Journalismin tarkoitus, Arhinmäki A-studiossa

Moni Facebook-kaveri on profiilissaan tänään ihmettelyt A-studion toimittajan käyttäytymistä haastateltamaansa Paavo Arhinmäkeä kohtaan. Itse en katsonut eilen suorana vaan tänään Yle areenasta.

Tässä on linkki (haastattelu alkaa ohjelman alussa minuutilla 1.14):

http://areena.yle.fi/tv/2160102

Minusta on ihan hyvä, että toimittaja kyselee haastateltavalta ja politiikoilta päätösten perään. On hyvä, että toimittaja laittaa poliitikot koville. Sen sijaan on erittäin epämiellyttävää katsoa, kuinka toimittaja keskeyttää Arhinmäen puhetta, puhuu päälle ja inttää samalla kun Arhinmäki yrittää sanoa. Ja kaiken kukkuraksi toimittaja syyttää ja moitti vierastaan Arhinmäkeä siitä, että hän ei vastaa kysymykseen!!! Miten toinen voisi vastata, kun hän ei saa sanoa mitään, koska toimittaja syyttää ja selittää itse päälle?

Mitä journalismia tuo on? Olemmeko nyt uudenlaisen sensuroivan tai inhorealistisen journalismin edessä?

Mutta on myös muita ”erikoisesti käyttäytyviä” toimittajia Yleisradiossa. Tänään Aamutelevisiossa oli Merja Kyllönen haastateltavana. Toimittaja kysyy Merja Kyllöseltä huhuista, jotka liikkuvat Vasemmistoliiton lähtöpäätöksen ympärillä. Toimittaja kutsui poliitikon puhumaan mahdollisista huhuista kuin juorulehdessä! Eikö toimittajatiimi pystynyt keksimään painavampia kysymyksiä?

Miksi toimittajan pitää toistaa samaa kysymystä samalla, kun puhuu päälle ja inttää?

Toivottavasti tuo käytäntö ei vakiinnu Yleisradiossa, että päättäjiä kutsutaan ”muka haastatteluun”, mutta tarkoitus on kutsua heidät julkiseen tuomioistuimen eteen ja nöyryytetyksi tulemiseksi. Yksi asia on kysyä päätöksistä ja toinen on luetella heidän ”tekemiään virheitä” kuin rikollisia.

Saivatko toimittajat lisää tietoa katsojille? Epäilen, että ei. Mikä on sitten silloin journalismin tarkoitus? Tasapuolisuuden vuoksi sama A-studio ja sama toimittaja voisi tentata samalla tavalla Jutta Urpilaista ja erityisesti Jyrki Kataista. Tuo käytös olisi silloinkin moukkamaista.

”Lapsilla ei puolustajia politiikassa”

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, voi tänään sanoa Vasemmistoliiton päätöksestä lähteä hallituksesta ja samalla näyttää muille hallituspuolueille, mitä kehysriihen päätöksissä on väärin.

Pääministeri Katainen ja ministeri Urpilainen kommentoivat Vasemmistoliiton päätöstä lähteä päätösvastuun kääntämisen luovuttamisesta. Tuskin Vasemmistoliittoa voi syyttää päätösvastuun pakoilusta, koska tähän asti on pysynyt hallituksessa vaikeiden päätösten takana. Nyt, arvoisat ministerit, ei ole kyse päätöksenteosta vaan millaisia päätöksiä on tehty. Nyt on toimittu väärin.

Väärin on se, että keskituloisiin ja pientuloisiin lapsiperheisiin kohdistuu summa leikkauksia:

– Lapsilisiä

– asuntolainan korkovähennysoikeutta pienennetään edelleen

-Bensavero ja työmatkakorvausten omavastuun kasvattaminen

– Valmistevero, ym. Aiempien leikkausten lisäksi.

Yleensä lapsiperheet ovat ne, jotka suurella innolla, mutta riskillä lähtevät rakentamaan unelmansa omakotitalosta tai hankkivat valjemmän asunnon taajamista. Sieltä, jossa on rauhaa kasvattaa jälkikasvua. Eli omakotialoja rakennetaan, kun lapset ovat pieniä ja yleensä paikoissa, joista päästäkseen töihin pitää turvautua henkilöautoon. Tuossa on jo kolme leikkauskohdetta, jotka kohdistuvat lapsiperheeseen. Omakotirakentaja elvyttää taloutta.

