Hyvästi rasismi, tervetuloa arjen moninaisuus

Ihmisrotuja on vain yksi. Sen nimi on ihminen. Siksi rasismi on käsitteenäkin virheellinen. Sen lisäksi se on surullinen ja pöyristyttävä. Niiden ulkoisesti havaittavien seikkojen, jotka tekevät meistä iloisesti erilaisia, kuten sukupuoli, alkuperä, fyysiset ominaisuudet tai äidinkieli, ei tule olla peruste minkäänlaiselle syrjinnälle. Syrjimättömyys on osa inhimillisyyttä ja osa hyvänä ihmisenä olemista.

Suomi ei ole koskaan ollut, ei ole nykyään eikä toivottavasti tule koskaan olemaankaan etnisesti yhtenäinen kansakunta. Suomi on moninainen maa. Vain erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja erilaisten ajatusten yhteen sovittamisesta syntyy uutta ja kestävää. Uutta ajattelua, uusia tapoja toimia, uusia tapoja tuottaa tavaroita ja palveluja. Moninaisuus ei ole vain poliittinen tavoite, vaan myös ja varsinkin osa arkipäivää.

Hyvää rasismin vastaista viikkoa jokaiselle!

Meillä on unelma heinäkuussa 2015

Suomi on moninainen maa. ❤

Mainokset

Ruotsalaisuuden päivästä

Eilen 6.11. Suomessa vietettiin  ruotsalaisuuden päivää, joka on yleinen liputuspäivä. Kirjoitin juhlapäivästä Uuden Suomen puheenvuoron blogiini ja teksti päättyi taas Uuden Suomen toimituksen valitsemiin nostoihin. Kirjoitusten nostot ovat minusta myönteinen palaute toimitukselta. Kiitos siitä!

Kirjoitan, koska pidän kirjoittamisesta ja samalla opin kirjoittamaan ja jäsentelemään ajatuksiani suomeksi. Laitan tähän tämä lyhyt kirjoitukseni:

Itse mielelläni vietän sitä yhtä iloisesti kuin vietän 12.5. suomalaisuuden päivää.

Ruotsalaisuuden päivä ei ole vain ja ainoastaan ruotsia äidinkielenä puhuvien suomalaisten päivä, vaan kaikkien niiden ihmisten, jotka ajattelevat, että kielestä ja kulttuurista huolimatta ihmisillä on Suomessa tilaa.

Ruotsinkielisyys on nykyisin minulle henkilökohtaisesti läheinen asia. Kuten moni suomalainen nuori on tehnyt niin myös kaksi lapsistani opiskelee nyt yliopistossa Ruotsissa. Ilman hyvää ruotsinkielen osaamista tämä tärkeä ja upea opiskeluvaihtoehto olisi jäänyt heiltä pois. Kiitos siis Suomelle muun muuassa laadukkaasta ruotsinkielen opetuksesta!

Kiinnostuneille, tässä espanjankielinen teksti juhlapäivän taustoista: Día de la Identidad Sueca

Vihapuheista pitää varoittaa

Olen kirjoittanut vuodesta 2007 Uuden Suomen blogiin ja tänään sain ensimmäisen varoituksen. Syynä historialliselle tapahtumalle on se, että vastauksena yhden kommentoijalle kirjoitin, että hänen kommenttinsa tuo mieleen Anders Breivikin sanoja.
Norjalainen äärioikeistolainen Breivik perusteli tekonsa muun muassa sillä, että Utøyan saarella olleet leirille osallistuneet vasemmistolaiset nuoret olisivat edistäneet Norjan muuttumista monikulttuuriseksi ja islamilaiseksi maaksi. Blogini kommentoija syyttää minua ja muita ”elintasosiirtolaisten” tulosta Eurooppaan. Hänen mukaansa meitä on varoitettu ja pyysi minua muun muassa pyytämään anteeksi.
Tässä tuon herran kommentti: ”Pahuuden syyttäminen lieneekin se viimeinen konsti pestä käsiä omasta vastuusta sen suhteen, ettei Suomen maahanmuuttopolitiikka ole vieläkään hallinnassa.

Sinulle hengenheimolaisine kerrottiin kyllä mihin tämä kaaos euroopassa johtaa. Te syljitte päälle sanoin ja syyllistitte tuhansia ja tuhansia kantasuomalaisia rasisteiksi.

