Lohtu Meksikon tappiosta

Tänään on tullut monta kertaa mieleen Mikko Kuustosen laulun kaktusviina. Olen koko päivän yrittänyt päästää eilisen Meksikon tappion yli. Olen koittanut jaksata, että se on vain jalkapalon elämää. Ellei nyt, ehkä sitten neljän vuoden päästä on sitten Meksikon vuoro jatkaa voittokulkuettaan

Se oli vain kauniista katsottavaa,kuinka Meksikon pojat tekivät vaihtoja. Pallo kulki pelaajalta toiseen sulavasti. Meksikolaiset varoivat kovasti rikkoa jopa provosoivan Arjen Robbenin pelin siinä onnistumatta, ainakin tämän portugalilaisen tuomarin mielestä. Näin hollantilaiset saivat rankkarimaalinsa ja minua ottaa päähän.

Jos näin on käynyt, pohjolan vilpoisassa kesässä voitte kuvitella, miten Meksikossa on käynyt. El Universal-lehden etusivuilla vannotaan, että tuomari (häntä kutsutaan pillin herraksi) itse varasti voiton hollantilaisille. Tiedän, että Robbenin fanit ja Hollannin kannattajat eivät tuota väitettä siedä. Onnittelut, muuten!

Arvelen, että Meksikossa moni on tarttunut tuohon  juomaan. Terveellisempi tapa lohduttaa itseään on kuunnella musiikkia, vaikkapa Kuustosen kaunis Kaktusviinaa:

 

Mainokset

Vanhan Porschen entisointiä

Tässä olen jo jonkun aikaa seurannut, kuinka yhden vanhan traktorin ulkomuoto muuttuu.

Muutama vuosi sitten, kun muutimme Ikkalaan, talokaupan kylkiäisenä tuli sellainen vanha Porsche vuodelta 1959. Ehkä taloa tärkeämpi oli se vanha traktori, kun talokauppoja hierottiin. Olihan jäänyt entiselle kotiseudullemme kunnostettu vanha Fordson Major (josta vielä unelmoidaan!).

Pari kesää sitten osia purettiin. Vuosi sitten se oli vielä rautakasapressun alla. Tänä keväänä osia tuotiin uuteen pihaan (kiitos Heikki-naapurille kauhakaivureineen) ja se laitettiin autotalliin. Osia kunnostettiin ja yhä kunnostetaan, ja nyt samalla kootaan.

Tässä muutamia kuvia:

IMG_1127

Ruiskutuspumppu.

 

trakt1

Lokasuojan kiinnitys tukeensa.

IMG_1133

Lokasuojat asennettuina.

 

 

Fernández, Rodríguez, Suárez…

Nyt, kun Latinalaisen Amerikan maat ovat menestyneet Jalkapallon MM-kisoissa ja saman pelin aikana juontajat joutuvat toistamaan lukuisia kertoja pelaajien espanjankielisiä sukunimiä,  niin huomaan, että välillä ei mene nappiin.

Painomerkki osoittaa, että sanan ääntäminen ei noudata ääntämissääntöjä ja samalla kertoo meille, että sanapaino kohdistuu sille tavulle. Näin Fernández äännetään FerNANdez eikä FernanDEZ, kuten juontajilla ja selostajilla on tapana. Se kuulostaa samalla kuin espanjalainen selostaja sanoo RaikKONEN eikkä RAIkkonen.

Ylen aamutelevisiouutisissa kuulin, kun ankkuri sanoi SuáREZ eikä SuArez. Pikku juttu? -Kyllä, paitsi kun tunnin aikana sitä toistetaan ja toistetaan väärin. Ja sitten Sanna Ukkola jälkiviisaissa toistaa sen väärin.

Tässä tämä sivu, jossa voit kuunnella itse kuinka noita sanoja äännetään oikein. Kirjoita laatikoon sukunimi ja paina ”say it”.

Grazie mille, Buffon!!

Italia-Uruguay -jalkapallo-ottelun jälkianalyysi on etupäässä keskittynyt ymmärrettävistä syistä Uruguayin Luis Suárezin puremaepisodiin ja siihen, että miksi mies ei saanut heti vaikkapa punaista korttia, ja myös siihen, miksi yksi italialainen pelaaja sai punaisen kortin, kun oikeudenmukaista olisi ollut keltaisen kortin vilautus. Ehkä Fifa huomioi jatkossa ainakin tämän meksikolaisen tuomarin toimintaa.

