Puhu hänelle

Joskus kauppareissu voi venyä ja hyvästä syytä.

Kävin eräässä ruokakaupassa ja kun olin laittamassa ostoksia kassan hihnalle, edellä oleva asiakas kysyi hymyilen minulta, että miten nyt Nicaragualla menee? Onko se Ortega vallassa?

Mistä tiedät että olen Nicaraguasta? kysyin nauraen. Toinen asiakas vastasi, että oli lukenut blogiani.

Hän on käynyt Nicaraguassa jopa 3 kertaa ja oli nähnyt paljon 80- luvun Nicaraguaa. Hän kävi muun muassa Suomi-Nicaragua -seuran järjestämissä kahvinpoimintamatkoilla.

Nicaragua on jäänyt tämän suomalaisen sydämeen, kuten myös moni muiden suomalaisten sydämiin. Viimeaikaiset uutiset Ortegan hallinnosta huolestuttavat tätä naista. Ja miksei näin olisi, kun suomalainen media keskittyy kielteisiin uutisiin. Sellainen se uutisointi on ollut ja muutoksia ei näy.

Kerroin mitä itse ihmettelen, että Ortegan suosio on noussut viime aikoina, enkä muuta selitystä löydä kuin sen, että se voi olla niin koska Ortegalla on paljon sosiaalisia projekteja (Noh, moni spekuloi, että milipidemittausten tulokset olisi jotekin ostettu). Sen lisäksi nykyisessä Nicaraguassa esimerkiksi koulu ja terveydenhoito ovat kansalaisille maksuttomia. Vuodesta 1990 vuoteen 2004 Nicaraguassa on ollut kolme liberaalihallitusta ja presidenttina Violeta Barrios de Chamorro, Arnoldo Alemán ja Enrique Bolaños. Arnoldo Alemán on surullisen kuuluisa korruptiosta. Kaikki lapset eivät päässeet kouluun liberaalihallintojen aikana

Kerroin myös. että saamieni viestien perusteella nykyinen Nicaragua on menevä paikka, jossa ihmiset tekevät töitä. Moni on ryhtynyt yrittäjäksi ja turismikin kehittyy.

Kuten Suomenkin, yksi Nicaraguan pulma on kansalaisten eriarvoistuminen. Toisin Nicaraguassa se on ollut aina näin, vaikka ei missään nimessä koskaan näin pitäisi olla. Eli Nicaraguassa on valitettavasti edelleen köyhiä, kuten silloin kun tämä ystävällinen kansalainen kävi siellä.

Keskustelimme myös Ortegan suunnan muutoksesta. Ortegan hallinnon vasemmistolaisuutta on syytä katsoa joustavasti eikä tiukasti perinteisin käsityksin vaan pragamatisuudella, liberalismi kulkee maassa vapaasti ja kaikki mitä edistää taloutta on nyt myönteistä. Tunnettu nicaragualainen toimittaja, Carlos Fernando Chamorro, luonnehtii Nicaraguan nykyhallintoa ei diktatuuriksi vaan hybridiksi.

Onko Managuaa uudistettu, asiakas kysyi. 80-luvulla näkyivät maanjäristyksen ja sodan jäljet. Vastasin, että on ja paljon. Korkeita rakennuksia ei ole koska se on herkkä maaperä, mutta teitä, puistoja ja taloja on rakennettu. Samoin pienissä kylissäkin näkee edistystä. Ennen vanhaan tiet olivat kivisiä, sorateitä ja pölyteitä, mutta nyt kadut on päällystetty.

Aurinko paistoi monilla tavoin kasvoillamme ja oli aika palata autoon ja lähteä kotiin. Nyt tiedän, että minulla on Suomessa tämä yksi uusi ystävä lisää. Olisi joskus mukava tavata niitä kahvipoimijoita tai ihmisiä, jotka vain pitävät Nicaraguasta, olisi se syy mitä tahansa. Entisiä kahvipoimijoita laskelmieni mukaan saattaa olla noin 1000 tai enemmän. Toisaalta myönnän, että on ehdottomasti vain mukavaa, kun toinen ihminen tulee ja sanoo vaikkapa päivää tai vain hymyilee.

