No voy a llorar por ti Euroviisuihin?

Muutaman tunnin kuluttua valitaan tämän vuoden euroviisuedustaja. Yleensä en katso, mutta nyt voisin tehdä poikkeuksen, koska mukana on yksi espanjankielinen laulu. Laulun nimi on kirjoituksen otsikossa ja laulaja on Norlan, el misionario.

Kappaleesta on sanottu, että se on ”jotenkin niin ihana biisi. Varsinkin nuo kertsit. ”…”Joo, luulin otsikon perusteella normierobiisiksi, ja sanoja lukiessani normirakkausbiisiksi, mutta iloinen ylläri, tämä onkin muuta! Jo oli aikakin saada myös isäbiisi!” Viisukuppilassa on sanottu vaikka mitä tuosta kappaleesta. Myös minä luulin, otsikon perusteella, että taas yksi ukko itkee naisen perään, mutta sitten yllätyin kuten moni muu myönteisesti. Laulu on rento, surullinen, mutta samalla iloinen, myönteinen.

Moni pitää ja moni ei. Musiikki on hyvä, jos se herättää… myös tunteita ja ajatuksia.

Klikkaa tätä linkkiä, jos haluat lukea artistin haastattelun suomeksi.

Tässä laulun sanat espanjaksi ja alempana suomeksi.

No voy a llorar por ti

11 de agosto de 2012
Muere el hombre que me hizo hombre
Mario Nelson Leygonier Nuñez
Padre, mi dedicación hacia ti

No voy a llorar por ti, no voy a llorar por ti
Porque yo sé que no lo quisiste así
No voy a llorar por ti, no voy a llorar por ti
Porque te fuiste natural y muy feliz

(No) Llegó el momento de tu partida
Y aunque me duela llegó la despedida
Yo no sé como fue pero no hay otra salida
Te llevas mi corazón y parte de mi vida

¡Ay Dios! Mucho tiempo compartí mi amor y mi fe
Con confianza defendí al hombre que muere
Nos apoyamos nos quisimos sin escasez
Todavía no creo que mi papá se fue

Coge por el buen camino donde estés, como estés
Que por ti yo rezaré, yo te iluminaré
No te preocupes que a mi madre la protegeré
Vaya con Dios duro mío y pa’e

No voy a llorar por ti, no voy a llorar por ti
Porque yo sé que no lo quisiste así
No voy a llorar por ti, no voy a llorar por ti
Porque te fuiste natural y muy feliz

(Yo, yo, yo, yo)
Yo te doy gracias por estar conmigo donde esté
Tú ere’ mi Dios, mi “tata”, mi ídolo y pa’e
Tú ere’ un buen hombre, un buen padre, buen amigo y pa’e
Un buen esposo, generoso, estoy contigo y pa’e

Y pa’e epa entonu’, porque allá arriba estás tú
Dándome la bendición y protegiéndome con luz
Y pa’e epa entonu’, porque aquí hay un cojonú’
Haciendo un sueño realidad como quisiste tú

Me tocó harto golpe fuerte pero voy pa’lante
Aunque el día de tu muerte no pude acompañarte
Cómo he sufrido yo no poder besarte
Es el precio que paga un cubano emigrante

¡Ay Dios! El ser humano no es eterno, no
Pero esta vez la injusticia al bueno le tocó
¡Ay Dios! Sólo te pido con el corazón
Que mi padre esté escuchando esta dedicación

No voy a llorar por ti, no voy a llorar por ti
Porque yo se que no lo quisiste así
No voy a llorar por ti, no voy a llorar por ti
Porque te fuiste natural y muy feliz

No voy a llorar por ti, no voy a llorar por ti
Porque yo se que no lo quisiste así
No voy a llorar por ti, no voy a llorar por ti
Porque te fuiste natural y muy feliz

No Voy A llorar Por Ti -kappaleen sanat suomeksi:

No voy a llorar por ti – En itke vuoksesi

Puhuttu intro:
11.elokuuta 2012 kuoli mies joka teki minusta sen miehen joka olen.
Mario Nelson Leygonier Nuñez, isä, tämä on omistettu sinulle.

