Miehiset muutokset

Maailmassa tapahtuu nyt mullistuksia. Niin Turkin Recep Tayyip Erdoganin tukevien mielenosoituksien osallistujissa kuin Yhdysvaltojen Donald Trumpin kampanjan yleisössä näkee aika paljon miehiä.

Turkissa miehet huutavat ”demokratian puolesta”. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että itse Erdogan on tehnyt vallankaappausta. Suomessa tiedotusvälineet eivät puhu Erdoganin tekemästä vallankaappauksesta. Sen sijaan Turkin suurlähettilästä haastatellaan. En haluaisi olla Turkin suurlähettilään asemassa. Miten herra voisi puhua puolueettomasti kun häntäkin voidaan siivota pois ”väärän haastattelun antamisesta”? Turkissa miehet vahvistavat asemansa.

Turkki

Kuvakaappaus Ylen uutisista.

Trumpin tukevissa tapahtumissa on aika paljon miehiä. Mielipidekyselyjen mukaan noin 50 prosenttia miehistä antaa tukensa Trumpille ja muut Clintonille ja kahdelle muulle presidenttiehdokkaalle. Sellaiset miehet, jotka haluavat että heille palautettaisiin menettämänsä Amerikkaa haluavat Trumpia valkoiseen taloon. Intiaania ei kyllä Trumpin tukevissa tapahtumissa näy.

Sama miehinen ilmiö tapahtui Suomessa perussuomalaisten jytkyissä. Mihin se on johtanut? Ovatko nyt perussuomalaisia äänestäneet miehet saaneet sitä mitä he tilasivat? Maailman valta on nyt kuitenkin aika miehinen ja Suomessakin.

Mainokset

Toisenlaisia demareita

”Olen iloinen, että saan jatkaa työtä pienen ihmisen puolesta Sosialidemokraattisessa puolueessa. Koen, että SDP:n riveissä voin parhaiten toimia niiden asioiden puolesta, joiden takia ihmiset minuun vaaleissa luottivat.” Näin selittää Maria Tolppanen loikkansa SDP:n kotisivulla. Keiden äänillä Tolppanen pääsi eduskuntaan perussuomalaisena?

Kävin SDP:n periaatteita läpi. Ne ovat vuodelta 1999, vanhahkoja siis. Toki periaatteissa on kauniita sanoja tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, jne.

Viime viikolla Maria Tolppanen äänesti eduskunnassa ulkomaalaislain kiristyksen puolesta ja samalla koko SDP:n eduskuntaryhmä vastusti muutoksia ulkomaalaislakiin. Maahanmuuttokysymyksissä Tolppasella ja demareilla on eri kanta. Toisaalta onhan demareissa aiemmin ollut Kari Rajamäen kaltaisia ihmisiä.

Kävin kommentoimassa SDP:n puoluesihteeri Reijo Paanasen keskusteluketjussa Facebookin puolella. Paanasen on sitä mieltä, että Tolppanen itse liittyi demareihin. ”Tolppanen liittyi demareihin, ei toisinpäin.” SDP siis ei voinut sanoa hänelle ei! Eli kuka tahansa, jopa Hitler itse saisi liittyä demareihin, jos hän niin haluaisi.

Toiset kommentoijat ovat sitä mieltä, että ihminen on tervetuloa, koska ihminen voi aina muuttaa. Tahtoisin uskoa siihen, että ihminen pystyy muuttumaan, mutta mikä ihminen sitten on, jos luopuu omista periaatteista. Itse Tolppanen muistaa Soinin sanoja: ”Jos itsensä pettää, mitä jää jäljelle?”. Eli, monille demareille nyt tärkein kysymys on pystyykö Tolppanen muuttumaan maahanmuuttokysymyksissä ja tunteeko hän silloin, että pettää itseään. Oliko se sittenkin niin, ettei maahanmuutto ollutTolpaselle tärkeää asiaa vaan keino saada maahanmuuttovastaisten äänet ja sitä kautta päästä eduskuntaan. Tiedän, että tänään moni demari ei  hymyile.

Mitä pahaa Faces-festivaali on tehnyt?

Eilen perussuomalaisten puoluekokouksessa, ennen videota Timo Soinin ja puolueväen vaalivalvojaisten jytkyhetkutuksesta ja itse Soinin perussuomalaisten erinomaisuuden ja muiden pilkkausten puhumisesta puolueväkeä viihdytti musiikkiyhtye, jonka solisti lauloi englanniksi.

Se oli kai esimerkki puolueen kansainvälisyydestä. Englanti on monikulttuurinen kieli ja eri kulttuureista tulevia ihmisiä yhdistävä kieli. Hienoa!

