Vappuiloa!

Ilmapallot leijailevat jo kaduilla ja moni valmistelee tippaleipiä ja munkkeja. Simaa tehdään tai on hankittu ajoissa.

Vappumunkitaikina

Vappu on suuri karnevaali. On lupa juhlia ja näyttää ilonsa. Laulut raikuvat.
Eilen kuulin aika hyvän tarinan henkilöstä, joka vappuaaton aamulla herää ajoissa, leipoo munkkeja, vie niitä tuttaville, sitten menee yhden hyväntekeväisyysjärjestön keittiöön leipomaan satoja munkkeja ja sitten iltapäivällä ”hiljenee” viettämään vappunsa kavereidensa kanssa.

Pitää siis muistaa, että kaikki eivät syystä tai toisesta pääsee kaduille juhlimaan. Eilen yhden kaverin kanssa veimme juhlan yhteen vanhainkotiin. Pukeuduimme espanjalaisiksi tanssijatareiksi asuilla ja tanssimme siellä salsaa ja muita lattaritansseja. Oli antoisaa nähdä ihmisten silmissä iloa.

Vanhainkodissa meitä odotetiin. Aula oli koristeltu serpentiineillä ja ilmapalloilla. Pienestä se ilo on kiinni ja sinäkin voisit tuottaa iloa muille ja muulloinkin kuin vapuksi. 🙂

Iloista vappua!

IMG_9650

Mainokset

Maseutumainen kevät

Talvella unohtaa, että lumen alla on pelto, josta moni suomalainen saa leipänsä ehkei ihan viljan muodossa, mutta peltotöissä moni viettää kauniita kevätpäiviä. Tänä keväänä aurinko ja lämpö ovat tulleet aikaisemmin kuin edellisenä vuonna.

Meidän talon edessä on iso pelto ja eilen näin kuinka siellä poimittiin kiviä ja peltoa auratiin. Traktoreita näkee myös muualla. Onneksi koneet eivät vielä pysty tekemään ihan kaikkeen vaan ihmisiä tarvitaan.

IMG_9475

IMG_9478

casaTänään kävin Lohjalla ja näin kuinka siellä täällä näkyi ihmisiä töissä.

Näin myös muuta: pari pupua, lintuja ja iso kurki.

Yleensä kun ajan Lohjalle mielenkiinnolla katson Turuntien ja Väänteenjoentien haarassa olevaa keltaista taloa ja erityisesti sen pihaa. Talvisin talon asukkaat laittavat monenlaisia jouluvaloja. Nyt pihalle on tuottu narsissiasetelman, kaksi maitotonkkaa ja Turuntielle päin pihalla nyt seisoo melkoinen eläinpihaa, ilman aitauksia. Onneksi siellä on savisia eläimiä. 🙂

On ihan mukava, että ihmiset jaksavat tuota muillekin iloa. Kiitos!

IMG_9485

Espanjaksi: Descubriendo Suomi

Se yksinäinen Latinalainen Amerikka

Yksi suurista espanjan kielen kirjailijoista, toimittajista ja uudistajista on kuollut. Gabriel José García Márquez poistui 87-vuotiaana keskuudestamme Meksikossa, johon han oli muuttanut asumaan noin 30 vuotta sitten. Gárcia Márquez syntyi Kolumbiassa vuonna 1927.

Jälkeensä hän jätti suuria teoksia kuten Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad, 1967), joka on käännetty yli 30 kielelle, Kukapa everstille kirjoittaisi (El coronel no tiene quien le escriba, 1961), Kuulutetun kuoleman kronikka (Cronica de una muerte anunciada, 1981), Rakkautta koleran aikaan (El amor en los tiempos del cólera, 1985). Cervantesin instituutin García Márquezin teosten listassa on yhteensä 47 teoksen nimiä.