Kertosäe:
En itse vuoksesi, en itke vuoksesi, koska tiedän, että et olisi halunnut niin.
En itke vuoksesi, koska lähdit luonnollisesti ja iloisena.

1.säkeistö:
Saapui sinun lähtösi hetki, ja vaikka minuun koskee ne olivat jäähyväiset.
En tiedä miten se tapahtui, mutta sitä en takaisin saa.
Veit mukanasi sydämeni ja osan elämääni, voi luoja.
Paljon aikaa vietimme yhdessä ja jaoimme rakkauden ja uskon toisiimme,
aina luottamukselle puolustin sinua ja sinä minua.
Toisiamme tuimme aina, siitä sain olla varma.
Toivottavasti olet hyvässä paikassa ja voit siellä hyvin.
Koska puoleesi käännyn yhä ja puolestasi rukoilen ja valoa sinulle annan.
Älä huolehdi pidän äidistäni kyllä huolen ja häntä suojelen.
Mene taivaan isän luokse rakas isäni mun, lepää rauhassa.

Kertosäe:
En itse vuoksesi, en itke vuoksesi, koska tiedän, että et olisi halunnut niin.
En itke vuoksesi, koska lähdit luonnollisesti ja iloisena.

2.säkeistö
Kiitän sinua siitä, että olet kanssani sieltäkin käsin missä ikinä oletkin nyt.
Sinua palvon, olet minun esikuvani , idolini, lepää rauhassa isä.
Kuoli hyvä mies, hyvä isä ja hyvä ystäväni, hyvä ja antelias puoliso, isä olen kanssasi.
Lepää rauhassa siellä ylhäällä, josta annat minulle siunauksesi ja suojelet minua valollasi.
Lepää rauhassa sillä täällä on poikasi joka tekee unelmistaan totta juuri niin kuin sinä olisit halunnut minun tekevän.

Tämä oli raskas isku, mutta jatkan eteenpäin, vaikka en voinut olla vierelläsi kuolinpäivänäsi.
Kuinka olenkaan kärsinyt siitä, että en voinut kasvojasi suudella. Se on hinta jonka maksaa maahanmuuttaja. Voi luoja, ihmisen elämä ei ole ikuista, mutta tällä kertaa hyvä mies otettiin pois aivan liian nopeasti. Voi luoja, vain pyydän sinulta sydämestäni, että minun isäni kuulee tämän omistuksen hänelle.

Kertosäe:
En itse vuoksesi, en itke vuoksesi, koska tiedän, että et olisi halunnut niin.
En itke vuoksesi, koska lähdit luonnollisesti ja iloisena.

Espanjaksi, kiinnostuneille.

Norlan

Foto de Norlan, el misionario, de su página de Facebook.

Osaanko nyt lukea paremmin kuin Osmo Soininvaara?

Vihreiden kansanedustaja ja fiksuna ihmisenä pidetty Osmo Soininvaara kirjoittaa: ”Jussi Halla-aho kirjoitti itselleen tyypillisen kirjoituksen, jossa hän leimasi kaikki eduskuntavaalien maahanmuuttajaehdokkaat heikkolaatuisiksi toteemiehdokkaiksi, listan koristeiksi ja sirkushahmoiksi. Vihreiden ehdokkaana oleva Ozan Yanar (mainos tuossa sivupalkissa) haastoi Halla-ahon julkisesti väittelyyn mistä politiikan lohkosta tahansa osoittaakseen, ettei väite maahanmuuttajaehdokkaiden kyvyttömyydestä pidä paikkaansa. Haaste on julkaistu myös Iltalehden ja Uuden Suomen blogeillaan.  Jos Halla-aho on sanansa mittainen mies, hän ottaa haasteen vastaan!”

