Mitkä ovat ne ylpeyden aiheet?

Ole kiltti ja lue, ennen kuin vastaat kysymykseen!

Eilen kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa yksi keskustelijoista kysyi muilta, että onko Suomi kypsymätön itsenäinen valtio?!!! Perustelu kysymykselle oli se, että varsinkin suomalainen media heti jos jossain päin maailmassa kirjoitetaan Suomesta jotakin kielteistä vaikkapa humoristisesti, nostetaan suuri meteli. Eikö olla vielä varmoja siitä, että Suomi on suomalaisten näköinen maa? Sellainen kuin se on ollut ja on.

Moni muualta tulija ihmettelee miksi yksi toistensa jälkeen Suomessa kysytään ”Mitä mieltä olet Suomesta?”  Monta tulijaa neuvotaan esimerkiksi turistioppaissa olla vastailematta jotakin kielteistä. Erikoista.

Italialainen, espanjalainen tai ranskalainen kysyisi sellaista ehkä vitsinä. Jos sanot vaikkapa italialaiselle, että Italia on hieno maa, italialainen hymyilee tietäen, että se on totta ja jos joku puhuu pahaa Italiasta, vaikkapa Berlusconista, se on sivuseikka. Mamman kaltaisia ruokia ja antiikkisen Rooman perinteiden veroisia paikkoja ei ole muualla. Samalla tavalla kuubalainen vastailee kauniisti, mutta samalla hän tietää, että toista yhtä upeata saarta ei ole maailmassa olemassa.

Radiokeskusteluohjelmassa toinen keskusteluun osallistuja kertoi, että kenties pelko on se syy, pelko, että ei olla tarpeeksi hyviä, pelko, että jotakin kauheata tapahtuu, pelko, että yhteiskunta muuttuu, vaikka se muuttuu jatkuvasti, pelko muutoksista yleensä. Mitä tekee ihmisistä niin pelokkaita? Onko vaikutelma pelokkaasta kansasta vain median luoma, vai onko poliitikoiden puheilla tekemistä pelkotilojen kanssa?

Puheiden perusteella ei luulisi, että puhutaan samasta kansasta, joka on pystynyt raivaamaan tiensä maailman kehittyneimpien maiden joukkoon. Sama kansa, joka nauttii upeista valoilmiöistä talvisin, lumisista maisemista, harvinaisen kauniista metsistä, upeista kesäkaupungeista ja järvistä ja ennen kaikkea puhtaasta ilmasta. On hankala ymmärtää, miksi pitää mollata sitä mitä itsellä on ja haluta olla jotakin muuta.

Esimerkiksi espanjalaiset mainostavat vuolaasti, kuinka yliarvostettu heidän oliiviöljyyn pohjautuvaan ruokavalionsa on, mutta käsi nyt sydämellä: eikö ole niin, että oliiviöljy ei sovi kaikkiin ruokiin kuten pehmeä rypsiöljy? Miksi siis Suomen erinomaisessa ilmastossa ja puhtaassa luonnossa tuotettua öljyä ei mainosteta tuolla tavalla, korostaen sen parhaita ominaisuuksia? Ehkä näin tehdään, mutta miten tuntuu siltä, että suomalaiset itse arvostavat enemmän oliiviöljyä. Hyvä mielikuvitus myy.

Espanjassa käyneet tietävät hyvin, kuinka espanjalaiset ylpeilevät ruokaperinteista, maisemista, rannoista, omasta kulttuuristaan, ym. Maat ovat silti vain erilaisia, mutta yhtä kiehtovia. Ei Suomi ole huonompi maa, vaan kiehtova ja erilainen, omalla tavallaan arvokas.

Kysymyksen sijasta tulijoille ja maailmassa voidaan kertoa niistä hyvistä asioista, mitä Suomessa on. Mikä on mielestäsi suomalaisten ylpeyden aihe? Mitä itse suomalaisena arvostat tästä maasta? Jätetään sivuun niitä hyvinvointivaltion tuloksia ja keskitytään muihin kuin yhteiskunnallisiin asioihin.

Radio-ohjelma oli Taustapeilin Pyöreä pöytä (29.1.2014).