Saman aikaan kun Turussa perussuomalaiset vahvistavat, että oman puolueohjelman monikulttuurisuusvastaisuuskirjausten takana pysytään, Raaseporin vanhan suomalaisen linnan rauniolla kokoontuu kulttuuriväkeä iloisissa merkeissä etnofestivaaliin.

Facessa esiintyjien määrä on suuri ja festivaaliohjelma monipuolinen. Katsoin ohjelmasivulta, että suuri osa esiintyjistä on kotimaisia artisteja ja he esiintyvät ilmeisesti rakkaalla kotimaisella suomen kielellä. Luin surullisena sekä Mikko Aholan blogista että Iltasanomista, että Facefestivaalin opaskylttejä on ollut ilkivallan kohteena. Melkoista vaivaa ilkivallan tekijät näkivät poistaessa tapahtuman opaste- ja mainoskyltit. Niitä oli tuhottu tai heitetty metsään tai pellolle noin 15 kilometrin säteellä Tammisaaren ja Karjaan alueella.

Faces 2015 järjestetään kaksipäiväisenä tapahtumana Raaseporin linnan alueella 8.-9.8. Festarin kotisivulla sanotaan: ”Faces haluaa olla iloinen, myönteinen, positiivinen vastaus ja reaktio kaikkiin niihin hyvin negatiivisiin ja synkkiin hyökkäyksiin monikulttuurisuutta itsessään, ja erityisesti monikulttuurista ja avointa Suomea vastaan, joita olemme joutuneet kohtaamaan viime aikoina. Me haluamme näyttää että monikulttuurisuus on todellakin iloista, ja se rikastuttaa Meitä kaikkia, meidän elämäämme, maatamme ja on Suomalaisuutta parhaimillaan!
Joten tule siihen mukaan, manifestoimaan tätä!”

Jos Facefestivaaliin kohdistettu ilkivalta johtuu monikulttuurisuusvastaisuudesta, ollaan aika hakotiellä ja teko tuomittava. Asiasta on tehty rikosilmoitus.

Lauantaina perussuomalaiset valitsivat puolueen puheenjohtajistoon Sebastian Tynkkysen, joka on luotsannut viime aikoina perussuomalaisia nuoria. Tynkkynen puolustelee ja seisoo vankasti Olli Immosen monikulttuurisuusvastaisten kannanottojen takana. Näyttää siis siltä, että puolue ei aio tehdä pesäeroa monikulttuurisuusvastaisista linjauksista. Linjaukset, jotka ovat ristiriidassä hallitusohjelman kanssa.

Sipilän hallitusohjelmassa sivulla 7 sanotaan, että ”Suomi on avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas maa. ”

Maahanmuuttajat vahvistavat Suomen innovaatiokykyä ja osaamista tuomalla oman kulttuurinsa vahvuuksia osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Entistä
useampi suomalainen nuori opiskelee ulkomailla ja joudumme kilpailemaan myös heistä.
Hallitus kannustaa avoimeen keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta, mutta rasismia ei sallita. Edistämme suvaitsevaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa kansallista keskustelukulttuuria.
Hallitusohjelmassa ei puhuta suoraan monikulttuurisuudesta, mutta sellaista monikulttuurista Suomea halutaan. Nyt on kuitenkin niin, että Keskustan ja Kokoomuksen hallitusyhteistyö puolueen kanssa, jonka riveissä on monikulttuurisuuden ja maahanmuuttovastaisuuden kannattavia kansanedustajia ja vastuuhenkilöitä, legitimoi myös sellaisia puheita ja ajattelutapoja.
On demagogiaa sanoa olevansa syrjintää ja rasismia vastaan sekä monikulttuurisuuden puolella, jos hyväksyy myös rasismin, syrjinnän ja monokulttuurisuuden ajamista. Jokainen meistä tekee Suomesta monikulttuurista maata, olemme silti yhden puolueen joidenkin jäsenten toimesta tuhoon tuomittuja. Miten Suomea voidaan hehkuttaa avoimena, monikulttuurisena maana, kun yksi hallituspuolue ei sitä aja?
Sillä välin ilmeisesti ”sotaa” monikulttuurista Suomea vastaan on jo käynnissä, ainakin Raaseporissa.

Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia

Missä ovat muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmat? Tämä on  tämän kirjoituksen tärkein kysymys.

Viime viikolla ja tällä viikolla moni on kirjoittanut Uuteen Suomeen siitä, miksi nyt maahanmuutosta on tehty suurempi ongelma kuin se todellisuudessa on, ja he ovat oikeassa siinä. Välillä kun lukee niitä kirjoituksia maahanmuutosta, tulee surullinen olo ja ehkä se johtuu kirjoitusten tyylistä tai yksinkertaisesti siitä, että vääryys on aina väärin, oli se kohde kuka tahansa. Moni sortuu kärjistyksiin, solvauksiin ja nimittelyyn.