Vuonna 1982 García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Palkintoseremoniassa García Márquez piti hyvin suositun puheensa Latinalaisen Amerikan yksinäisyydestä (La soledad de América Latina). Puheessa hän luettelee niitä ”yksinäisyyden” syitä, kuten sodat, vallankaappaukset, diktatuurit, köyhyyden, lapsikuolleisuuden, epäoikeudenmukaisuuden. Puheessa García Márquez unelmoi Latinalaisen Amerikan maille samanlaisia sosiaalisia oikeudenmukaisia yhteiskuntia kuin Euroopassa on. ”¿Por qué pensar que la justicia social que los europeos de avanzada tratan de imponer en sus países no puede ser también un objetivo latinoamericano con métodos distintos en condiciones diferentes?”

Näin Garcia Márquezin poistumishetkellä Latinalainen Amerikka elää suhteellisen rauhallisia hetkiä verrattuna vaikkapa 80 ja 90- lukujen konfliktivuosiin, ja köyhyys on vähentynyt. Valitettavasti totalitarismi ei ole poistunut ja oikeudenmukaisuus on paikoittain poissa.

Totalitaristijohtajien nimet ja aatesuunnat ovat vain vaihtuneet. Sanat, joita hän toimittajana suuresti arvosti, eivät ole kaikkialla vapaita. Tänä vuonna moni toimittaja on joutunut painostuksen ja sensuurin kohteeksi.

Kolumbia on julistanut kolme surupäivää, ja maanantaina Meksikossa pidetään viralliset hautajaiset. Ilmeisesti kirjailijan tuhkat jaetaan Meksikon ja Kolumbian kesken.

Kuolemansa jälkeen García Márquez yhdistää kansoja. Eläähän jokaisessa Latinalaisen Amerikan ja muun maailman ihmisessä pieni Macondon kyläläinen. Macondo on se kylä, jonka elämää García Márquez kuvailee pääteoksessaan.

Miten puolustamme Suomea?

Nykyinen tilanne Ukrainan ja Venäjän välillä pelottaa monia. Putinin Venäjän asenne Ukrainaa kohtaan pelottaa monia. Eilisen televisiokeskustelun jälkeen ymmärrän, jos nyt monia pelottaa entistä enemmän. Pelon ilmapiiristä kiitos erityisesti yhdelle dosentille.

Ajankohtaisen keskustelu oli paljastava sen suhteen, että teki meille kaikille selväksi, että Suomessa on sellaisia ihmisiä, jotka vihaavat kaikkia, jotka eivät kannata Putinin Venäjän politiikkaa. Yhtäkkiä silmiemme eteen kyseenalaistettiin myös se tärkein, Suomen itsenäisyys. Tähän asti olin uskonut niin, että jos Reijo Tossavainen väittää, että Suomi oli itsenäisempi silloin ennen tsaarin aikana kuin nyt, että se oli pelkkä Euroopan Unionin jäsenyyden vastainen puhe.

Kun Reijo Tossavaisen väitteen lausuu Putinin politiikkaa tuulisesti puolustava dosentti Johan Backman, joka samalla kyseenalaistaa Suomen itsenäisyyden, astumme sellaiseen outoon ja jopa pelottavaan tilanteeseen, että sittenkin Suomessa on sellaisia ihmisiä, jotka mielellään ehkä näkisivät Suomen menettävän itsenäisyyteensä Itänaapurille, elääkseen kuten silloin ennen! Tossavainen ei ole toki vastuussa siitä, miten hänen sanojaan käytetään.

Jos et hyväksy Venäjän politiikkaa, olet USA: n agentti. Näin sai kuulla eilen kansanedustaja Ilkka Kanerva (jota muuten jopa minä kuuntelin kiitollisena, että hän oli siellä).
Venäjän ulkopolitiikasta keskusteltaessa putinistit( Veli-Pekka Leivon termi) väittävät, että ”nyt ei muisteta kaikkia hirmutekoja, mitä USA on tehnyt. En uskonut, että Suomessakin oli niitä ihmisiä, jotka hyväksyisivät toisen valtion vääryyksiä, koska joku muu valtio on aiemmin tehnyt niitä. Käsittämätöntä propagandaa.

