Ruotsi on tunnustanut Palestiinan valtion

Kirjoitin eilen Uuden Suomen blogiin, että Ruotsi on tunnustanut Palestiinan valtion. Uutinen on saanut paljon kommentteja ja siksi laitan sen myös tähän.

Ennen Ruotsia 134 maata oli tehnyt samoin.

Ruotsi on ensimmäinen Euroopan Unionin maa, joka unionin jäseneenä on antanut näin tukensa Palestiinan valtion olemassaololle.

Ennen Ruotsia Euroopan maista vain Islanti on aiemmin tunnustanut Palestiinan vuonna 2011. Bulgaria, Tšekki, Kypros, Malta, Romania, Puola ja Unkari ovat tunnustaneet Palestiinan silloin kun eivät ole olleet vielä mukana EU:ssa.

Olen ruotsalaisten kanssa samaa mieltä siitä, että kahden valtion malli on se oikeudenmukaisin ratkaisu alueen asukkaiden kannalta. Hyvä Ruotsi! Miten on Suomi?

Jos realistisia ollaan, tuskin Suomi nyt seuraa Ruotsia tässä asiassa. Yksi syy on se asekauppa Israelin kanssa. Välillä talous menee kansainvällisten oikeuden edelle. Ei se ole uutta asiaa tässä maailmassa. Ruotsia pitää kuitenkin hehkuttaa, kun on aiheita siihen. 🙂

Naispolitiikon ikävä muisto

Ihan aluksi pitää sanoa, että en ole ehdolla eduskuntaan ja levollisen mielin tarkkailen poliittista elämää ja sen ilmiöitä ulkopuolisena.

Facebookissa törmäsin espoolaisen vihreiden valtuutetun ja edukuntavaaliehdokas Mari Nevalaisen päivitykseen jossa hän kertoi, kuinka kokoomuslainen kansanedustaja Pia Kauma kävi arvostelemassa hänen valokuviaan sekä tekemässä niiden perusteella kriittisiä arvioita Nevalaisen uskottavuudesta. ”Samalla hän kertoi, mitkä ammattiryhmät erottaa ulkonäön perusteella ja ovat ei-uskottavia ja luotettavia. Moni piti halpamaisena naispoliitikkoja kohtaan arvioida heidän uskottavuuttaan ulkonäön perusteella sekä äänestäjien törkeänä aliarvioimisena väittää, että he tekisivät valintansa ulkoisten seikkojen perusteella. On myös melkoisen törkeää tehdä julkisesti stereotypioita, missä yhdistää naisten ammatin ja ulkonäön alentuvaan ja loukkaavaan sävyyn. Kauma päätyi poistamaan omat kommenttinsa – mutta ei vastannut kysymyksiin eikä pahoitellut sanomisiaan. ”

On ihan selvää, että Suomessa on paljon tärkeämpiä asioita kuin yhden kansanedustajan oudot kommentit. Tuon faktan valossa voi vain ehdottaa mieskansanedustajille univormuksi kilttiä. Irlannissa ja Skotlannissa miehet käyttävät ruudullisia perinteisiä hameita. Suomeen sopisi sinivalkoiset hameet. (:)) Tänään kuuntelin radiosta kuinka Kauma vastasi toimittajan kysymykseen asiasta vetoamalla, että kommentin lopussa oli hymiö! Kansanedustaja ei saa sanoa mitä tahansa ja sitten vedota siihen, että se oli vitsi, vitsi. Vitsi, vitsi -politikointi on ilmeisesti nyt muodissa. Suljetaan kyläkoulut! (hymiö), Suomi liittyy Natoon! (hymiö)

Tuosta tapauksesta tuli mieleen sellaista, mitä en haluaisi muistaa. Seisoin vastavalittuna Nurmijärven valtuuston jäsenenä Klaukkalan syysmarkkinoilla demareiden kojun edessä jakelemassa esitteitä ja juttelemassa ihmisten kanssa. Sitten kansalainen tulee ja kysyy Klaukkalan uimahallista. Nurmijärvellä tiedetään, että klaukkalalaisten suuri haave on ollut saada sinne uimahallinsa. Olin valmis vastailemaan kysyjälle, kun kuulen ”herrasmiehen” ja silloisen puoluekaverini sanovan – Ei tuolta pidä kysyä mitään, kun ei tiedä mitään paikallisasioista.

