Tahra Suomen maabrändiin

Nykyinen valtiovarainministeri Alexander Stubb asetti vuonna 2008 korkean tason valtuuskunnalle Suomen maabrändin kehittämiselle. Valtuuskunan johdossa oli tunnettu yritysjohtaja Jorma Ollila.

Ulkoasiainministeriön sivulla sanotaan, että ”Valtuuskunnan tehtävänä on laatia perusta Suomen maabrändin eli vahvan maakuvan luomiselle Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi…Maabrändillä vahvistetaan suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä, saadaan lisää ulkopoliittista vaikuttavuutta, kehitetään Suomen kiinnostavuutta investointikohteena ja lisätään Suomeen suuntautuvaa matkailua. Maabrändi on taustatekijä menestykselle ja hyvinvoinnille. Huono kuva tarkoittaa pahimmillaan riskiä taloudellisesta ja poliittisesta taantumasta.”

Nyt Yle kertoo, että kansainvällisesti hyvin tunnettu ranskalainen satiirilehti Charlie Hebdo ironisoi tuoreimmassa numerossaan Suomen perussuomalaisia ja puolueen nousua hallitukseen.

Charlie Hebdo toimii nyt kuin se pikkulapsi joka huutaa kuningalle, etti sillä ole vaatteita. Suomalainen media ei ole halunut nähdä ja puhua kuten se viaton lapsi, vaan toistanut perussuomalaisten keksimiä ja toistamia termiä, kuten ”maahanmuuttokriittisyyttä”. ”Maahanmuuttokriittisyys” -sana on kuin se viitta, joka peittää kuninkaan alastomuuden. Muualla maailmassa syrjintää ja rasismia kutsutaan sellaisenaan. Perussuomalaisista on haluttu tehdä salonkikelpoisia, koska viihde myy politiikassakin. Eettisestä journalismista silloin ei voida puhua.

Viikko sitten kysyin pääministeri Juha Sipilältä ja valtiovarainministeriltä Alexander Stubbilta, miksi he ryhtyivät yhteistyöhön maahanmuuttovastaisten, euroskeptisten ja islamivastaisten perussuomalaisten kanssa, jos hallistusohjelmassa kirjattiin, että rasismia ei suvaita ja jokaisella kansalaisella olisi Suomessa hyvä olla? Vastaus antaa odottaa.

Viikko sitten kerroin myös, että nyt ulkomailla lehdet ja tiedotusvälineet kirjoittelevat Suomesta kuten Charlie Hebdo kirjoittelee, paitsi että muissa lehdessä se ei ole enää satiiria. Suomi vain suomalaisille ei ole myönteinen brändi ulkomaalaisille yritykselle ja yrittäjille, jotka harkitsevat investointeja Suomeen. Suomen kielteinen imago suvaitsemattomana maana ei houkuttele koulutettua työvoimaa, koska aina voi mennä muualle. Kilpailu koulutetusta työvoimasta on Euroopassa kova.

Kuka on vastuussa Suomen tähän asti siistin imagon tahrimisesta? Se ei ole Charlie Hebdo sananvapauden nimisssä.

Inte

Kuva on ollu somessa kannanottona eduskuntapuhemiehen valintaan. Suomen eduskuntapuhemies Maria Lohela (Perus) on tunnettu kärkevistä ja kielteisistä ajatuksista maahanmuuttajista, muslimeista ja homoista.

Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia

Missä ovat muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmat? Tämä on  tämän kirjoituksen tärkein kysymys.

Viime viikolla ja tällä viikolla moni on kirjoittanut Uuteen Suomeen siitä, miksi nyt maahanmuutosta on tehty suurempi ongelma kuin se todellisuudessa on, ja he ovat oikeassa siinä. Välillä kun lukee niitä kirjoituksia maahanmuutosta, tulee surullinen olo ja ehkä se johtuu kirjoitusten tyylistä tai yksinkertaisesti siitä, että vääryys on aina väärin, oli se kohde kuka tahansa. Moni sortuu kärjistyksiin, solvauksiin ja nimittelyyn.