Moni kirjoittaa asiaa, mutta valitettavasti samalla hengen vedolla tekee sitä samaa mitä nämä ”maahanmuuttokriitikot” tekevät: mennään nostamaan yksittäisiä henkilöitä ja käytetään eri mieltä olevista sellaisia sanoja kuin rasisti, natsi ja ”laumat”. Laumoissa on eläimiä. Tiedostava ihminen on ihan muuta. Ilmeisesti vaatii todella paljon olla asiallinen ja keskittyä asiaan eikä ihmisiin. Näin sanon minä, joka on joskus joutunut melkoiseen hyökkäyksen kohteeksi muun muassa tässä samassa Uudessa Suomessa.

Mitä enemmän yksittäisistä henkilöistä, kuten vaikkapa Jussi Halla-ahosta kirjoitetaan, sitä enemmän häntä seurataan ja jopa palvotaan. Jos olisin Halla-aho, niin olisin nyt tyytyväinen, koska mediahuomio on taas (tällä kirjoituksellakin) taattu.

Voidaan sanoa samaa Perussuomalaisista ja heidän maahanmuutto-ohjelmastaan. Joka päivä Uudessa Suomessa on joku, joka kirjoittelee perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta. Sana on toki vapaa, mutta koska olen jo lukenut Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmaa, niin välillä haluaisin tietää muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmista. Onko se nyt niin, että vain Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmalla on väliä? Jos vastaus on myönteinen, perussuomalaiset voivat mennä vaalipäivään tyytyväisinä. Muut tekevät vaalitöitä heidän puolestaan. Jokainen julkisuuden tila on arvokas. Koska nyt kirjoitan niin, tiedän kulkevani vastavirrassa. En voisi kirjoittaa toisin vain siksi, että joku olisi tyytyväinen. Asiat sanotaan suoraan.

Seuraan tiivisti suomalaista poliittista keskustelua jo vuodelta 2008 lähtien. Yksi asia on ymmärtää, sisäistää mitä kirjoitetaan ja toinen hyväksyä. Poliitikoita saa ja pitää arvostella, mutta kun arvostelu keskittyy melko systemaattisesti vain yhteen tai kahteen henkilöön, silloin voisi miettiä, että mihin se johtaa tai miksi on näin. Perussuomalaiset, kuten kaikki puolueet elävät julkisuudesta. Mitä enemmän julkisuutta vaikkapa Halla-aholle annetaan, häntä samalla nostetaan jalustalle.

Perussuomalaisten vaaliohjelmasta olen sitä mieltä, kuten olen jo sanonut aiemminkin, että se sisältää ongelmallisia kohtia. Silti tekstissä on pari asiaa joita voisin allekirjoittaa. Vaikkapa kohta työperäisestä maahanmuutosta tai kysymys kustannuksista. Miksi ei saisi kysyä paljonko se ja se asia maksaa. Paljonko esimerkiksi vapaa liikkuvuus maksaa suomalaisille ja kuka hyötyy siitä rahasta? On hyvä, että Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta puhutaan, mutta samalla hengenvedolla vaadin, että kerrotaan myös muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmien sisällöstä, kuten jo sanoin. Onko niitä olemassa vai onko niin, että vain perussuomalaiset ovat jaksaneet pohtia maahanmuuttoasioita?

Ja rasismista sen verran, että sitä on kaikissa puolueissa. Perussuomalaiset sanovat sen ääneen. Samalla kun äänekkäiden yhdenvertaisuuden ja rasismin puolustajien huomio keskittyy yhteen tai kahteen kansanedustajaan, muissa puolueissa on myös niitä erikoisia ”maahanmuuttokriitikoita”. Heistä ei kirjoiteta mitään. Puolueiden puheenjohtajat voisivat kertoa nykyistä aktiivisemmin mielipiteensä rasismista ja syrjinnästä.  Ei se ole vain Timo Soinin tehtävä.

Kärjistykset ja syyttely eivät vie kovin rakentavaan keskusteluun tai kehitykseen milloinkaan ja missään. Muuten, tämä meidän kaiken yhteiskunta on jo maahanmuuttokysymyksissä ja vähemmistökysymyksissä ihan syvällä jakautunut kahteen äärileiriin. Nämä leirit käyttävät äänekkäästi sanansa julkisuudessa, ainakin somessa ja Uudessa Suomessa. Suurin osa äänestäjistä, myös maahanmuuttajat,  eivät tee äänestyspäätöksensä ääriajattelijoiden mielipiteiden pohjalta. Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia.

