Luonto on hyvä koulu

18 vuotta sitten Nicaraguan ja Hodurasin itärannikolle rantautui hurrikaani Mitch. Arvioiden mukaan 10 000 ihmistä kuoli ja 9 000 katosi. Mitch on eniten ihmisiä surmannut hurrikaani yli 200 vuoteen. Mitch syntyi hurrikaanikauden loppuvaiheessa, marraskuun alussa vuonna 1998. Olin Suomessa ja muun muassa Suomi-Nicaragua –seura keräsi apua hurrikaanin uhreille.

Eilen Nicaragua oli samassa tilanteessa kuin 18 vuotta sitten. Hurrikaani Otto oli kuitenkin jo rannikon tuultaessa heikompi kuin Mitch, mutta silti se epätietoisuus siitä mitä tulemaan pitää raastoi hermoja. Samoilla hetkillä kun hurrikaani oli rantautunut maahan länsirannikolla, Nicaraguan ja El Salvadorin edustalla Tyynellämerellä iski maanjäristys ja maahan annettiin tsunamivaroitus. Presidentti Daniel Ortega julisti hätätilan. Kaikki tämä tapahtui muutamissa tunnissa.

Soitin kotikylään, mutta linjat eivät toimineet. Viestittelin Facebookin kautta muutamille sukulaisille. Yön aikana oli tullut rauhoittavia viestejä. Hurrikaani oli jo poistumassa maasta.

laguna

Ehkä joku teistä on jo kuullut uutisista, mutta kerron, koska elämä voi muuttua yhtäkkiä. Vielä eilen aamulla harmittelin, että kuinka pimeä tämä marraskuumme oli. Hetken myöhemmin olin hyvin kiitollinen siitä, että olin Suomessa pimeässä, mutta turvassa.

Yksi tuttavistani kirjoitti: ”Luontomme on paras humanismin ja empatian koulu”. Kaikki olivat valmiita auttamaan toisiaan. Nicaragualaiset selvisivät nyt säikähdyksellä. Nyt sataa lunta ja valon määrä kasvaa.

arbolito

Mainokset

Tulivuorten maa

Suomi on tuhansien järvien maa. Nicaraguassa sanotaan, että Nicaragua on tulivuorten ja järvien maa. Tulivuorista ei epäilystäkään, mutta miten on järvien suhteen?

Keski-Amerikan maat ovat Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica. Keski-Amerikan maiden keskuudessa Nicaragualla on kaksi erikoispiirrettä: tulivuorten runsaus ja järvien määrä. Nicaraguassa on noin 58 tuliperäistä vuorta ja 25 muodostettua tulivuorta, joista 7 on aktiivisia.

Nicaraguan järvet ovat Cocibolca eli Nicaraguan järvi ja Xolotlán eli Managuan järvi. Sen lisäksi on yksi tekojärvi, Apanás, ja noin 20 lampea, joista noin puolet tuliperäisiä. (Tässä linkissä hienoja kuvia Apanás -järvestä)

Kaikki on suhteellista ja verrattuna Suomen järviin Nicaraguassa on vain muutamia. 🙂

Volcán El Hoyo Volcán Momotombo2 Volcan Telica Volcan San Cristobal

Kohti joulukuuta ja Nicaraguaa

Olen menossa Nicaraguaan äitiä ja muita sukulaisia katsomaan. Viimeksi kävin vuoden 2010 lopussa. On siis nyt korkea aika käydä siellä.

Osaan arvata mikä minua odottaa, ja pienen pikkukylän ja sen väen katsominen ja heidän elämänsä seuraaminen on vain monen vuoden jälkeen odotettava hetki.

Joulukuussa Nicaragua tuoksuu ruudille, juhlalle ja herkuille. Kuten Suomessa, Nicaraguassakin joulukuussa on muitakin suuria juhlia kuin joulu.

Tämä kirjoitus on siis kuin ilmoitus lukijoille tulevasta. En lupaa kirjoittaa joka asiasta, vaan jos ehdin, kerron mitä näen ja koen viimeistään palattuani Suomeen.