Moni kirjoittaa asiaa, mutta valitettavasti samalla hengen vedolla tekee sitä samaa mitä nämä ”maahanmuuttokriitikot” tekevät: mennään nostamaan yksittäisiä henkilöitä ja käytetään eri mieltä olevista sellaisia sanoja kuin rasisti, natsi ja ”laumat”. Laumoissa on eläimiä. Tiedostava ihminen on ihan muuta. Ilmeisesti vaatii todella paljon olla asiallinen ja keskittyä asiaan eikä ihmisiin. Näin sanon minä, joka on joskus joutunut melkoiseen hyökkäyksen kohteeksi muun muassa tässä samassa Uudessa Suomessa.

Mitä enemmän yksittäisistä henkilöistä, kuten vaikkapa Jussi Halla-ahosta kirjoitetaan, sitä enemmän häntä seurataan ja jopa palvotaan. Jos olisin Halla-aho, niin olisin nyt tyytyväinen, koska mediahuomio on taas (tällä kirjoituksellakin) taattu.

Voidaan sanoa samaa Perussuomalaisista ja heidän maahanmuutto-ohjelmastaan. Joka päivä Uudessa Suomessa on joku, joka kirjoittelee perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta. Sana on toki vapaa, mutta koska olen jo lukenut Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmaa, niin välillä haluaisin tietää muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmista. Onko se nyt niin, että vain Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmalla on väliä? Jos vastaus on myönteinen, perussuomalaiset voivat mennä vaalipäivään tyytyväisinä. Muut tekevät vaalitöitä heidän puolestaan. Jokainen julkisuuden tila on arvokas. Koska nyt kirjoitan niin, tiedän kulkevani vastavirrassa. En voisi kirjoittaa toisin vain siksi, että joku olisi tyytyväinen. Asiat sanotaan suoraan.

Seuraan tiivisti suomalaista poliittista keskustelua jo vuodelta 2008 lähtien. Yksi asia on ymmärtää, sisäistää mitä kirjoitetaan ja toinen hyväksyä. Poliitikoita saa ja pitää arvostella, mutta kun arvostelu keskittyy melko systemaattisesti vain yhteen tai kahteen henkilöön, silloin voisi miettiä, että mihin se johtaa tai miksi on näin. Perussuomalaiset, kuten kaikki puolueet elävät julkisuudesta. Mitä enemmän julkisuutta vaikkapa Halla-aholle annetaan, häntä samalla nostetaan jalustalle.

Perussuomalaisten vaaliohjelmasta olen sitä mieltä, kuten olen jo sanonut aiemminkin, että se sisältää ongelmallisia kohtia. Silti tekstissä on pari asiaa joita voisin allekirjoittaa. Vaikkapa kohta työperäisestä maahanmuutosta tai kysymys kustannuksista. Miksi ei saisi kysyä paljonko se ja se asia maksaa. Paljonko esimerkiksi vapaa liikkuvuus maksaa suomalaisille ja kuka hyötyy siitä rahasta? On hyvä, että Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta puhutaan, mutta samalla hengenvedolla vaadin, että kerrotaan myös muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmien sisällöstä, kuten jo sanoin. Onko niitä olemassa vai onko niin, että vain perussuomalaiset ovat jaksaneet pohtia maahanmuuttoasioita?

Ja rasismista sen verran, että sitä on kaikissa puolueissa. Perussuomalaiset sanovat sen ääneen. Samalla kun äänekkäiden yhdenvertaisuuden ja rasismin puolustajien huomio keskittyy yhteen tai kahteen kansanedustajaan, muissa puolueissa on myös niitä erikoisia ”maahanmuuttokriitikoita”. Heistä ei kirjoiteta mitään. Puolueiden puheenjohtajat voisivat kertoa nykyistä aktiivisemmin mielipiteensä rasismista ja syrjinnästä.  Ei se ole vain Timo Soinin tehtävä.