Mietin niitä ihmisiä, jotka vasta tulevat Suomeen. Hekin tarvitsevat kenties enemmän kuin keskusteluseuraa, neuvoja, opastusta miten tulla toimeen Suomessa ja selviytyä hankaluksista. Jos ja kun tulija kotoutuu ja pääsee osallistumaan yhteiskunnan pyörittämiseen, niin me kaikki olemme voiton puolella. Jos tulija jää yksin, kotoutumisprosessi voi olla hidas ja kivulias.

Tulivuori

Nicaragualaisen tulivoren kraateri.

Se jonotusnumero

Seisoin tänään erässä helsinkiläisessä kaupassa, jossa jonottaminen tapahtuu numerolla. Vuoroni tulee ja minun jälkeeni ulkomaalainen herra menee palvelutiskille asioimaan ilman jonotusnumeroa. Me muut ihmettelemme, mutta tiskillä oleva palvelija kertoo ulkomaalaiselle jonotusnumerosta.

Sitten nopeasti sinne samalle tiskille tulee suomalainen nainen kysymään jotakin ja sama palvelija kertoo taas hänellekin jonotusnumeroista. Nainen vetoaa siihen, ettei hän tiennyt numerojonotuksesta. Niin se ulkomaalainenkaan ei tiennyt. Me muut asiakkaat katsomme toisiamme hymyillen.

Se on vain yksi ”brasilialainen” maan tapa

Brasilian presidentti Dilma Roussef oli eilen vierailulla Suomessa ja keskusteli muun muassa presidentti Sauli Niinistön kanssa. Roussef saapui Suomeen maanantaina ja Ironisesti maanantaina Keskustan ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoi Maan tapa -kirjan sisällöstä. Korhosen mukaan Kokoomus hankki presidenttiehdokkaalleen vuonna 2006 pimeää rahaa yli kahden miljoonan euron edestä. Rahat kierrätettiin eri tilien kautta, koska osa lahjoittajista ei halunnut nimiään julki,.

Ylen radiohaastattelussa Korhonen ei selvin sanoin halunut puhua korruptiosta, mutta koko rahasotku näyttää hämärältä. Tuli mieleen, että myös Brasilian presidentti on ollut epäsuosiossa muun muuassa valtio-omisteisen öljy-yhtiön Petrobrasin, suurten rakennusyhtiöiden ja Brasilian prresidentin edustaman puolueen poliitikkojen rahasotkujen takia.

Presidentti Sauli Niinistö on halunut selvityksen raha-asiasta. Kokoomuksen puoluesihteeri sanoo, etteivät he voi kertoa yksityihenkilöiden nimiä.

Eilen radiossa politiikan tutkija Erkka Railo oli sitä mieltä, että vaikka yksityiskohdat kiinnostavat paljon, ei ne ole tärkeintä. Keskeisintä on se ”hyväksytty” systeemi, jossa raha ratkaisee ketkä tulevat valituksi luottamustehtäviin. Eduskuntaan pääsi vain 3 henkilöä vähillä rahoilla (jos 5 000 euroa on vähän), muuten vain rikkailla ja rikkaiden ystävillä on mahdollisuus menestyä.

Tämä nykyinen demokratia, siltä osaltaan, suosii oikeistolaisia puolueita. Miksi siis vasemmistopuolueet suostuvat sellaiseen kampanjointiin? Muuten Brasilian presidentin edustama puolue on vasemmistohenkinen Työväenpuolue.

Media ei ehkä ole kovin kiinnostunut aiheesta, koska mainosrahat vähenisisvät.. Jokainen eduskuntavaaliehdokkana ollut tietää paljonko mainokset esimerkiksi Helsingin Sanomissa maksavat.

Suomi ei ole korruptioitunut maa…Suomessa on vain sellaisia maan tapoja.

mainoksia

Kolmesta ehdokasta vain Timo Harakka pääsi eduskuntaan. Timo on tunnettu toimittaja ja kirjailija. Tuntamattomille ehdokkaille eduskuntavaalit ovat ihan suoraan sanottuna absurdeja. Ilman tuhansia euroja ei vain pääse päättämään.

Hyvinkään rautatiemuseo

Pidätkö junista, vai onko sinulla lapsia tai lastenlapsia, jotka pitävät junista? Tämä kokemus ja vinkki on sinulle.

Rmuseo1

Pääsisäänkäynti museoon.

