Laudalla Suomenlinnaan!

Se on hyvin mahdollista, mutta nopeammin pääsee luudalla ja varmemmin lautalla Kauppatorilta. Kyllä se suomenkieli tekee välillä kepposia tai noh, huolimattomuudesta se johtuu.

Suomenlinnalauta

Lautat lähtevät kauppatorilta melko usein.

Blogistin uran aikana olen tehnyt lukuisia virheitä, kuten silloin kun vastasin yhteen kommenttiin, että ”keskustellaan sioista” kun piti kirjoittaa, että keskustellaan asioista.  🙂 Onneksi kommentoija ymmärsi ja ilmeisesti hän nauroi yhtä paljon kuin minä, kun asia selvisi.

Suomenlinnasta vielä, että kuulemma on myös olemassa hoitotunneli Helsingin ja Suomenlinnan välissä. Olisi mielenkiintoista mennä sitä pitkin, mutta tuskin maisemat ovat yhtä upeat kuin meren yläpuolella.

Suomenlinnakatakombi

Katakombi.

Kävin Suomenlinnassa ja lautalla oli paljon turisteja. Vieressäni istui kaksi yhdysvaltalaista naista, jotka pomppasivat pystyyn, kun näkivät pienen punaisen torpan Suomenlinnan ja Helsingin välissä ja he huusivat, kiljuivat ja ihmettelivät. Pienestä se ilo ja mahatava kokemus oli kiinni. Suomenlinna ei ole mikään pieni mökki, mutta mahtava paikka silti.

Suomenlinnamuuri1

Suomenlinnatykit

Lisää tietoa Viaporin tykistöstä:

http://www.suomenlinna.fi/linnoitus/ruotsalainenkausi/viaporin-tykisto/

Tässä linkki niille jotka haluavat lukea espanjaksi (siellä on pari muuta kuvaa). Kirjoituksessa keskityn paikan nimeen ja vähäsen sen historiaan.:  En ”Suomenlinna”, la fortaleza de Finlandia.

Mainokset

Osataanko Suomessa sanoa ”piropoja”?

Koska tästä kirjoituksesta on pidetty kovasti Uudessa Suomessa, niin tämä tulee myös tänne. Otsikko on vain vähäsen muokattu.

Laitoin Facebookin sivulleni uutisen perussuomalaisen kansanedustajan Toimi Kankaanniemen seksuaalisista viesteistä. Keskustelu kääntyi Kankaanniemen viesteihin ja yksi kaveristani vitsaili sanoen ”piropeadores finlandeses” eli jotenkin ”iskurepliikin suomalaiset”.

Yhden nettisanakirjan mukaan piropo on suomeksi iskurepliikki tai vonkaus. Iskurepliikki on ehkä osuvampi selitys sille ”piropolle” jota tunnen. Piropo ei ole seksistinen, mutta imartelee ja on viaton. Piropon tarkoitus on toki lähestyä vastakkaiseen sukupuolen edustajaa kauniisti.

Hyvä ”piropo” on esimerkiksi sanoa hymyillen ohikulkevalle naiselle, että elämä ei ollut sitä kunnes näin sinut. Kun olin pieni, nicaragualaisessa kotikylässäni Achuapassa oli vanha herra, Don Gillermo Cerros, joka kertoi piropoja kaikille ohikulkijoille kuten hei peipponen! tai aarteeni, olet tänään kaunis, jne. Moni nainen kulki miehen talon ohi vain siksi, koska halusi kuulla, minkä piropon arvoinen hän olisi sinä päivänä ja kyllä setä sai ohikulkijoilta kiitoksia, halauksia ja jopa pusuja poskelle. Myös aina joku hermostui, kun piropo ei miellyttänyt.

Piropot eivät ole tiukkapipoisille. Monien huumori ei arvostelua kestäisi eikä ole pakko kestää’. Myönnetään kuitenkin, että kauniit sanat ilahduttavat, piristävät päivää paljon enemmän kuin vihaiset ja tuomitsevat katseet.