Kärjistykset ja syyttely eivät vie kovin rakentavaan keskusteluun tai kehitykseen milloinkaan ja missään. Muuten, tämä meidän kaiken yhteiskunta on jo maahanmuuttokysymyksissä ja vähemmistökysymyksissä ihan syvällä jakautunut kahteen äärileiriin. Nämä leirit käyttävät äänekkäästi sanansa julkisuudessa, ainakin somessa ja Uudessa Suomessa. Suurin osa äänestäjistä, myös maahanmuuttajat,  eivät tee äänestyspäätöksensä ääriajattelijoiden mielipiteiden pohjalta. Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia.

Se toinen ”maahanmuuttokriittisyys”

Myönnän nöyrästi, että se viimeinen blogikirjoitus Mikko Alatalon laulusta Uudessa Suomessa olisi voinut jäädä kirjoittamatta. Toisaalta aina voi ravistella pölyjä. Odotin, että joku tarttuisi sanoihin, joita moni sanoo Alatalon kehuksi ja myönteisyydeksi ja näin se onkin. Tuo on silti stereotyyppi, jolla ei ole kenties kovin paljon tekemistä todellisuuden kanssa. Tulijan valoisuus ja iloisuus vaihtelee ihmisistä toiseen ja Suomessakin on myönteisiä ja iloisia ihmisiä. Heidän iloisuutensa ei vain tule huomatuksi tai tee vaikutusta. Ja pitääkö tuoda ihmisiä (afrikkalaisia nähdään passiivisina palvelijoina)? Eivät ne ihmiset ole passiivisia lapsia vaan moni tulee itse ja rakentaa elämänsä itse ja lähtee itse, jos siltä tuntuu. Alatalo: ””Mä en ole mikän somaleiden ystävä
mut tykkään hyvästä meiningistä
täällä tuhansia tollasia tyyppejä tarvittais
synkkyyden keskellä
Tämä sukurutsainen kansa
vois verenkiertoansa kiihottaa
on etelän ihmiset valoisia
ja heillä rytmi on suonissaan

Ei tänne kukaan tahallansa tuppaa
on täällä sellainen ilmasto
synkkyyteen taipuvainen kansa
valtava virkakoneisto
Eiks meidän pitäis pikkusen maksaa
et ne suostuis tänne tulemaan
tois muutamalla hymyllä auringonpaistetta
kaamokseen kamalaan”

Alatalon sanat heijastavat tietyllä tavalla myös suomalaista maahanmuuttopolitiisen ajattelua, jossa tulijaa (varsinkin kolmansista maista) nähdään kuin iloisia lapsia joita pitää kotouttaa suomalaisen kotouttajan näkökulmasta eikä aktiivisina tekijöinä joilla on valmiuksia tulla toimeen itsenäisesti. Kaikki tulijat eivät tule Afrikasta eivätkä ole lukutaidottomia. Suomeen tulee ihmisiä eniten Venäjältä ja Virosta. Tilastot Euroopasta tulevista ihmisistä on epätarkka, mutta oletus on se, että suuri ryhmä maahanmuuttajista tulee muista EU: n maista. Pitää joka tapauksessa tunnustaa, että moni suomalainen yrittää parhaansa jotta asiat sujuisivat hyvin ja ihmiset kotoutuisivat uutteen maahan.

Vanhan laulun sanoista voidaan myös kysyä, että entäs kun tulijat eivät pysty enää naurattamaan muita? Lähetetäänkö heitä takaisin, koska heistä ei ole hyötyä?

Laulu ei ole kovin syvällinen, mutta voisi myös kysyä, että kelpaako afrikkalainen muuhun kuin vain viihdyttäjäksi, siivoojaksi ja kuskeiksi. Pääsevätkö afrikkalaiset vaikkapa yliopistoihin töihin ajatteleviksi asiantuntijoiksi? Eduskuntaan he eivät ole vielä päässeet.

Muuten, blogin kommenteista sen verran, että ne olivat odotettavissa. Moni keskittyy yhä kirjoittajaan eikä esitettyyn asiaan. Sen sijaan en odottanut, että vielä tänä päivänä raamatun sanoin naiskirjoittajaa kehotettaisiin vaikenemaan. (Kommentti nro 87 ” Tim. 2:11-12 ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.”!!!