Välillä olisi mukava kertoa, mitä tähän asti en ole kovin paljon kertonut: Nicaraguasta ja muiden Keski-Amerikan maiden kulttuurista. Saattaa olla, ettei aihe ole eurooppakeskeisessä mediakentässä kovin kiinnostava. Noh, olen sanonut aiemmin, että jos vain yksi ihminen lukee kirjoituksiani on se sitten vaivan arvoista.

Anapueblo2.jpg

Achuapassa monta vuotta sitten.

 

Muuten, tämä on ollut omaishoitajien viikko. Ehkä moni muistaa käydä katsomassa omia vanhempia.

EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden huippukokous Brysselissä

Tänään alkaa Brysselissä EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden eli CELAC: n, (Comunidad de Estados Latinoamericanos y Caribeños) kahden päivän huippukokous.

Järjestyksessä toinen EU–CELAC-huippukokoksen tarkoitus on vahvistaa näiden kahden alueiden maiden välisiä suhteita.

Huippukokouksen pääteemana on:  ”Yhteinen tulevaisuutemme: menestyvien, yhtenäisten ja kestävien yhteiskuntien rakentaminen kansalaisillemme”.

Huippukokoukseen osallistuu noin 61 valtio- tai hallituspäämiesta. Suomen pääministeri Juha Sipilä on mukana.

CELAC:n nykyinen puheenjohtaja, Ecuadorin presidentti Rafael Correa, sanoi saapuessaan Brysseliin, että Latinalaisella Amerikalla on paljon opittavaa Euroopasta, mutta että myös Euroopan maat voivat tehdä paljon CELAC.n maiden eteen ”eikä se tarkoita hyväntekeväisyyttä vaan oikeudenmukaisuutta”

Correan mukaan huippukokouksessa tullaan tekemään töitä taistelussa köyhyyden vähentämisessä. Kokouksessa tullaan käsittelemään molempien alueiden maiden yhteisiä  kiinnostusalueita kuten yhteistyön vahvistamista. Innovaatio, kestävä kasvu, koulutus, turvallisuus ja ilmastonmuutos tulevat olemaan huippukokouksen aiheita.

EU–CELAC-huippukokouksessa tullaan keskustelemaan Kolumbian rauhanprosessista kuin myös Kuuban ja EU:n suhteista ja niiden vahvistamisesta.

Correa2

Correa illasti Euroopan komission puheenjohtajan kanssa.

CELAC perustetiin vuonna 2010.

Ensimmäinen EU–CELAC-huippukokous pidettiin Santiagossa Chilessä 26.–27. tammikuuta 2013. Pääteemana oli kaupan alan yhteistyö sekä sosiaalisten ja ympäristöön suunnattujen laatuinvestointien edistäminen.

EU:ssa sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maissa asuu yhteensä yli miljardi ihmistä

  • EU–CELAC-huippukokoukseen osallistuu kolmasosa YK:n jäsenistä ja lähes puolet G20-maista
  • EU on CELAC-alueen suurin ulkomainen investoija
  • EU on CELACin toiseksi suurin kauppakumppani

Lähteet:

http://www.telam.com.ar/notas/201506/107469-secretario-general-oea-cumbre-celac-ue.html

http://www.elcomercio.com/actualidad/correa-bruselas-celac-unioneuropea.html

http://www.consilium.europa.eu/fi/meetings/international-summit/2015/06/10-11/

Raúl Castro ja Daniel Ortega CELAC -maiden huippukokouksessa

CELAC on lyhenne espanjankielisestä ”Comunidad de Estados Latinoamericanos y del Caribe” eli Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö. Se luotiin Venezuelan huippukokouksessa joulukuussa 2011. Yhteisöön kuuluu 33 maata, joissa asuu vähän alle 600 miljoona asukasta. Ensimmäinen huippukokous oli vuonna 2013 Chilessä, toinen Havannassa ja viime keskiviikkona ja torstaina (28. ja 29.1.2015) pidettiin kolmas huippukokous, tällä kertaa San José Costa Ricassa.

CELAC

Eurooppalaisessa mediassa on uutisoitu Kuuban presidentti Raúl Castron vaatimuksista Guantánamon tukikohdan palauttamisesta, kauppasaarron lopettamisesta, Kuuban poistamisesta terroristeja tukevien maiden mustalta listalta. Castro vaatii myös Kuuban opposition tiedotusvälineiden lähetysten sulkemista eli että muun muassa TV Martí ja vanha Radio Martí sensuroitaisiin. Mutta Kuuban Castro vaatii myös Yhdysvalloilta korvausta kauppasaarron aiheuttamista taloudellisista tappioista ja kärsimyksistä.