Osmo Soininvaara väittää siis naama pokkana, että Halla-aho leimasi kaikki eduskuntavaalien maahanmuuttajaehdokkaat heikkolaatuisiksi toteemiehdokkaiksi. Ja kyllä näin Halla-aho tekeekin.

Soininvaara jättää kuitenkin kertomatta, että Halla-ahon kritiikki kohdistuu myös puolueisiin ja siinä Halla-aho ei ole mitenkään ihan väärässä. Halla-aho ”Ehdokkaiden heikkolaatuisuus taas johtuu vain siitä, että mamuihin suhtaudutaan edelleen toteemiolentoina, joilta ei odoteta eikä edellytetä sitä mitä kaikilta muilta.” Itse olen sanonut sen toisin usein. Maahanmuuttajia suhtaudutaan lukutaidottomina reppanoina, joita pitää paimentaa.

Puolueiden ehdokaslistoilla tuntee itsensä rumana ankkapoikasena täyttämässä ”maahanmuuttajakiintiöitä”. Puolueilla on sellainen käsitys, että pitää olla eri yhteiskunnan ryhmiä edustettuina ikään kuin Suomessa olisi luokkia, joita pitää edustaa. Itse lähden ajatuksesta, että yhdenvertaisina kansalaisina ollaan mukana yhteiskunnassa muiden kanssa tekemässä ja kehittämässä yhteiskuntaa. Silloin sivuseikoilla ei pitäisi olla mitään merkitystä. Toivottavasti halla-aholaiset ja muut, jotka tarttuvat Halla-ahon onkeen unohtaisivat ne löpinät maahanmuuttajaehdokkaista.

Kuka antoi tälle (hups) green-cardin?

Iltalehdessä kerrotaan jo, että maailmassa nyt puhutaan paljon Sean Pennin Oscar-voittajalle heittämästä vitsistä ja, että tuosta vitsista raivotaan. Penn kysyi: ”Kuka antoi hänelle (meksikolaiselle ohjaajalle) oleskeluluvan?

Moni arvelee, että Pennin vitsi on rasisti ja toiset, että se on mauton jne.

Kävin lukemassa espanjankielisiä lehtiä. Meksikolainen ohjaaja Iñárritu itse on jo ehtinyt lausua mielipiteensä Pennin ”vitsistä”. Miehet ovat kaveruksia ja heillä on tapana kertoa mauttomia vitsejä. Latinojen kesken kerrotaan oikein törkeitä vitsejä, mutta se edellyttää, että kavereiden kesken on olemassa se ”kirjoittamaton” sopimus, että näin saa sanoa ja nauraa sanoille.

Pennin vitsi ehkä oli yliampuva hetkeen, mutta se samalla antaa nyt  tilaisuutta keskustella oleskelulupien merkityksestä. Pennin kysymys herättää lisää kysymyksiä, kuten se, että miksi asiantuntevan elokuva-alan henkilön ei pidä saada oleskelulupia.

Iñárritu nyt puolestaan vitsailee, että ehkä Akatemian pitäisi rajoittaa elokuva-alan meksikolaisten oleskelulupia. Iñárritun palkinto antaa toivoa niille kaikille, jotka ovat saapuneet USA: aan oleskeluluvan turvin.

Ymmärrettävästi moni ylireagoi, kun nyt vitsejä väännetään melkein mistä tahansa. Usein vitsit naurattavat muita kuin vitsin kohteita. Tässä tapauksessa vitsin kohde itse nauraa ja ottaa kantaa. Myös Oscar-palkittu Penn ottaa avoimesti kantoja ajankohtaisasioihin. Tiedetään miten meksikolaisia ja muita vähemmistöjä kohdellaan USA: ssa. Nyt Sean Penn sanoi julkisesti sen mitä moni yhdysvaltalainen ajattelee, mutta korrektiudessa ei sano julki.

Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia

Missä ovat muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmat? Tämä on  tämän kirjoituksen tärkein kysymys.

Viime viikolla ja tällä viikolla moni on kirjoittanut Uuteen Suomeen siitä, miksi nyt maahanmuutosta on tehty suurempi ongelma kuin se todellisuudessa on, ja he ovat oikeassa siinä. Välillä kun lukee niitä kirjoituksia maahanmuutosta, tulee surullinen olo ja ehkä se johtuu kirjoitusten tyylistä tai yksinkertaisesti siitä, että vääryys on aina väärin, oli se kohde kuka tahansa. Moni sortuu kärjistyksiin, solvauksiin ja nimittelyyn.

Moni kirjoittaa asiaa, mutta valitettavasti samalla hengen vedolla tekee sitä samaa mitä nämä ”maahanmuuttokriitikot” tekevät: mennään nostamaan yksittäisiä henkilöitä ja käytetään eri mieltä olevista sellaisia sanoja kuin rasisti, natsi ja ”laumat”. Laumoissa on eläimiä. Tiedostava ihminen on ihan muuta. Ilmeisesti vaatii todella paljon olla asiallinen ja keskittyä asiaan eikä ihmisiin. Näin sanon minä, joka on joskus joutunut melkoiseen hyökkäyksen kohteeksi muun muassa tässä samassa Uudessa Suomessa.

Mitä enemmän yksittäisistä henkilöistä, kuten vaikkapa Jussi Halla-ahosta kirjoitetaan, sitä enemmän häntä seurataan ja jopa palvotaan. Jos olisin Halla-aho, niin olisin nyt tyytyväinen, koska mediahuomio on taas (tällä kirjoituksellakin) taattu.

Voidaan sanoa samaa Perussuomalaisista ja heidän maahanmuutto-ohjelmastaan. Joka päivä Uudessa Suomessa on joku, joka kirjoittelee perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta. Sana on toki vapaa, mutta koska olen jo lukenut Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmaa, niin välillä haluaisin tietää muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmista. Onko se nyt niin, että vain Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmalla on väliä? Jos vastaus on myönteinen, perussuomalaiset voivat mennä vaalipäivään tyytyväisinä. Muut tekevät vaalitöitä heidän puolestaan. Jokainen julkisuuden tila on arvokas. Koska nyt kirjoitan niin, tiedän kulkevani vastavirrassa. En voisi kirjoittaa toisin vain siksi, että joku olisi tyytyväinen. Asiat sanotaan suoraan.

Seuraan tiivisti suomalaista poliittista keskustelua jo vuodelta 2008 lähtien. Yksi asia on ymmärtää, sisäistää mitä kirjoitetaan ja toinen hyväksyä. Poliitikoita saa ja pitää arvostella, mutta kun arvostelu keskittyy melko systemaattisesti vain yhteen tai kahteen henkilöön, silloin voisi miettiä, että mihin se johtaa tai miksi on näin. Perussuomalaiset, kuten kaikki puolueet elävät julkisuudesta. Mitä enemmän julkisuutta vaikkapa Halla-aholle annetaan, häntä samalla nostetaan jalustalle.

Perussuomalaisten vaaliohjelmasta olen sitä mieltä, kuten olen jo sanonut aiemminkin, että se sisältää ongelmallisia kohtia. Silti tekstissä on pari asiaa joita voisin allekirjoittaa. Vaikkapa kohta työperäisestä maahanmuutosta tai kysymys kustannuksista. Miksi ei saisi kysyä paljonko se ja se asia maksaa. Paljonko esimerkiksi vapaa liikkuvuus maksaa suomalaisille ja kuka hyötyy siitä rahasta? On hyvä, että Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta puhutaan, mutta samalla hengenvedolla vaadin, että kerrotaan myös muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmien sisällöstä, kuten jo sanoin. Onko niitä olemassa vai onko niin, että vain perussuomalaiset ovat jaksaneet pohtia maahanmuuttoasioita?

