Lipeäkala

Joulukuussa 2009 kirjoitin Uuden Suomen blogin mielenkiintoisesta keskustelusta perinteisten suomalaisten jouluruokien alkuperästä. Silloin vietimme joulua kolmen sukupolven voimin.

”Mielestäni suomalainen joulupöytä on runsas, värikäs ja kerta kaikkiaan herkullinen. Historiansa aikana se on saanut vaikutteita lännestä ja idästä ja nykyisin myös muualta.

Mutta mitkä niistä ruoista ovat perisuomalaisia? Ensiksi minulle tuli mieleen karjalanpaisti.

Isoäiti tiesi, että periaatteessa kaikki sikaruoat ovat hyvin vanhoja suomalaisia ruokia, samoin kuin lipeäkala. Olen maistanut lipeäkalaa ja kuuluun siihen väestönjoukkoon, joka ei joulupöydässä kaipaa sitä. Sen sijaan muut suolakalat ovat tervetulleita suutarinlohesta sushiin.

Säilykekalojen myyntikoju Helsingin Tuomaan markkinoilla. 10.12.2014

 

Joulupöydässämme kinkullekin on paikkansa. Kinkku on hyvin kansainvälinen jouluruoka ja hyvin vanhakin. Ennen vanhaan se oli hyvin kallista ja siksi pääasiassa varakkaiden perheiden jouluruokaa.

Pidän paljon rosollista, mutta kuulemma sekään ei ole Suomessa, vaan Venäjällä keksitty ruoka. Piparkakutkin taitavat olla muualta saatuja lahjoja. Kuulemma ennen vanhaan niitä leivottiin lääkkeiksi.

Me kotona pysyimme tänä jouluna perinteisellä kotimaisella ruokalinjalla, vaikka guacamolekin löysi paikkansa. Jossain perheissä syödään kalkkunaa ja hanhipatéta. Ja jossain kaupoissa tänä jouluna oli jo myytävänä bataattilaatikkoa.

Ruokakulttuuri muokkautuu joustavasti muualta tuleville vaikutuksille. Kiitos uteliaille ja kokeilevaisille ihmisille.

Hyviä ruokahetkiä kaikille!”

Vastauksia tuli silloin paljon ja kommentit paljastavat kuinka ihmiset viettävät joulunsa ja erityisesti mitä syövät. Teksti on yhä ajankohtainen ja siksi siirsin sen tänne.

Tässä suomalaisista jouluherkuista espanjaksi: Comida finlandesa de Navidad

 

”Gallo pinto”

Suora käännös otsikosta on kirjava kukko. Se on yksi tunnetuimmista ruuista Nicaraguasta. Se koostuu riisistä ja punaisista pavuista.

Sisältö

2 ½ dl riisiä

5 dl vettä

1 sipuli hienonnettuna

Rypsiöljyä

250 grammaa punaisia papuja. (itse keittäminä tai purkista)

 

Laitta vesi kattilaan kiehumaan ja lisää riisi. Pane pilkottu sipuli ja öljy paistinpannuun ja paista pehmeäksi. Lisää pavut ja maustaa suolalla maun mukaan. Paista kunnes kuivuu. Lisää keitetty riisi ja paistaa sekoittaen . Tarjoile lihakastikkeen kanssa, kananmunien munakokkelin kanssa tai tuorejuuston ja jogurtin tai smetanan kanssa.

Nicaraguassa käytetään kuivia papuja (pidät pavut vedessä yön yli ja sitten keität kunnes ovat pehmeitä) eikä purkista.

Muissa Väli-Amerikan maissa käytettään muita papuja ja mausteita.

 

Kesän ensimmäiset

Yksi parhaista asioista Suomen kesästä on se, että myös metsissä on kukkia. Ei ne ole mitä tahansa kukkia vaan sellaisia, jotka lupaavat, että kohta saamme metsistä ruokaa. Ja metsissä on jo ruokia. Tänään löysimme aika mukavasti ahomansikoita ja muutaman mustikan! Ovat herkullisia sellaisinaan tai vaniljajogurtilla tai jäätelöllä.

Ensimmäiset ahomansikat ja mustikat

Osa pihan koivuista.

Kesäkuu on ollut sateinen. Kosteus ja yli 10 astetta oleva lämpötila tarkoittaa sieniä. metsissä on jo paljon ja erilaisia sieniä. Pihalta löytyy kovunpunikkitatteja. Onhan meillä koivuja.

Una de las primeras setas.