Mainokset

Punaiseen Ristiin!

Tämä on hieno kirje. Ensimmäinen kiitoskirje, johon olen tutustunut, kun olen liittynyt johonkin järjestöön.

Tervetuloa jäseneksi!

Punaisen Ristin jäsenenä kosketat monen ihmisen elämää. Jäsenmaksusi mahdollistaa vapaaehtois- ja avustustyömme, ensiapukurssit, ystäväpalvelun ja paljon muuta hyvää. Jäsenmaksusi ansiosta kykenemme auttamaan kriisitilanteissa nopeasti ja tehokkaasti. Jäsenyys Punaisessa Ristissä kertoo sinusta paljon: Uskallat seisoa hyvän puolella, uskot myötätunnon, tekojen ja läsnäolon voimaan. Kiitos kun liityit Punaisen Ristin jäseneksi!

Thank you for being an FRC member!

Tämä kirje tuli heti, kun jäsenmaksu oli lähtenyt, mutta sitten sain myös sähköpostitse pidempi kirje, jossa käytännöllisiä ohjeita. Tekivät vaikutuksen. Hienoa!

”Saat jäsenkorttisi postissa noin kuukauden sisällä. Jäsenkortista löydät jäsennumerosi ja esittämällä korttisi voit hyödyntää jäsenetujasi, esimerkiksi vaihtuvia alennuksia verkkokaupastamme www.punaisenristinkauppa.fi tai 30 % alennuksen Otavamedian uusista lehtitilauksista. Tutustu jäsenetuihin.

Mikäli muutat, voit tehdä osoitteenmuutoksen kätevästi verkkosivuillamme. Jos haluat vaihtaa osastoa, ilmoitathan siitä meille sähköpostitse osoitteeseen jasenrekisteri@punainenristi.fi, sillä muuttaessasi osasto ei vaihdu automaattisesti.

Olet myös lämpimästi tervetullut mukaan toimintaan omassa paikallisosastossasi. Tekemistä riittää kaikille ja jokainen teko on merkittävä. Lue lisää eri toimintamuodoista. Osastojen yhteystiedot löydät täältä

Liittyisit sinäkin. Aina voi jakaa muiden kanssa vaikkapa pientä iloa!

Oikeus sanoa kielteisistäkin asioista

Kielteinen ilmapiiri ei synny ilman kielteisiä sanoja. Kielteiset sanat eivät synny ilman kielteisiä kokemuksia.

Toki on myös niitä tapauksia, joissa ihminen on asennoitunut asiaan kuin asiaan kielteisesti. Se voi johtua myös masennuksesta tai yksinkertaisestikin siitä, ettei haluta puhua toisin kuin kielteisesti.

Lähdetään kuitenkin siitä, että tervejärkinen ihminen näkee epäkohtia ja jotta niihin tulisi muutoksia, hän päättää puhua tai/ja kirjoittaa niistä epäkohdista. Samalla hän ”syyllistyy” joidenkin eliittijäsenten mukaan kielteisen ilmapiirin luomiseen. Suomalainen yhteiskunta on aina ollut siis kielteinen ja ehkäpä juuri siksi epäkohtien parantamiseksi on tehty työtä ja maa on kehittynyt.

Epäkohdista pitää ja on asiallista kertoa. Yksi niistä epäkohdista, joista viime aikoina on puhuttu ja kirjoitettu paljon on rasismi. Yli vuosi sitten, kun Hollannissa asuva toimittaja Umayya Abu-Hanna kirjoitti rasismikokemuksista Helsingissä, moni moitti häntä. Yksi moittijoista oli sensaatiolehden Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsiini, joka oli sitä mieltä, että ”maahanmuuttajana” Umayya oli ikään kuin velvollinen olemaan kiitollinen, mutta ei saanut puhua havaitsemistaan epäkohdista.

Ulla Appelsiinin kuoroon on liittynyt moni ihminen, jopa ne, jotka aina kun tilaisuus tulee puolustavat sananvapautta. Yhtäkkiä näille ihmisille sananvapaus on rajattu vain muutamille, vain ”oikeiden kansalaisten jälkeläisille”. Tuorein tapaus on Muutos 11: n kansanedustajan avustajan kirjoitus Uudessa Suomessa.

