Se on hyvin mahdollista, mutta nopeammin pääsee luudalla ja varmemmin lautalla Kauppatorilta. Kyllä se suomenkieli tekee välillä kepposia tai noh, huolimattomuudesta se johtuu.

Lautat lähtevät kauppatorilta melko usein.

Blogistin uran aikana olen tehnyt lukuisia virheitä, kuten silloin kun vastasin yhteen kommenttiin, että ”keskustellaan sioista” kun piti kirjoittaa, että keskustellaan asioista.  🙂 Onneksi kommentoija ymmärsi ja ilmeisesti hän nauroi yhtä paljon kuin minä, kun asia selvisi.

Suomenlinnasta vielä, että kuulemma on myös olemassa hoitotunneli Helsingin ja Suomenlinnan välissä. Olisi mielenkiintoista mennä sitä pitkin, mutta tuskin maisemat ovat yhtä upeat kuin meren yläpuolella.

Katakombi.

Kävin Suomenlinnassa ja lautalla oli paljon turisteja. Vieressäni istui kaksi yhdysvaltalaista naista, jotka pomppasivat pystyyn, kun näkivät pienen punaisen torpan Suomenlinnan ja Helsingin välissä ja he huusivat, kiljuivat ja ihmettelivät. Pienestä se ilo ja mahatava kokemus oli kiinni. Suomenlinna ei ole mikään pieni mökki, mutta mahtava paikka silti.

Lisää tietoa Viaporin tykistöstä:

http://www.suomenlinna.fi/linnoitus/ruotsalainenkausi/viaporin-tykisto/

Tässä linkki niille jotka haluavat lukea espanjaksi (siellä on pari muuta kuvaa). Kirjoituksessa keskityn paikan nimeen ja vähäsen sen historiaan.:  En ”Suomenlinna”, la fortaleza de Finlandia.

Raúl Castro ja Daniel Ortega CELAC -maiden huippukokouksessa

CELAC on lyhenne espanjankielisestä ”Comunidad de Estados Latinoamericanos y del Caribe” eli Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö. Se luotiin Venezuelan huippukokouksessa joulukuussa 2011. Yhteisöön kuuluu 33 maata, joissa asuu vähän alle 600 miljoona asukasta. Ensimmäinen huippukokous oli vuonna 2013 Chilessä, toinen Havannassa ja viime keskiviikkona ja torstaina (28. ja 29.1.2015) pidettiin kolmas huippukokous, tällä kertaa San José Costa Ricassa.

Eurooppalaisessa mediassa on uutisoitu Kuuban presidentti Raúl Castron vaatimuksista Guantánamon tukikohdan palauttamisesta, kauppasaarron lopettamisesta, Kuuban poistamisesta terroristeja tukevien maiden mustalta listalta. Castro vaatii myös Kuuban opposition tiedotusvälineiden lähetysten sulkemista eli että muun muassa TV Martí ja vanha Radio Martí sensuroitaisiin. Mutta Kuuban Castro vaatii myös Yhdysvalloilta korvausta kauppasaarron aiheuttamista taloudellisista tappioista ja kärsimyksistä.

Raúl Castro vaatii ja samalla sanoo, ettei suhteiden normalisoiminen tapahdu niin kuan kun ei vastata edellä mainituihin vaatimuksiin. Samalla Raúl Castro selvästi sanoi, ettei Kuubalta pidä odottaa mitään. Sen lisäksi Raúl Castro jakeli puheessaan ohjeita presidentti Obamalle, että hän voisi kongressin päätöksestä huolimatta päättää kauppasaarrosta. Käsitän sen niin, että Castro kuvittelee, että muualla demokratia toimii kuten Kuubassa, jossa yhdellä allekirjoituksella presidentti voi itsevaltaisesti päättää asioista.

Jos jossakin voimme arvioida Kuuban asioita väärin on siinä, että luulemme Kuuban hallinnon ajattelevan kuten me muualla.

Muutamaa päivää sitten Yhdysvallan ja Kuuban edustajat neuvottelivat. Julkisuudessa kokousta kehuttiin, kuten pitääkin, onhan se historiallista, että riitapukkinaapurit istuvat saman pöydän ääreen keskustelemaan yhteisistä asioista. Viime torstaina, seuraavana päivänä kun Raúl Castro oli esittänyt vaatimuksinsa Costa Ricassa CELAC -maiden presidentien edessä, viisi yhdysvaltalaista senaattia, mukana sekä demokraatteja että pari republikaania, jättivät senaattiin lakialoitteensa lain muuttamisesta niin, että jatkossa yhdysvaltalaiset kansalaiset voisivat matkustaa vapaasti Kuubaan. Toisin kuin nyt kiellon aikana. Tämä todistaa siis, että myös republikaanien keskuudessa on tahtoa muuttaa politiikkaa Kuuban suhteen.

