Pekolainen ei ole vihollisesi

”Pakolainen ei ole vihollisesi vaan se joka teki hänestä pakolaisen.” – Tariq Ramadan, sveitsiläinen islamintutkija.

Kaio2

Näin luki tänään yhden helsinkiläisen kahvilan ovella olevassa julisteessa. Juliste on Helsingin rautatientorilla mieltä osoittavien turvapaikanhakijoiden. Turvapaikanhakijat ovat osoittaneet mieltä jo yli 100 päivää.

Refu

Tietenkin astuin kahvilaan, koska mietin, että tänä päivänä humanismi vaatii rohkeutta ja tuossa kahvilassa voisi olla ihan sopiva paikka olla ja niin olikin. Hienoa!

Refu2

 

 

 

 

 

Jordi Évolen Astral

Taas kuuntelen espanjalaista radiokanavaa ja nyt puhui Jordi Évole. Évole on se toimittaja joka teki dokumentin Eurooppaan pyrkineistä ihmisistä. Jordi Évole ei puhu pakolaisista vaan ihmisistä. Hän haastatteli Lybiasta tulevia ihmisiä kun he astuivat kansalaisjärjestö Proactiva Open Armsin laivaan.

Laivan nimi on Astral. Astral on yhden italialaisen miljonäärin lahjoittama. Évole kertoi, että miljonääri ei käyttänyt enää luksuslaivansa ja kun näki millä keinoilla kansalaisjärjestöt yrittivät auttaa ihmisiä merestä, hän lahjoitti laivansa. Laiva on muokattu ja pelkistetty kaikista luksustavaroista.

Dokumentin nimi on saanut nimensä laivasta. Évole pyysi lehtikirjoituksessa, elokuvateattereita näyttämän dokumenttinsa ja tulot (5 euroa per katsoja) annetaisiin Proactiva Open Arms -kansalaisjärjestön työhön. Luin nyt, elokuvateattereiden myönteisestä vastuksesta. (Linkissä on lista elokuvateattereista, johon voi mennä Astralia katsomaan). Hienoa!

Radiohaastattelun lopussa Évole kertoi kuinka ihmiset astuivat laivaan ilman mitään. Haastattelusta kiinnostavin hetki oli se, kun hän kertoo kuinka toinen avustustyöntekijä oli antanut yhdelle pelastetulle lapselle purukumin ja tämä pieni lapsi oli jakanut purkansa kahteen osaan ja tarjonnut toinen puolisko avustustyöntekijälle.

jordi

Jordi Évolen kirjoitus El Periodicossa.

http://www.elperiodico.com/es/noticias/internacional/barco-mar-desigualdad-astral-5283682

http://www.elperiodico.com/es/noticias/internacional/proactiva-open-arms-extiende-labor-rescate-refugiados-mediterraneo-central-5212805

Olet yksi meistä

”Olet yksi meistä. Sinä et ole maahanmuuttaja.”

Suomessa työpaikka ja veromaksukyky on ihmisten arvon mittapuu. Ensimmäisen työpaikan saaminen ei ole helppo eikä vain heikon kielihallinnan takia vaan myös siksi, koska Suomessa suhteillakin on väliä ja monilla ei ole verkostoja. Aina voi kuitenkin käydä niin, että löytyy yksi ihminen, joka on riskinottokykyinen ja vastaa myöntävästi, kun kysyt löytyisikö töitä ja näin mahdollisuudet avautuvat. Mahdollisuuksiin tarttuminen on vahva ja hyvä askel eteenpäin. Hyvä kysymys on kuinka monta suomalaista on valmis antamaan mahdollisuuksia työkykyiselle ihmiselle?

Olen ollut Suomessa jo 23 vuotta! 90 luvun alussa Suomeen tuli monenlaisia maahanmuuttajia ja moni meistä on jäänyt Suomeen pysyvästi asumaan. Meillä on lapsia ja monilla on jo myös lapsenlapsia, töitä, suhteita, omaisuutta, ym. On jotenkin väärin vielä tänä päivänä väittää, etteivät varsinkin kaupungeissa asuvilla suomalaisilla olisi kokemuksia eri kulttuurista tulevista ihmisistä. Jos ihminen sulkeutuu eikä halua olla tekemisissä eri ihmisten kanssa, sadan vuoden kuluttua puhutaan yhä maahanmuuttajista vaikka olemme jo silloin haudassa.

