Kenia ja Pohjois-Korea

Maailmassa tapahtuu paljon sellaista, jokai aina välillä ihmetyttää tai jopa tuo pettymystä.

Viime viikolla kenialaisessa yliopistossa tapettiin nuoria opiskelijoita. Ääri-islamistit väittävät itse, että tappoivat heitä vääräuskoisina. Garissan yliopiston kampuksella kuoli 148 ihmistä. Maailma on kuitenkin ollut suhteellisesti hiljaa, niin hiljaa, että katolisten johtaja Paavi Franciscus huomioi sen mm. pääsiäissuunnuntaina.

Missään ei näe Je suis Kenia -julisteita. Toivon mukaan kaikki syrjintämuodot, myös äärimmäiset, tuomittaisiin ympäri maailmaa. Sen, että se tapahtui kaukana meistä, ei pitäisi nyt nettiaikakaudella olla henkisesti niin kaukana. Päin vastoin netti on yksi niistä tekijöistä, joka muuttavat asennoitumistamme kaukana tapahtuviin hirmutekoihin.

Samalla hengenvedolla sopii ihmetellä, miksi ei esimerkiksi Pohjois-Korean hirmuhallitsijaa vastaan taistella nykyistä pontevammin. Miten voimme sulkea silmiämme sille, että ihmisiä pidetään aliarvoisissa oloissa, ilman vapauksia maailman suurimmassa keskitysleirissä, kuten Pohjois-Korea ilmeisesti on?

Emme näe kuvia Pohjois-Korean lapsista tai vanhuksista tai heidän arjestaan. Lohdutamme näin itseämme. Se on kuitenkin väärin. Pohjois-Korea on kuin musta aukko, josta muut ”sivistyneet” kansakunnan pysyvät kaukana. Miksi? Sielläkin on viattomia ihmisiä.

Mainokset