Ja rasismista sen verran, että sitä on kaikissa puolueissa. Perussuomalaiset sanovat sen ääneen. Samalla kun äänekkäiden yhdenvertaisuuden ja rasismin puolustajien huomio keskittyy yhteen tai kahteen kansanedustajaan, muissa puolueissa on myös niitä erikoisia ”maahanmuuttokriitikoita”. Heistä ei kirjoiteta mitään. Puolueiden puheenjohtajat voisivat kertoa nykyistä aktiivisemmin mielipiteensä rasismista ja syrjinnästä.  Ei se ole vain Timo Soinin tehtävä.

Kärjistykset ja syyttely eivät vie kovin rakentavaan keskusteluun tai kehitykseen milloinkaan ja missään. Muuten, tämä meidän kaiken yhteiskunta on jo maahanmuuttokysymyksissä ja vähemmistökysymyksissä ihan syvällä jakautunut kahteen äärileiriin. Nämä leirit käyttävät äänekkäästi sanansa julkisuudessa, ainakin somessa ja Uudessa Suomessa. Suurin osa äänestäjistä, myös maahanmuuttajat,  eivät tee äänestyspäätöksensä ääriajattelijoiden mielipiteiden pohjalta. Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia.

Mihin tik-tak-populismia tarvitaan?

Nyt kun Kreikassa uusi populistinen puolue voitti vaaleissa ja Espanjassa Podemoksen kannatus nousee ja nousee, Suomessakin mietitään, että sellaisia puolueita täälläkin tarvitaan.

Oikealla jäljillä ollaan siinä, ettei nykyisissä puolueissa ole yhtään, joka täysin vastaisi vaikkapa Podemoksen olemusta. Podemoksen ohjelma on kuin sekoitus vihreiden ja vasureiden puolue-ohjelmista ja joissakin asioissa muistuttaa perussuomalaisiakin.

Suurin ero Podemoksen ja meikäläisten Vireiden ja Vasemmistoliiton välillä on mainittujen puolueiden luottamuksen menettäminen hallituskaudella. Podemos on ennen kaikkea tuore puolue, joka lähtee tuoreilla kasvoilla puhtaalta pöydältä. Podemoksen viesti uppoaa vasemmistolaishenkisiin espanjalaisiin, jotka ovat menettäneet uskon siihen, että PSOE (Espanjan demarit) voisi kääntää maan asioita toiseen suuntaan kuin nyt. Vaikka moni espanjalainen ideologisesti tunnustautuu demariksi, silti tuoreemassa gallupissa moni sanoo äänestävänsä muita puolueita ja erityisesti Podemosta.

Mitä yhteistä perussuomalaisilla ja Espanjan Podemoksella on? Yksinkertaistamisen taito. Yksinkertaisilla lauseilla, puheilla ja kirjoituksilla ihmisten arjen hankaluuksista Podemos nostaa kannatuksensa. Myös eurovastaisuus yhdistää Perussuomalaisia ja Podemosta.

Viime vaaleissa oli se suomalainen ”Podemoksen” jytky. Ovatko asiat tuosta huolimatta muuttuneet parempaan suuntaan? Ei nyt ole tarkoitusta haukkua perussuomalaisia siitä mitä hallitusneuvotteluissa tapahtui. Se miten hallitusta muodostetaan ei ole vain yhden puolueen vastuulla.

Viime vaalien tulosten valossa, tuskin nyt Suomeen syntyy toista ”Podemosta” Ei se johdu siitä, etteikö sille olisi tarvetta vaan kenties siitä, että Suomessa hankalassa asemassa olevat ihmiset eivät ole kovin helposti vedettävissä tik-tak–populismiin. Erikoista toki on, että mitä hiljaisempi Keskusta on, sen suurempi on sen kannatus. Ehkä sekin on reaktio äänekästä populismia vastaan. Perussuomalaisten jytky oli protesti vallassa olevia voimia vastaan (tuskin perussuomalaisten jytky johtui vain maahanmuuttajavastaisuudesta), kuten Podemos on nyt Espanjassa. Mahanmuuttokysymyksissä Podemos ja Perussuomalaiset ovat kuin päivä ja yö.

