24 vuotta Suomessa

24 vuotta Suomessa! 25.5.1992 saavuin Suomeen. Kiitos perheelle ja kaikille hyville ihmisille, jotka pehmentävät kolhuja ja tekevät elämästä (ei voida puhua oleskelusta) mukava! Aurinko paistaa ja linnut laulavat, kuten silloinkin.

24 vuoteen mahtuu aika paljon. Koen, että jokainen eletty hetki on kasvattanut ja vienyt eteenpäin. Kun ei pysähdy liiaksi miettimään kielteisiä asioita ja takerru vain menneisyyteen, niin tulevaisuudelle on tilaa.

En kerro yksityisestä elämästäni paljon, mutta tunnen ja tiedän, että elämäni on monilta kantilta kohdalla. Toivon jokaiselle ihmisille edes sen verran, että olisi tyytyväinen itsensä kanssa.

Ilman niitä suomalaisia, jotka ovat katsoneet, että pystyn oppimaan, tekemään ja antamaan itsestäni paljon, en olisi siinä asemassa missä nyt olen. Jos kaikki ihmiset olisivat olleet sitä mieltä, että ensin pitää antaa työtä naapurille, en olisi koskaan saanut mahdollisuuksia näyttää mihin pystyn. Ihminen sopeutuu, mutta menestyminen vaatii työtä ja tahtoa menestyä. Monilta tulijaltakin se tahto löytyy!

Ana y la tierra

Älä pysähdy. 🙂

Kiitos vielä kerran!

Mainokset

Menestys syntyy myönteisestä ajattelusta

Vuosi 2015 on ollut monella tavalla ja monille hyvä vuosi. Yksi asia muiden hyvien asioiden keskellä on mainittava ja se on se, että kesällä moni sanoi ei syrjiville ajatuksille yhteisessä Meillä on unelma-mielenosoituksessa.

Kielteinen ajattelu maahanmuuton ja maahanmuuttajien ympärillä on saanut toisenlaisia suomalaisia esiin. Auttaminen, yhdenvertainen kohtelu, lähimmäisen kunnioitus ja rakkaus eivät saa tarpeeksi tilaa ja siksi Suomi saattaa näyttäytyä harmaana, synkkänä paikkana, mitä se missään nimessä ei ole. Monet, myös tulijat, pyrkivät eteenpäin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli harvinaisen hyvä haastattelu yrittäjästä, joka tuli Suomeen pakolaisena Punaisen Ristin avustamana. Hän kiittää vuolaasti yhteiskuntaa sen antamasta tuesta. Ja niin kiitän minäkin jokaisesta päivästä, jonka saa elää rauhassa perheeni kanssa. Minulla olisi pari toivetta kahdelle eri yhteiskuntaryhmälle uuden vuoden kynnyksellä:

1. Kun ”maahanmuuttokriitikot” keskustelevat netissä ja väittävät, että maahanmuuttajat ovat yhteiskunnan elättejä, toivoisin, että nämä muistaisivat herra Haun kaltaisia maahanmuuttajia, jotka ovat jo suomalaisen yhteiskunnan jäseniä  eivätkä maahanmuuttajia. Punaisen Ristin työtä vihaaville muistuttaisin, että moni menestynyt maahanmuuttaja on ollut Punaisen Ristin avustuksen kohteena, myös herra Hau. Yleistykset, vähättelyt, panettelut ovat epäoikeudenmukaisia sekä Punaisen Ristin aktiiveille kuin niille Suomen ulkopuolella syntyneille, jotka päivästä toiseen pyörittävät suomalaista yhteiskuntaa.

2. Maahanmuuttajille, niin vastasaapuneille kuin maassa kauan asuneille, menestyneille tai ei: pitää muistaa, että ilman yhteiskunnan apua (rahallistakin) he eivät olisi kovin helposti tai nopeasti rakentaneet menestystään. Se, että moni tarvitsee yhteiskunnan apua, ei ole meistä muista pois kuin vain hetkellisesti. Ajan myötä avun tarvitsijasta tulee auttaja, jos vain tuemme häntä ja hän tekee mitä pitää pyrkiäkseen eteenpäin. Herra Haun kaltaisia on olemassa eikä kaikista tulijoista tarvitsee tulla työnantajia, kunhan pääsee elättämään itseään ja maksamaan veronsa. Kunhan on lainkuuliainen yhteiskunnan jäsen.

Helsingin Sanomissa oli tänään uutinen, jonka mukaan ennustukset tulevalle vuodelle lupaavat Suomen taloudelle paremmat luvut.

Koska olen syntynyt Nicaraguassa ja seuraan uutisia sieltä, iloitsen myös siksi, koska Nicaraguan talous on tänä vuonna kasvanut 4,8% ja ennuste on hyvä tulevalle vuodellekin.

Pitää ajatella myönteisesti ja miettiä, että jokaisen suomalaisen menestyksellä ei Suomi voi mennä huonompaan suuntaan vaan parempaan.

Menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Onnea