Tässä haluaisin kuitenkin korostaa, että sankareiden ja konnien keskellä tuossa pelissa oli yksi tähti ylitse muiden: Italian legendaarinen maalivaahti, Gianluigi Buffon. Buffon torjui mallikkaasti paitsi sen yhden maalin, ja kun kokenut pelaaja tiesi, että Italian kaikkien voimien piti keskittyä hyökkäykseen, Buffon jätti porttinsa ja riensi Uruguayn puolelle. Se oli uskomatonta teko ja näky.
Koko ottelu oli täynnä dramatiikkaa. Pelin loppua kohti Italia pelasi, kuten on totuttu heitä näkemään: täysillä. Ei ihme siis, että jopa uruguayilaisessa El País -lehdessä kehutaan, kuinka Italia yhtäkkiä muisti suuruutensa. Mitä sille kuitenkin mahtaa, että Uruguayin Diego Godín pystyi Italin portin edessä hyppämään korkeammalle kuin muut ja ampumaan pallon maalin jopa selin päin. Godín on nyt kolmen miljoonan uruguayilaisen sankari.

Vaikka voi moittia muuten Italian hyökkäyspelin heikkoutta alkupuoliskolla, niin ei voi muuta kuin kiittää niitä italialaisia intohimoisesta pelistä toisella puoliskolla. Buffon ja myös Pirlo voivat lähteä Brasiliasta tyytyväisinä. Samaa ei voi sanoa Balotellilta, jolta odotettiin paljon, ja hän päätyi katsomaan punainen kortti taskussa, kuinka hänen joukkueensa kaatuu. Neljän vuoden kuluttua nähdään, miten Italian maajuokkue on parantunut.

Kiitokseksi Buffonille: https://www.youtube.com/watch?v=6K5Xe9CW9Oc

Rehellisesti

Nyt, kun juhannussää on ollut se mikä oli ja ilmat pysyvät toistaiseksi sellaisina, oli nautittavaa lukea, kuinka sosiaalisissa medioissa Suomen kansalaiset repivät vitsejä Suomen suvesta. Milloin ukko istuskeli alastomana lumihangessa, milloin raekuurot tipahtelivat salaattilehtiin tai saunavitsaan.

Huomasin senkin, etta oli ainakin yksi onneton kaveri, joka ihmetteli Suomen taivaan pilvien laatua ja sai heti kuulla kunniansa. Hänen pitäisi heti muuttaa pois Suomesta. Suomen kesästä ei saa sanoa kielteisesti, jos ei ole syntynyt täällä. Suomen asioista ei tulija saa siis puhua kielteisesti vaikka kuinka rehellistä se olisi. Näin rehelliset suomalaiset haluavat.
Sama juttu HS:n tai minkä tahansa lehtijutun suhteen. Jos tulija kritisoi vaikkapa tietyn puoleen jäsenen käyttäytymistä, silloin haukutaan koko puolue ja jopa kaikkia suomalaisia, (esim. Tapaus Umayya Abu-Hanna) ja jos tulija sanoo, että hotelleissa saa siivota sitä sun tätä, silloin haukutaan kaikkia suomalaisia siivottomiksi. Esimerkiksi Matias Harkosen blogikirjoituksessa vain suomalainen saa huomioida kielteisiä asioita.

Haloo, rehelliset suomalaiset haluavat, että tulija valehtelee. Maahanmuuttajia pitää siis neuvoa puhumaan pötyä, kun häneltä kysytään, että mitä mieltä hän on Suomen säästä ja muustakin. Pitää pukea päälle erikoiset silmälasit, joilla näkee kaiken myönteisessä valossa.  ihmiset tervehtivät aina toisiaan, hymyilevät vieraanvaraisesti ja Suomen kesä on maailman hienointa, aurinko paistaa aina, linnut laulavat, tien reunoilla on monenlaisia kukkia ja metsät ovat täynnä mustikoita, muita marjoja ja sieniä, eläimiä ja hyttysiä ja hirvikärpäsiä ei ole. Pilvet ovat Suomi-neidon näköisiä.