Muutamaa päivää sitten Podemoksen puheenjohtaja Pablo Iglesias puhui kannattajilleen ja puheensa alkoi näin: ”Tika, tak, tik, tak…kello käy, Mariano! Mariano Rajoy on Espanjan nykyinen pääministeri.

Pablo Iglesias

Pablo Iglesias, euroedustaja ja Podemoksen puheenjohtaja.

Vastauksena otsikon kysymykseen: tik-tak –populismia tarvitaan hetkellisesti vapauttamaan yhteiskunnassa olevia kielteisiä tunteita. Ajan myötä tuoreesta populistipuolue tulee vanhan puolueen linjalle ja asettuu. Jokainen puolue on siis kuin tahti, jonka valo sammuu ja syttyy väliajoin yhteiskunnan olosuhteista ja puolueen toimintatavoista riippuen.

Kansainvälisesti median huomio on keskittynyt Podemokseen, mutta neljäs puolue ”Ciudadanos” (Kansalaiset) on sekin nouseva uusi voima. Ciudadanos syntyi Kataloniassa ja on levittäytynyt  koko maalle. Ciudadanos sanoo olevansa edistyksellisen liberalismin ja demokraattisen sosialismin edustajaksi. Ciudadanos sanovat vastustavansa kaikenlaista nationalismia. Maahanmuuttoasioissa puolue on hyvin maltillinen ja solidaarinen. Ciudadanos on puolue, joka puhuu realismista vaihtoehtona nykyisen kahden puolueen konfrontaation politiikalle.

Espanjassa merkittävää on se, että Francon jälkeen kaksi puoluetta on vuorotellen ollut vallassa. Nyt vanha asetelma vihdoin voi murtua.

Kysymyksiä maahanmuuton rajoittamisesta

Tyypillinen ”maahanmuuttokriittinen” väite on, että Suomella ei ole varaa nykyisen suuruiseen maahanmuuttoon, joten rajoituksia pitää saada aikaiseksi.

Maahanmuuton rajoittajat puhuvat hyvin epämääräisesti eivätkä tarkenna mitä oikeastaan haluavat rajoittaa. Maahanmuuton rajoittamispuheissa maahanmuuttajia nähdään uhkana taloudelle eikä voimavarana.

Koska moni ei kerro millaista maahanmuuttoa halutaan rajoittaa, kysyn ”maahanmuuton” rajoittajilta:

Mitä haluatte rajoittaa?
a) pakolaisia?
b)turvapaikanhakijoita?
c) kausityöntekijöitä?
d) Muihin töihin tulevia?
e) opiskelijoita?
f) perhesyistä tulevia?
g) Avioliiton kautta tulevia?

Millä maksatte yhteiskunnan tarjoamia palveluja, jos ei ole tekijöitä ja veronmaksajia?

Miten varmistatte, että työttöminä olevia kansalaisia saadaan töihin? Työpaikat eivät synny tyhjästä vaan tuottavuuden ja kysynnän kautta.

Pitää muistaa, että kaksi kolmesta Suomeen muuttavasta ulkomaan kansalaisesta on Euroopan maiden kansalaisia. Tässä pari tutkittua tietoa viime vuoden Maahanmuuttajien työllistyminen –raportista.