Suomessa on onneksi kuitenkin myös niitä ihmisiä, jotka avoin mielin kohtaavat tuntemattomia ihmisiä yhdenvertaisina ihmisinä. Kuulin kirjoituksen ensimmäisen lauseen eilen ja sen tuoma ilo ei voida sanoin kuvata. Kiitos hänelle, joka rohkeni sanoa sen!

Nyt uskon siihen, että jonakin päivänä tulee olemaan toisin ja ihmisiä kohdellaan ja kohdataan vain yhdenvertaisinä ihmisinä.

Atouhu2

Tekemällä oppii.

Puhu hänelle

Joskus kauppareissu voi venyä ja hyvästä syytä.

Kävin eräässä ruokakaupassa ja kun olin laittamassa ostoksia kassan hihnalle, edellä oleva asiakas kysyi hymyilen minulta, että miten nyt Nicaragualla menee? Onko se Ortega vallassa?

Mistä tiedät että olen Nicaraguasta? kysyin nauraen. Toinen asiakas vastasi, että oli lukenut blogiani.

Hän on käynyt Nicaraguassa jopa 3 kertaa ja oli nähnyt paljon 80- luvun Nicaraguaa. Hän kävi muun muassa Suomi-Nicaragua -seuran järjestämissä kahvinpoimintamatkoilla.

Nicaragua on jäänyt tämän suomalaisen sydämeen, kuten myös moni muiden suomalaisten sydämiin. Viimeaikaiset uutiset Ortegan hallinnosta huolestuttavat tätä naista. Ja miksei näin olisi, kun suomalainen media keskittyy kielteisiin uutisiin. Sellainen se uutisointi on ollut ja muutoksia ei näy.

Kerroin mitä itse ihmettelen, että Ortegan suosio on noussut viime aikoina, enkä muuta selitystä löydä kuin sen, että se voi olla niin koska Ortegalla on paljon sosiaalisia projekteja (Noh, moni spekuloi, että milipidemittausten tulokset olisi jotekin ostettu). Sen lisäksi nykyisessä Nicaraguassa esimerkiksi koulu ja terveydenhoito ovat kansalaisille maksuttomia. Vuodesta 1990 vuoteen 2004 Nicaraguassa on ollut kolme liberaalihallitusta ja presidenttina Violeta Barrios de Chamorro, Arnoldo Alemán ja Enrique Bolaños. Arnoldo Alemán on surullisen kuuluisa korruptiosta. Kaikki lapset eivät päässeet kouluun liberaalihallintojen aikana

Kerroin myös. että saamieni viestien perusteella nykyinen Nicaragua on menevä paikka, jossa ihmiset tekevät töitä. Moni on ryhtynyt yrittäjäksi ja turismikin kehittyy.

Kuten Suomenkin, yksi Nicaraguan pulma on kansalaisten eriarvoistuminen. Toisin Nicaraguassa se on ollut aina näin, vaikka ei missään nimessä koskaan näin pitäisi olla. Eli Nicaraguassa on valitettavasti edelleen köyhiä, kuten silloin kun tämä ystävällinen kansalainen kävi siellä.

Keskustelimme myös Ortegan suunnan muutoksesta. Ortegan hallinnon vasemmistolaisuutta on syytä katsoa joustavasti eikä tiukasti perinteisin käsityksin vaan pragamatisuudella, liberalismi kulkee maassa vapaasti ja kaikki mitä edistää taloutta on nyt myönteistä. Tunnettu nicaragualainen toimittaja, Carlos Fernando Chamorro, luonnehtii Nicaraguan nykyhallintoa ei diktatuuriksi vaan hybridiksi.

Onko Managuaa uudistettu, asiakas kysyi. 80-luvulla näkyivät maanjäristyksen ja sodan jäljet. Vastasin, että on ja paljon. Korkeita rakennuksia ei ole koska se on herkkä maaperä, mutta teitä, puistoja ja taloja on rakennettu. Samoin pienissä kylissäkin näkee edistystä. Ennen vanhaan tiet olivat kivisiä, sorateitä ja pölyteitä, mutta nyt kadut on päällystetty.

Aurinko paistoi monilla tavoin kasvoillamme ja oli aika palata autoon ja lähteä kotiin. Nyt tiedän, että minulla on Suomessa tämä yksi uusi ystävä lisää. Olisi joskus mukava tavata niitä kahvipoimijoita tai ihmisiä, jotka vain pitävät Nicaraguasta, olisi se syy mitä tahansa. Entisiä kahvipoimijoita laskelmieni mukaan saattaa olla noin 1000 tai enemmän. Toisaalta myönnän, että on ehdottomasti vain mukavaa, kun toinen ihminen tulee ja sanoo vaikkapa päivää tai vain hymyilee.

