Jordi Évolen Astral

Taas kuuntelen espanjalaista radiokanavaa ja nyt puhui Jordi Évole. Évole on se toimittaja joka teki dokumentin Eurooppaan pyrkineistä ihmisistä. Jordi Évole ei puhu pakolaisista vaan ihmisistä. Hän haastatteli Lybiasta tulevia ihmisiä kun he astuivat kansalaisjärjestö Proactiva Open Armsin laivaan.

Laivan nimi on Astral. Astral on yhden italialaisen miljonäärin lahjoittama. Évole kertoi, että miljonääri ei käyttänyt enää luksuslaivansa ja kun näki millä keinoilla kansalaisjärjestöt yrittivät auttaa ihmisiä merestä, hän lahjoitti laivansa. Laiva on muokattu ja pelkistetty kaikista luksustavaroista.

Dokumentin nimi on saanut nimensä laivasta. Évole pyysi lehtikirjoituksessa, elokuvateattereita näyttämän dokumenttinsa ja tulot (5 euroa per katsoja) annetaisiin Proactiva Open Arms -kansalaisjärjestön työhön. Luin nyt, elokuvateattereiden myönteisestä vastuksesta. (Linkissä on lista elokuvateattereista, johon voi mennä Astralia katsomaan). Hienoa!

Radiohaastattelun lopussa Évole kertoi kuinka ihmiset astuivat laivaan ilman mitään. Haastattelusta kiinnostavin hetki oli se, kun hän kertoo kuinka toinen avustustyöntekijä oli antanut yhdelle pelastetulle lapselle purukumin ja tämä pieni lapsi oli jakanut purkansa kahteen osaan ja tarjonnut toinen puolisko avustustyöntekijälle.

jordi

Jordi Évolen kirjoitus El Periodicossa.

http://www.elperiodico.com/es/noticias/internacional/barco-mar-desigualdad-astral-5283682

http://www.elperiodico.com/es/noticias/internacional/proactiva-open-arms-extiende-labor-rescate-refugiados-mediterraneo-central-5212805

Mainokset

Entäs ihmisarvo, herra presidentti?

Luin yhden blogikirjoituksen, jossa oli linkki nettisivulle, jossa luki muun muassa näin: ” Maahanmuuttovirta Eurooppaan, myös Suomen osalta, on paljolti kansainvaellusta, siis muuta kuin välitöntä hätää pakenevaa. Kaikkien arvioiden mukaan ihmisvirta on tänä vuonna kasvussa. Tämä haastaa koko läntisen demokratian kyvyn auttaa. Ja haastaa eurooppalaisuuden rakenteet.”

” Tulen nyt lähemmäs keskeistä kysymystä. On tehty kansainvälisiä sopimuksia, EU-direktiivejä ja kansallisia lakeja, ja on ajateltu kauniisti ja oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan.

Käytännössä se toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli.”

Saman sivun kirjoituksessa sanottiin myös, että eurooppalainen arvoperusta ja järjestys on turvattava ja samalla vaadittiin lisää rajavalvontaa. Edellisten sitaattien perusteella olisin voinut luulla, että olin Rajat kiinni –liikkeen tai perussuomalaistaustaisten Hommaforumin nettipalstoilla, mutta erehdyin koska valitettavasti olin lukemassa tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivän avajaisissa (3.2.2016). Ei ihme siis, että nuivasti maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin suhtautuvat nyt taputtelevat ja kiittelevät presidenttiä.

Presidentti puhuu eurooppalaisista arvoista, jotka olivat laadittujen kansainvälisten sopimusten pohjana. Nyt presidentin mukaan, toisin sanoen, niitä arvoja, sopimuksia ja säädöksiä pitää asettaa uuteen järjestykseen, koska ne arvot ja sopimukset olivat tarkoitetut toiseen tilanteeseen, jossa hyödyt kansainvälisistä sopimuksista hyödynsivät Euroopassa syntyneitä. Nyt kun joku muu hyötyy, pitää tehdä tiukennuksia esim. turvapaikanhakusäädöksiin.