Muuallakin on myös niitä seksistisiä vonkauksia. Kuubassa kuulin sesimerkiksi tamma, haluan olla hevosesi!! Silloin oli parasta juosta karkuun. Kankaanniemen vonkaukset olivat tyylittömiä, törkeitä. En ihmettele viestien vastaanottajien reaktioita.

Espanjankielen taitoisille, tässä linkissä on joitakin piropoja: http://www.piropos.org/

Orvokki on myös naisen nimi.

Orvokki on myös naisen nimi.

Isoisän olkihattu

Olin juhlassa mukavien ihmisten ympäröimänä ja juteltiin niitä näitä. Ihmiset keskustelivat iloisesti ja tanssivat letkajenkkaa, mutta sitten tunnelma muuttui ja kaikki olivat hiljaa, kun Rautavaara alkoi laulaa:

”…Näin kuvat kulki muistoissani hämys ullakon
Ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on
Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain
Kuin isoisän tarinasta olkihattu vain
Mutt ehkä ajan tomun alta joku toinenkin
Joskus pienen muiston löytää niin kuin minäkin…”
Heräsin Rautavaaran  kauniiseen lauluun ja keittiössä perheeni oli jo aamiaistouhussa. Hetkeä myöhemmin lippu nostetiin salkoon äitien kunniaksi.
Toivottavasti tämä juhlapäivä jättää teillekin kauniita muistoja.
Hyvää äitienpäivää!
Les deseo un Feliz Día de las Madres.
lippu

Suomen kieleen hurahtanut!

Keskustelin viime viikolla Ykkössanomien toimittajan kanssa. Kirsi Seppälän kirjoittama haastattelu ilmestyi eilisessä lehdessä. Haastattelu on luettavissa vain lehden paperiversiossa.

Tässä muutamia ajatuksia.

”Nicaraguasta Kuuban kautta Suomeen muuttaneella Ana María Gutiérrez Soraisella on pitkä kokemus Suomessa asumisesta. Ikkalassa asuva Anaa huolestuttaa lähikoulun pysyvyys.

– …Kun muutimme Ikkalaan, tiesimme ettei täällä ole muita kunnan palveluita kuin koulu. Koulun läheisyys oli yksi muuttamisen syy…”

Kerroin myös, että meidän yläkoululaisemme menevät nyt 22 kilometrin päähän Oinolaan vaikka Karkkilassa on kahdeksan kilometrin päässä hyvä koulu. Miten kuntien välinen yhteistyö on näin heikkoa? Oli kuvaava, kun yksi äiti kysyi, miksi maksamme veroja Lohjalle, joka haluaa viedä palveluja täältä. Ikkalassa ja Pusulassa on henki, että oli virhe liittyä Lohjaan.

Toimittaja kirjoitti ammatti- ja työasioista ja kertoo oikein, että ”Siksi maahanmuuttokeskustelun sävyttömyys hätkähdyttää…”

– Internetissä on kaksi leiriä, rasistit ja rasismin vastustajat, jotka hyökkäävät toisiaan vastaan. Ääripäät palvelevat mielipiteillään vain toisiaan, sillä välissä on suurin osa suomalaisista, joita keskustelu ei tavoita…

– Maahanmuuttajista ei pitäisi puhua ryhmänä vaan ihmisinä. Keskustelu on kärjistynyt (myös), koska sitä pitävät yllä sensaatiomedia ja poliitikot. tavallisia maahanmuuttajien arkitarinoita ei nosteta esiin. Moni on pysähtynyt ajatukseen maahanmuuttajista juuri tulleina reppanoina, eikä ajattele niitä, jotka ovat kotiutuneet tänne ja edistävät yhteiskuntaa käymällä töissä ja maksamalla veroja.”

Haastattelu on pitkä ja sen pointti oli se, että ihmisinä me kannamme esimerkiksi äitinä samanlaisia huolia lapsistamme. Arjessa suorat kontaktit muiden ihmisten kanssa on elämän suola. se paras Facebook, kuten naapurini sanoo.

Suomen ja minkä tahansa kielen opiskelijoille annoin vinkiksi Ollin suomen kielen opetusmenetelmän: ”Mieheni opetti suomea jo Kuubassa. Hän merkitsi kaikki sanat huonekaluihin ja tavaroihin ja opin sanoja niin.” Lukemalla jatkuvasti niitä. Ja se on muuten totta, että hurahdin suomen kieleen!