Blogistieduskunta-avustaja haluaa, että vähemmistöihin kuuluvat sensuroisivat itsensä ja olisivat puhumatta rasismista ja rasistisesta kohtelusta. Samalla hän vaatii rasisteille oikeuden olla rasisteja, koska muka jotkut ovat vain huonosti käyttäytyviä. Ehkä kansanedustajan avustajan historian tulkinta on niin natsistunut tai hän vain unohti sivuun, että esimerkiksi antisemitismi ei johdu huonosta käytöstavasta. Kaljupäisten henkilöiden tekemät hyökkäykset vaikkapa kadulla kulkeviin maahanmuuttajiin ovat aivan muuta kuin vain huonon käyttäytymisen tulos. Lauantaina Vantaan Myyrmäellä ”Kansallismieliseksi itseään kutsuvan Kansallisen vastarintaliikkeen aktivistit pahoinpitelivät miehen katutempauksessaan…tilanne kärjistyi erään eriävän mielipiteensä esittäneen miehen kanssa niin, että aktivistit päättivät pahoinpidellä kritiikkiä esittäneen miehen joukolla…”. (Metrolehti 27.1.2014). Tuskin nämä nuoret ovat vain huonosti käyttäytyviä.

Pidän hyvin erikoisena, että sivistynyt yhteiskunta antaa tilaa ihmisten yhdenvertaisen kohtelun hylkäämiselle. Siksi on ilahduttavaa, että ”Appelsiinit” ovat  saaneet eriäviä mielipiteitä ja toivon mukaan kukaan ei nyt hylkää oikeuttaan sanoa, jos on eri mieltä. Kaikilla on oikeus puhua kaikesta ja kaikilla on oikeus kulkea ja asioida missä tahansa tulematta kohdeltuksi eri tavalla vain siksi, että ei ole ”oikea” kansalainen tai on eri mieltä.

Kielteinen ilmäpiiri ei johdu siis puhujasta vaan kokemuksista, jotka vievät ihmiset tuomaan epäkohtia esiin. Eri asia on ideologisista syistä eri asioihin kielteisesti suhtautuvat.

Arvoisat päättäjät voisivat sanojen ja oikean ilmapiirin etsimisen sijasta keskittyä parantamaan kansalaisten mainitsemia epäkohtia: työttömyys, vanhustenhoito, terveydenhoito, sanomaan ei typerälle ihmisten vastakkainasettelulle ja EU: n ylimieliselle asenteelle kansalaisia kohtaan.

Ana on ehtinyt syödä jo mustaa makkaraakin

Oli joulukuussa vuonna 1993. Olin ollut Suomessa vain vuoden ja Selkouutisen Ritva Gustafsson, Dinah Krenzler, Svetlana Lamminen, Antti Lipiäinen ja Renata Syrjälä haastattelivat Tampereen yliopistossa opiskelevia ulkomaalaisia. He kyselivät ulkomaalaisilta, millaisia kokemuksia heillä oli asumisesta Suomessa. Olin yksi haastatelluista.

Haastattelu löytyy vanhasta laatikosta.   Huvitti lukea, mitä mieltä olin 21 vuotta sitten. Tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksiani:

IMG_4655

Mistä olet kotoisin?

Ana: Nicaraguasta.

Nykyisin sanon, että Ikkalasta tai Achuapasta. Ikkala on kotikyläni ja Achuapa on synnyinkyläni.

Mitä teet?

Ana: Opiskelen toimittajaksi.

Noh, opiskelin myös aikuiskasvatusta, filosofiaa ja myöhemmin jopa kansainvälistä projektityötä!

Millaisia harrastuksia sinulla on?

Ana: Pidän tanssimisesta ja tietysti saunomisesta.

Myöhemmin olen opettanut tanssia ja ehkä isona opetan oikeata saunomista muualla maailmassa. Saunakulttuurin opettelu voisi olla yksi vientituote, ellei joku ole jo myymässä sitä. 😀

Oletko tutustunut suomalaiseen kulttuuriin kotimaassasi vai Suomessa?