Ei siis ihme, että moni on hämmentynyt, koska moni uskoo, että eurooppalaisiin arvoihin kuuluu auttaa ihmisiä. Lähtökohtaisesti on väärin luulla, että tulijalla kuin tulijalla on pahat mielessä. Tämä ylivarautunut ajattelu, jonka nyt presidentin puhekin vahvistaa heijastuu myös maassa jo asuviin ihmisiin. Eilen uutisoitiin siitä kuinka poliisille oli soitettu miehestä, joka houkutteli lapsia autoonsa. Kävi ilmi, että mies oli koulutaksikuski. On myös esimerkkejä siitä, ettei turvapaikanhakijoita oteta vaikkapa päiväkoteihin auttamaan, koska kansalaiset soittelevat ja viestittelevät vaatien muutosta…Yle uutisoi uudesta polttopulloiskusta Keski-Suomessa Petäjäveden vastaanottokeskuksessa!

Presidentin kylmä puhe ei ole kansaa yhdistävää vaan jakavaa. Miten voidaan puhua yhteisistä eurooppalaisista arvoista unohtaen, että ne arvot pohjautuvat kristillisiin arvoihin ja, että tärkein kaikista arvoista on ihmisarvo?

Atalvi.jpg

Ihmisten kylmyys nujertaa talvea enemmän.

 

 

Sensaatiohakuisen otsikoinnin seuraukset ja tulijan tietotarve

Yle Kymenlaakson toimittaja Minna Heikura kirjoitti uutisen Kouvolan hätämajoitustilan perustamisesta. Kirjoituksen erikoisuus on siinä, että teksti ei vastaa edes yhdellä sanallakaan otsikkoa. Otsikon perusteella moni kuitenkin on tehnyt sen johtopäätöksen, että ”ne kiittämättömät turvapaikanhakijat voivat lähteä sinne mistä tulivat, jos vastaanotto-olosuhteet eivät miellytä”.

Toimittajan otsikko herättää epäluuloa vaikka uutisessa, toimittaja ei pysty edes pienellä sanllakaan antamaan otsikolle katetta. Voi siis kysyä Yleltä, miksi sellaisia toimitustapoja hyväksytään? Suomen journalistin liiton sivuilta luin, että julkisen sanan neuvosto on antanut langettavia päätöksiä silloin, kun lukija ei ole löytänyt juttujen teksteistä katetta otsikoille.

Ylen Kymenlaakson otsikosta sen verran, että jos tulijat pettyvät suomalaisiin majoitusolosuhteisiin, se voi johtua siitä, että heillä on ollut korkeita odotuksia Suomen suhteen. Muualla maailmassa kiiltokuvat Suomesta ja Euroopasta saattavat vaikuttaa siihen, että tulija kuvittelee tulevansa paratiisiin. Onko rikos yrittää saavuttaa paratiisia ja parantaa elämänsä? Moni puhuu ”elintasopakolaisista”, joka haluaa vain käyttää sosiaaliturvan. Itse näen, että ihminen, joka haluaa parantaa elämänsä laatua, on valmis tekemään työtä sen eteen. Sillä ei pitäisi olla merkitystä, tuliko edistyshaluinen ihminen Tornion kautta vai suoralla lennolla. Eikö Suomi tarvitse nimenomaan niitä aloitekykyisiä ihmisiä?

Mielikuvista Suomesta se verran, että kun muutin Suomeen en tiennyt Suomesta kovin paljon. Kun saapuin Suomeen minulle oli yllätys, että Suomessa oli alkeellisia  kesämökkejä, joissa vesi haettiin kaivosta ja oli ulkokäymälöitä ihan kuin kehitysmaissakin! 90 -luvulla Tampereella sellaisia oli ja ihan Pispalassakin.

Toisin kuin nämä tulijat, jotka laittavat rahansa ja henkensä valoisan tulevaisuuden eteen itse tulin melkein suoralla lennolla puolisoni ja hänen sukulaistensa lämpimään syliin.