Toki Yhdysvalloisssa on myös niitä kuubalaisia ja yhdysvaltalaisia, kuten kongressin edustaja miamilainen republikaani Ileana Ros-Lehtinen, joka suhtautuu hyvin kielteisesti maiden lähentymisyrityksiin niin kauan kun Kuuba ei muuta politiikkaansa demokraattisempaan suuntaan. Ros-Lehtinen on syntynyt Havannassa, mutta on naimisissa suomalaistaustaisen lakimiehen Lexter Lehtisen kanssa.

Ymmärrän jotenkuten Ros-Lehtisen ja muiden epäluuloa Kuuban suhteen. Päivä sen jälkeen kun Yhdysvallan ja Kuuban edustaja olivat neuvottelleet Havannassa, noin kaksi viikkoa siiten, kuuntelin yhden miamilaisen professorin arvion muun muassa ihmisoikeuksista. Professori kertoi, että yhdysvaltalaiset neuvottelijat kehuivat julkisuudessa, että ihmisoikeuksesta oli keskusteltu, mutta kuubalaiset kollegat sanoivat, että ihmisoikeuksista ei keskusteltu. Näkemysero on siinä, että kuubalaiset käsittävät ihmisoikeudet lupina tehdä sitä ja tätä. Heidän mielestään heillä ei ole ihmisoikeusongelmia.

Costaricalainen Nobelin saaja Oscar Arias sanoi, että on hyvä, että Yhdysvallat muuttaa politiikansa Kuuban suhteen, kuten on tapahtunut myös Kiinan kanssa. Ehkä Kuuba seuraa Kiinan tietä.

Yksi arvio Castro puheesta CELAC:n huippukokouksessa on se, että se oli osoitettu erityisesti muille niin sanotusti vasemmistopresidenteille, jotka ovat olleet huolissaan muutoksista Kuubassa ja Kuuban ja USA:n suhteiden lämpenemisestä..

Nicaraguan Ortegan jupakka

Latinalaisen Amerikan tiedotusvälineissä ja erityisesti Costa Ricassa ja Nicaraguassa kohu on syntynyt Nicaraguan presidentin Daniel Ortegan päätöksestä lähteä huippukokous jä jättää Nicaraguan delegaation johtajana Puerto Ricon Itsenäisyyspuolueen johtaja Rubén Berríos. Costa Rican presidentille Luís Guillermo Solísille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa huippukokous puolitoista tuntia etuajassa ja peruuttaa presidenttien kesken tapahtuva lopullinen tapaaminen.

Muun muuassa Ecuadorin presidentti Rafael Correa oli Costa Rican Solísin kanssa samaa mieltä siinä, ettei kuka tahansa voi olla maiden edustajana. Sen lisäksi Puerto Rico ei kuulu yhteisöön ja Itsenäisyyspuolueen johtaja ei voi olla toisen maan edustajana. Itsenäisyysasiat kuuluvat muihin foorumeihin.

Mikä olisi sopiva nimi rakennukselle?

Ties kuinka monta kertaa olen kävelyt tuon talon ohi, mutta vasta nyt pysähdyin katsomaan sitä ja hämmästyin. Rakennus on kaunis ja pieni kuin keksi pullapitkojen keskellä.

VR:n makasiinien purkamisen jälkeen tämä talo on Töölönlahden teollisuusalueen ainoa säilynyt rakennus.

 

Rakennuksessa toimii tsekkiläiseen ruokaan keskittyvä ravintola Vltava. Vltavan kotisivulla sanotaan talosta, ettei ole selvästi tietoa talon rakennusvuosista ja sen suunnittelijasta. Talo on ainut jäljellä oleva rakennus Töölön teollisuusalueelta ja näin myös makasiineista. Talo on suojeltu ja on arkkitehtonisesti arvokas. Tietääkseni rakennuksella ei ole nimeä! Ehkä kaupunki voisi järjestää nimikilpailun yhteistyössä yrittäjän kanssa.

Hyviä härkäviikkoja!

Eräässä karkkilalaisessa kaupassa asiakas rouva toivottaa myyjälle ”hyviä härkäviikkoja!” Myyjä sanoo kiitos ja samalla toteaa, ettei hän tiedä mitä härkäviikko tarkoitta. Hyvä, koska minuakin kiinnosti mitä se tarkoitti, eihän Suomessa nykyisin näe härkiä töissä pelloilla.