Hyvinkäällä on yksi Suomen upeimmista museoista, nimittäin Suomen rautatiemuseo. En muista, kuinka monta kertaa olen käynyt siellä. Niin kauan kun meidän vanhin poikamme on osannut lukea ja on ollut kiinnostunut junista, olemme käyneet ainakin kerran vuodessa tuossa museossa. Poika on jo 13-vuotias ja yhä pitää junista ja tuntee rautateiden historiaakin.

Rmuseo3

Veturi.

Viime vuonna pojat kävivät tuossa museossa keskenään, mutta nyt syyslomalla minäkin lähdin mukaan. Museo on muuttunut ja parempaan suuntaan. Sitä on laajennettu. Kaksi isoa uutta hallia on avattu ja museon pihallekin on nyt tuotu eri asioita, joista kiinnostavat junista kiinnostuneita lapsia. Zen lisäksi nyt vetureissa on äänitehosteita ja opasteita, jossa selitetään eri kielillä mitä kävijä näkee. Hyvä!

Rmuseo7

Rmuseo11

Nyt museossa vietetään yhden veturin 100-vuotisjuhlia ja Prinsessa-nimisen veturin kunniaksi museossa on opastettuja prinsessakierroksia. Museon aulassa on nyt entistä enemmän juna-aiheisia tuotteita mukana.

Rmuseo9

Prinsessa.

Mu

Museossa oli käydessämme paljon ihmisiä. Hyvä! Museokierroksen jälkeen voi mennä vaikka uuden kauppakeskuksen kahvilaan tai ravintolaan. Hyvinkääläiset ovat tehneet isoja päätöksiä, eivätkä pahempaan suuntaan. Niin ainakin tuntui meistä ulkopaikkakuntalaisista.

Kun asuin Nurmijärvellä, kävin joka viikko Hyvinkäällä töissäkin. Meidän poikamme syntyivät Hyvinkään sairaalassa. Hyvinkää on siis meille hyvin tuttu ja rakas paikka.

Rmuseo18

Kauppakeskus.

Viesti entisille puheenvuorolaisille

Terve!

Moni teistä, syystä tai toisesta on lähtenyt Puheenvuorosta. Uskon, että jokainen lähtijä merkitsee menetystä avoimuudessa.

Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta jotakin mieltä pitää yhteiskunnasta ja politiikan tekemisistä olla ja tuoda se julki, jotta avoimuus toteutuisi.

Moni perustelee lähtöään omalla tavallaan. Ymmärrän, että blogin pitäminen Uuden Suomen puheenvuorossa on aikaa ja välillä voimiakin vievää työtä. Joskus se käy raskaasta työstä.

Henkilökohtaisesti en voi hurrata, että Uuden Suomen puheenvuorosta on lähtenyt sellaisia kirjoittajia kuin Pekka Siikala, Reija Härkönen, Husein Muhammed, Irma Hirsjärvi, ym, ym. He toivat uusi näkökulmia puoluepoliittiseen keskusteluun ja erityisesti maahanmuuttokeskusteluun.

Edellisen kirjoitukseni kommenttiketju on oiva esimerkki siitä, että asiallisesti kirjoituksen aiheesta ei olla valmiita keskustelemaan, jos ja kun esimerkiksi maahanmuutosta ja/tai maahanmuutajista kirjoitetaan muuten kuin kielteisesti tai uhkakuvina.

Viime viikolla ei ollut ainut tai ensimmäinen kerta, kun olen pohtinut jättää blogini sellaisena kuin se nyt on ja ”antaa muiden mekastaa”. Lähteminen muiden kommentoinnin takia on kuin antaisi periksi.

Joku kysyi, että miksi kirjoitat, kun et ole missään puolueessa eikä sinulla ole poliittisia pyrkimyksiä. Olen äiti ja utelias yhteikunnan jäsen, joka haluaa, että tulevilla sukupolvilla olisi edes yksi blogi tarjoilla, jossa asioita ja ilmioita tarkastellaan muustakin perspektiivistä kuin konservatiivisesta näkökulmasta.

Liberaali ja oikeudenmukainen loppuun asti siis. Ja onhan se nyt niin, että omasta sananvapaudesta ei pidä luopua vain siksi, koska joku tai jotkut, jotka ovat kanssani eri mieltä, näin haluavat.

Moni, joka on lähtenyt Puheenvuorosta kirjoittaa nykyisin muualla. Halauksia sinne!

masa

Tekemällä oppii.

