Ruotsinkielinen herra on suomen kirjakielen isä!

Suomen lippu nousi tänään myös meidän pihan salkoon. Mikael Agricola syntyi Pernajalla noin vuonna 1510 ja koska silloin Pernaja oli täysin ruotsinkielistä aluetta on epätodennäköistä, että suomi olisi ollut Agricolan äidinkieli. Mielenkiintoista.

Ylen sivuilla sanotaan: ”Aikuisen Agricolan persoona herätti aikalaisissa oppineissa monenlaisia, kriittisiäkin, reaktioita, mutta kukaan ei kiistänyt hänen poikkeuksellista lahjakkuuttaan. Onkin luontevaa ajatella, että Agricola kykeni omaksumaan kansan puhuman kielen täydellisesti ja edelleen kehittämään sen kirjakieleksi, vaikkei se hänen äidinkielensä olisi ollutkaan.”

Agricolaan suhtaudutiin melkein samalla tavalla kuin nykyisin suhtaudutaan sellaisiin ihmisiin, jotka ovat tulleet muualta maailmasta ja koittavat tulla ymmärretyksi suomeksi.

Moni epäilee, etteivät tulijat pystyisi kehittymään ja oppimaan uutta, myös suomea. Jo Agricola todisti, että voi käydä toisin. Ruotsinkielinen herra on Suomen kirjakielen isä.

Tänä vuonna Mikael Agrikolan päivä oli tyyni.

Osataanko Suomessa sanoa ”piropoja”?

Koska tästä kirjoituksesta on pidetty kovasti Uudessa Suomessa, niin tämä tulee myös tänne. Otsikko on vain vähäsen muokattu.

Laitoin Facebookin sivulleni uutisen perussuomalaisen kansanedustajan Toimi Kankaanniemen seksuaalisista viesteistä. Keskustelu kääntyi Kankaanniemen viesteihin ja yksi kaveristani vitsaili sanoen ”piropeadores finlandeses” eli jotenkin ”iskurepliikin suomalaiset”.

Yhden nettisanakirjan mukaan piropo on suomeksi iskurepliikki tai vonkaus. Iskurepliikki on ehkä osuvampi selitys sille ”piropolle” jota tunnen. Piropo ei ole seksistinen, mutta imartelee ja on viaton. Piropon tarkoitus on toki lähestyä vastakkaiseen sukupuolen edustajaa kauniisti.

Hyvä ”piropo” on esimerkiksi sanoa hymyillen ohikulkevalle naiselle, että elämä ei ollut sitä kunnes näin sinut. Kun olin pieni, nicaragualaisessa kotikylässäni Achuapassa oli vanha herra, Don Gillermo Cerros, joka kertoi piropoja kaikille ohikulkijoille kuten hei peipponen! tai aarteeni, olet tänään kaunis, jne. Moni nainen kulki miehen talon ohi vain siksi, koska halusi kuulla, minkä piropon arvoinen hän olisi sinä päivänä ja kyllä setä sai ohikulkijoilta kiitoksia, halauksia ja jopa pusuja poskelle. Myös aina joku hermostui, kun piropo ei miellyttänyt.

Piropot eivät ole tiukkapipoisille. Monien huumori ei arvostelua kestäisi eikä ole pakko kestää’. Myönnetään kuitenkin, että kauniit sanat ilahduttavat, piristävät päivää paljon enemmän kuin vihaiset ja tuomitsevat katseet.

Muuallakin on myös niitä seksistisiä vonkauksia. Kuubassa kuulin sesimerkiksi tamma, haluan olla hevosesi!! Silloin oli parasta juosta karkuun. Kankaanniemen vonkaukset olivat tyylittömiä, törkeitä. En ihmettele viestien vastaanottajien reaktioita.

Espanjankielen taitoisille, tässä linkissä on joitakin piropoja: http://www.piropos.org/

Orvokki on myös naisen nimi.