En pidä kovin järkevinä myös niitä hyssyttelypuheita, ettei Venäjää pidä ärsyttää, koska meillä on hyvin pitkä raja Venäjän kanssa. Ukrainan tapahtumat osoittavat, että jo se, että Suomessa asuu venäläisiä, jotka väittäisivät, että heitä kohdellaan väärin, voisi riittää syyksi Venäjän ”toimenpiteille”. Pitkän rajan väitettä tuskin kukaan epäilee.

Koska tässä nyt ollaan ja koska ilmeisesti ei Venäjään eikä dosentti Backmaniin ja hänen kavereihinsa voi eikä pidä luottaa, voi nyt kysyä, että miten puolustamme Suomea jos tarve tulee (TOIVOTTAVASTI TARVE EI TULE KOSKAAN).

NATOON ei voi mennä, koska kriisitilanteessa se ei ota jäseniä. Voimme tukeutua muihin Pohjoismaihin ja oman armeijan vahvistamiseen. Kai muukin kuin diplomatia ja hyvät suhteet nyt auttavat. Tiedän, että tilanne on hyvin erikoinen, mutta siihen nyt pelko ei meitä auta, vaan järki, ja sitä toki Suomesta löytyy.

Mitä ihminen mahtaa maan voimille, saako hän itkeä?

24 tunnin sisällä Nicaraguaa on ravistelllut 3 maanjäristystä ja voimakkuudeltaan 6,2 , 6,6 ja 6,7 magnitudia.

Torstaina voimakas järistyksen keskus oli lähellä Managuaa, mutta ei onneksi pääkaupungissa. Eilen maanjäristykset olivat Managuasta etelään, onneksi ei pääkaupungin keskellä. Voimakkuudeltaan 6,2 maanjäristys tuhosi Managuan keskustaa melko täydellisesti vuonna 1972.

Olen seurannut melkein reaaliajassa järistyksiä internetin kautta. Tiedotusvälineet kertoivat jatkuvasti järistyksistä. Tähän aamuun asti niitä oli ollut perjantaista lähtien 125 järistystä.

Suomessakin moni seuraa tilannetta ja ihmettelee Helsingin Sanomien uutisointia, jonka mukaan järistyksien vahingoista ei ole kerrottu heti. Miten muka tiedotusvälineet tietäisivät, minne pahin järistys iskee seuraavaksi?

Olen nähnyt kuvia tuhoista. Kaikista valokuvista minua on eniten koskettanut kuva, jossa mies itkee ja vaimo lohduttaa vieressä. Kaikessa surullisuudessaan valokuva on täynnä rakkautta ja voimaa. Nicaraguassa jos joku jää aina pitämään huolta perheen selviämisestä, se on nainen. Tässä tapauksessa, he ovat onneksi yhdessä.

Kuten muissa maissa myös Nicaraguassa sanotaan, että mies ei koskaan itke ja kun mies itkee, kaikki on päin mäntyä. Olen nähnyt jo myös kuvia autoista täynnä elintarvikkeita ja avustustarvikkeita maanjäristyksen uhreille. Nicaragualaiset itse auttavat toisiaan. Toivon mukaan myös maan hallitus auttaa heitä! Kuten moni sanoo: oma apu paras apu.

Mitä Sandino sanoisi nykyisestä Nicaraguasta?

Mitä sanoisitte, jos nyt päähallituspuolue Kokoomus ja vaikkapa SDP päättäisivät jakaa keskenään maan keskeisten virastojen päätehtävät keskenään?

Nicaraguassa esimerkiksi korkeimman tuomioistuimen ja keskusvaalilautakunnan jäsenet vaihtuvat aika ajoin, kuten perustuslaki määrää.