Hyvästi rehellisyydelle!

22 juhannusta

Tietokone auki ja siellä komeilee tuore hallitusohjelma. Uuden hallitusohjelman nimi on ”Suomi uuteen nousuun: kasvua ja työllisyyttä”.

Istun lukemaan ja sitten hän tuo kahvimukin, paahdetun leivän jossa on juustoa, kinkkua, salaattia ja tomaattia. Tuntuu mukavalta, iloiselta, kuten yleensä niinä aamuina, jolloin hän tekee niin.

Tänään on vain erikoinen aamu, paitsi se, että on juhannusaatto, on myös hääpäivämme. 22 vuotta sitten istuin hänen pyöränsä tarakalalla kypärä päässä ja lähdimme maistraattiin, jossa meidät vihittiin. Siellä minä ja hän farkkutakeissa ja pari virkailijaa. Ollaanko naimisissa vai ei, se ei ollut tärkeintä, vaan se, että halusimme olla yhdessä. Se halu on jatkunut näinä vuosina.

Elinikäinen juttu kenties. Siltä se ainakin nyt näyttää. Puhun vain puolestani ja kyllä hän tekee kaikkensa, että lähellä kainaloaan pysyn edelleen.

Ei sillä ole mitään väliä muistiko hän millaiseen aamiaiseen hän minua pyysi vaan se, että tuollaisia aamiaisia on jatkuvasti, kuin melkein jokainen päivä olisi hääpäivä.

hää

Valokuva on otettu juhannuksena Luvialla vuonna 1992. Silloin häitä juhlittiin Ollin sukulaisten kanssa. Ollin sisko laittoi hiuksiin kurpitsakukan.

Hallitusohjelmasta ihmettelen vain, miksi valtio aikoo myydä yliopistolle kiinteistöjä, kun muuten yliopistot irtisanovat väkeä. Toiseksi miten se, että jatkossa rahan keruulupia ei tarvittaisi saa Suomea uuteen nousuun. Rahankeruulupia tarvitsevat muun muassa poliitikot vaalien alla. Miten se kansalaisten arkeen liittyisi?

 

Sivuhuomautus

Feeniksin lintua etsimässä

Chile vai Espanja? Peli noiden maiden joukkuen välillä on yksi odotetuimmista. Vielä viikko sitten moni olisi sanonut heti, että ilman muuta Espanja voittaa. Nyt on toisin, kiitos lentäville hollantilaisille. Olisi ihme, jos Hollanti ei voittaisi.

Toki myös Brasilian ja Meksikon pelin tulos voi toistua. Uskomatonta, mutta Brasilia ei pystynyt mitenkään murtamaan maalivahti Guillermo Ochoan puolustusta. Meksikon sanomalehtien etusivuilla komeilee tänään Ochoan kuva. Meksikon presidentti Peñas Nieto omassa Twitterissään kehuu, että Meksiko osoitti suuruutensa. Noh, odotetaan vielä, mihin seuraavissa otteluissa meksikolaiset pystyvät. Jos nyt muut joukkueet keksivät, kuinka saada Ochoa harhautetuksi, eikö maali silloin uppoa. Brasilialaiset unelmoivat mestaruudesta, mutta brasilialaiset ovat huolimattomia pallon siirrossa. Joskus tuntuu siltä, että tiukan paikan tullen palloa potkitaan ihan miten vain, jos vaikka vain joku omista olisi valmiina, ihan sokkona siis, ja se on harmi, koska brasilialaiset taituroivat muuten pallon kanssa.

Tähän asti vain yksi asia on varma. Saksa etenee vakuuttavasti, täsmällisesti ja tehokkaasti. Ei Saksan voitto johtunut vain Portugalin Pepen toilailusta ja Ronaldon vaisusta pelistä eikä edes vain Müllerin mestaruudesta. Saksan joukkue nähdään jopa finaalissa, jos he jatkossakin pelaavat samalla tavalla. On vain yksi tekijä, joka voi koitua saksalaisten heikkoudeksi, ja se on kestävyys Brasilian olosuhteissa, ja se että Espanja nousisi tuhkasta kuin feeniksin lintu ja haastaisi kunnolla.  Huomenna olemme viisaampia, ehkä.