Raúl Castro vaatii ja samalla sanoo, ettei suhteiden normalisoiminen tapahdu niin kuan kun ei vastata edellä mainituihin vaatimuksiin. Samalla Raúl Castro selvästi sanoi, ettei Kuubalta pidä odottaa mitään. Sen lisäksi Raúl Castro jakeli puheessaan ohjeita presidentti Obamalle, että hän voisi kongressin päätöksestä huolimatta päättää kauppasaarrosta. Käsitän sen niin, että Castro kuvittelee, että muualla demokratia toimii kuten Kuubassa, jossa yhdellä allekirjoituksella presidentti voi itsevaltaisesti päättää asioista.

Jos jossakin voimme arvioida Kuuban asioita väärin on siinä, että luulemme Kuuban hallinnon ajattelevan kuten me muualla.

Muutamaa päivää sitten Yhdysvallan ja Kuuban edustajat neuvottelivat. Julkisuudessa kokousta kehuttiin, kuten pitääkin, onhan se historiallista, että riitapukkinaapurit istuvat saman pöydän ääreen keskustelemaan yhteisistä asioista. Viime torstaina, seuraavana päivänä kun Raúl Castro oli esittänyt vaatimuksinsa Costa Ricassa CELAC -maiden presidentien edessä, viisi yhdysvaltalaista senaattia, mukana sekä demokraatteja että pari republikaania, jättivät senaattiin lakialoitteensa lain muuttamisesta niin, että jatkossa yhdysvaltalaiset kansalaiset voisivat matkustaa vapaasti Kuubaan. Toisin kuin nyt kiellon aikana. Tämä todistaa siis, että myös republikaanien keskuudessa on tahtoa muuttaa politiikkaa Kuuban suhteen.

Toki Yhdysvalloisssa on myös niitä kuubalaisia ja yhdysvaltalaisia, kuten kongressin edustaja miamilainen republikaani Ileana Ros-Lehtinen, joka suhtautuu hyvin kielteisesti maiden lähentymisyrityksiin niin kauan kun Kuuba ei muuta politiikkaansa demokraattisempaan suuntaan. Ros-Lehtinen on syntynyt Havannassa, mutta on naimisissa suomalaistaustaisen lakimiehen Lexter Lehtisen kanssa.

Ymmärrän jotenkuten Ros-Lehtisen ja muiden epäluuloa Kuuban suhteen. Päivä sen jälkeen kun Yhdysvallan ja Kuuban edustaja olivat neuvottelleet Havannassa, noin kaksi viikkoa siiten, kuuntelin yhden miamilaisen professorin arvion muun muassa ihmisoikeuksista. Professori kertoi, että yhdysvaltalaiset neuvottelijat kehuivat julkisuudessa, että ihmisoikeuksesta oli keskusteltu, mutta kuubalaiset kollegat sanoivat, että ihmisoikeuksista ei keskusteltu. Näkemysero on siinä, että kuubalaiset käsittävät ihmisoikeudet lupina tehdä sitä ja tätä. Heidän mielestään heillä ei ole ihmisoikeusongelmia.

Costaricalainen Nobelin saaja Oscar Arias sanoi, että on hyvä, että Yhdysvallat muuttaa politiikansa Kuuban suhteen, kuten on tapahtunut myös Kiinan kanssa. Ehkä Kuuba seuraa Kiinan tietä.

Yksi arvio Castro puheesta CELAC:n huippukokouksessa on se, että se oli osoitettu erityisesti muille niin sanotusti vasemmistopresidenteille, jotka ovat olleet huolissaan muutoksista Kuubassa ja Kuuban ja USA:n suhteiden lämpenemisestä..