Ana: Suomessa, koska Nicaraguassa ihmiset eivät tiedä kovin paljon Suomesta. (Piti sanoa, että Nicaraguassa ja Kuubassa ihmiset eivät tiedä kovin paljon Suomesta. Olin tullut Kuubasta, jossa asuin ja opiskelin 10 vuotta).

Ovatko syksy ja talvi masentavaa aikaa?

Ana: Ei, koska pidän talvesta ja valkoisesta lumesta. Ehkä ihmiset ovat hieman masentavan näköisiä talvella. (Sorry! :D)

Viime aikoina tuntuu siltä, että myös kesällä ainakin media vaipuu synkkyyteen.

Oletko viihtynyt Suomessa?

Ana: Kyllä.

Nyt lisäisin siihen, että erinomaisesti.

Syötkö mustaa makkaraa? Toimittajat selittivät, että se on tamperelaista hyvin oudon näköistä tummaa makkaraa!

Ana: Kyllä. Siitä pidän oikein paljon, erityisesti puolukkahillon kanssa.

Nykyisinkin pidän kovasti.

Onko sinulle sattunut kommelluksia?

Ana: Varmasti on, mutta mitään erikoista ei tule mieleeni juuri nyt.

Nyt muistan, kun sanoin yhdelle miehelle, joka kysyi, että olenko viihtynyt Rajamäellä, että kyllä, koska se on niin ihana käpykylä. Voitte kuvitella miehen naaman. 😀

Suositteletko ystävillesi, että he tulisivat käymään Suomessa?

Ana: Kyllä, olisi hauskaa, jos ystäviäni tulisi käymään.

Äiti on käynyt kerran. Se oli kesällä ja ihastui erityisesti suomalaiseen luontoon ja kuinka kaupungit koristelevat kadut ja puistot kukka-asetelmilla. Siisteys on saanut kehuja. Sen sijaan hiljaisuus oli hänelle yllätys. Äiti kysyi tavallisena sunnuntaina, kun Turun kaduilla ei näkynyt paljon ihmisiä, että oliko suruaika?

Nyt toivon kovasti, että sisko tulisi käymään, mutta talvella vaikkapa viettämään joulua.

IMG_4657

Missä Mariann ja Nathan mahtavat nyt olla?

Täydellinen vanhemmuus menneisyydestä

Aina voi pysähtyä hetkeksi ja tarttua vaikkapa aluksi epäuskoisena ihan mihin tahansa oppaaseen. Näin tein eräänä päivänä, kun menin saunaa lämmittämään ja kas, odotellessa luin vuonna 1907 kirjoitettua opasta äideille.

Kirjan tai oikeastaan vihkon alussa sanotaan: ”…Suurempi vaikutus kuin tuhansilla sanoilla ja kauneilla opeilla on esimerkillä, jonka sinä itse kaikissa elämän asioissa annat lapsellesi…”

Ja sitten heti perässä viisas henkilö opastaa: ”Jos tahdot lapsestasi  uskollisen, urhoollisen, vapauttarakastavan, ylpeän, kestävän, opinhaluisen, luotettavan, niin ole itse uskollinen lähimäisillesi ja sille asialle, jota palvelemme; niin näytä lapsellesi pienissä niinkuin suurissakin asioissa, miltä todellinen uskollisuus näyttää; niin älä  käytäydy milloinkaan nöyrämiellisen orjan tavoin…”  Tässä päivässä pitäisi kai kirjoittaa, että toimi ja päätä vastuullisesti ja vapaasti mitä teet. Varsinkin puolueiden suhteen sinun ei tule olla orja. 😀 Työelämässä sen sijaan tuo uskollisuus on yhä tänä päivänä hyvä sääntö, paitsi että nykyisin pitää olla uskollinen monille työnantajille. Matalapalkkaiset pätkätyöntekijätäidit tietävät sen hyvin.