Toinen kommentoija kirjoittaa: ” … en syytä sinua mistään, itseksesihän et tuollaisiin törmää, vaan joku valtaväestön puolestaloukkaantuja on syöttänyt sen lapaasi.”

Tämän blogin historian alussa jotkut kysyivät, että kuka kirjoitteli juttujani. J Maahanmuuttajanainen ei pysty, joidenkin mielestä, siis jäsentelemään asioita itse.

Sama kommentoija kirjoitti myös: ”Pitäisiköhän sinun nyt ottaa Kalašnikov ja palauttaa loukatun kunnia?” Tuohon kysymykseen on hyvin vaikea vastata tuntematta surua. Näin huomioon ottaen tuoreita terroritekoja. Tuossa kommentoija epäilee, että pystyisin terroritekoon. Sarkasmi on vaikea laji. Joka tapauksessa, tyyppi halusi loukata. Vastasin itse kommentoijalle näin:

”Millä tavalla perustelet, että neljän lapsen ja elämää kunnioittava äiti näin tekisi? Kai teit niin vain aamani perusteella. Halauksia, missä oletkin.

Tuo lauseesi vetää sanattomaksi. 😦

Kiitos muutamille, joka jaksoivat avata aihetta toiselta kantilta ja tuoda muita ajatuksia. (Kurssivoitu pätkä on US:n blogin kommenteista)

Kirjoitus on lainattu myös jossain muissa keskustelufoorumeissa. On surullista todeta, että maahanmuuttokeskustelu ei etene. Noissa keskustelufoorumeissakin keskitytään mollamaan kirjoittajaa ja muitta julkisuudessa aktiivisesti olevia maahanmuuttajia. (Iltalehti on nyt poistanut ”keskusteluketjun”) Ehdin kuitenkin lukea sen ja jos tuo on se maahanmuuttokriittisyys, jota Suomessa harrastetaan, niin ei ihme, jos on yhä ongelmia itse maahanmuuttopolitiikassa, johon harvoin ehdotetaan muita parannusehdotuksia kuin ”postimerkki peppuun ja takaisin”

Alatalon riman alitus

Löysin puolivahingossa keskustalaisen kansanedustaja Mikko Alatalon laulun, jonka nimi (Neekerin poika) kertoo jo paljon. Tänä päivänä pitäisi olla selvää, mitä tuolla sanalla on viestitetty. Perusteluksi ei käy se, että näin on sanottu iät ja ajat. Alatalon laulun sanat ovat suoria.

Hyvä kysymys on, saako taiteen ja sananvapauden nimissä julkaista mitä tahansa, koska vain tuntuu siltä?

Tässä linkissä laulun sanat ja itse laulu löytyy Youtubista:

http://www.mikkoalatalo.net/index.php?option=com_content&task=view&id=415&Itemid=43

Vaikka laulu on 90-luvulta, se on yhä julkisuudessa. Miksi siis ei voisi kysyä kansanedustajalta mitä nyt hän tuumii laulusta? Olisi myös mielenkiintoista tietää, mitä mieltä keskustalaiset somalit ovat tuosta laulusta. Onko tuossa Keskustan maahanmuuttolinjauksia?

Koska noista sanoista on keskusteltu paljon, kiinnostavaa on sekin, että media on jättänyt Alatalon rauhaan. Saako keskustalainen sanoa mitä vain, toisin kun muut? Vääryys on aina vääryys.

Jos loukkaavien julkausujen suhteen ajateltaisiin ei lukijan eikä tekijän van loukatun näkokulmasta, asiat olisivat kenties toisin. Sama juttu koulukiusaamisessa. Iloa ja naurua haetaan toisten kustannuksella.

Alatalon laulu on mauton ja rimanalitus.