Nicaraguan Ortegan jupakka

Latinalaisen Amerikan tiedotusvälineissä ja erityisesti Costa Ricassa ja Nicaraguassa kohu on syntynyt Nicaraguan presidentin Daniel Ortegan päätöksestä lähteä huippukokous jä jättää Nicaraguan delegaation johtajana Puerto Ricon Itsenäisyyspuolueen johtaja Rubén Berríos. Costa Rican presidentille Luís Guillermo Solísille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa huippukokous puolitoista tuntia etuajassa ja peruuttaa presidenttien kesken tapahtuva lopullinen tapaaminen.

Muun muuassa Ecuadorin presidentti Rafael Correa oli Costa Rican Solísin kanssa samaa mieltä siinä, ettei kuka tahansa voi olla maiden edustajana. Sen lisäksi Puerto Rico ei kuulu yhteisöön ja Itsenäisyyspuolueen johtaja ei voi olla toisen maan edustajana. Itsenäisyysasiat kuuluvat muihin foorumeihin.

Valokuvan arvo

Kuuntelin pari päivää sitten radiosta, että vanhoilla paperikuvilla on paljon kysyntää. Niitä halutaan ostaa. Moni haikailee sellaista, mitä ei ole nähnyt tai kokenut. Ymmärrän täysin. Kuten miljoonat ja taas miljoonat ihmiset maailmassa, katselen kuvia lähtömaastani ja rakkaista ihmisistä haikein mielin. Niissä kuvissa näkee menetettyjä hetkiä, iloisia ja surullisia ja siltä väliltäkin.

Esimerkiksi minulla on valokuva, jossa esiintyvät ihmiset ovat minulle tuttuja. Rakastan tuota kuvaa, koska jokaisesta kuvassa esiintyjästä muistan jotakin mukavaa. Kuvassa on äitini ja hänen sisaruksensa, siis minun setiäni ja tätejäni. Osa heistä on jo poistunut ja osa on vielä elossa. Kuvan ottotilanteessa en ollut paikan päällä. Kuva on otettu sedän hautajaisissa ja se kertoo siitä, kuinka hankalillakaan hetkillä sukulaisia ei jätetä.

Nicaraguassa ajatellaan, että ihmisen elämän saavutuksia mitataan hautajaisissa. Mitä enemmän väkeä hautajaisissa on, sitä enemmän ihmistä rakastetaan ja muistetaan. Ihmisväen määrä tuo lohtua eläville.

Se kuva, joka minulle on tärkeä, vaikuttava ja puhutteleva, kenties ei muille sano mitään tai sanoo jotakin muuta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä ajattelit tuosta kuvasta heti kun näit sen? …

Arvelen, että se kertoo sinulle jostain kaukaisesta, tuntemattomista ihmisistä ja kulttuurista. Suomessa ei tiedotusvälineissä näe paljoakaan (ei ollenkaan) kuvia Latinalaisen Amerikan maiden ihmisten arjesta. Jos kuvia on, ne ovat katastrofeista tai muista kielteisistä uutisista.

Valokuva on otettu Nicaraguan pienessä kylässä, Achuapassa, jossa koko sukuni asuu. Kuva ei ole myynnissä 🙂  ja sen avo on minulle suunnaton.

Tässä linkki espanjankieliseen kirjoitukseen: Punto Nórdico

Toisenlainen joulu

Jouluaattona, kuten tapoihini kuuluu, avasin Nicaraguan radioaseman (Radio Corporación). Halusin tietää, miten siellä sujuvat joulumenot. Eteläosassa maata oli ja on lukuisia mielenosoituksia ja seisokkeja, eli siellä, johon kiinalainen yhtiö HK Nicaragua Development eli HKND on aloittanut 22.12.2014 kanavansa rakentamisen.

Useiden vuorokausien aikana maanomistajat, naiset, lapset, nuoret ja kansalaisjärjestöjen aktivistit seisoskelevat eri teiden osuuksissa ja yrittävät estää rakennusyhtiön työntekijöiden ja koneiden pääsyn tulevan kanavan alueelle.

yhtäkkiä radio-ohjelma keskeytyy ja toimittaja vastaanottaa hätääntyneen puhelun El Tulen (pieni paikkakunta) mielenosoittajista. Puhelussa sanotaan, että armeijan ja poliisin iskuryhmä ampuu mm. kyynelkaasuja, kumiluoteja, ym. aseettomia kansalaisia kohtaan ja että on kaksi kuollutta miestä.