Niille, jotka haluavat lukea espanjaksi tässä, ole hyvä: Las primeras del verano

Kesä on leijojen aikaa ja tänään tuulee sopivasti. 🙂

 

22 juhannusta

Tietokone auki ja siellä komeilee tuore hallitusohjelma. Uuden hallitusohjelman nimi on ”Suomi uuteen nousuun: kasvua ja työllisyyttä”.

Istun lukemaan ja sitten hän tuo kahvimukin, paahdetun leivän jossa on juustoa, kinkkua, salaattia ja tomaattia. Tuntuu mukavalta, iloiselta, kuten yleensä niinä aamuina, jolloin hän tekee niin.

Tänään on vain erikoinen aamu, paitsi se, että on juhannusaatto, on myös hääpäivämme. 22 vuotta sitten istuin hänen pyöränsä tarakalalla kypärä päässä ja lähdimme maistraattiin, jossa meidät vihittiin. Siellä minä ja hän farkkutakeissa ja pari virkailijaa. Ollaanko naimisissa vai ei, se ei ollut tärkeintä, vaan se, että halusimme olla yhdessä. Se halu on jatkunut näinä vuosina.

Elinikäinen juttu kenties. Siltä se ainakin nyt näyttää. Puhun vain puolestani ja kyllä hän tekee kaikkensa, että lähellä kainaloaan pysyn edelleen.

Ei sillä ole mitään väliä muistiko hän millaiseen aamiaiseen hän minua pyysi vaan se, että tuollaisia aamiaisia on jatkuvasti, kuin melkein jokainen päivä olisi hääpäivä.

Valokuva on otettu juhannuksena Luvialla vuonna 1992. Silloin häitä juhlittiin Ollin sukulaisten kanssa. Ollin sisko laittoi hiuksiin kurpitsakukan.

Hallitusohjelmasta ihmettelen vain, miksi valtio aikoo myydä yliopistolle kiinteistöjä, kun muuten yliopistot irtisanovat väkeä. Toiseksi miten se, että jatkossa rahan keruulupia ei tarvittaisi saa Suomea uuteen nousuun. Rahankeruulupia tarvitsevat muun muassa poliitikot vaalien alla. Miten se kansalaisten arkeen liittyisi?

 

Mitkä ovat ne ylpeyden aiheet?

Ole kiltti ja lue, ennen kuin vastaat kysymykseen!

Eilen kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa yksi keskustelijoista kysyi muilta, että onko Suomi kypsymätön itsenäinen valtio?!!! Perustelu kysymykselle oli se, että varsinkin suomalainen media heti jos jossain päin maailmassa kirjoitetaan Suomesta jotakin kielteistä vaikkapa humoristisesti, nostetaan suuri meteli. Eikö olla vielä varmoja siitä, että Suomi on suomalaisten näköinen maa? Sellainen kuin se on ollut ja on.

Moni muualta tulija ihmettelee miksi yksi toistensa jälkeen Suomessa kysytään ”Mitä mieltä olet Suomesta?”  Monta tulijaa neuvotaan esimerkiksi turistioppaissa olla vastailematta jotakin kielteistä. Erikoista.

Italialainen, espanjalainen tai ranskalainen kysyisi sellaista ehkä vitsinä. Jos sanot vaikkapa italialaiselle, että Italia on hieno maa, italialainen hymyilee tietäen, että se on totta ja jos joku puhuu pahaa Italiasta, vaikkapa Berlusconista, se on sivuseikka. Mamman kaltaisia ruokia ja antiikkisen Rooman perinteiden veroisia paikkoja ei ole muualla. Samalla tavalla kuubalainen vastailee kauniisti, mutta samalla hän tietää, että toista yhtä upeata saarta ei ole maailmassa olemassa.

Radiokeskusteluohjelmassa toinen keskusteluun osallistuja kertoi, että kenties pelko on se syy, pelko, että ei olla tarpeeksi hyviä, pelko, että jotakin kauheata tapahtuu, pelko, että yhteiskunta muuttuu, vaikka se muuttuu jatkuvasti, pelko muutoksista yleensä. Mitä tekee ihmisistä niin pelokkaita? Onko vaikutelma pelokkaasta kansasta vain median luoma, vai onko poliitikoiden puheilla tekemistä pelkotilojen kanssa?

Puheiden perusteella ei luulisi, että puhutaan samasta kansasta, joka on pystynyt raivaamaan tiensä maailman kehittyneimpien maiden joukkoon. Sama kansa, joka nauttii upeista valoilmiöistä talvisin, lumisista maisemista, harvinaisen kauniista metsistä, upeista kesäkaupungeista ja järvistä ja ennen kaikkea puhtaasta ilmasta. On hankala ymmärtää, miksi pitää mollata sitä mitä itsellä on ja haluta olla jotakin muuta.

