Me amerikkalaiset

Viime sunnuntaina meksikolainen laulaja Juan Gabriel kuoli. Koko Amerikan mantereella surraan Juan Gabrielin poismenoa. Jopa presidentti Barak Obama lähetti osanottonsa, jossa hän korostaa Juan Gabrielin merkitystä.

Obaman viesti ymmärtää, kun ottaa huomion espanjankielisen väestön nykyinen asema Yhdysvalloissa.

”Valkoisia on Yhdysvaltain väestötilastokeskuksen mukaan 62 prosenttia amerikkalaisista. Latinoja on 17 prosenttia, mustia 13 prosenttia, aasialaisamerikkalaisia 5 prosenttia ja intiaaneja ja alkuperäisasukkaita runsas prosentti. ”

Nykyisin kun puhutaan Yhdysvaltojen presidenttivaaleista monissa tiedotusvälineissä, Suomessakin, huomio kiinnittyy entistä enemmän myös eri vähemmistöryhmien vaikutuksiin presidenttiehdokkaiden suosioon. Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi tämän vuoden helmikuussa laajan jutun USA:n vähemmistöryhmien äänestyskäyttäytymisestä. Nostan hatun Helsingin Sanomille, koska antoi ääntä eri ihmisille taustasta riippumatta.

Niin sanotuista latinoista sen verran, että etninen ryhmä ”latitinot” ei ole olemassa vaan voidaan puhua yhdestä väestöryhmästä, joka koostuu eri maita ja etnisiä ryhmiä edustavista ihmisitä. Yksi seikka, joka saattaa latinoita yhdistää on yhteinen kieli (espanja, portugalia ja jos olisimme lojaaleja alkuperäiselle latino –termille, niin ranskankielisiäkin kuuluisivat siihen ryhmään. Myös ranskan kieli on kehittynyt latinasta).

Toinen yhdistävä seikka voi olla se, että latinot ovat tulleet Yhdysvaltoihin Latinalaisesta Amerikasta. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin Yhdysvalloissa asuviin latinoihin. Nykyisin Yhdysvalloissa elää lukuisia Yhdysvalloissa syntyneitä ”latinosukupolvia”. Moni Yhdysvalloissa syntynyt, joka puhuu espanjaa tai portugalia äidinkielenä ei määrittele itseään latinoiksi vaan yhdysvaltalaiseksi tai/ja hispaniksi.

Hispani on espanjankieltä puhuva, jolla on juuria Espanjassa. Termit latinot ja hispanit sekoitetaan keskenään. Yhdysvalloissa on seutuja, joissa puhutaan latinoista ja seutuja, jossa puhutaan hispaneista.

Poliittisesti latinot eivät ole mitenkään hegemonista ryhmää. He ovat kannattaneet eri aatesuuntia oikealta vasemmalle. Kunnes nyt Donald Trumpin maahanmuuttajavastaisen kampanjan takia ja erityisesti meksikolaisvastaisilla puheilla, on saanut espanjankielistä väestöä yhdistämään voimansa Trumpia vastaan.

Latinoista suuri ryhmä muodostuu sellaisista ihmisistä, jotka ovat paenneet Kuuban vallankumousta ja esimerkiksi Keski-Amerikan 80-luvun sotia. He ovat taakse jääneiden maiden eliitti ja etupäässä oikeistoa kannattavia. Ei siis ihme, että tuoreiden mielipidemittausten mukaan 26% latinoista antaa tukensa Trumpille. Osittain Trumpin mahdollinen presidenttiehdokkuus uhkaa siirtää suuri äänestäjäryhmä muualle, myös demokraateille.

Suomessa espanjankielisten määrä on noussut vähän, mutta tasaisesti. Espanjaa äidinkielenään puhuvia oli vuonna 1990 koko maassa 890, kun vuonna 2014 oli noin 5 500.

Tilastotietojen mukaan luku on 6 400 (Latinalaisessa Amerikassa syntyneitä). Brasilialaisia on 1378 ja nicaragualaisia 107.

Mitä Suomessa tiedetään Latinalaisesta Amerikasta, ihmisistä, kulttuurista? -Ei kovin paljon. Valitettavasti keskustelu pyörii stereotypioiden ja pääsääntöisesti kielteisten uutisten ympärillä.

Yhdysvaltojen presidenttivaalien ja erityisestin Donald Trupin puheiden johdosta, myös moni suomalainen kuvittelee, että esimerkiksi meksikolaiset haluaisivat lähteä Yhdysvaltoihin. Matkailuvirta on kuitenkin ollut viime aikoina Meksikoa päin.