Eilen ja toissapäivänä Nicaraguan parlamentti kokoontui hyväksymään niitä henkilöitä. Pulma on se, että valitut henkilöt eivät tule kaikista parlamentissa istuvista puolueista vaan jako tapahtui kahden puolueen kesken entisen presidentin Arnoldo Alemánin ja nykyisen presidentin Daniel Ortegan vanhan sopimuksen (EL Pacton) mukaisesti. Esimerkiksi Arnoldo Alemánin tytär tuli valituksi yhteen keskeiseen tehtävään. Toki Nicaraguassa olisi ollut muita päteviä henkilöitä siihen tehtävään.

Nykyinen Keskusvaalilautakunnan johtaja Roberto Rivas tuli uudeelleen valituksi. Sitä huolimatta, että oppositiopuolueet Partido Liberal Independiente (PLI) ja Movimiento Renovador Sandinista (MRS) vastustivat Rivasin valintaa. Syynä on se, että edellisissä vaaleissa on ollut merkkejä, etteivät ne vaalit olleet sujuneet kuten niiden olisi pitänyt. Väitetään, että Rivas peitteli ja tavallaan hänen ”ansiostaan” Ortega jatkaa presidenttinä. Käytännössä Ortega hallitsee nyt kaikkia maan keskeisiä instituutioita.

MRS vastusti koko valintaprosessin ja liikkeen kaksi kansanedustajaa poistui jo ensimmäisenä päivänä parlamentissa protestina myös koko valintaprosessia vastaaan.

Espanjan kielen taitoiset voivat mennä Confidencialiin lukemaan siitä, mitä on tapahtunut. Nicaraguan demokratia kulkee taas taaksepäin, koska varsinkin Daniel Ortega ja hänen puolueensa varmistivat tulevat menestymään vaaleissa.

Mitä Sandino sanoisi tästä?

Mielenilmaus Managuassa

Päästäänkö sopuun Venezuelassa?

Venezuelan presidentti Nicolás Maduro on ilmoittanut keskustelevansa oppositioryhmien keskusjärjestö MUD: in kanssa. MUD on lyhennys sanoista Mesa de Unidad Democrática (vapaa käännös olisi ”demokraattinen yhtenäisyyden järjestö”.

Yksi pulmista on ilmeisesti se, että yksi keskustelun edistäjistä on UNASUR, joka koostuu Chávezille lojaaleista valtioista.

Vankilassa oleva oppositiojohtaja Leopoldo Lopez ei hyväksy sellaista dialogia, ja jos dialogiin eivät osallistu esimerkiksi María Corina Machado ja Henrique Capriles, tuskin keskustelu johtaa vankoihin tuloksiin.

Oppositio on jakautunut ainakin kahteen leiriin: maltilliseen, joka vaatii hallitukselta vastauksia maan ongelmiin ja tekoja ongelmien korjaamiseksi ja radikaalileiri, joka haluaa yksinkertaisesti Maduroa ja Chávezin kannattajia (chavisteja) pois vallasta.

Vastauksena otsikkoon: tuskin mihinkään sopuun päästään, koska opposition silmissä näyttää siltä, että hallitus on kiinnostunut vain ja ainoastaan oman asemansa turvaamisesta ja vahvistamisesta. Syynä on se, että kun oppositio neuvotteli monta vuotta sitten Chávezin kanssa, hallitus ei neuvottelujen jälkeen pitänyt sanansa vaan vahvisti asemansa. Nyt koko oppositio ei ole valmis neuvottelupöytään.

Opposition vaatimusten mukaan keskustelutilaisuuden pitäisi olla avoin ja vapaasti vaikkapa videoitavissa venezuelalaisille ja maailmalle. Venezuelan hallituksen ja opposition kokous on suunniteltu torstaiksi, mutta se on vielä epävarmaa.

Tähän menneessä 40 venezuelalaista on kuollut, ja kuten tämän aamun Ylen televisiouutisista nähtiin, poliisit ampuivat kyynelkaasua kiviä heitteleviä nuoria kohti. Sillä välin myös moni istuu yhä vankiloissa ja mielenosoitukset jatkuvat. Elintarvikekori taas kallistuu!