Väärin on siis se, että lapsiperheistä leikataan. Hallituspuolueet tietävät, että puolueet ja kansalaiset eivät mitenkään protestoi lapsen etujen tai lapsiperheiden  puolesta. Näin vaikka se kostautuu myös maan talouteen, kuten tänä aamuna Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntijalakimies Esa Iivonen sanoi televisiohaastattelussa, ”Kokonaisuus on lapsiperheiden toimeentulon kannalta hyvin negatiivinen. Se heikentää ostovoimaa. Hallituksen linjaukset ruokkivat lamaa ja lisäävät työttömyyttä. Linjaukset eivät luo kasvun edellytyksiä” ja sitä ennen Iivonen korosti, että ”Lapsilla ei ole puolustajia politiikassa”.

Ehkä Vasemmistoliiton päätös lähteä hallituksesta antaa pientä toivoa, että jollekulle sittenkin lapsiperheiden asiat ovat tärkeät. Kiitos!

Espanjan Adolfo Suárez kuoli

Hetki sitten tuli surullinen uutinen, että Espanjan ensimmäinen presidentti Francon kauden jälkeen, Adolfo Suárez, on kuollut. Suárezin ansioiksi luetaan se, että hän johti periksiantamattomasti muutoksia Espanjassa totalitaarisesta systeemistä kohti demokraattista suuntaa.

Suárez kuoli päivänä, jolloin Espanjassa puretaan eilisiä tapahtumia Madridissa, jossa yksi maan historian suurimmista mielenosoituksista päättyi väkivaltaisesti. Väkivaltaisuudet on tuomittu laajalti. Samalla on ymmärretty espanjalaisten tarve ilmaista tyytymättömyyteensä taloudellisen tilanteen takia. Kuuden vuoden aikana espanjalaiset, versinkin nuoret, ovat nähneet, kuinka etenemismahdollisuudet ovat kaventuneet.

Suárez oli rohkea, mutta samalla konseksuksen ja keskustelun puolestapuhuja. Toivon mykaan nykyiset sukupolvet oppivat nyt häneltä sen verran. Suárez voitti espanjalaisten luottamuksen vuoden 1977 vaaleissa ja johti maata viisi vuotta.

Adolfo Suárez kuoli 81- vuotiaana. Suárezin työ saa laajalti tunnustusta. Que descanse en paz (QPD), levätköön rauhassa.

”Noitavainot” Venezuelassa?

Viime päivinä Venezuelan Nicolás Maduron hallitus on lisännyt sortotoimia oppositiota vastaan. Viime viikolla jahdattiin väkivaltaisuuksista ”vastuullisia” ja viime keskiviikkona mentiin jo vangitsemaan kaksi pormestaria. He molemmat kuuluvat oppositioon.

Yksi vangistuista on pormestari oppositiopuolue Daniel Ceballos Voluntad Popularista (Kansan tahto). Se on sama puolue, jonka johtaja Leopoldo Lopez on istunut vankilassa jo yli kuukauden. Ceballos vietiin väkisin hotellista, jossa hän oli Caracasissa. Ceballosin rikos oli antaa tukensa rauhanomaisille mielenosoittajille. San Cristobalin alueella alkoivat ensimmäiset mielenosoitukset jo helmikuun alussa.

Neljä tuntia myöhemmin Carabobon (toisen mielenosoitusalueen) pormestari Enzo Scarano päätyi vankilaan.  Nopeasti hänet vietiin tuomioistuimen eteen ja korkein tuomiostuin tuomitsi hänet tottelemattomuudesta istumaan vankeudessa melkein vuoden. Tuomioistuimen mukaan Scarano ei totellut käskyä poistaa barrikadeja kaduilta! Tiedotusvälineissä arvellaan, että tuomioistuin saa valmiit tuomiot presidentiltä.