Meksikolainen laulaja Juan Gabrielin viimeinen konsertti oli Yhdysvalloissa, jossa hän kuoli. Maanantaina Meksikossa on laulajan suuri muistotilaisuus.

Espanja on yli 400 miljoonan ihmisten äidinkieli. Espanja on jo toiseksi puhutuin kieli mandariinikiinan jälkeen. Englanti jäi jo taakse. Espanjan lisäksi, seuraavissa Amerikan maissa espanja on virallinen kieli: Argentiinassa, Boliviassa, Chilessä, Colombiassa, Costa Ricassa, Kuubassa, Ecuadorissa, Salvadorissa, Guatemalassa, Hondurasissa, Méxicossa, Nicaraguassa, Panamassa, Paraguayissa, Perussa, Puerto Ricossa, Dominikaanisessa Tasavallassa, Uruguayissa, Venezuelassa.

Maasta toiseen on suuria eroja, yhtä paljon kuin Espanjan ja Suomen välillä, paitsi ihmisiä yhdistävä kieli. Eroista huolimatta on yksi asia, josta Latinalaisessa Amerikassa ollaan samaa mieltä ja se on se, että kaikki Amerikan mantereella asuvat ovat amerikkalaisia.

http://cultura.elpais.com/cultura/2016/08/30/actualidad/1472578598_236272.html

Pitkäsilta

Kävelin taas Pitkäsiltaa pitkin. Tällä kerralla Hakaniemestä keskustaan.

Silta ei ole niin pitkä kuin voisi olettaa, mutta ei se kuitenkaan ole kovin lyhyt. Minua kiinnostaa sillan historiaa, jolla on varmasti tekemistä Helsingin laajentumisen kanssa.Historiakirjoista selviää, että Helsingin väkiluku kolminkertaistui 1800-luvun lopulla, kun väki muutti maaseudulta kaupunkiin.

Luin Matti Klingen ja Laura Kolben  Helsinki -Itämeren tytär -kirjasta, että Pitkänsillan pohjoispuolelle syntyi Suomen suurin teollisuuskeskus ja samalla sinne nousi työväen maailma, Kallion kaupunginosa. ”…Kallion linjat avattiin; niitä oli alun perin tarkoitus tehdä yhdeksän . Pitkäsillan pohjoispuolella väestön valtaosa oli 1900-luvun alussa palkkatyöntekijöitä, tehtaalaisia, sekätyöläisiä, käsityöläisiä ja ammattitaitoisia rakennusmiehiä. Vasta vuonna 1901 Pitkäsillan pohjoispuolen alueet liitettiin Helsinkiin IX kaupunginosaksi ja kivikaupungin rakentaminen pääsi vauhtiin.”

Pitkäsilta on osa kivikaupungista ja kuten kuvissa näkyy, sillan rakenteissa on reikiä ja lohkeamia.

Etsin tietoa netistä ja löytyy vähän. MTV3:n blogisti Pertti Nyberg kirjoitti pari vuotta sitten kuinka historia näkyy eri Helsingin paikoissa ja rakenteissa, mutta noissa paikoissa ei kerrota mitä siellä on tapahtunut. Toivon, kuten Nyberg, että siihen tulisi muutoksia. Ainakin pieni laatta sillan kyljessä auttaisi paljon matkailijoita.

”…Siinä samalla katselin jälleen kerran sillan rakenteissa olevia lohkeamia ja luodinreikiä. Noita pääasiassa sisällissodan aikaisia ja siltaan ilmeisen tahallaan muistoksi jätettyjä reikiä.

Nuo taistelujen jäljet ovat niin sanottua elävää historiaa mutta jostain kumman syystä missään ei ole kilpeä tai taulua, jossa kerrottaisiin noiden luodinreikien historiasta — tai en ainakaan sellaista ole löytänyt. Kirjoja lukemalla selviää, että luodinreiät ovat ilmaantuneet muun muassa sisällissodan aikaisen epäonnisen vankienvaihto-operaation seurauksena. Myös Töölönlahden luona olleiden saksalaisten tykit aiheuttivat lisää tuhoa.”