”Blogin kirjoittaminen on ollut oppimisprosessi siitä miten kirjoitan, koska joudun miettimään miten ilmaisen ajatuksiani oikein.”

Jos joku lukee, se vain innostaa kirjoittamaan. Kiitos lukijoille!

DSCN7156

Talo on vielä ihan kesken, mutta kauniiksi se vielä muuttuu.

Elämä on kiitoksen arvoinen

Monesti toistin itselleni, että jos kuolema tulee nyt, olen valmis, koska elämäni on eletty hyvin. Paremmin ei olisi voinut mennä. Olin väärässä enkä enää sano niin. Tapahtui se, mitä piti tapahtua: kunnollinen ravistelu.

Ajoin pimeänä iltana pikkutiellä. Tulin kurviin ja menetin auton hallinnan, enkä kaikista yrityksistä huolimatta saanut autoa pysähtymään ja suoraksi. Näin autoni valui kuin saippua ojaan. Ojaan tultuaan auto kääntyi kyljelleen. Sähkötolppa jäi onneksi koskemattomaksi. Jossain vaiheessa ajattelin, että nyt lähtöhetki on koittanut ja silloin takerruin elämään.

Auton sivuikkuna, se ikkuna, joka oli vierelläni, sirpaloitui. Unohdin kaiken, tartuin katosta, pidin huolta, että pää ei osuisi mihinkään ja nopeasti poistuin autosta. Halusin kotiin lasten, perheen luokse. Halusin halata heitä ja kiitin taivasta ja tuulta ja kaikkia jumalia siitä, että saan viettää vielä hetkiä perheeni kanssa. Hätähetkellä prioriteetit selviävät kirkkaina.

Hätähetkellä annat anteeksi kaiken ja pyydät anteeksi kaikkea, mitä on aiheuttanut muille pahaa oloa. Silloin riisuudut kaikista ylpeyden aiheista ja turhista ajatuksista.

Elämä, joka oli vain elämisen arvoinen, muuttui yhtäkkiä niin kalliiksi lahjaksi, että sitä pitää rakastaa. Joskus erehdymme pahasti ja valehtelemme itsellemme. Elämä ei ole kyse vain meistä, se ei ole vain meidän, vaan myös se kuuluu niille, jotka rakastavat meitä ja joita rakastamme.

Kiitoksia kolmelle ohikulkijalle, jotka pysähtyivät katsomaan, ettei mitään pahaa oli tapahtunut. Kiitoksia ja halauksia nuorehkolle miehelle, joka toi minut kotiin asti.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

velas2

Iloinen rollaattorirouva

Olin astumassa kauppaan, kun huomasi takana tulevan naisen rollaattorinsa kanssa. Avasin hänelle oven ja seuraavankin. Hän kiitti ja samalla kysyi: Oletko sinä intialainen?

Vastasin, että valitettavasti en. Intialaiset ovat kauniita. 🙂 Rouva sitten kysyi mistä päin maailma olin ja miten päädyin tänne.

Kerroin olevani Nicaraguasta ja tulleeni Suomeen mieheni perässä. Rouva sanoi hymyillen, että suomalaiset miehet ovat komeita. ”Noh, onhan minulla kokemusta vain yhdestä”, hän lisäsi nauraen. Kohteliaasti hän pilke silmäkulmassa sanoi, että varmasti keskiamerikkalaiset miehetkin ovat komeita. Toisin, hän lisäsi, ”en etsi enää miehiä”.

Koskaan ei ole tarpeeksi vanha rakkaudelle, sanoin hänelle ja hän hymyili ja sanoi, että näin oli, mutta harva hänen ikäisenä ajattelee niin.

Jäin itse miettimään, että ei se näin tarvitsee olla. Jokaisella on oikeus rakkauteen viimeiseen hengenvetoon asti!

Rouva oli mukava tapaus. Iloinen, pirteä ja kohtelias. Hän on elävä esimerkki elävästä elämästä.!