”Ainut rikos, joka olen tehnyt, on palauttaa järjestys, enkä ole käskenyt sortaa mielenosoittajia”, puolustautui Scarano. Nyt Scarano ja Ceballos istuvat samassa Ramo Verden armeijan vankilassa. Samassa vankilassa on myös jo mainittu oppositiojohtaja Leopoldo Lopez.

Samalla maan parlamentti yrittää viedä opposition kansanedustajalta, Maria Corina Machadolta, koskemattomuutensa. Virallinen selitys on se, että Machado olisi rikkonut perustuslakia osallistumalla  ja kannustamalla epäjärjestykseen. Sen voi selittää ihan miten vain, mutta koko operaatio oppositiojohtajia kohtaan näyttää yksinkertaisesti ”noitavainolta”.

Perjantaina Maria Corina Machado  puhui tiedotusvälineille sen jälkeen kun Venezuela äänestytti ja esti kriisinsä käsittelyn Amerikan valtioiden järjestön OAS:n pysyvän neuvoston kokouksessa Washingtonissa. OAS: n toimiston edessä venezuelalaiset osoittivat mieltä ja antoivat tukensa Machadolle. ”Maduro pelkää, että tulee tietoon brutaalin sorron laajuus Venezuelan kaduilla”.
Ihmisoikeusjärjestöillä on kiire Venezuelassa.

Kansalaisyhteiskunta Venezuelassa ja muualla maailmassa tuomitsee tapahtuneen. San Cristobalissa lähdettiin taas kaduille. Jo 31 venezuelalaista on kuollut protesteissa. Opposition mielestä Maduro on päävastuullinen tapahtuneesta.

Niille, jotka vielä sanovat, että mielenosoitukset ovat USA: n keino päästä epämieluisasta hallituksesta, tiedoksi vain, että kun äiti jonottaa leipää neljä tuntia epävarmana siitä, saako hänen lapsensa syödä tänään vai ei, silloin USA ja Madurot ovat sivuseikka. Silloin kun kaduilla ihmisiä pommitetaan kyynelkaasuilla, vangitaan ja jopa tapetaan siksi, että ovat jotakin mieltä, silloin USA on sivuseikka. Miten ihmisoikeusloukkauksia voidaan perusteella mitenkään? Maduro ja kumppanit tekevät sen itse. Mielenosoitukset loppuvat vain silloin, kun kaikki mielenosoitukseen kutsujat pistetään vankilaan ja heitä kidutetaan.

Tänään lauantaina mielenosoituksia lähtee viidestä pisteestä Caracasissa. SOS Venezuela!

Maria C

Lähde:

Yle: http://yle.fi/uutiset/venezuela_esti_kriisinsa_kasittelyn_amerikan_maiden_kokouksessa/7150701

Venezuelan hallituksen lehti Correo de Orinoco: http://www.correodelorinoco.gob.ve/politica/parlamento-solicita-a-autoridades-abrir-antejuicio-merito-contra-diputada-maria-corina-machado/

Espanjalainen El Mundo: http://www.elmundo.es/internacional/2014/03/20/532b4f73268e3e860a8b458b.html

Viesti maailman vasemmistolaisille

On olemassa kaksi tunnettua chileläistä naista, joilla on sama nimi. Heidät sekoitetaan usein keskenään.

Isabel Allende on Salvador Allenden tytär Sosialistisesta puolueesta. Nykyisin hän on Chilen eduskunnan puhemies- vai pitäisikö jo sanoa puhenainen?

On myös se laajemmalle tunnettu Isabel Allende Llona, kirjailija, toimittaja ja Salvador Allenden serkun tytär. Isabel Allenden kirjoista tunnetuin on Henkien Talo, mutta hän on muuten hyvin aktiivinen ja loistava kirjailija. Hänen kirjojaan on käännetty 35 kielelle! Vuonna 1973 vallankaappauksen aikoina  Isabel Allende pakeni ja sai turvapaikan Venezuelasta, jossa hän asui 15 vuotta.

IMG_5582

Tänään katsoin videon, jossa Isabel Allende- niminen henkilö kritisoi Latinlaisen Amerikan ja maailman vasemmistoa asenteesta Venezuelan tapahtumien suhteen. Puhujan henkilöllisyys on epäselvä. Melko varmasti hän on itse kirjailija eikä poliitikko.