Pitkäsilta yhdistää vielä tänä päivänä kaksi Helsinkiä. Toinen ylväs, klassinen, täynnä turisteja ja turisteille tarkoitteuja kauppoja turistien hinnoilla ja toinen mahtipontinen, mutta kansanomainen, helposti lähestyvä, monipuolinen, täynnä elämä kaikessa kirjavuudessa.

Jos haluat lukea espanjaksi, tässä tämä: ”Pitkäsilta”

Myös burkinikielto on naisten määrämistä ja alistamista

Burkini on tullut meidän olohuoneisiin uutisten kautta. Nykyisin monilla on mielipiteitä ei niinkään vaatekappaleen tyylistä kuin niiden käyttäjistä ja käytön motiiveista.

Moni länsimaalainen, erityisesti miehet, ja myös moni suomalainen vastustaa burkinin käyttöä, vaikka burkinin käyttö ei kosketa heitä henkilökohtaisesti, toisin kuin vaikkapa alastomuus, stringit tai uikkarit.

Niin burkineissa, stringeissä kuin alastomuudessa tärkeintä on se, käytetäänkö burkineita, stringejä vai ollaanko alastomana, koska nainen on pakotettu siihen tai siksi, että nainen itse haluaa käyttää sitä.

Minusta burkinit ovat epäkäytännöllisiä ja jopa hölmöjä uimapukuja, mutta yhtä hölmöjä ovat stringit pakaroiden välissä. Molemmat uimapuvut kiinnittävät rantojen käyttäjien huomion ja siksi molemmat voisi kieltää tasapuollisuuden vuoksi (oikeasti en ole kieltojen kannalla). Nyt joku sanoo, että stringin käyttäjiä ei pakoteta.  He vapaaehtoisesti haluavat näyttää koko vartalonsa. Onko se todella niin? Mitä tapahtuisi, jos yhteiskunnassa ei ihailtaisi seksuaalisia (pornoakin) stereotypioita. Stringit ovat seksuaalisen uskonnon symboli. 🙂

Henkilökohtaisesti en missään nimessä laittaisi päälleni stringejä tai burkinia. Pidän enemmän muista uimapuvuista, koska tunnen niissä oloni kotoisaksi ja mukavaksi. Jos nyt joku nainen sanoo minulle että hän tuntee olonsa kotoisaksi burkineissa tai stringeissä tai bikineissä niin hän on vapaa uimaan niissä. En ymmärrä miksi yksikään mies muslimi, krititty tai uskoton voi nyt määräillä miten naisen tulisi pukeutua kun hän menee rannalle uimaan. Burkinikielto on myös naisten määrämistä ja alistamista. Jos nainen on burkineilla alistettu, kiellolla ei auteta häntä, vaan suljetaan hänet pois, koska silloin nainen ei voi mennä kuten kaikki muut naiset vapaasti rannalle. Musliminaisia tulisi auttaa, mutta muulla tavoin kuin kielloilla ja poissulkemalla heidät uimarannoilta ja julkisisilta paikoilta.

Kiitoksista iloinen

Pari päivää sitten kirjoitin Puheenvuoroon veripalvelusta ja siitä kuinka itse sain tietää, että vereni kelpaa veren luovutukseen.

Sain seuraavan viestin Twitterin kautta:

”Hyvä Ana María Gutiérrez Sorainen, kiitos iloisesta blogikirjoituksesta ja lämpimästi tervetuloa verenluovutukseen!”

Harvoin saan kiitoksia blogikirjoituksista ja valehtelisin jos sanoisin, että en tullut iloiseksi. Kyllä, veripalvelun viesti sai hymyilemään. Blogiani luetaan! 🙂

Suomessa, jos missään osataan kiittää, vaikka kielteiset murjahdukset saavat enemmän mediatilaa kuin myönteiset. Minusta suuremmat kiitokset ansaitsee itse veripalvelu, joka tekee hyvää ja ennen kaikkea tarpeellista työtä kansalaisten eteen. Suuret kiitos teille missä olettekin ja jaksamista!

Kiitos myös kyseisen kirjoituksen kommentoijille. Iloisuus ja myönteinen keskusteluketju on teidän ansiota.

Antaisin myös vereni, jos voisin

Ihailen verenluovuttajia ja olen jo kauan halunnut luovuttaa verta, mutta en ollut varma oliko se mahdollista.

Muutama viikko sitten rohkenin ja menin Punaisen Ristin verenluovutuspisteeseen ottamaan asiasta selvää.