Esimerkiksi espanjalaiset mainostavat vuolaasti, kuinka yliarvostettu heidän oliiviöljyyn pohjautuvaan ruokavalionsa on, mutta käsi nyt sydämellä: eikö ole niin, että oliiviöljy ei sovi kaikkiin ruokiin kuten pehmeä rypsiöljy? Miksi siis Suomen erinomaisessa ilmastossa ja puhtaassa luonnossa tuotettua öljyä ei mainosteta tuolla tavalla, korostaen sen parhaita ominaisuuksia? Ehkä näin tehdään, mutta miten tuntuu siltä, että suomalaiset itse arvostavat enemmän oliiviöljyä. Hyvä mielikuvitus myy.

Espanjassa käyneet tietävät hyvin, kuinka espanjalaiset ylpeilevät ruokaperinteista, maisemista, rannoista, omasta kulttuuristaan, ym. Maat ovat silti vain erilaisia, mutta yhtä kiehtovia. Ei Suomi ole huonompi maa, vaan kiehtova ja erilainen, omalla tavallaan arvokas.

Kysymyksen sijasta tulijoille ja maailmassa voidaan kertoa niistä hyvistä asioista, mitä Suomessa on. Mikä on mielestäsi suomalaisten ylpeyden aihe? Mitä itse suomalaisena arvostat tästä maasta? Jätetään sivuun niitä hyvinvointivaltion tuloksia ja keskitytään muihin kuin yhteiskunnallisiin asioihin.

Radio-ohjelma oli Taustapeilin Pyöreä pöytä (29.1.2014).

Roscón de Reyes

”Rosca tai rosco de Reyes” on loppiaisen herkku monissa katolisissa maissa, mutta erityisesti Espanjassa, Argentiinassa ja Meksikossa.

Tiedetään, että jo 1300 luvulla sitä valmistettiin. Reseptejä on monenlaisia, mutta perinteisin on kuin suomalainen pullapitko. Se on pyöreä ja sen muoto muistuttaa kuninkaiden kruunua. Roscón sisälle laitetaan pieni nukke yllätykseksi. Perinteen mukaan se, jolle nukke osuu, valmistaa tai ostaa seuraavan roscón. Nukke pullan sisällä muistuttaa myös siitä, että Jeesuslapsi joutui piiloutumaan Herodekselta. Espanjassa on myös tapana piilottaa papu ja se, jolle papu osuu, on juhlan kuningas tai kuningatar.

Espanjaksi Itämaan tietäjät on ”Reyes Magos de Oriente” ja loppiainen on ”Día de Reyes.” Tänään loppiaisen aattona koko Espanja juhlii. Melkein jokaisessa kaupungissa on ”Cabalgata de Reyes” eli Itämaan tietäjien kulkue näyttävin kuvioin ja koristein. Itämaan tietäjien kulkuvälineistä heitetään kadun reunoille kerääntyneelle kansalle karkkeja, kuten Suomessa abiturientit tekevät penkkaripäivänä. Kaupungit ja kunnat järjestävät monenlaisia ohjelmia.

Itämaan tietäjät tuovat lapsille lahjoja ja lapset kirjoittavat kirjeensä Itämaan tietäjille, nykyisin myös joulupukille. Tänä vuonna myös Itämaan tietäjät ovat kirjoittaneet jossain medioissa maan poliitikoille!

Loppiainen on siis erityisesti lasten juhla.  Itse sain kutsun Karkkilan seurakunnan naisilta mennä puhumaan heille joulun vietosta Nicaraguassa. Joulunaika ei siis vielä ole ohi ja toivon mukaan joulumieli jatkuu koko vuoden. Hyvää loppiaista kaikille! Feliz Día de Reyes! (lausutaan dia de rejes).

Roscón de Reyes tradicional. La repostera Eva Arguiñano nos muestra la receta para elaborar un delicioso Rosco de Reyes.

Valokuva on samasta blogikirjoituksesta kuin resepti

Seuraava resepti löytyy täältä: http://www.hogarutil.com/cocina/recetas/postres/201012/rosco-reyes-3273.html:

Sisältö:

• 1/2 kg jauhoa
• 125 g sokeria
• 3 munaa
• loraus sahramivettä
• 30 g rommia
• loraus maitoa
• 25 gr tuoretta hiivaa
• loraus vettä
• 1/ tl suolaa
• 150 g voita
• Koristeluun:
• 4 kirsikkaa
• appelsiinin kuorta
• vatkattu muna
• tomusokeria

Valmistus:

Sekoita kulhossa jauho, sokeri, munat, sahramivesi, rommi, maito, hiiva, vesi ja suola. Sekoita kunnes taikina on sileä ja kiinteä.