Vuonna 2012 EU-kansalaiset käsittivät jo miltei 45 prosenttia kaikista maahan muuttaneista. Euroopan Unionin ulkopuolisesta Euroopasta oli peräisin samana vuonna hieman alle 20 prosenttia maahanmuuttajista. Tämä ryhmä koostuu pääasiassa Venäjän kansalaisista. Aasialaisten muuttajien osuus nousi tasaisesti aina vuoteen 2009 saakka, mutta on ollut sen jälkeen laskussa. Aasialaisten osuus muuttaneista oli vuonna 2012 noin 25 prosenttia. Afrikkalaisten osuus nousi myös vuoteen 2009 asti, mutta on sen jälkeen laskenut noin 8 prosenttiin. Toisin kuin Aasialaisten kohdalla, myös Afrikasta lähtöisin olevien maahanmuuttajien absoluuttinen lukumäärä on ollut viime vuosina hienoisessa laskussa. Amerikan mantereilta ja Oseaniasta lähtöisin olevien siirtolaisten osuus on pysynyt pienenä ja oli vuonna 2012 alle neljä prosenttia kaikista maahan muuttaneista ulkomaan kansalaisista.”

 

”Maahanmuuttajaväestön työvoimapotentiaali on korkea. Väestön ikärakenne on kantaväestöön verrattuna nuori, sillä neljä viidestä maahanmuuttajasta on työikäikäisiä. (Tilastokeskus, väestörakenne; Myrskylä 2013.) Työvoimapotentiaaliin lukeutuvat työikäisten maahanmuuttajien lisäksi myös heidän lapsensa.

Työikäisten maahanmuuttajien työllisyysaste on kantaväestöä matalampi ja työttömyysprosentti korkeampi. OECD:n käyttämän työvoimatutkimuksen lukujen mukaan Suomen ulkomailla syntyneen väestön työllisyysaste vuonna 2012 oli 63,8

prosenttia ja työttömyysaste 14,2 prosenttia…

Maahanmuuttajat ovat myös varsin hyvin koulutettuja. Vuonna 2006 ulkomaalaisista työnhakijoista perusasteen koulutus oli 30 prosentilla, keskiasteen koulutus 29 prosentilla ja korkea-asteen koulutus 23 prosentilla. Tuntemattomaksi koulutusaste

on jäänyt 17 prosentin osalta ulkomaalaisista työnhakijoista. On kuitenkin havaittu, että koulutustaso jää rekisteröimättä erityisesti korkeasti koulutettujen osalta.”

Ei voi siis sanoa, että kaikki tulijat olisivat työttöminä, kuten moni jo lähtökohtaisesti ajattelee.

Suomen kuvalehden haastattelu

Eilen Suomen kuvalehdessä ilmestyi kirjoitus puolueista. Mukana oli kolmen henkilön haastattelut. Haastateltujen yhteinen piire oli se, että he kaikki olivat siirtyneet puolueesta toiseen. Itse olin yksi haastatelluista. Kun toimittaja soitti, kerroin hänelle, että nyt en ole missään puolueessa enkä ehdolla. Haittaako se? kysyin häneltä. Kuten näkyy, se ei haitannut. Kysyin myös häneltä, että mistä keksit soittaa minulle ja hän vastasi, että oli lukenut Uuden Suomen blogiani. Tietenkin vastasin haastattelupyyntöön myöntävästi.

Toimittaja kirjoitti kaiken hyvin, kuten hänelle vastasin kysymyksiin. Ymmärrettävästi ei pieneen palstatilaan mahtunut ihan kaikki, mitä toimittajalle sanoin.

Pidän edelleen kiinni ajatuksesta, että ihmisen pitää olla lojaali ennen kaikkea omille ajatuksilleen ja periaateilleen eikä pidä seisoa ja jäädä katsomaan sivusta, jos on eri mieltä puolueensa linjan kanssa eikä vain katsoa puolueen etua tai oman poliittisen uran kehitykseen vallan saavuttamiseksi. Sitä kutsun itsenäiseksi ajatteluksi. Suomessa on paljon itsenäisesti ajattelevia kansalaisia.