Ensiksi meni hetki ennen kuin ihan oikeasti tajusin, että mies tarkoitti minua. Sitten päätin, että en sano miehelle mitään, koska olin niin hermostunut, että parasta oli pysyä itse järkevänä. Lähdin melko nopeasti kotiin. Aika surullista, mutta se kertoo politiikassa toimineiden velikultien asenteesta naisia kohtaan. On käsittämätöntä, että naiskansanedustaja vahvistaa noita vanhoja asenteita.  Toisaalta, kun katsoo vaikkapa Perussuomalaisten puoluesihteerin Riikka Slounga-Poutsalon lausuntoja naisista, voi kysyä, että pitääkö naispolitiikon käyttäytyä kuin sovinistimies, jotta naispolitiikko pääsisi noiden miesten piiriin? Samalla samat miehet ja naiset korostavat, kuinka tasa-arvoinen maa Suomi on. On silti ironista, että  silloin, kun se lastenvaunukohu oli kummimmillaan, Pia Kauma oli Afrikassa vasemmistolaisen kansanedustajan kanssa opastamassa naisia tasa-arvosta!

Ihmiset sanovat rumasti, ihan kuin hyvät tavat eivät kuuluisi sivistykseen. Samassa Klaukkalan tapahtumassa kuulin myös toisen henkilön kielteisiä kommentteja tietyistä maahanmuuttajista. Noihin sanoihin en voinut olla reagoimatta, ja kun myöhemmin kantelin puoluekavereille siitä mitä olin kuullut ja keneltä, ”mielipiteensä” lausuja teki rikosilmoituksen. En tiennyt asiasta, kunnes poliisilta tuli kirje kotiin, että koska ”mielipiteensä” lausunut julkisesti oli itse poliitikko, häntä saa kritisoida julkisestikin.

Jos ehdokkaaksi ryhtyy, pitää varautua siihen, että loska lentää, mutta ei ole pakko altistua sellaiselle, jos ei halua. Ja pitää sanoa, jos asia ei miellytä, kuten vaikkapa Mari Nevalainen teki. En ole ehdolla ikävien kokemuksien takia vaan muusta syystä ja luulen, että se ei riipu vain minusta. Intoa olisi ajaa asioita.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Pari päivää sitten silmiini osui paikallislehdessä oleva mainos, jossa herra…kutsui niitä ihmisiä, jotka tunsivat hänet 60-luvulla, kahville Lohjan torille!

Otin mainoksesta kuvan ja laitoin sen Facebookiin. Minusta se oli kaunis tapa osoittaa tuttaville, että hei, haluan tavata teitä. Olisin itse mennyt kahvikutsulle, jos vain olisin ollut herran tuttu, mutta valitettavasti en tunne häntä.

Valokuva kutsusta herätti mielenkiintoa suljetussa lohjalaisten Facebook-sivulla. Joku epäili, olisiko ilmoitus mainos, kahvion mainos kai. Koska sivustolla mainoksia ei hyväksytä, niin pyysin, että sen voi poistaa. Lähdin sitten nukkumaan miettien mainoksien hyvän ja huonon maun rajaa ja olo oli pettynyt, sillä toivoin kovasti, että ilmoitus olisi ollut aito.

Tänään on käynyt ilmi, että oikea herra asuu Japanissa ja nyt on käymässä Suomessa. Yhden kommentoijan mukaan hän ”toi judon Lohjalle ja oli töissä Kalkkitehtaalla.” Hänen ilmoituksensa on siis aito. Hyvä idea muuten.