Sananvapauden riiston synkät kasvot

Luin Nicaraguan lehdistä, että joulukuun kanavaa vastaan järjestetyissä protesteissa belgialainen valokuvaaja Michèle Sennesael pidätettiin ja karkotettiin maasta, kun hän oli valokuvaamassa mielenosoituksia. Sennesaelialle ei poliisi eivätkä maahanmuuttoviranomaiset selittäneet, miksi hänet karkotettiin maasta. Poliisit veivät Sennesaelialen kameran ja muita tarvikkeita. Belgialaisen toimittajan esimerkki kertoo jotakin Nicaraguan sananvapauden tilasta. Valitettavasti muissa maissakin on vakavia ongelmia.

Vuodesta 1995 lähtien kansainvälinen järjestö Toimittajat ilman rajoja on julkaissut vuosittaisia yhteenvetoja journalisteja vastaan tehdystä väkivallasta ja väärinkäytöksistä. Tuon raportin mukaan viime vuonna tilastot olivat maailmassa synkkiä.

Kuvasta näkee mikä on tilanne nyt: journalistit

Tässä voitte klikata suomenkielisen raportin yhteenvetoon Suomen Toimittajat ilman rajoja -nettisivuilta.

http://toimittajatilmanrajoja.fi/vuoden-2014-yhteenveto-journalisteja-vastaan-tehdyista-hyokkayksista/

Luulisi, että internetin ja sosiaalisen median suosion myötä ihmiset ympäri maailmaa sisäistäisivät sananvapauden merkityksen. Näin ei kuitenkan valitettavasti ole.Tarvitaan nykyistä enemmän medialukutaitokasvatusta, kuin myös tietoa sananvapauden sisällöstä, merkityksestä ja sen kunnioittamisesta.

Belgialainen toimittaja selvisi Nicaraguassa ehjin nahoin, toisin kuin moni muu kollega ympäri maailmaa. Tämä ei merkitse sitä, että hyväksyisimme pieniä rikkeitä sananvapautta vastaan. Kenenkään ei pidä joutua vainon kohteeksi, koska haluaa käyttää oikeutensa sanoa ja kertoa muille.

Kuva

Ääriajattelun suunnat elävät symbioosissa

Katsoin vain pari päivää ennen ranskalaiseen sanomalehteen Charlie Hebdoniin kohdistunutta terrori-iskua espanjalaisesta televisiokanavasta uutisen, jonka mukaan ranskalainen toimittaja ja kirjailijan Éric Zemmourin kirjaesittely loppiaisena Brysselissä sai kielteisen vastaanoton ja runsaasti kritiikkiä.

Ranskalainen Zemmour on juutalaisten vanhempien lapsi, joka liputtaa sen puolesta, että maahanmuuttajien Ranskassa tulee noudattaa sitä Suomessakin tuttua lausahdusta ”maassa maan tavalla”. Mies on myös sukupuolineutraalien avioliittojen, islamismin ja monikulttuurisuuden vastustaja. Onko yhdistelmä tuttu kotimaisesta politiikasta? Zemmouria pidetään äärikonservatiivisena ja oikeistolaisena. 

Charles Hebdonin terrori-isku kaikessa karmeudessaan luo otollisen pohjan kaikenlaiselle yleistykselle ja selityksille monikulttuurisuuden ja maahanmuuton vastustamiselle. Lakimies ja kirjailija Husein Muhammed on todennut, että ääriajattelu ja ryhmät tarvitsevat toisiaan. Terrorismin tarkoitus on kylvää kaunaa ja vihaa. Tarvitaan vain tarpeeksi uskottavia asiantuntijoita luomaan pelkoa eri ihmisryhmistä.

Muslimivastaisen äärioikeiston ja lännenvastaisten ääri-islamistien välillä on kuitenkin jonkinlainen epäpyhä allianssi. Ne lisäävät toistensa kannatusta ja vahvistavat toisiaan: esimerkiksi ääri-islamistien tekemät terrori-iskut lisäävät ennakkoluuloja ja suoranaista vihaa muslimeja kohtaan. Tämä koskee myös sellaisia muslimeja, joilla ei ole mitään tekemistä iskujen kanssa ja jotka tuomitsevat ne selvästi.