Taakse ovat jääneet ne ajat jolloin ajateltiin, että ihmisen pitäisi kuulua samaan puolueeseen tai äänestää samaa puoluetta kuin jopa isovanhempansa. Näin on ollut varsinkin ja erityisesti Keskustassa, mutta myös SDP:ssä ja jopa Kokoomuksessa.

Mitä olisivat perussuomalaiset ja pienet puolueet ilman muihn puolueihin siirtyneitä? Olisiko heidän pitänyt jäädä siihen ensimmäiseen puolueeseen, johon he liittyivät? Minusta ei. Silti puolueen vaihtaneita kutsutaan vielä tänä päivänä loikkareiksi. Jo pienenä opin, että loikkari on vihollisen tai vastustajan puolelle siirtynyt. Suomessa ei ole vihollispuolueita, koska vaalien jälkeen aina on pyritty konsensukseen ja silloin moni asia, joka oli puolueiden vaaliohjelmaa, joutuu sivulle. Jos joku loikkaa ja luopuu omista periaatteistaan, se on puolue eivätkä yksittäiset ehdokkaat.

Ei nyt tässä ole tarkoitustakaan ruotia, miksi vaihdoin puolueita. Halusin nähdä ja oppia, kuinka eri puolueet toimivat. Mutta sitä kokemusta eri puolueista ei ilmeisesti Suomessa arvosteta. Jos jonakin päivänä muuttaisin ulkomaille asumaan ja vaikuttamaan, minulla on vahva tieto ja kokemus suomalaisesta päätöksenteosta ja demokratiasta. Kiitos siis noille kolmelle puolueelle, joiden parissa sain vaikuttaa.

Harvoin puolueissa ja julkisuudessa mietitään, kuinka haastavaa on vanhemmille tasapainoilla perheen, työn ja vaikuttamisen (myös puolueissa) välillä. Itse teen töitä iltaisin. Puolueiden ja lautakuntien kokoukset ovat iltaisin. Itselleni ja käytännössä luottamustehtävissä toimiminen merkitsi suoraan taloudellista tappioita, koska minun piti luopua ihanasta työstä, josta sain leipäni. Kohdallani politikointi jo työni takia ei kannata, ellen halua ilmoittautua työhakijaksi ja elää kurssista toiseen saadakseni työttömyyskorvausta. Näin en ole tehnyt enkä tule tekemään. Harva politiikko saa leipänsä politiikasta. Minä saan leipäni työllä. En rikastu, mutta sillä selviän ilman mitään yhteiskunnan tukea.

Moni päätös koskee lapsiperheitä, lapsia ja nuoria. Moni vanhempi haluaisi vaikuttaa päätöksentekoon omassa kunnassa, mutte ei ehdi.

Puolueiden ulkopuoleltakin ihminen voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, jos hän tahtoo. Kansalaisjärjestöt, kuten asukasyhdistykset, ovat oivallisia siihen tarkoitukseen. Sitä lähtien kun muutin Ikkalaan olen tietoisesti, iloisena ja silloin, kun aikataulu on antanut periksi, osallistunut vanhempainyhdistyksen ja asukasyhdistyksen toimintaan. Kiitos ikkalalaisille vieraanvaraisuudesta! Elämä potkii siis eteenpäin.

AnaSL

Suomen kuvalehdessä 6.2.2015

Toimittaja halusi tietää, mitä puoluetta äänestän. En tiedä vielä – kehuin, että Keskustalla ja Perussuomalaisilla on hyviä tavoitteita lasten ja nuorten suhteen. Mutta on myös sellaisia asioita, joista olen kyseisten puolueiden kanssa eri mieltä. Näin välillä tuntuu, että sisimmässäni uskon vielä siihen, että SDP on se puolue, jossa oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus vielä elää. ”SDP on aina ollut mukana, kun yhteityöllä on luotu uutta ja vietty asioita eteenpäin. Ehkä sisimmässäni elää pieni demari”.

Kiitoksia toimittajalle Heikki Ventolle!