Mietin niitä ihmisiä, jotka vasta tulevat Suomeen. Hekin tarvitsevat kenties enemmän kuin keskusteluseuraa, neuvoja, opastusta miten tulla toimeen Suomessa ja selviytyä hankaluksista. Jos ja kun tulija kotoutuu ja pääsee osallistumaan yhteiskunnan pyörittämiseen, niin me kaikki olemme voiton puolella. Jos tulija jää yksin, kotoutumisprosessi voi olla hidas ja kivulias.

Tulivuori

Nicaragualaisen tulivoren kraateri.

Eurooppalainen pakolais- ja ihmisyyskriisi

Miten kristitty voi sanoa olevansa uskossa ja samalla sanoa kylmästi, ettei tarvitse hädänalaisia auttaa muun muassa siksi, että eivät ole kristittyjä ja heidät pitää palauttaa lähtömaahansa. Silloin arvon kristitystä tulee yhtä kylmäsydäminen kuin ääri-islamisteista ”vääräuskoisia” kohtaan. Kristitty ei aseta hädänanalaisia tärkeysjärjestykseen uskontoonsa perustuen. Pääministeri Sipilä antoi hyvän esimerkin kritistyn olemuksesta. Itse en kuulu mihinkään uskontokuntaan, vaikka uskon.
Nyt moni sanoo, että pääministerin pitää antaa kotinsa ja vapaaehtoiset keräystavarat hädänalaisille suomalaisille. Nämä vaatijat unohtavat, että Suomessa asuville on ollut olemassa syntymästä lähtien sosiaaliturva ja hyvä sellainen.  Suomen sosiaaliturvan rahat tulevat veronmaksajilta, myös monilta, jotka aikoinaan ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina, pakolaisina tai muista syistä. Nyt yhtäkkiä se sosiaaliturva on unohtunut ja vaaditaan kaikki meille ja vain meille.

Tässä mietin myös, että  EU järjesti aika monta huippukokousta Kreikan kriisin takia, mutta nyt pakolaiskriisin takia niitä on ollut aika vähän? Yhtäkkiä Unkari, yksi Merkel ja pari muuta päättävät miten, milloin ja minne syyrialaiset pääsevät. Toisaalta millainen pakolaiskriisi olisi, jos Merkel ei olisi päättämässä ja ottamassa suuria määriä Saksaan? Unkari kohtelee tulijoita kaltoin. Luin espanjalaisesta lehdestä, että Saksaan saapuneet pakolaiset kiitollisuudesta kutsuvat Merkelia äidiksi.

Yle raportoi, että EU:n ulkoministerit keskustelivat tänään Luxemburgissa Euroopan pakolaiskriisistä. Suhtautuminen Eurooppaan tuleviin pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin jakaa EU-maita selvästi. Esimerkiksi Saksa ja Itävalta ovat avanneet turvapaikanhakijoille rajansa, mutta Unkari rakentaa rajoilleen aitaa pakolaisten maahantulon estämiseksi. Suomen ulkoministeri Timo Soini (ps.) puolestaan haluaa pitää kiinni Dublinin sopimuksesta, jonka mukaan tulijat palautetaan siihen EU-maahan, johon ensin ovat saapuneet. Joskus siis sekä pää, että sydän pysyy kylmänä.

Espanjalaisen toimittajan mukaan Eurooppa on jakautunut solidaariseen ja itsekkääseen leiriin.

Kalastajakylien humanismi myös EU:n neuvottelupöytiin

Tämä on jo vakava kirjoitus tärkeästä kansainvälisestä aiheesta.

Viime päivinä on kiinnittey huomiota siihen ihmisvirtaan, joka kulkee etupäässä Afrikasta yrittäen päästä Euroopan Unionin maihin. Italia ja Espaja ovat olleet tulijoiden virtojen paineiden alla.

Toisin kuin Suomessa, jossa uutisoinissa ja julkisessa keskustelussa luvut ovat keskeisessä asemassa, esimerkiksi Espanjan julkisessa keskustelussa korostuu myös hädässä olevien ihmisten auttaminen.

Ihmiset pyrkivät pois omasta kotimaasta konflinktien mutta myös taloudellisten syiden takia. Kuka haluaisi jäädä paikkoihin, joissa ei ole mahdollista kehittyä ja jossa eläminen on minuuteista minuutteihin kamppailua? YK:n mukaan joka minuutti 8 ihmistä maailmassa lähtee omasta kodistaan pakotettuna lähtemään.