Lisää sitten voita ja sekoita käsin kunnes saat pallon.

Peitä ja anna nousta rauhassa muutaman tunnin ajan.

Tämän jälkeen painele taas ja muotoile ympyräksi. laitta roscónia uunipellille leivinpaperille ja koristele appelsiinikuoren nauhoilla, kirsikoilla ja jätä lepäämään noin pari tuntia.

Laita ylläri sisään ja voitele munalla. Paista uunissa  175ºC noin 15-20 minuuttia.

Ennen tarjoilua voit ripotella tomusokeria

Lisää tietoa espanjaksi: http://www.hogarutil.com/cocina/recetas/postres/201012/rosco-reyes-3273.html#ixzz2pVnutxcd

Syödään kahvipalana tai aamiaiseksi.

Nicaragualainen kalkkunan täyte – ”relleno”

Joitakin vuosia sitten Suomi-Nicaragua -seura julkaisi lehden, jonka nimi oli NICA. Lehdessä oli joskus myös ruokareseptejä.

Varastosta löysin lehden (3/2000), jossa lehden silloinen päätoimittaja Ritva Cortés-Téllez oli kääntänyt nicaragualaisen joulukalkkunan tai -kanan täytteen reseptin.

Nicaraguassa joulun valmistelu alkaa jo monta kuukautta ennen joulua, kanan tai possun hoitamisella.

Lehdessä lukee näin.

Joulun lähestyessä nicaragualaisessa perheessä aletaan suunnitella tyypillistä jouluaaton ruokaa, täytettyä kalkkunaa tai kanaa. Joka emännällä on oma täytteen (el relleno) reseptinsä… Täyte tuntuu usein tärkeämmältä kuin se, minkä sisään sitä työnnetään. Täytettä tehdään paljon ja sitä syödään vielä jouluaaton jälkeenkin, vaikka kana tai kokonainen kalkkuna olisi jo loppunut.

Jos haluat kokeilla ”rellenon” valmistamista, tässä yksi monista ohjeista.

Tarvikkeet:

1 tuore ranskanleipä murennettuna

1 litraa maitoa

noin 600 g possunlihaa, esim. kinkkua tai ulkofilettä

2 isohkoa sipulia

2-3 raakaa perunaa kuutioina

150 g voita

3 rkl sokeria

suolaa ja pippuria

2-3 worcestershire- kastikettä

loraus makeaa viiniä

noin 60 g luumuja

noin 60 g rusinoita

noin 60 g vihreitä kivettömiä oliveja

pieni purkki kaprista

1 rkl sinappia

Valmistus:

1. Kaada maitoa murennetun leivän päälle paksupohjaiseen kattilaan imeytymään.

2. Leikkaa liha peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi.

3. Lisää liha- ja perunakuutiot leivän ja maidon joukkoon.

4. Hienonna sipuli kattilaan ja lisää pippuri, suola, sokeri, Worcestershire-kastike.

5. Keitä seosta alhaisella lämmöllä välillä sekoittaen, jotta se ei pala pohjaan.

6. Ohenna maidolla ja voilla, jos seos sakeutuu liiaksi. Keitä kunnes liha ja muut ainekset ovat muhentuneet kiinteäksi massaksi.

7. Lisää lopuksi luumut, rusinat, oliivit, kaprikset ja sinappi.

8. Jatka keittämistä, kunnes viimeksi lisätyt aineksetkin ovat pehmenneet massaan, tarkista suola ja muut mausteet.

Jäähdytä valmis ”relleno” ja täytä sillä jouluaattona kana tai kalkkuna, ompele puuvillalangalla vatsa kiinni ja paista uunissa esim. paistopussissa kypsäksi. Tähteeksi jäänyt täyte maistuu hyvältä vaikka leivän päällä.

Kuvassa ”relleno” ja riisi.

 

Ikkalan puurojuhla

Suomalaisessa joulussa on kolme asiaa, jotka tulevat Väli-Amerikasta.

Näin kerroin Ikkalan pikkujoulussa. Sain kutsun kyläyhdistykseltä tulla juhlaan kertomaan, kuinka maapallon toisella puolella vietetään joulua.