Rouva kiltisti selittää, että se on se aika, jolloin joulujuhlat päättyvät ja seuraavat alkavat. Eli nuutinpäivästä laskiaisiin. Silloin tehdään työtä, syödään (toivon mukaan) vähemmän eikä ole siis juhlapyhiä tiedossa.

On hyvä, että ihmiset jaksavat vastata, mutta erityisesti se, että ihmiset jaksavat ja uskaltavat kysyä.

Katsoin mitä kotimaisten kielten keskuksen sivuilla sanotaan asiasta:

”Loppiaiselta ei ole tietoa juhlapäivist, on vaan arkiviikkoi (Lapinjärvi),alakaa ehejät viikot, karvakengät, reikäleivät ja kalikkareet (Alavus),terveet viikot (Nilsiä) tai emäseläkä ettee aokee (Kangasniemi). Ja kun hyvällä lapsella on aina monta nimeä, niin myös joulun jälkeisellä pyhättömällä kaudella. Siitä voidaan käyttää myös mm. nimityksiä härkäviikot tai selkäviikot. Edellinen viittaa siihen, että joulun jälkeen on taas tehtävä raskasta työtä, ja lienee saanut alkunsa sillä alueella, jolla härkiä on käytetty vetojuhtina. Jälkimmäisessä selkä tarkoittaa talvenselkää.

 

Pyhättömistä viikoista puhuttaessa mainitaan yleensä jotain myös ruoista, joskus saattaa arkisesta elämänmenosta selvitä muutakin: alkkava selkäviiko ja reikäleevä (Perniö), härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupaka ja vittaköyret (Pomarkku), läpileivät, selkäviikot ja ympyriäiset pernat (= perunat) (Eräjärvi), läpileivät, selekäviikot ja mahamakkarat (Kuorevesi), sarvileivät (leipä rei’itettiin lehmän sarvella) ja selkäviikot (Pälkäne), selkäviikot ja laukkuleivät (Padasjoki), selkäviikot ja ruisleivät (Vuoksenranta) jne. tai selekäviikoilla seipään vinkuissa syö kyllä suolasilakoitakin (Kitee).

 

Talven selän on sanottu taittuvan Heikin yöllä (Somerniemi), Paavalina (Pöytyä) tai Matista (Vihti). Joidenkin tietojen mukaan maarianpäivänä loppuu selkäviikot (Lammi).”

 

Kun suomalainen miettii lopettavansa joulujuhlat loppiaisena tai nuutinpäivänä, espanjalaiset vasta riehaantuvat juhlimaan Itämaan tietäjien kunniaksi. Espanjassa loppiaisena on suuria ja näyttäviä kulkueita. Toki espanjalaiset puhuvat myös laihoista lehmistä (Vacas flacas) tai tammikuun ylämäestä (La cuesta de enero) kuvamaan juhlien jälkeistä aikaa.

 

Nummi-Pusulan pienet koulut

Hyrsylän mutka on tunnettu paikka entisessä Nummi-Pusulassa ja nykyisessä Lohjalla Aira Samulinin asuinpaikkana. Siellä käyvät ihmiset nauttimassa ikinuorten ohjelmista. Ehkä Aira Samulinin elämänmyönteisestä asenteesta johtuen Hyrsylän mutkan nimi tuo iloisia tuulahduksia.

Hyrsylän mutkassa on myöskin muita hyviä asioita, kuten se pieni idyllinen koulu, Hyrsylän koulu. Arvaten moni on muuttanut Hyrsylän mutkaan enemmän koulun kuin Samulinin perässä. Nyt kuitenkin hyrsylänmutkalaisille, vain miten heitä pitäisi kutsua, Lohjan kaupunki on antanut ”tosi odotetun uudenvuodenlahjan”.Tässä Hyrsylän koulun vanhempien avoin tiedote:

”Hyrsylän koulun vanhemmille on ilmoitettu, että koulurakennuksen vakavien sisäilmaongelmien vuoksi rakennus suljetaan ja oppilaat siirretään hiihtoloman jälkeen Oinolan kouluun. Mitään konkreettisia todisteita ongelmasta ei ole esitetty ja Lohjan kaupungin henkilökunnan mukaan asian tutkiminen on kesken. Sisäilman laatu ja koulurakennuksen kunto tulee tutkia asianmukaisesti ja tutkimustuloksista tiedottaa oppilaiden vanhemmille ja henkilökunnalle. Päätös oppilaiden siirtämisestä tulee perua, kunnes tutkimukset ovat valmistuneet. Kunnan tulee tiedottaa oppilaiden vanhempia asiaan liittyvästä päätöksentekoprosessista, jotta heillä on mahdollisuus tulla asiassa kuulluksi.”