Aika kuuluu ja myös muut tiedotusvälineet, kueten päälehti La Prensa ja Canal 12 kertovat surullisista tapahtumista. kerrotaan, että oppositiojohtaja Ana Margarita Vijil oli useita tuntia pidätettynä, syynä ei ollut muuta kuin se, että hän oli antamassa tukeaan mielenosoittajille. Kerrotaan myös, että moni on haavoittunut (olen nähnyt verisiä kuvia Facebookissa) ja myös moni on pidätettynä ja toisten olinpaikkaa ei tiedetä.

Vaikka koko joulukuun aikana on ollut mielenosoituksia ja mielenosoitusten johtajat ovat vaatineet mm. katolisen kirkon johtajilta neuvotteluapua Daniel Ortegan tai hallinnon edustajien kanssa, kukaan johtoasemissa ole reagoinut pyyntöihin. Jouluaaton aattona kiinalaisyhtiön johtaja Wang Jing piti neuvottelevan puheen, jossa hän lupaa yhtä ja toista, mutta Ortega päätti lähettää armeijat kansalaisten kimppuun.

Eilen poliisivoimien komentaja  piti tiedotustilaisuuden, jossa hän myöntää voiman käytön ja että 30 mielenosoittajaa on pidätettynä. Samalla hän kertoo, että mielenosoittajat ovat polttaneet poliisiaseman. Pidätetyt vietiin pääkaupunki Managuaan pahamaineeseen vankilaan (El Chipoteen).

Tänään kaksi kansanedustajaa oppositiopuolueista sekä ihmisoikeusjärjestöjen edustajat kävivät vankilassa ja vaativat pidätettyjen vapauttamista. He saivat mukaansa 18 kolhittua kansalaista, mukana lapsia, nuoria ja jopa ikääntyneitä naisia. Vankilaan jäi vielä monta, muun muassa yksi kanavaa vastaan perustetun liikkeen johtaja.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan vankina on yli 40 ihmistä eikä vain 30, kuten poliisipomo väittää. ”Poltettu poliisiasema” on maan päälehden La Prensan mukaan yhä pystyssä ja koskemattomana, kuten lehden kuvassa näkyy. Nyt ihmisoikeusjärjestöt tekevät tarkat laskelmat mielenosoittajista, pidätetyistä ja kateissa olevista ja yrittävät selvittää, mitä kahdelle mielenosoittajalle, jotka makasivat elottomina poliisisaarron takana tapahtui.

On itsestään selvää, että on ollut ylilyöntejä ja että kansalaisoikeuksia poljetaan. Nuo siviilit puolustivat maatilkkujaan. Varmasti moni meistä täällä Suomessa protestoisi, jos pihalle tullaan rakennuskoneiden kanssa ilman suostumusta tai jos ihmisiä pakotetaan poistumaan omasta kodistaan. Ymmärrettävästi ihmiset ovat hyvin loukkaantuneita ja pettyneitä maan hallintoon.

Nicaraguan Ortega toimii nyt kuin keisari, joka päättää itse maan ja ihmisten kohtalosta itsevaltaisesti. Ortegan puoliso ja ensimmäinen nainen, Rosario Murillo on itse hallinnon tiedottaja. Pariskunnan poika toimii kauppaministerin roolissa. Mandaattinsa poika on saanut isältä ja äidiltä. Nicaraguan parlamentin enemmistö on Ortegan sandinistien käsissä ja jos sandinistien kansanedustaja on Ortegan kanssa eri mieltä, hänet poistetaan parlamentista. Tilanne on siis muuttunut nyt. Moni nicaragualainen ei ole itse edes tietoinen siitä, mitä maan eteläosassa tapahtuu, koska Ortegalle lojaalit tiedotusvälineet kertovat vain hallinnon propagandaa, ja kuten ennen vanhaan Somoza teki, eri mieltä olevia leimataan rikollisiksi. Kanava on siis jo jakanut nicaragualaisia kahteen leiriin. Vahinko on siis jo alkanut ja lisää on kai odotettavissa.

Se, että kerron täällä Nicaraguan tapahtumista on vähintä mitä voin tehdä ahdingossa olevien nicaragualaisten puolesta.