Iskut lisäävät avoimesti muslimivastaisten äärioikeistolaisten puolueiden ja liikkeiden kannatusta länsimaissa. Nämä liikkeet lietsovat vihaa kaikkia muslimeja kohtaan, mikä voi johtaa myös maltillisten, aiemmin jopa hyvinkin länsimielisten muslimien radikalisoitumiseen. Näin lännenvastaisuus lisääntyy muslimien keskuudessa samalla kun muslimivastaisuus yleistyy länsimaalaisten keskuudessa.

Tuloksena on noidankehä, josta hyötyvät ainoastaan äärioikeistolaiset ja ääri-islamilaiset liikkeet. Todellisuudessa ääripäillä onkin sama tavoite: estää kahden erilaiseksi ja yhteensopimattomaksi väitetyn kulttuurin yhteiselo ja sekoittuminen.”

Zemmourin ajattelu ei ole mitään uutta vaan se saa vain uusia liputtajia, valitettavasti myös Suomessa, ja on hyvin kansainvälinen, kuten ennenkin muissa uusissa muodoissa. Erikoista on, että nämä (yleensä herrat) jotka ajattelevat kuten Zemmour mainostavat olevansa isänmaallisia, soberanisteja ja monikulttuurisuuden vastustajia. Itse moni heistä on tulos monikulttuurisuudesta, onhan Zemmour kasvanut juutalaisessa perheessä katolisessa ympäristössä. Nämä herrat elävät vastustamalla monikulttuurisuutta. Zemmour vastustaa sitä mitä Ranska on ollut vuosisatoja ja mikä on tehnyt Ranskasta sen maa mitä se nykyisin on, myös hyvässä. Jos islamisteja ei olisi, Zemmour ja muut todennäköisesti vastustaisivat jotakin muuta. Synttipukeille tulee aina olemaan tarvetta niin Euroopassa, lähi-idässä kuin kaikkialla maailmassa. Aika on nyt vain erittäin otollinen syntipukkien etsinnälle ja pelon lietsonnalle.

Nämä ideat ranskalaisten ylemmyydestä ja maahanmuuton ja monikulttuurisuuden haitoista Zemmour kirjoitti kirjan, jonka otsikko on vapaasti käännettynä ”Ranskan itsemurha”. Tuleeko mieleen ne puheet uppoavasta lännestä? Eniten ilahduttaa se, että Ranskassa, Belgiassa, Saksassa ja Suomessakin on runsaasti ihmisiä, jotka sanovat ei tuollaiselle ajattelutavalle. Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt kirjoitus, jossa sanotaan, että norjalaiset eivät antaneet vihalle tilaa, kuten terroristi Andres Breivik toivoi ja toivottavasti ransakalaiset ovat yhtä fiksuja kuin norjalaiset.

Otsikosta, mieti nyt vähäsen. 🙂

Toisenlainen joulu

Jouluaattona, kuten tapoihini kuuluu, avasin Nicaraguan radioaseman (Radio Corporación). Halusin tietää, miten siellä sujuvat joulumenot. Eteläosassa maata oli ja on lukuisia mielenosoituksia ja seisokkeja, eli siellä, johon kiinalainen yhtiö HK Nicaragua Development eli HKND on aloittanut 22.12.2014 kanavansa rakentamisen.

Useiden vuorokausien aikana maanomistajat, naiset, lapset, nuoret ja kansalaisjärjestöjen aktivistit seisoskelevat eri teiden osuuksissa ja yrittävät estää rakennusyhtiön työntekijöiden ja koneiden pääsyn tulevan kanavan alueelle.

yhtäkkiä radio-ohjelma keskeytyy ja toimittaja vastaanottaa hätääntyneen puhelun El Tulen (pieni paikkakunta) mielenosoittajista. Puhelussa sanotaan, että armeijan ja poliisin iskuryhmä ampuu mm. kyynelkaasuja, kumiluoteja, ym. aseettomia kansalaisia kohtaan ja että on kaksi kuollutta miestä.