Mihin tik-tak-populismia tarvitaan?

Nyt kun Kreikassa uusi populistinen puolue voitti vaaleissa ja Espanjassa Podemoksen kannatus nousee ja nousee, Suomessakin mietitään, että sellaisia puolueita täälläkin tarvitaan.

Oikealla jäljillä ollaan siinä, ettei nykyisissä puolueissa ole yhtään, joka täysin vastaisi vaikkapa Podemoksen olemusta. Podemoksen ohjelma on kuin sekoitus vihreiden ja vasureiden puolue-ohjelmista ja joissakin asioissa muistuttaa perussuomalaisiakin.

Suurin ero Podemoksen ja meikäläisten Vireiden ja Vasemmistoliiton välillä on mainittujen puolueiden luottamuksen menettäminen hallituskaudella. Podemos on ennen kaikkea tuore puolue, joka lähtee tuoreilla kasvoilla puhtaalta pöydältä. Podemoksen viesti uppoaa vasemmistolaishenkisiin espanjalaisiin, jotka ovat menettäneet uskon siihen, että PSOE (Espanjan demarit) voisi kääntää maan asioita toiseen suuntaan kuin nyt. Vaikka moni espanjalainen ideologisesti tunnustautuu demariksi, silti tuoreemassa gallupissa moni sanoo äänestävänsä muita puolueita ja erityisesti Podemosta.

Mitä yhteistä perussuomalaisilla ja Espanjan Podemoksella on? Yksinkertaistamisen taito. Yksinkertaisilla lauseilla, puheilla ja kirjoituksilla ihmisten arjen hankaluuksista Podemos nostaa kannatuksensa. Myös eurovastaisuus yhdistää Perussuomalaisia ja Podemosta.

Viime vaaleissa oli se suomalainen ”Podemoksen” jytky. Ovatko asiat tuosta huolimatta muuttuneet parempaan suuntaan? Ei nyt ole tarkoitusta haukkua perussuomalaisia siitä mitä hallitusneuvotteluissa tapahtui. Se miten hallitusta muodostetaan ei ole vain yhden puolueen vastuulla.

Viime vaalien tulosten valossa, tuskin nyt Suomeen syntyy toista ”Podemosta” Ei se johdu siitä, etteikö sille olisi tarvetta vaan kenties siitä, että Suomessa hankalassa asemassa olevat ihmiset eivät ole kovin helposti vedettävissä tik-tak–populismiin. Erikoista toki on, että mitä hiljaisempi Keskusta on, sen suurempi on sen kannatus. Ehkä sekin on reaktio äänekästä populismia vastaan. Perussuomalaisten jytky oli protesti vallassa olevia voimia vastaan (tuskin perussuomalaisten jytky johtui vain maahanmuuttajavastaisuudesta), kuten Podemos on nyt Espanjassa. Mahanmuuttokysymyksissä Podemos ja Perussuomalaiset ovat kuin päivä ja yö.

Muutamaa päivää sitten Podemoksen puheenjohtaja Pablo Iglesias puhui kannattajilleen ja puheensa alkoi näin: ”Tika, tak, tik, tak…kello käy, Mariano! Mariano Rajoy on Espanjan nykyinen pääministeri.

Pablo Iglesias

Pablo Iglesias, euroedustaja ja Podemoksen puheenjohtaja.

Vastauksena otsikon kysymykseen: tik-tak –populismia tarvitaan hetkellisesti vapauttamaan yhteiskunnassa olevia kielteisiä tunteita. Ajan myötä tuoreesta populistipuolue tulee vanhan puolueen linjalle ja asettuu. Jokainen puolue on siis kuin tahti, jonka valo sammuu ja syttyy väliajoin yhteiskunnan olosuhteista ja puolueen toimintatavoista riippuen.

Kansainvälisesti median huomio on keskittynyt Podemokseen, mutta neljäs puolue ”Ciudadanos” (Kansalaiset) on sekin nouseva uusi voima. Ciudadanos syntyi Kataloniassa ja on levittäytynyt  koko maalle. Ciudadanos sanoo olevansa edistyksellisen liberalismin ja demokraattisen sosialismin edustajaksi. Ciudadanos sanovat vastustavansa kaikenlaista nationalismia. Maahanmuuttoasioissa puolue on hyvin maltillinen ja solidaarinen. Ciudadanos on puolue, joka puhuu realismista vaihtoehtona nykyisen kahden puolueen konfrontaation politiikalle.

Espanjassa merkittävää on se, että Francon jälkeen kaksi puoluetta on vuorotellen ollut vallassa. Nyt vanha asetelma vihdoin voi murtua.