Ja minkä takia? Sen vuoksi, että elintasosiirtolaisilla olisi mahdollisimman esteetön tulo eurooppaan käyttämään hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa. Koska teidän mielestä kaikilla maailman siirtolaisilla on oikeus tulla käyttämään hyväkseen suomalaista sosiaaliturvaa.

Saisit omasta puolestasi pyytää anteeksi ja hävetä.”

Tässä kommenttini, josta sain varoituksen: ”Luin Immosen kommentin ja tuli mieleen sen verran mitä olen lukenut Anders Behring Breivikin viesteistä ja perusteluista omalle hirmuteolle”. Näin ei saanut sanoa.

Herran kommentti on asiaton, koska lietsoo vihaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ajattelevat kuten minä. Kuka meitä suojelee? Silloin, kun vastasin tuohon kommenttiin, jätin pois sen minkä minun olisi pitänyt kysyä kyseiseltä kommentoijalta eli pitikö meidän kaltaisiamme nyt olla varuillamme, koska me olemme hänen mielestä syyllisiä hänen kokemansa vääryyteen.

Uusi Suomi päätti varoitta minua asiattomasta kommentoinnista, mutta tämän herran kommentti on ollut blogissani vapaasti luettavissa.

Kuten Suomen kuvalehdessä todetaan suomalaiset maahanmuuttokriitikot ovat kuin yhteisestä sopimuksesta ottaneet etäisyyttä norjalaisen Anders Behring Breivikin ajatuksiin.

Otan nöyrästi varoitusta vastaan, mutta kommenttini tarkoitus oli osoittaa, että viha vie joskus pahoihin tekoihin. Suomessakin on vihaisia ihmisiä, jotka lietsovat vihaa erimielisiä kohtaan ja pahoja tekoja pitää estää.

Ennen kuin Uusi Suomi sulkee blogiani, pyydän ystävällisesti tietoa siitä kuinka saisin nopeasti kirjoituksiani talteen.

 

Palava2

Utöyan uhreille.

 

 

 

 

 

Eikö Suomen eduskunnan puhemies osaa ruotsia?

Luin sosiaalisesta mediasta yhden kansalaisen päivityksen, jossa hän ihmettelee Maria Lohelan käyttäytymistä. Suomen eduskunnan puhemies puhui englantia ruotsalaisen kollegansa kanssa vaikka kuulemma tulkkaus olisi ollut tarjoilla. Päivityksen kommentoijien mielestä eduskunnan puhemies ei noudata Suomen perustuslakia ja osoittaa halveksuntaa ruotsinkielisiä kohtaan.

”…persupuhemies Lohela päättää ruotsalaisen kollegansa vierailulla käyttää työkielenä englantia ruotsin sijaan. Tämä on käsittämättömän tyhmää ja sitä ei ole ennen Suomen historian aikana tapahtunut. Voi Suomea.”

Ei sillä ole väliä osaako Lohela ruotsia vai ei, vaan se asenne ruotsinkieltä ja ruotsinkielisiä kohtaan. Ei se ole mitään uutta, että eduskunnassa on voimia, jotka haluavat ruotsinkielen alasajoa. Ihan kuin Suomen ruotsinkieliset eivät maksaisi veronsa ja olisivat yhteiskunnan yhdenvertaisia jäseniä. Kohteliaisuudesta ruotsinkieli olisi  olut paikalla.

Tällä menolla alan tarttua taas ruotsinkielen oppikirjaan. Ruotsikin on tärkeä kieli.

Hän

Hän istuu aina samassa paikassa ja toivottaa asiakkaita tervetulleita.

Hän neuvoo, opastaa ja etsii sellaista mitä asiakas tarvitsee. Hän on asiansa paneutunut ihminen.

Hän juttelee, nauraa ja kuuntelee myös asiakkaiden murheita. Olen kuullut niitä minäkin, koska tässä pienessä liikkeessä ei voi olla kuulematta.

Ilkeät sanoisivat, että hän on vähemmistön edustaja. Hän on minulle vain hän, palveleva kansalainen ja sellainen, joka voisi olla töissä joka puodissa.

Helsinki7

Hän on kuin iloinen ja näkyvä kukka.