Isän roolia kasvattajana korostettiin jo 100 vuotta sitten. Näin tosin kirjoitettiin äideille: ”kasvata hänet(isä) oikeaan aikaan itsellesi huolehtivaksi kasvatustoveriksi.” Siis äidin rooli on myös tehdä miehestä oikea isä. Apua! Myötätuntoni kasvaa tuon ajan äitejä kohtaan. Onneksi myöhemmin sanotaan, että miehen ja vaimon tulee yhteisesti kantaa lastenkasvatuksen sadat huolet; silloin on heillä kummallakin kannettavanaan vain puoli taakkaa.

Nykyisin moni aikunen kannattaa yhä lasten kurittamista. Tuossa vanhassa oppaassa jo kuitenkin varoitetiin ryhtyä kepin ja vitsan ystäväksi! ”Keppi ei vakuuta lasta, se vain pakottaa sen, alistaa sen väkivallalla”.

Olisi pitkästyttävää käydä koko opasta läpi. Lista ohjeista on pitkä. Tässä siis muutamia alaotsikoita:

-Älä pidä ketään lapsistasi toisia parempana.

– Vastaa lapsillesi.

-Leiki lastesi kanssa

-Ole kärsivällinen

– Ole johdonmukainen

– Älä pelota mustalla miehellä. Tämä on ehdottomasti mielenkiintoinen ohje.: ”Sinun pieni kaksivuotiasi ei vielä osaa pelätä…Mutta sinä karkotat tietämättömyydessäsi siitä tämän kauniin pelkäämättömyyden…Mutta sinä torut myöhemmin pelkoa lastasi, joka ei uskalla yksin jäädä kamariin”…kasvata lapsesi pelkäämättömäksi ja urhoolliseksi. ” Onko tämä ohje mennyt monilta vanhemmilta ihan ohi, koska nykyisin niin moni aikuinen pelkää sitä ja tätä?!

– Mene lapsinesi vapaaseen luontoon!

-Ole ystävällinen lapsillesi!

-Sano lapsellesi hyvää yötä!

-Tee lastesi leikkikalut itse

-Lue lapsillesi

-Ole lastesi ystävä

Onhan tuossa oppaassa paljon hyvää. Vanhemmuus on sadassa vuodessa kuitenkin muuttunut. Kenties nykyohjeista tärkein ei ole tuossa vanhassa oppaassa: rakasta lapsiasi ja kasvata heitä rakkaudella ja rajoittaen, ohjeistaen ja turvaa antaen. Kenenkään ei tarvitse olla niin täydellinen.

Kirja on Henrich Schultzin kirjoittama ja aluksi hän sanoo: ”Tulkoon siitä (kirjasta) köyhälistön äidille kasvatuksellisissa huolissa ja tarpeissa mieluinen ystävä ja opastaja” (Steglitz-Berlin, lokakuussa 1907). Suomentanut Väinö Jokinen

Helsiki 1908 Vihtori Kosonen, kirjapaino

Kustantaja Vihtori Kosonen, Helsinki

Julkaisusta vastaavat Sosiaalidemokraattiset Naiset Kansan Sivistysliiton tuella.

Äiti kasvattajana -opas ei päättynyt saunan pesään vaan kirjahyllyyn erikoisena historian kappaleena!

IMG_4571

Onko Koisjärven koulun lakkautaminen kuntaliitossopimuksen vastainen?

Eilen Lohjan valtuusto päätti äänestyksen jälkeen lakkauttaa 2 kyläkoulua! Lohjansaaren kyläkoulun lopettamispäätös syntyi valtuustossa äänin 28 - 23. ”Koisjärven koulun lopettamista koskeva äänestys oli vielä tiukempi; koulu lakkautettiin äänin 26–25. Lähes kaikki ryhmät hajosivat äänestyksessä.”

Oliko entisessä Nummi-Pusulassa sijaitsevan Koisjärven koulun lakkauttaminen kuntaliitossopimuksen vastainen?!!!