Kiitoksia kaikille, jotka jaksavat olla mukana!

Turvapaikahakijoiden palautuksen myötä Suomi saattaa luopua hyvistäkin veronmaksajista

”Turvapaikkaturistit”, ”turvapaikka_shoppailijat” ”turvapaikkasurffarit”, ym. Tällaisilla termeillä ihmiset (etupäässä poliitikot) antavat julkisuudessa ymmärtää, että turvapaikanhakijoiden seassa on sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole suojelun tarpeessa, eivätkä siis vainotussa asemassa lähtömaassaan.

Poliitikot pääministeriä myöten ovat sitä mieltä, että ne turvapaikanhakijat, jotka eivät ole turvapaikan tarpeessa, pitää palauttaa lähtömaahan.

Ymmärrettävästi Euroopan maissa ja myös Suomessa on suuria huolia siitä, kuinka tulijoita otetaan vastaan ja kotoutetaan. Silti parasta olisi miettiä, miten selviydytään ilman suurempia kolhuja ja voittajina. Humanitaarisen auttamisen tavoite ja motiivi ei ole taloudellisen voiton tavoittelu.

On tiedossa, että humanitaarisista syistä tulevat maahanmuuttajat työllistyvät muita tulijoita heikommin. Moni silti työllistyy. Voisiko myös ajatella niin, että pakon edestä lähteminen ja paremman elämän takia lähteminen motivoi ihmisiä näkemään vaivaa menestyksensä eteen vähäsen eri tavoin? Toki pakolaisissakin on ahkeria veronmaksajia. Voisi kuitenkin olettaa, että moni joka haluaa parantaa elämänsä laatua muuallakin kuin kotimaassa, olisi ehkä valmis ponnistelemaan eteenpäin työelämässä. Eikö se ponnistelu ja into pärjätä tulevaisuudessa omalla työpanoksella ole sitä, mitä Suomen talouden elpymisen eteen tarvitaan?

Moni suomalainen, varsinkin korkeasti koulutettu, valitettavasti lähtee ulkomaille etsimään parempia mahdollisuuksia koska moni kokee, ettei heidän työpanostaan arvosteta Suomessa tarpeeksi ja hallituksesta toiseen korkeakouluista leikataan. Tähän sanotaan, että suomalaiset eivät lähde sosiaaliturvan perässä. Suomeen tulevat eivät ole vastuussa siitä, että Suomessa on olemassa sellaisia kotouttamistoimenpiteitä kuin on. ”Niin, niin, mutta raha houkuttelee ihmisiä muuttamaan Suomeen”, väitetään. Tuskin ihminen lähtee Irakista kilpailuttaen, missä maassa saa elää tekemättä mitään ja saa silti alle 300 euroa kuussa. Ihminen, joka lähtee menestymään, ei lähde almuja hakemaan.

Turvapaikanhakijoiden palauttamisessa on siis olemassa paitsi se riski, että palautamme ihmiset varmaan kuolemaan, myös se, että luovumme potentiaalisista veronmaksajista ja yhteiskunnan kehittäjistä. Nyt varmasti moni repii hiuksiaan, mutta eivätkö esimerkiksi Finlayson, Fazer ja Stockmann tulleet Suomeen muualta?

Joku fiksu sanoo, että Eurooppa antaa suojaa afrikkalaiselle äidille, jota Isis on uhannut, mutta ei äidille, joka haluaa suojella lapsiaan Euroopassa.

En ole missään puolueessa mukana, ja kirjoitukseni tarkoitus on herättää ajatuksia.

Flores

Auringonkukka tuli Euroopaan Perusta ja Meksikosta.

Addressi Nummi-Pusulan lukion puolesta

Paikallislehdessä oli taas uutinen Lohjan kaupungin koulujen lakkauttamissuunnitelmista. Listassa oli pari koulua ja Nummi-Pusulan lukio, joka sijaitsee Oinolassa.

Eilen kuulin, että Nummi-Pusulan lukion oppilaat ja vanhemmat ovat keräämässä allekirjoituksia lukion jatkamisen puolesta. Adressi on erikoinen, koska siinä ei vaadita lukion ikuista jatkoa vaan realistisesti halutaan, että Nummi-Pusulan lukion oppilaat saisivat suorittaa opintonsa loppuun omassa koulussaan.