Aika kuuluu ja myös muut tiedotusvälineet, kueten päälehti La Prensa ja Canal 12 kertovat surullisista tapahtumista. kerrotaan, että oppositiojohtaja Ana Margarita Vijil oli useita tuntia pidätettynä, syynä ei ollut muuta kuin se, että hän oli antamassa tukeaan mielenosoittajille. Kerrotaan myös, että moni on haavoittunut (olen nähnyt verisiä kuvia Facebookissa) ja myös moni on pidätettynä ja toisten olinpaikkaa ei tiedetä.

Vaikka koko joulukuun aikana on ollut mielenosoituksia ja mielenosoitusten johtajat ovat vaatineet mm. katolisen kirkon johtajilta neuvotteluapua Daniel Ortegan tai hallinnon edustajien kanssa, kukaan johtoasemissa ole reagoinut pyyntöihin. Jouluaaton aattona kiinalaisyhtiön johtaja Wang Jing piti neuvottelevan puheen, jossa hän lupaa yhtä ja toista, mutta Ortega päätti lähettää armeijat kansalaisten kimppuun.

Eilen poliisivoimien komentaja  piti tiedotustilaisuuden, jossa hän myöntää voiman käytön ja että 30 mielenosoittajaa on pidätettynä. Samalla hän kertoo, että mielenosoittajat ovat polttaneet poliisiaseman. Pidätetyt vietiin pääkaupunki Managuaan pahamaineeseen vankilaan (El Chipoteen).

Tänään kaksi kansanedustajaa oppositiopuolueista sekä ihmisoikeusjärjestöjen edustajat kävivät vankilassa ja vaativat pidätettyjen vapauttamista. He saivat mukaansa 18 kolhittua kansalaista, mukana lapsia, nuoria ja jopa ikääntyneitä naisia. Vankilaan jäi vielä monta, muun muassa yksi kanavaa vastaan perustetun liikkeen johtaja.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan vankina on yli 40 ihmistä eikä vain 30, kuten poliisipomo väittää. ”Poltettu poliisiasema” on maan päälehden La Prensan mukaan yhä pystyssä ja koskemattomana, kuten lehden kuvassa näkyy. Nyt ihmisoikeusjärjestöt tekevät tarkat laskelmat mielenosoittajista, pidätetyistä ja kateissa olevista ja yrittävät selvittää, mitä kahdelle mielenosoittajalle, jotka makasivat elottomina poliisisaarron takana tapahtui.

On itsestään selvää, että on ollut ylilyöntejä ja että kansalaisoikeuksia poljetaan. Nuo siviilit puolustivat maatilkkujaan. Varmasti moni meistä täällä Suomessa protestoisi, jos pihalle tullaan rakennuskoneiden kanssa ilman suostumusta tai jos ihmisiä pakotetaan poistumaan omasta kodistaan. Ymmärrettävästi ihmiset ovat hyvin loukkaantuneita ja pettyneitä maan hallintoon.

Nicaraguan Ortega toimii nyt kuin keisari, joka päättää itse maan ja ihmisten kohtalosta itsevaltaisesti. Ortegan puoliso ja ensimmäinen nainen, Rosario Murillo on itse hallinnon tiedottaja. Pariskunnan poika toimii kauppaministerin roolissa. Mandaattinsa poika on saanut isältä ja äidiltä. Nicaraguan parlamentin enemmistö on Ortegan sandinistien käsissä ja jos sandinistien kansanedustaja on Ortegan kanssa eri mieltä, hänet poistetaan parlamentista. Tilanne on siis muuttunut nyt. Moni nicaragualainen ei ole itse edes tietoinen siitä, mitä maan eteläosassa tapahtuu, koska Ortegalle lojaalit tiedotusvälineet kertovat vain hallinnon propagandaa, ja kuten ennen vanhaan Somoza teki, eri mieltä olevia leimataan rikollisiksi. Kanava on siis jo jakanut nicaragualaisia kahteen leiriin. Vahinko on siis jo alkanut ja lisää on kai odotettavissa.

Se, että kerron täällä Nicaraguan tapahtumista on vähintä mitä voin tehdä ahdingossa olevien nicaragualaisten puolesta.