Tulijat eivät ole tottuneet siihen ajatukseen ankeasta ja kylmästä Euroopasta ja sen hyväksyminen vaatii sinnikyyttä. Moni varmasti lähtee muualle. Luontoon sopeutuu tavalla tai toisella vaikka kovalla tahdolla. Ihmisiin sopeutuminen vie enemmän henkisiä voimia riippuen vastaanottavista ihmisistä. Sen suhteen Suomi on myös valitettavasti välillä armoton. Parasta olisi, että tulijat eivät vähällä suomen kielen taidolla pysty lukemaan kaikenlaista vihapostia mitä lehtien ja somen palstoilla ”arvoisat huutelijakansalaiset” kirjoittelevat. Rumasti ja ilkeästi kirjoittelevat ovat vähemmistössä, mutta he muodostavat hyvin äänekkään vähemmistön.

Parasta tulijoiden ja yhteiskunnan kanalta olisi, että suomalaiset, jotka parhaiten tuntevat miten Suomessa tulee elää ja toimia, neuvoisivat ja opastaisivat tulijoita.  Kukaan ei ole mestari syntyessään ja voihan vaikkapa irakilaisille Suomi tuntua alussa kuin olisi tullut toiseen avaruuteen. Enemmän kuin jutustelua, tietoa ja taitoja toimia täällä tarvitaan. Vankka tietopohja on hyvä alku uuteen elämään uudessa paikassa sovussa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Ylen Heikuran kaltainen otsikointi luo turhaa vastakkainasettelua, huutelua ja turvapaikanhakijoiden tuomitsemista. Nyt tuollaisten otsikoiden perusteella julkisessa keskustelussa ei kritisoida vain maahanmuuttopolitiikkaa vaan myös ihmisiä, tulijoita. Tulijat ja Suomi eivät kehity huutamalla ja tuomitsemalla vaan tiedolla ja taidolla.

Ylen uutinen

Kuvakaappaus Ylen uutisesta.

Koti on paras

Koti on siellä missä sydän on. Jotkut ihmiset kaipaavat läheistensä läsnäoloa ja rakkautta enemmän kuin muut ja ihan muuta. Toisille taas tavarat, raha ja niin sanotusti hyvä elämä on tärkeintä.

Hyvä elämä käsitteenä merkitsee kuitenkin eri ihmisille eri asioita. Jonkun hyvä elämä on oma katto päällä, perhe tai vain pieni maatilkku, jossa kasvattaa vaikkapa vain kiviä.

Siirtolaisten tulon keskustelussa saa vaikutelman, että Eurooppa ja erityisesti Suomi olisi niin mahtava, rikas ja hyvinvoiva paikka kuin vain paratiisissa voi olla ja siksi joko tänne ei saisi tulla turmelemaan paratiisia tai tänne saa tulla, koska tämä Suomi olisi maailman turvallisin paikka.

Olen oppinut rakastamaan Suomea ja oikeastaan en moiti Suomesta mitään. Sanon kuitenkin, että vaikka Suomessa ei olisi mitään vikoja, Suomi ei ole ensimmäinen maailman maista se, johon ihmisten pitää ehdottomasti tulla. Samalla tavalla se maa ei ole Ruotsi eikä Espanja, eikä Yhdysvallat eikä Haiti vaan se maa on se paikka, jossa ihmisellä on kotinsa, ystävänsä, sydämensä. Se paikka on se pieni paikka, jossa sydämellä kasvatetaan vaikkapa vain kiviä.

Saapuminen maahan ilman mitään ja ketään muuta tuttua tai vain lähinomainen tai tuleva sellainen (tai ei edes sitä) ja ilman kielen hallintaa, puhumattakaan asiantuntemusta kyseisestä maasta ja kulttuurista on kenelle tahansa haastava tilanne. On kuin saapuisi toiseen avaruuteen.