Allekirjoitin addressin muun muuassa siksi, koska koulukuljetuksen lisääntyminen ei ole ekologinen ratkaisu, jos ja kun vanhemmat itse joutuvat jatkossa kuljettamaaan lapsensa tai lukiolainen ajelee edestakaisin. Nuorten ja lapsiperheiden poismuutto maaseudulta sotii elävän maaseudun edistämistä vastaan. Addressissa on muitakin hyviä perusteluja.

Nummi-Pusulan lukion

oppilaiden opinnot loppuun

omassa lukiossa

Lohjan kaupunki aikoo lakkauttaa Nummi-Pusulan lukion säästösyistä. Lakkautus aiotaan kuitenkin tehdä välittömästi eikä asteittain, jolloin lukion oppilaat joutuvat suorittamaan opintonsa loppuun Lohjan lukiossa. Monelle oppilaalle tämä tarkoittaa käytännössä valmistumisen viivästymistä vuodella ja muuttoa Lohjalle. Tilanne on oppilaiden ja henkilöstön kannalta kohtuuton saatavaan säästöön nähden.

Nummi-Pusulan lukion oppilailla ei ollut mitään tietoa lakkautussuunnitelmasta heidän hakiessaan tähän kouluun. Välitön lakkautus on myös kuntaliitossopimusten hengen vastainen. Kaupungin pitäisi noudattaa ennustettavaa, oikeudenmukaista ja luottamusta herättävää politiikkaa myös vaikeina aikoina. Tilanteesta syntyvä epäluulo ja pettymys saattaa päätöksen toteutuessa vaarantaa Lohjalla pitkään valmistellun palveluverkkouudistuksen onnistumisen.

Lakkautuksesta lopullisen päätöksen tekee kaupunginvaltuusto. Lohjan nuorisovaltuusto on perustanut tämän avoimen adressin vedotakseen valtuutettuihin, jotta Nummi-Pusulan lukion oppilaat saisivat suorittaa opintonsa loppuun omassa koulussaan. Jos haluat että Nummi-Pusulan lukion oppilaat saavat suorittaa opintonsa loppuun omassa koulussaan, allekirjoita ja jaa adressi!

Näkymätön työpanos

Entinen kokoomuslainen politiikko Raimo Ilaskivi kirjoitta omassa Uuden Suomen blogissa pakolaisvirrasta. Ilaskivi kysyy myös paljonko se tulee maksamaan ja kuka maksaa.

Keskustelu oli yksipuolinen tyylin ”meidän lapset tulevat maksamaan suuret laskut” jne. Joka tapauksessa, olisi turvapaikanhakijoita tai ei, lasku tulee olemaan suuri. Kommentoin: ”Laskelmiin pitää lisätä tulevien veronmaksajien (turvapaikanhakijoiden) yhteiskunnalle tuomaa rahaa. Jos ja kun Suomi onnistuu hyvin kotouttamistyössä niin moni turvapaikanhakija tulee maksamaan takaisin Suomen valtiolle ja meille veromaksajille sijoittamamme rahaa heihin. Olemme me kaikki aina alussa vain menoeriä, mutta moni meitä tulijoistakin maksaa nyt veronsa.

Siihen keskusteluketjuun tuli yksi henkilö, joka kirjoitti näin: ” 80 % maahantulijoista on työttöminä, niin se tarkoittaa, että osa heistä todellakin työllistyy. Se, että sinä kuulut viimeksi mainittuihin, ei muuta kokonaiskuvaa yhtään miksikään.”

Sanotaan, että yksi pääskynen ei kesää tee, mutta kun pääskysiä on enemmän kuin luullaan, kokonaisuus on valoisampaa kuin halutaan myöntää.

Jotakin kielteisestä asenteesta maahanmuuttajia kohtaan kertoo se, että väitetään ”totuutteena”, että 80 % maahanmuuttajista on työttömänä. Oikea luku on noin 29%!!! Vaikka työtä siis tehdään, hankalia ja jopa pienellä palkallakin, tunnustusta ei anneta vaan luotetaan suurenteleviin ”faktoihin”. Hyvä kysymys on kuinka se kielteinen asennoituminen maahan muuttaviin ihmisiin heijastuu heidän työmahdollisuuksiin.