Arvioiden mukaan vuona 2011 noin 43,3 miljoonaa ihmistä oli siirretty voimakeinoin vainon ja konfliktien takia. Siirtolaisista noin 46 prosenttia on lapsia.

Euroopassa luvut ovat kasvaneet viime vuosina. EnVuonna 2014 EU sai 626.000 turvapaikanhakemusta. Tänä vuonna on arvioitu, että vain Saksaan tehdään 450 000 turvapaikanhakemusta! Paitsi se, että ihmiset kuolevat matkalla ja saapuvat Euroopaan hakemaan turvapaikansa, ongelma on myös se, että Lybian ja muiden Afrikan maiden rannoilla tuhansia ihmisiä odottaa laivansa.

Ihmisvirrat ja samalla tragediat jatkuvat vuodesta toiseen. Tiedostusvälineet ovat täynnä toimittajien ja poliitikoiden vähemmän tai enemmän varteenotettavia ehdotuksia. Liian usein ehdotukset keskittyvät hoittamaan seurauksia, mutta ei syihin, jotka aiheuttavat siirtolaisuutta.

Kova politiikka, jossa vaaditaan laivojen hajottamista, muurien ja aitojen rakentamista, ihmisten viemistä pakolaisleireihin, ym. vaatii myös kehistysyhteistyörahojen vähentämistä, aseiden vientiä, konfliktien kovenemista ja ihmisten ja uskontojen vastakkainasettelemista.

Eurooppa huolestuu, koska köyhät koputtelevat omien rajojen muureihin ja hyppivät rajojen yli, mutta konfliktien alueilla ja muissa maapallon osissa on myös suuria ihmivirtoja, joista tiedämme hyvin vähän.

Valtioiden keskeinen yhteistyö on keskeisessä asemassa. Silloin kun konfliktit syntyvät ja kehittyvät, pakolaisongelmien syntyminen ei näyttä olevan poliitikoiden huoleissa. Libyan tilanne on osuva esimerkki. Jotkut sanovat, että kun Gaddafi hallitsi Libyassa, siirtolaisongelma pysyi jotenkin hallinnassa. Tuskin Gaddafikaan puuttui siirtolaisuuden syihin ja yritti parantaa ihmisten oloja lähtömaassa. Gaddafi vain piti Italiaa tyytyväisenä pidättämällä siirtolaisia ja viemällä heitä leireihin.

On julmaa toivoa, että hekkokuntoiset veneet hoitaisivat rajavartijoiden suojelutehtävän ja matkustajat kuolisivat meressä. Ihmisten elinmahdollisuuksien helpottaminen omassa kodissa, kylissä ja kaupungeissa on ongelman avain ja siinä kehistysyhteistyö on ollut edes yksi mahdollisuus. Nyt EU:n raha palaa ihmisvirtojen pysäyttämiseksi ja ihmisten sijoittamiseksi, kun kehitysyhteistyöllä voitaisiin antaa mahdollisuuksia elämiseen ihmisten omalla lähiseudulla.

Siitrtolaisongelma ei ole vain Euroopan Unionin maiden ongelma vaan koko kansainvälisen yhteisön. Se on humanitaarinen kriisi, joka koskettaa myös niitä maita joista lähdetään.

Talouspakotteiden asettamisen, kehistysyhteistyön luopumisen sijasta pitäisi lisätä kehitysprojekteja tai avata reiluja väyliä Eurooppaan haluaville. Kielloilla ja tiukalla rajapolitiikalla ylläpidetään ihmissalakuljettajien bisnestä yllä.

Ihmisyyttä tarvitaan neuvottelupöydissä, päättäjien kabineteissa eikä vain kalastajakylissä Etelä-Euroopassa ja Aasiassa. Kunnioitukseni siirtolaisia auttaville kyläläisille.

Siirtolaiset

Välimeren tragedia on jatkunut vuodesta toiseen. Foto UNHCR

Kuva

Ääriajattelun suunnat elävät symbioosissa

Katsoin vain pari päivää ennen ranskalaiseen sanomalehteen Charlie Hebdoniin kohdistunutta terrori-iskua espanjalaisesta televisiokanavasta uutisen, jonka mukaan ranskalainen toimittaja ja kirjailijan Éric Zemmourin kirjaesittely loppiaisena Brysselissä sai kielteisen vastaanoton ja runsaasti kritiikkiä.