Puhujan nimestä huolimatta tärkein on viesti. Sitä samaa on lisäkseni moni muu pohtinut Venezuelan mielenosoituksien alkuhetkestä lähtien.

Jos nyt Venezuelan presidentti olisi jostain keskustalaisesta tai oikeistolaisesta puolueesta, arvelen, että jopa Helsingin kaduilla vasemmistolaiset olisivat jo marssineet vaatien venezuelalaisten protestoijien ihmisoikeusloukkauksien lopettamista.

Venezuelan kaduilla on kuollut jo 28 ihmistä, tuhansia on loukkaantunut, kärsinyt kyynelkaasuista ja satoja on vangittu. Oppositiojohtaja Leopoldo Lopez, joka kutsui mielenosoituksiin 12.2.2014, istuu ERISTETTYNÄ vankilassa. Tänään El Universalin lehti julkaisi hänen haastattelunsa, jota ei tehty kasvokkain vaan kirjeitse.

Latinalaisen Amerikan ja maailman virallisille vasemmistolle noilla tapahtumilla ei ole ollut mitään merkitystä. He tukevat Maduroa. Heidän mielestään Maduro saa kohdella kansaansa kuten hänelle sopii, kunhan sosialistiprojekti jatkuu.

Kirjailija Isabel Allende kirjoitti Twitteriin: ” Päivästä toiseen sorrolla ja väkivalalla omaa kansaa vastaan Venezuelan hallitus menettää oikeutuksensa. ”SOS Venezuela.” Allenden kanssa on helppo olla samaa mieltä.

Puhetaito eduskunnassa

Ehdin kuunnella vähäsen eduskunnan keskustelua Ukrainan kriisistä. Siellä puhuttiin paljon ukrainalaisten osapuolista, puolueista ja niiden suunnista. Ulkoministeri Tuomioja sanoi osuvasti, että teot puhuvat puolesta tai vastaan.

Luottamus Venäjään on puheiden perusteella rapeutunut. Monia kansanedustajia arveluttivat Venäjän suunnitelmat ja jatkosuunnitelmat. Oltiin yhtä mieltä siitä, että rauhalliseen ratkaisuun pitää pyrkiä.

Ihmetystä herättivät ja herättävät yhä Timo Soinin sanat. Vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara on kirjoittanut, tapansa mukaan, selkeästi Soinin sanoista.

Mutta rauha, jota toivotaan ukrainalaisille ei näkynyt kovin paljon NATO -keskustelussa ja monilta, kansanedustajien sanoin, mopo keulii. Oli oikeastaan tosi surullista katsoa televisiosta, kuinka kansanedustaja kysyi kokoomusedustajakollegoilta, että onko lääke otettu. Tuo keskustelutaso sopii johonkin nettikeskustelufoorumiin, mutta ei eduskunnan arvovallalle. Ja puhemies Eero Heinäluoma ei puuttunut asiaan mitenkään.

Tosin sama puhemies päätti jättää joitakin naiskansanedustajia kuulematta. Vielä hän ei ole selittänyt, miksi.

Kaikkien asiallisten puheiden keskelta mieleen jäi se hetki, jolloin Mauri Pekkarinen puhui. Pekkarisen sanat juoksivat kuin kirkas vesipuro kevätauringossa. Oli ilo kuunnella, vaikka hänen kanssaan ei aina olisi samaa mieltä. Kiitos!

Eilisestä keskustelusta ja siitä miten Ukrainan kriisi näkyy suomalaisessa julkisessa keskustelussa espanjaksi tässä linkissä: Finlandia, Rusia y Ucrania.

Ei itkeä saa Venezuela

Nyt jo 21 venezuelalaista on kuollut protestien yhteydessä. Toissa yönä 24 vuotias nuori seisoi noin kymmeneltä yöllä kadulla ystäviensä kanssa, kun mopoilla tulivit puolisotilaaliset joukot ja ampuivat häntä rintaan. Näin päättyi nuoren yliopisto-opiskelija Daniel Tinocon elämä. Samassa hyökkäyksessä kaksi muuta henkilöä haavoittui.