Kojiro_n

Näin unta Timo Soinista

Uskotko uniin? Myönnän, että itse en usko. Jotkut unet voivat tuntua todellisemmilta kuin toiset tai pistävät miettimään. Ehkä se johtuu unen aiheesta tai siitä, miten suhtaudumme unissa esiintyviin ihmisiin.

Muutama kuukausi sitten näin unta jo poismenneistä ihmisistä ja kun heräsin, tuntui siltä kuin he olisivat käyneet meillä. Se oli mukavaa.

Olen kuullut, että jos kertoo näkemästään unesta, se ei toteudu. Jo monta kertaa olen tahtonut kirjoittaa unesta, otsikon unesta. Myönnän, että se oli ihan hyvä uni, mutta koska henkilö on puoluepamppu, vähän hankalaa on kertoa siitä ilman, että joku vetää outoja johtopäätöksiä.

Mitä sille mahtaa, että Timo Soini esiintyi unissani monta kuukautta sitten. Silloin ja ennenkin ja varsinkin nyt olen ollut oikeastaan tuohtunut Timo Soinin tapaan toimia maahanmuuttovastaisten puoluejäsenten suhteen. On rumaa sanoa muka rehellisyyden nimissä olevansa jotakin, mitä ei ole. Samalla, tiedostan, että ystävänä ja vain ihmisenä Soini voi olla ihan mutkaton henkilö ja itse pidän mutkattomista ihmisistä. (En ole koskaan tavannut häntä.) Soini on kuitenkin julkisuuden henkilö, kansanedustaja ja häntä voi ja pitää kritisoida, jos on aihetta.

Eniten harmittaa se, että Soini ja hänen puolueensa kulkevat kahdella raiteella. ”Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee” sanovat perussuomalaiset, vaikka se karavaani jyräisi kulkiessa ihmisten perusoikeuksia kuten vapaata liikkuvuutta tai oikeus elää rauhassa sellaisena kuin on. Perussuomalaisten puoluesihteeri ja työmies Putkonen suuttuvat julkisuudessa, jos toimittajat kysyvät suoraan heiltä tai edes vihjaavat, että puolue olisi maahanmuuttovastainen. Ei maahanmuuttopolitiikan kritisoiminen ole maahanmuuttovastaisuutta ja näin se on, niin kauan kun kritiikki pysyy asiallisena lietsomatta kaunaa ja vihaa ihmisten välillä. Silti puolue hyväksyy ja on hiljaa, kun heidän kansanedustajansa tai/ja puolueaktiivinsa esittävät kyseenalaisia mielipiteitä julkisuuteen.

Ehkä se tunne, että julkisuudessa Soinin ym. selityksiä ei kyseenalaisteta ja se tunne, että oikeasti mies, joka voisi vaikuttaa siihen, mihin suuntaan puolueensa tulevaisuudessa menee, ei punnitse oikean tai väärän välillä, ei hyvän tai pahan välillä vaan kannatuksen laskun ja nousun välillä vaikutti ja vaikutta kansalaisten epäluottamukseen perussuomalaisiin.

Moni ehtii varmasti jo kuvitella vaikka mitä otsikosta, mutta ehkä tuotan pettymyksen.

Mies tuli erääseen kahvilaan, jossa olin perheen kanssa, kädet täynnä hillomunkkeja ja kuin suurena ystävänä istui, tarjoili ja jakoi iloisena kaikille pöydän ääressä istuville. Uni tuntui tosi todelliselta ja kun heräsin, katsoin ihan varmuuden vuoksi ympärilleni ja nauroin.

En osaa sanoa olinko helpottunut ja iloinen, koska se oli vain uni vai iloinen siitä, että tuo ihminen oli sittenkin kaikesta huolimatta antelias ja oikeudenmukainen. Ehkä molempia. Kuten alussa sanon, en usko uniin, mutta todellisuus voi olla joskus karumpi kuin mielen tarjoamat ”todellisuudet”.