Etsin tietoa aiheesta ja löysin ainakin kokoomuslaisen valtuutetun Lotta Paakkunaisen blogikirjoituksen, jossa myös hän ihmettelee asiaa: ”…Ihmettelen edelleen, miten tämä Koisjärven koulun lakkauttaminen voi olla jo nyt käsittelyssä, kun tuo kuntaliitossopimus lupaa kahden vuoden tarkasteluajan? Kuntaliitos tuli voimaan tämän vuoden alusta ja jos vaikka vain lukukausia lasketaan (syksy 2012- kevät 2013, syksy 2013- kevät 2014), niin Koisjärven kouluun kohdistuvat arvioinnit tulisivat olla käsittelyssä aikaisintaan syksyllä 2014. Jos pitäydytään sovituissa vuosissa, niin suoja-aika on vuoden 2014 loppuun.

Koisjärven koulun lakkauttamisesta mahdolliseti tulevat näennäiset säästöt tulevat näkymään suurempina kuljetuskuluina. Tutkimuksen mukaan (Sami Tantarinmäki, Turun yliopisto, 2011) Kyläkoulujen lakkauttamisesta ei tule juurikaan säästöjä kunnalle.  Raha on tietenkin tärkeää, mutta niin ovat muutkin arvot.

Kyläkoulun lakkauttaminen tulisi olla ensisijainen vaihtoehto vain silloin, kun koulun oppilasmäärän väheneminen on jatkuvaa, kun puutteellisten opiskeluolosuhteiden korjaaminen vaatii huomattavia investointeja, tai kun koulun jatkolla ei ole kyläyhteisölle merkitystä (Outi Autti, Eeva-Kaisa Hyry-Beihammer). MIkään näistä kohdista ei toteudu Koisjärven kohdalla.”

Aika erikoinen ”kehitys”, noidien kylien kannalta ja samalla selvityksissä puhutaan kauniisti maaseudun elinvoimaisuuden puolesta. Ymmärrän säästöpaineita, mutta en sitä, ettei sovitusta pidetä kiinni.

Eilinen kokous oli historiallinen, koska lohjalaiset saivat seurata kaupunkivaltuuston kokousta netin kautta.

Nicaragua muuttuu, kiitos myös paaville!

Latinalainen Amerikka on kokenut viime vuosina ja kokee uutta nousua. Tai oikeastaan vihdoin nousee taloudellisesti.

Isojen maiden taloudellisen nousun imusta johtuen tai ei, myös pienemmät ja köyhimmät maat kokevat taloudellisia muutoksia myönteisempää suuntaan. Yksi hyvä esimerkki tästä on Nicaragua.

Jos laitamme Nicaraguan kurjan poliittisen tilanteen sivuun, (kurjuus on subjektiivinen käsite) niin viime aikoina on saatu hyviä uutisia. Jonkun aikaa sitten amerikkalainen sanomalehti New York Times  sijoitti Nicaraguan mielenkiintoisimpien matkailumaiden listan kolmanteen. Viime viikolla suomalainen lehti Mondo oli sitä mieltä, että Nicaragua on tämän vuoden maailman paras seikkailumatkakohde. Tuon moni suomalainen on tiennyt jo kauan. Mondon valinnasta on uutisoitu myös Nicaraguassa.

876
Achuapan joki. Se vasta on seikkailu! ❤
1146
Hyväkuntoinen tie Leonista Poneloya -uimarantaan.

Nicaragua on   nykyisin myös eläkeläisten paratisi. Moni yhdysvaltalainen eläkeläinen asuu Nicaraguassa.

Nyt Nicaraguaan  haluaville on myös olemassa suomalaisen omistama matkailutoimisto, joka myy valmiita matkailupaketteja Keski-Amerikkaan ja myös Nicaraguaan. Matkailusta kiinnostuneille tiedoksi, että matkamessut ovat tulevan viikonloppuna 16.1. – 19.1.2014.

Tänään tuli julkisuuteen tieto, että Vatikaanin johtaja Paavi Franciscus on valinnut Nicaraguan arkkipiispan kardinaaliksi. Leopoldo Brenes on siis kolmas kardinaali Keski-Amerikasta ja toinen nicaragualainen kautta historian.

Brenes on tunnettu suorista sanoistaan Daniel Ortegan hallintoa vastaan. Vahvan persoonan valinta on ehdottomasti osuva päätös. Nicaraguassa tarvitaan vahvoja vaihtoehtoisia ääniä.

1163
Yksi lukuisista Leónin kirkoista.