Varmasti moni tullut haluaisi lähteä takaisin, jos vain olisi minne palata. Jopa minä itse, jolla on ollut rakastavia ihmisiä ympärillä, monesti halusin luopua kaikesta. Kielimuuri, fyysinen ja henkinen kylmyys nakersi välillä intoa jaksaa olla täällä. Monilla ei ole koko ajan toista aikuista, joka tukee ja välillä kannustaa jaksamaan ja kun itse kuvittelee, ettei enää jaksa, se toinen aikuinen jaksaa ja saa toisen jaksamaan. Sota repii ihmisiä omasta kodeistaan. Pelko repii kodista, toivottomuus repii kodista. Miksi niin moni on revitty, hukutettu ja tukahdutettu?

Kun luen, että salakuljettajat hylkäsivät kuolleita veneisiin ja kuorma-autoihin ja toiset salakuljettajat hylkäävät satoja lapsia Ruotsin suurissa kaupungeissa, mietin, että noiden ihmisten piti jäädä sinne mistä lähtivät, mutta se sinne on sekin helvetti ja kuolema.

Minusta erehdymme kun kuvittelemme, että tulijoiden paras paikka olisi täällä tai siellä mistä he lähtevät. Mitä oikeutta meillä on määritellä, mikä on parasta toiselle? Tietenkin mielipiteensä saa sanoa. Paras paikka on se, jossa ihminen kokee olevansa kotona. Voimme auttaa lähellä ja kaukana olevia voimaan paremmin omassa elämässä, siellä ja täällä. Suoja ja hyvä elämä ei merkitse kaikille ihmisille taloudellista hyvinvointia vaan joskus vain sukua, ystäviä tai omaa pihaa, oma puuta, oma maata, vähän ruokaa, lämpöä, suojaa, omaa kiveä ja rauhaa.

Emme saa kääntää selkämme niille, jotka ovat päässeet tänne. He tarvitsevat ystäviä, tukea, opastusta, lämpöä, suojaa. Suomestakin voi löytyä myös heidän uusi koti.

Olkaa kuin kotonanne ja koittakaa kestää. Tämä yhteiskunta ei ole maailman helpoin.”,  Päivi Vettenranta, SPR:n vapaaehtoistyöntekijä

Miksi sotaa pakenevat naiset eivät tule Eurooppaan?

Alla oleva kirjoitus ilmeistyi viisi päivää sitten Uuden Suomen blogissa. Artikkelin keskusteluketjussa on 212 kommenttia ja se on jaettu 12 kertaa Twitterin palveluksessa ja Facebookissa 1,1 tuhatta jakoa! Kiitos lukijoille!

_________________________________________

Näin suomalaisen ottamia kuvia nuorista miehistä vastaanottokeskuksessa ja luin hänen ”järkevät” päätelmänsä turvapaikanhakijoiden sukupuolesta. Kuvien ottaja ihmettelee, miksi turvapaikanhakijoista suurin osa on nuoria miehiä.

Kuten moni suomalainen, en tunne syvällisesti esimerkiksi Syyrian ja Libyan kulttuureita, saati kaikkia kulttuureita, joista turvapaikanhakijat pakolaisleireille saapuvat. Sen sijaan, jos tietoa etsii, voi lukea kyseisten maiden pakolaisleirien armottomista olosuhteista, joista kuka tahansa elämäänsä rakastava pyrkisi pois millä tavalla ja mihin hintaan hyvänsä. Pääsy pois sieltä voi olla naisille ja tytöille monikertaisesti kalliimpaa kuin miehille.

Tiedän sodan olosuhteista se verran, että voin sanoa, että silloin kun Keski-Amerikassa oli sotia, Meksikoon ja Yhdysvaltoihin lähti pääsääntöisesti nuoria poikia, koska vanhemmat panostivat siihen. Äidit ja isät sanoivat, että itse saa kuolla, mutta lapselle halutaan mahdollisuuksia. Keski-Amerikassa on ollut sellainen käsitys, että tytöt jäävät vanhempien luokse, satoi tai paistoi, pitämään huolta vanhemmista ja lapsista.