Tänään Yleisradion uutisissa sanotaan, että ”taloustutkimuksen mielipidekyselyn mukaan yli puolet (51 %) haastatelluista katsoo, että suurin osa maahan jäävistä turvapaikanhakijoista jää työttömiksi ja elää sosiaalietuuksilla.” Miten muka se mielipiede tulijoista voisi olla toisenlainen, kun julkinen keskustelu pohjautuu enemmän, kuin tilastoituun faktaan ja asiantuntijoiden väittämiin, ennekkokäsityksiin ja huhuihin.

Suomen haaste ei ole vain turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien kotouttamistyössä vaan myös kansalaisten kielteisten asenteiden muuttamisessa. Ei kovin pitkälle päästään, jos varmuuden vuoksi lähtökohtaisesti ajatellaan kielteisesti asiasta kuin asiasta, tässä tapauksesta myös työssäkäyvistä maahanmuuttajista. Sellaisista, joita tänne Suomeen halutaan.

80% työttöminä

Kulttuurien lukutaito myös ruoan suhteen

Luin, kuten moni muu uutisia turvapaikanhakijoiden protestoinnista heidän mielestä paremman ruoan puolesta. Olen lukenut myös lukuisat ja myös raivoisat kommentit turvapaikanhakijoiden asenteesta. Vähemmän olen lukenut kommentteja siitä, että olisiko laitosruoka huonoa tai ei. Yksi harvoista on Kai Niemeläinen, joka kommentoi Kimmo Kaution blogissa näin:

Minusta kouluruoka on pääosin kelvotonta. Laitoksissa asuvien vanhusten osalta on sietämätöntä, että heidän ruokailunsa perustuu kokonaan tähän yksipuoliseen, mauttomaan laitosruokaan…

Se tosiasia, että monet joutuvat elämään tämän yhden lämpimän ruuan varassa koko päivän, pitäisi asettaa tälle aterialle vielä enemmän paineita. Ikävä kyllä yhteiskuntamme on asettanut annoksen hinnan 0,60 – 2 euron välille. Taso ei ymmärrettävästi päätä huimaa. En usko, että ruoka kestää tarkastelua missään päin Suomea.

Itse olen jo kauan toivonut, että koulujen, päiväkotien ja laitosten ruokahuolto saataisiin paremmaksi. Toive on ollut turha. Edes lehdissä olleet jutut, joissa on esitelty kuvien kera kotipalvelujen jakamia annoksia, eivät tilannetta ole korjanneet.

Minusta tämä kohu on ensimmäinen kulttuurisidonnainen konflikti Suomeen asettuneiden ja vasta maahan tulleiden välillä. Makuja on monenlaisia, tapoja on monenlaisia. Rehellisesti harva on se aikuinen, joka vasta tutustuu puuroon ja/tai puolukkasurvokseen eikä väännä naamansa kuin pieni vauva. Silti moni suomalainen sanoo, että mainitut herkut ovat sitä siis herkkuja. Maku on kuitenkin niille, jotka eivät ole tottuneet vain sanottakoon kauniisti erikoinen.

Tiedän ihmisistä, jotka sanovat, että avokadon maku on maailman huonointa ja olen heidän kanssa jyrkästi eri mieltä, mutta en pakottaisi heitä syömään sellaista. Toki olen monien kanssa samaa mieltä sitä, että kun joku tarjoa ruokaa, silloin voi olla kiitollinen ettei tarvitse nukkua nälkäisenä. Mutta kai turvapaikanhakijallakin on oikeus sanoa jos ruoka ei maistu tai ei sovi hänelle.

Moni silti moittii turvapaikanhakijoiden protestointia. Moititaan siis sitä, että he lähtivät vaatimaan parempaa ruokaa. Näen sen niinkin, ettei tulijoilla ole käsitystä parhaista keinoista ajaa Suomessa asiansa eteenpäin. Mielenosoitus nyt ei vain lisää ymmärrystä. Ehkä Suomessa asuvat irakilaiset voisivat neuvoa tulijoita.

Ymmärrän reaktiota, koska ollaan aivan uudessa tilanteessa. Suomessa on ollut tapana miettiä asioita ja käyttää järkeä ja sovittelua ja siksi tuntuu oudolta niitä ilkeitä yleistyksiä ja huutelua. Tulijat ja jo maassa asuvat ihmiset voimme oppia toisistamme, jos vain haluamme.

Muuten, puolukka on minusta yksi parhaista marjoista.:)

Puolukka2