Näytin joitakin kuvia Nicaraguan ja Keski-Amerikan maiden joulusta, luonnosta ja maisemista. Varmuudella tiedetään, että ensimmäinen Amerikan mantereella vietetty joulu oli joulukuussa 1492, kun Kolumbus saapui nykyisen Haitin rannikkoille ja haaksirikotusta laivasta espanjalaiset rakensivat linnoituksen, jonka nimi oli ”Joulu”.

Koska espanjankielisten maiden joulussa on tapana tanssia, niin esityksen lopussa pyysin kaikkia läsnäolijoita tanssimaan yhdessä. Oli todella ihanaa nähdä mummuja, vaareja, isiä, äitejä ja lapsia tanssimassa suuressa ympyrässä käsi kädessä. Koulun liikuntasali jäi pieneksi. Kiitos ikimuistoisesta kokemuksesta!.

Ikkalalaiset joulutontut olivat ahkeroineet: he keittivät yli 20 litraa riisipuuroa ja paistoivat noin 120 joulutorttua!

Pöytiä oli koristeltu joulutähdillä ja näin muistin, että se kukka tulee kuin tuleekin Väli-Amerikasta, jossa se kasvaa pihoilla melko isona pensaana. Monissa suomalaisissa joulupöydissä on myös kalkkuna, joka on kotoisin Meksikosta, puhumattakaan suklaasta. Myös kaakao tulee sieltäpäin.

Ikkalan joulujuhlassa laulettiin joululauluja, tiernapojat esiintyivät ja joulupukki ehti käydä. Suomi muuttuu joulukuussa melkoiseksi joulumaaksi. Pikkujoulujen järjestäminen on kaunis traditio.

El texto del fondo es de un villancico dedicado al árbol.

Leivotaan piparkakkuja!

Jokavuotinen traditio, joka toistuu joulun alla lapsiperheissä: piparkakkujen leipominen.

Meillä perinteeseen kuuluu laittaa taikina edellisenä päivänä. Taikina jää yöksi ulos hyvin peitettynä. Seuraavana päivänä leivomme lasten kanssa yhdessä ja samalla kuuntelemme espanjankielisiä joululauluja, kuten José Felicianon ”Feliz Navidad”, ym.

Tämä iloinen, touhukas ja jauhoinen perinne jää tietysti mieleen. 😀

Lapset ideoivat itse omia hahmoja.

Espanjalainen paahtovanukas / Flan español

Ainekset:

–       10 isoa munaa (tai 12 pientä)

–       400 gr sokeria

–       1 lt maitoa

–       1 tl vanilliinisokeria tai 2 tl vaniljaesanssia

–       2 dl sokeria tai lasillinen karamellikastiketta varten

Valmistus:

–       Laita 2 dl sokeria paksupohjaiseen kattilaan miedolla lämmöllä. Kun sokeri sulaa ja vähäsen saa väriä, ota liedeltä pois ja sekoita kunnes sokeri sekoittuu kokonaan.

   

–       Pitäisi saada vaaleaa karamellia, koska jos karamelli on liian tumma, lopuksi vanukkaan maku on karvasta.

 

–       Kun se on vielä kuuma, laita karamelli uunikakkumuottiin ja lusikan avulla varmista varovasti, että koko vuoka peittyy. Karamelli on hyvin kuumaa.

–       Rikko munat kulhoon ja vatkaa kunnes ne ovat sekoittuneet. Lisää sokeria varovasti ja vähitellen, ettei synny kuplia.

–       Kaada maito ja vaniljaesanssi. Sekoita hyvin vatkaamatta, kunnes sekoitus on tasaista.

–       Kaada sekoitus karamelisoituun kakkumuotiin. Jos haluat varmistaa, että vanukkaan koostumus on tasaista, voit siivilöidä sisällön.

–       Jos kaikki ei mahdu kakkuvuokaan, voit tehdä pieniin astioihin.

–       Laita kakkumuotti toiseen uunivuokaan ja lisää vettä ulomman kakkuvuoan puoleenväliin. Paista vanukkaan uunissa miedolla lämmöllä kunnes vanukas on kullanvärinen ja sisältö kiinteä (Noin 175 asteessa, 50 minuuttia).

 

–       Ota uunista pois, anna jäähtyä ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi. Kaada tarjoiluastiaan.

–       Jos vanukas on kullanvärinen, mutta ei ole vielä kiinteä, peitä alumiinifoliolla ja näin varmistat, että sen pinta ei pala.

 

•  http://www.elgranchef.com/6677/facil-flan-casero