Kerrottiin ystävällisesti, että koska olen asunut alle viisivuotiaana maassa, jossa malaria esiintyy, että ensin pitäisi saada selville, olenko malarian kantaja vai ei. Jos olisin malarian kantaja, en voisi koskaan luovuttaa verta Suomessa. Menin sitä varten veritutkimukseen. Samalla sanottiin myös, että samasta syystä matkustamisesta malariariskialueelle seuraa pitkä kolmen vuoden luovutusrajoitus. Koska viime joulukuussa kävin Nicaraguassa sukulaisia tapaamassa, voin luovuttaa verta vasta tammikuussa 2019.

Odotin tutkimuksen vastausta toivoen, että vereni olisi käyttökelpoista. Onhan veripalvelu tärkeä monista syistä. Punaisen Ristin veripalvelulla pelastetaa ihmishenkiä ja sen lisäksi veripalvelu työllistää noin 500 henkilöä yhteensä 9 paikkakunnalla!

Pari viikon tutkimuksen jälkeen odotettu vastaus saapui ja siinä sanotaan: ”Näytteesi on tutkittu, eikä sinulla ole osoitettavissa malariavasta-aineita.” Tutkimuksen tulos on normaali ja voin siis luovuttaa verta tulevaisuudessa, kunhan en matkusta malariariskimaissa. Hienoa!

Punaisen Ristin verkkosivuilla sanotaan, että verenluovuttajia tarvitaan joka arkipäivä noin 800!

 

Elvis elää

Aina kun kuulen Elvis Presleystä, hymyilen kuten moni muu ja totean, että Elvis elää. Vitsi tai ei, kyllä se aika lailla pitää paikkansa, että Elvis elää ja tulee elämään omassa musiikissaan. Melkein jokainen Telluksen asukas tunnistaa Elviksen äänen. Elvis on kaikista laulajista se jonka musiikkia on myyty eniten koko maailmassa.

Minusta ”Suspicious Mind” on yksi Elviksen parhaista lauluista ja pidän siitä, kuinka Jorma Kääriäinen tulkitsee Elviksen lauluja. Näin Kääriäisen Elviksenä monta vuotta sitten televisiosta.  Voi olla, että  ”It’s now or never” on tunnetuin Elviksen laulu. En tiedä, ehkä joku teistä tietää hyvin.

Jo pienenä kuuntelin radiosta Elviksen lauluja. Radiotoimittajat sanoivat jo silloin, että hän oli ”Rock’ and rollin kuningas”. Yhtenä päivänä radiolähetykset keskeytettiin ja sanottiin, että Elvis Presley oli menehtynyt. Ei sitä voitu uskoa. Se oli tapahtunut 16. päivä elokuuta Tennesseessä. 39 vuotta sitten. Elvis kuoli vasta 42-vuotiaana. Ai niin, mutta sanotaanhan, että Elvis elää.

 

007

• Oletko katsonut James Bondia?
• Kuka on James Bond?
• 007
• Anteeksi kuka?

Sellainen keskustelu kävin monta vuotta sitten, kun saapuin Suomeen. 80- ja 90- luvun Kuubassa ei James Bondia nähty. Tuskin sitä nähdään tänä päivänäkään ellei joku salakuljeta videoita. Salkuljetuksen”ansiosta” nuoriso kokontui salaa katsomaan kaikenlaisia amerikkalaisia elokuvia, mutta James Bondista emme tienneet mitään.

Kun katsoin Bondia ensimmäistä kertaa nauroin ja ihmettelin elokuvan suosiota. Propaganda oli niin lapsellisesti selvä. Minusta koko agenttitarina oli silloin absurdi ja epäuskottava. En lämmennyt Bondin charmillekään. Macho kuin macho.

Nyt jo ainakin pari viikon aikana on tullun Bondin elokuvia melkein joka ilta ja melkein joka ilta olen katsonut niitä. Onhan ne elokuvat hyvin tehty ja arvostan nyt toisella tavalla Sean Connery ja Roger Mooren roolisuorituksia. Silti yhä puistattaa sitä väkivaltaa millä sankari Bond kohtelee myös naisia. Nainen on Bondin elokuvissa joskus aktiivinen, mutta joskus vain koriste tai väline.

Bondin seikkailut kertovat menneestä ajasta. Ajasta, jolloin maailma oli poliittisesti jakautunut kahteen suureen leiriin. Nyt maailma on taas jakautunut, mutta ei niinkään pelon kuin vihan jakamana.

Oletko katsonut James Bondia?

Maisema kuin Bondin elokuvista.