Nykyisin matka melkein mistä ja minne tahansa salakuljettajien armoilla maksaa paljon ja on vaarallinen. Tyttöjä ei lähetetä pitkälle matkalle, koska heitä esimerkiksi käytetään seksuaalisesti hyväksi. Nykyisin moni nainen silti lähtee salakuljettajien armoilla ilman papereita. Ehkä se on osasyynä sille, että maailman turvapaikanhakijanaisista suurin osa on yli 40- vuotiaita. Naisten raiskaukset ovat niin yleisiä Meksikossa (jopa ”viranomaisilta”), että moni nainen käyttää ehkäisyä jo hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä! .

Luin Espanjassa tehdyn selvityksen turvapaikanhakijoista ja sen mukaan vähiten naisia tulee Afrikan maista. Matkan tekotavalla sekä riskeillä näyttää olevan eri merkitys sukupuolesta riippuen. Esimerkiksi Syyriasta Espanjaan tullaan myös patikoiden Egyptin, Libyan, Algerian ja Marokon kautta. Lehtitietojen mukaan matka kestää noin neljä kuukautta. Jos esimerkiksi Välimeren ylittäminen olisi turvallisempaa kuin nyt, Euroopaan tulisi nykyistä enemmän lapsia ja naisia.

Moni ihmettelee myös, miksi nuoret miehet eivät jää kotimaahan sotimaan uskontonsa, etnisen ryhmän, ym. asioiden puolesta. Monille maailman ihmisille sota ja aseisiin tarttuminen ei ole elämän päätarkoitus, vaan se elämä itse. Jos perhe haluaa pysyä konfliktien ulkopuolella ja elää rauhassa, se ei onnistu, koska heitä painostetaan luovuttamaan joko lapsensa tai henkensä sotajoukoille. Ainut vaihtoehto on silloin paeta.

Tuskin jos nyt vaikka perussuomalaisten ja vihreiden välillä syttyisi sota, kaikki suomalaiset rientäisivät auttamaan yhtä tai toista leiriä. Tuskin toivoisimme, että lapsemme joutuisivat tapetuiksi poliittisten erimielisyyksien takia. Politiikka maailmassa ei ole niin suuressa arvossa kuin kenties Suomessa.

Vastaanottokeskuksen kyttäysvalokuvaaja ihmetteli, miksi turvamies kielsi kuvaamisen. Vastaanottokeskuksen pitäisi olla pakolaisille ja turvapaikanhakijoille rauhoituspaikka, jossa pitää tuntea olevansa turvassa. Mitä jos suomalaisten kotiin mentäisiin ottamaan kuvia ilman lupia, kun ollaan vaikkapa ruokailemassa? Tai kuten Soini sanoi puoluekokouksessa, kun puhui mökillään käyneistä toimittajista, että se ei ole suomalainen tapa. Ilmeisesti Soini erehtyi! Soini on  ministeri ja turvapaikanhakijat vain avun terpeessa olevia ihmisiä.

Tänään 19.8.2015 vietetään Maailman humanitaarisen avun päivää. Päivää vietetään ympäri maailman nyt seitsemättä kertaa ja sen tarkoituksena on muistuttaa haasteista ja riskeistä, joita humanitaarinen avustustyö sisältää. 

Muuta:

Eurooppa vastaanottaa noin 2% Syyrian pakolaisista.

90 prosenttia konfliktimaiden (Syyria, Eritrea, Somalia) pakolaisista on köyhissä naapurimaissa alkeellisissa oloissa.

Kriisimaahan Kreikkaan on tähän menneessä saapunut yli 20 000 turvapaikanhakijaa. 80 prosenttia Kreikkaan saapuneista on lähtöisin Syyriasta, Afganistanista ja Irakista.

Välimeren ylittäneitä on noin 260 000 ihmistä.

Joitakin lähteitä:

http://www.un.org/spanish/News/story.asp?NewsID=33075#.VdQmxJcdHIU

http://www.ipsnoticias.net/2014/07/espana-es-una-puerta-incierta-a-europa-para-refugiados-sirios/

http://www.elmundo.es/internacional/2015/04/21/5535505022601dd40d8b457d.html

http://www.taringa.net/posts/femme/13178339/Las-mujeres-

que-seran-violadas-Rumbo-a-EEUU-via-Mejico.html