Uusi vuosi ei olisi voinut huonommin alkaa myös muiden entisen Nummi-Pusulan seudun vanhemmille ja lapsille. Karkkilan Tienoossa (23.12.2014) olevassa uutisessa ”Lohjan sivistysjohtaja Katri Kalske on todennut, että entisen Nummi-Pusulan alueella ei tarvitse olla kuin kaksi koulua”. Se tarkoittaa siis, että käytännössä vain Pusulan ja Oinolan koulut säilyisivät, jos Kalsken näkemykset toteutuvat. Tämä tieto huolestuttaa monista syistä. Emme haluaisi sanoa hyvästejä meidän rakkaalle Ikkalan koulullemme. Paitsi koulumatkojen pituuden takia, myös sen vuoksi, että sekä Oinolan että Pusulan koulut ovat kasvanneet suuriksi. Pienet koulut ovat pienten kylien elinvoimaisuuden kannalta keskeisiä. Säästöjen päätöksenteon hetkellä kauniit puheet ja selvitykset maaseudun hyvinvoinnista ja etenkin lasten hyvinvoinnista unohtuvat.

Taitaa olla moni nummi-pusulalainen oikeassa siinä, että kuntien yhdistymisen myötä palvelut siirtyvät suurempiin yksiköihin ja pienet jäävät nuolemaan näppejään, vaikka veronmaksajia tässä kaikki ollaan.

Toisaalta homeongelmien ilmetessä ei voi muuta kuin tehdä tarvittavia parannustöitä. Onko kuitenkin nyt niin, että korjaustyön teettämisen sijasta kunnat mieluummin päättävät sulkea pikkukouluja ja keskittyä isoihin yksiköihin? Tässä taloudellisessa tilanteessa luulisi, että paikkaunnalta löytyisi taitavia remontoijia kohteeseen kuin kohteeseen.

Ensimmäinen Ikkalan koulu, joka paloi vuonna 1976. Nykyinen koulu valmistui kuusi vuotta myöhemmin.

 

Me muutimme Ikkalaan koulun läheisyyden ja koulun koon takia. Ja se on ollut yksi parhaista päätöksistämme. Kouluyhteisö on tiivis ja koulu toimii kuin kylän sydämenä. Toivotaan ihmeitä, jotta Hyrsylän koulun kohtalo ei toistuisi muissa Nummi-Pusulan pienissä kouluissa.

Hyvää uutta vuotta kaikesta huolimatta kaikille ja erityisesti Lohjan maaseudun lapsille!

 

Kaksi kuvaa, jotka pääsevät tänään 28.11.2014 historiaan

Tässä kaksi kuvaa historiallisesta päivästä. Mitä tunteita herättävät?

Vihreällä ne kansanedustajat, jotka kannattivat tasa-arvoista avioliittolakia ja vaaleanpunaisilla ne änkyrät, joille lakialoite on kuin punainen vaate.

Tämä kuva ei tarvitse sanoja. Kiitos noille 105 kansanedustajalle! Suomi matkaa kohti tasa-arvoisempaan suuntaan!

Ruotsalaisuuden päivänä

En valitettavasti puhu ruotsia. Osaan joitakin sanoja ja ymmärrän vähäsen. Silti pidän kielestä ja jonakin päivänä osaan sitä.

Päivän viettäminen aiheuttaa joissakin piireissä kielteisiä purkahduksia, koska päivä vietetään Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin  kuolinpäivänä. Häntä kuvatan sortajana ja Suomen alistajana.

Ruotsalaisuuden päivä kuitenkin sisältää paljon muuta kuin yhden historian henkilön muistamista. Nykyisin ei edes tuon henkilön merkitystä korosteta vaan juhlan kekiössä on ruotsinkielisten oukeus käyttää kielensä.

Sortajakunigas sorti alaisia, puhuivat he suomea, ruotsia tai saamea. Päivä voi viettää myös solidaarisuuteena sorrettuja ruotsinkielisiä kohtaan, olisivat he asuneet Suomessa tai Ruotsissa.

Ruotsalaisuuden päivänä maan monikielisuus ja monikulttuurisuus nousee esiin ja ehkä se on se asia, joka moni munikulttuurisuuden vastustaja ei haluaisi nähdä. Historia kertoo kuitenkin ihmisten yhteisestä matkasta (hyvässä ja pahassa) vuosisatojen ajan kielesta huolimatta.

Hyvää juhlapäivää!