San Cristobalin pormestari, Daniel Ceballos, sanoo El Universal- lehdessä, että aamuyöllä armeijan joukot hyökkäsivät, ampuivat ja heittivät kyynelkaasua asuinalueilla tarkoituksenaan hajottaa kaupunkilaisten rakentamia barrikadeja. Barrikadien takana usein on kaupunkilaisia, miehiä ja naisia, jotka puolustautuvat aseistetuilta joukoilta.

Tuo on hyvä esimerkki siitä kaaoksesta, jossa kaupunki nimeltään San Cristobal elää. San Cristobal on se sama kaupunki joka on noussut symboliksi Maduron hallitusta vastaan ja on muuttunut melkoiseksi sotatanteereksi. Myös muualla maassa tapahtuu.

Eilen lääkärit päättivät osoittaa mieltään lääkkeiden ja hoitotarvikkeiden pulan takia ja vastassa olivat poliisit. Olen nähnyt kuvia, jossa poliisi kiskoo naislääkärin hiuksia, kuvia, joissa lääkäreitä osoitetaan aseilla. Mutta se on vain mitä näkee ja usein hallituksen kannattajat väittävät, että kuvat ovat tekaistuja, vaikka näin ei olisi.

Pahinta on se, mikä on silmien ulottomattomissa. Espanjalainen El Mundo -lehti uutisoi, että vankilassa on tällä hetkellä 43 mielipidevankia ja niistä kolme on espanjalaisia. Protestit ovat kestäneet jo kuukauden ja siinä aikana 20 espanjalasta tai kaksoiskansalaisuuden omaavaa nuorta on ollut pidätettynä. Osaa heistä on kidutettu.

Lehdessä on pitkä artikkeli, jossa nuoret kertovat millä tavalla ja miksi heitä on pidätetty ja mitä heille on tehty. Moni nuori on pidätetty siksi, että on ollut lähellä tapahtumahetkellä vaikka vain ohikulkumatkalla. Vankiloissa heitä on pahoinpidelty. Eräs nuori oli polvistuneena viisi tuntia, päälle kaadetiin bensaa ja häntä lyötiin monta kertaa. Toiset ovat saaneet sähköiskuja

OAS ja Venezuela

Viime viikolla Amerikan valtioiden järjestö OAS kokoontui Panaman kutsusta keskustelemaan Venezuelan tilanteesta. Kokouksessa hyväksyttiin julistus, joka on Bolivian Evo Moralesin hallituksen käsialaa. OAS keskusteli suljetuin ovin 7 tuntia sen pohjalta. Kävin lukemassa julistuksen, ja kirjoituksessa ei puhuta tutkimuskomission matkasta Venezuelaan, kuten Panama oli toivonut. OAS toivoo keskustelua osapuolten välille.

Panama, Kanada ja USA olivat sitä mieltä, että asiakirja oli puolueellinen ja mm. siksi he äänestivät vastaan.  Venezuela ei tahdo ketään muualta tutkimaan, miten nuo ihmiset ovat kuolleet kaduilla, koska hallituksen mukaan se on oman maan koskemattomuuden vastaista.

 

Vähän propagandasta

Samalla tavalla kuin Ukrainan konfliktista väitetään, että olisi olemassa suuri kansainallinen konspiraatio Janukovytšia vastaan, Venezuelan Nicolás Maduro väittää samoin. Propaganda Janukovytšin ystävien mukaan mielenosoittajat olivat fasisteja ja samoin Venezuelan hallitus ja kannattajat kutsuvat mielenosoittajia fasisteiksi, ”fasistirotiksi”. Venezuelan mielenosoittajia on opiskelijoita, kotiäitejä, mummoja, työssä käyviä miehiä, naisia ja nuoria. Mukana saattaa olla fasisteja, mutta on ihan absurdia leimata heitä kaikkia sellaisiksi vain siksi, koska uskaltavat olla eri mieltä.

Venezuelan, Syyrian, Venäjän propaganda on kuin syntynyt samasta kynästä.

Ihmisoikeusjärjestöille viesti: Venezuelalaisia ja rikkomuksia heitä kohtaan ei saisi unohtaa. Mielenosoitukset jatkuvat.