Lyydia- laukkuni

Olen se verran onnellisessa asemassa, että aika ajoin saan lahjoja. Jokainen lahja ja kortti on erityinen. Kerron tänään yhdestä lahjasta, koska joskus lukee, ettei Suomesta saa enää Suomessa tehtyjä lahjatavaroita.

Kyllä saa, mutta valitettavasti monilla pienyrittäjillä ei ole tarpeeksi rahoja mainostaa tuotteita lehdissä tai televisiossa ja siksi monista hyvistä tuotteista ei saa tietoa kuin paikan päällä tai mutkien kautta.

Sain lahjaksi laukun. Laukku on tehty karkkilalaisessa yrityksessä, jossa tehdään myös erilaisia kosmetiikkatuotteita. Ilman muuta pidän kovasti kauniista ja tilavasta laukustani. Kadulla ei tule samanlaista vastaan ellei nyt käy niin, että jokainen suomalainen nainen ryhtyy ostelemaan Lyydia –laukkuja. Karkkilalaisten kannalta se olisi hyvä juttu, koska toisi lisää työpaikkoja Karkkilaan.

Laukun lisäksi olen nyt myös jalkavoiden omistaja. Jalkavoide tuoksuu pehmeästi ja pitkän päivän jälkeen on mukava hieroa voidetta jakoihin.

Malanka

 

Espanjaksi: Un regalo especial

 

Mainokset

Käsityö oikeaan kunniaan

”Käsityö kunniaan” moni sanoo, mutta kuinka moni sanoo sen omalla lompakolla?

Käsityöperinne on Suomessa arvostettu, ainakin sanoilla. Suomessa tehty ja myös suomalaisista laadukkaista materiaaleista tehtyjä käsitöitä kannattaisi kuitenkin ostaa. Voi tilaustyönä saada monenlaisia tavaroita ja näin välttyä, ettei samanlaista tavaraa tulee kadulla vastaan. Hinta laadukkaasta työstä takaa sen, ettei nopeasti kuluneelle heikkolaatuiselle tavaralle tarvitsee hakea korvaavan tuotteen.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja ainakin Keskusta lupasi purkaa sääntelyä. Myös Pääministerin ilmoituksessa normien purkamisesta eduskunnan täysistunnossa 24.6.2015 on kauniita sanoja. Sanoista tekoihin on kuitenkin melko pitkä matka, koska edelleen tarvitaan lupia ihan liian moneen asiaan. En haluaisi nyt ajatella vain kuten vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö, että hallituksen normienpurku tarkoittaa kuntien tehtävien purkua kielteisesti: ”Kuntien tehtävien purkaminen tarkoittaakin esimerkiksi vähemmän palveluja vammaisille. Normienpurkutalkoot ei voi tarkoittaa heikompiosaisilta viemistä.”. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että Niinistö on oikeassa. Muistan, että ennen vaaleja keskustalaisilla oli hyvä ja pitkä listä turhista normeista, joita piti poistaa. Onko se lista jo unohtunut?

Luovuus ei voi kukoistaa, jos luovuudelle asetetaan rajoja. Nyt ei saa yrittää ilman luparumbaa ja hyvää lompakkoa. Riski on suuri. Suomessa on silti paljon pienyrittäjiä, jotka kaikesta huolimatta antautuvat luovuudelle. Heidän työnsä laatu riippuu omasta taidosta ja luovuudesta. Heidän työtään pitää katsoa, kehua, mutta myös kannustaa jatkamaan hankkimalla heidän työnsä.

Kiinnostuneille tiedoksi, että kirjoitin espanjankieliseen blogiin mm. suomalaisesta käsityöperinteesta.

Kaksi miestä

Vappuaattona tapasin kaksi miestä. Yhdelle myin sängyn ja toiselta ostin pianon. Jos kauppoja mitataan rahoilla, nauraisitte sille, mutta tänään jäi molemmista tapauksista tosi iloinen mieli.

Toinen miehistä ostaa vanhoja huonekaluja, entisöi niitä ja myy eteenpäin. Eläkeläiselle nostan hatun. Hän oli mukava ja kun tuli hetki saada rahat sängystä, mieheni sanoi, että rouvalle pitää maksaa. Siihen sanoin, että jos sopii, minulle setelit ja miehelleni kolikot kuskin palkaksi. Nauroimme kaikki.

Sänky

Sänky lähdössä Ikkalasta.

Jatkoimme matkaamme pianoa hakemaan. Paikka löytyi ja olimme ajoissa sovitussa paikassa. Nuorehko mies auttoi pianon kantamisessa. Maksoin hänelle melkein samoilla sängyn rahoilla ja sanoin hänelle, ettei vaihtorahoja tarvita. Olimme iloisia hänen iloisuudestaan ja avustaan. Jäimme perävaunun luokse varmistamaan, ettei pianolle tulisi naarmuja tai kolhuja matkalla ja hetken kuluttua nuori mies ilmestyi pianotuolin kädessä ja sanoi, ettei hän sillä tekisi mitään ja hän halusi antaa sen meille. Kiitimme kovasti ja kyllä meillä oli oikea vappumieli!

Piano

Sähköpiano matkalla Ikkalaan!

Nyt kirjoittelen kertomisen arvoisista kokemuksista ja poikamme soittaa pianoaan iloisena.

Iloa teillekin!