Ranskalainen Zemmour on juutalaisten vanhempien lapsi, joka liputtaa sen puolesta, että maahanmuuttajien Ranskassa tulee noudattaa sitä Suomessakin tuttua lausahdusta ”maassa maan tavalla”. Mies on myös sukupuolineutraalien avioliittojen, islamismin ja monikulttuurisuuden vastustaja. Onko yhdistelmä tuttu kotimaisesta politiikasta? Zemmouria pidetään äärikonservatiivisena ja oikeistolaisena. 

Charles Hebdonin terrori-isku kaikessa karmeudessaan luo otollisen pohjan kaikenlaiselle yleistykselle ja selityksille monikulttuurisuuden ja maahanmuuton vastustamiselle. Lakimies ja kirjailija Husein Muhammed on todennut, että ääriajattelu ja ryhmät tarvitsevat toisiaan. Terrorismin tarkoitus on kylvää kaunaa ja vihaa. Tarvitaan vain tarpeeksi uskottavia asiantuntijoita luomaan pelkoa eri ihmisryhmistä.

Muslimivastaisen äärioikeiston ja lännenvastaisten ääri-islamistien välillä on kuitenkin jonkinlainen epäpyhä allianssi. Ne lisäävät toistensa kannatusta ja vahvistavat toisiaan: esimerkiksi ääri-islamistien tekemät terrori-iskut lisäävät ennakkoluuloja ja suoranaista vihaa muslimeja kohtaan. Tämä koskee myös sellaisia muslimeja, joilla ei ole mitään tekemistä iskujen kanssa ja jotka tuomitsevat ne selvästi.

Iskut lisäävät avoimesti muslimivastaisten äärioikeistolaisten puolueiden ja liikkeiden kannatusta länsimaissa. Nämä liikkeet lietsovat vihaa kaikkia muslimeja kohtaan, mikä voi johtaa myös maltillisten, aiemmin jopa hyvinkin länsimielisten muslimien radikalisoitumiseen. Näin lännenvastaisuus lisääntyy muslimien keskuudessa samalla kun muslimivastaisuus yleistyy länsimaalaisten keskuudessa.

Tuloksena on noidankehä, josta hyötyvät ainoastaan äärioikeistolaiset ja ääri-islamilaiset liikkeet. Todellisuudessa ääripäillä onkin sama tavoite: estää kahden erilaiseksi ja yhteensopimattomaksi väitetyn kulttuurin yhteiselo ja sekoittuminen.”

Zemmourin ajattelu ei ole mitään uutta vaan se saa vain uusia liputtajia, valitettavasti myös Suomessa, ja on hyvin kansainvälinen, kuten ennenkin muissa uusissa muodoissa. Erikoista on, että nämä (yleensä herrat) jotka ajattelevat kuten Zemmour mainostavat olevansa isänmaallisia, soberanisteja ja monikulttuurisuuden vastustajia. Itse moni heistä on tulos monikulttuurisuudesta, onhan Zemmour kasvanut juutalaisessa perheessä katolisessa ympäristössä. Nämä herrat elävät vastustamalla monikulttuurisuutta. Zemmour vastustaa sitä mitä Ranska on ollut vuosisatoja ja mikä on tehnyt Ranskasta sen maa mitä se nykyisin on, myös hyvässä. Jos islamisteja ei olisi, Zemmour ja muut todennäköisesti vastustaisivat jotakin muuta. Synttipukeille tulee aina olemaan tarvetta niin Euroopassa, lähi-idässä kuin kaikkialla maailmassa. Aika on nyt vain erittäin otollinen syntipukkien etsinnälle ja pelon lietsonnalle.

Nämä ideat ranskalaisten ylemmyydestä ja maahanmuuton ja monikulttuurisuuden haitoista Zemmour kirjoitti kirjan, jonka otsikko on vapaasti käännettynä ”Ranskan itsemurha”. Tuleeko mieleen ne puheet uppoavasta lännestä? Eniten ilahduttaa se, että Ranskassa, Belgiassa, Saksassa ja Suomessakin on runsaasti ihmisiä, jotka sanovat ei tuollaiselle ajattelutavalle. Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt kirjoitus, jossa sanotaan, että norjalaiset eivät antaneet vihalle tilaa, kuten terroristi Andres Breivik toivoi ja toivottavasti ransakalaiset ovat yhtä fiksuja kuin norjalaiset.

Otsikosta, mieti nyt vähäsen. 🙂