Luonto on hyvä koulu

18 vuotta sitten Nicaraguan ja Hodurasin itärannikolle rantautui hurrikaani Mitch. Arvioiden mukaan 10 000 ihmistä kuoli ja 9 000 katosi. Mitch on eniten ihmisiä surmannut hurrikaani yli 200 vuoteen. Mitch syntyi hurrikaanikauden loppuvaiheessa, marraskuun alussa vuonna 1998. Olin Suomessa ja muun muassa Suomi-Nicaragua –seura keräsi apua hurrikaanin uhreille.

Eilen Nicaragua oli samassa tilanteessa kuin 18 vuotta sitten. Hurrikaani Otto oli kuitenkin jo rannikon tuultaessa heikompi kuin Mitch, mutta silti se epätietoisuus siitä mitä tulemaan pitää raastoi hermoja. Samoilla hetkillä kun hurrikaani oli rantautunut maahan länsirannikolla, Nicaraguan ja El Salvadorin edustalla Tyynellämerellä iski maanjäristys ja maahan annettiin tsunamivaroitus. Presidentti Daniel Ortega julisti hätätilan. Kaikki tämä tapahtui muutamissa tunnissa.

Soitin kotikylään, mutta linjat eivät toimineet. Viestittelin Facebookin kautta muutamille sukulaisille. Yön aikana oli tullut rauhoittavia viestejä. Hurrikaani oli jo poistumassa maasta.

laguna

Ehkä joku teistä on jo kuullut uutisista, mutta kerron, koska elämä voi muuttua yhtäkkiä. Vielä eilen aamulla harmittelin, että kuinka pimeä tämä marraskuumme oli. Hetken myöhemmin olin hyvin kiitollinen siitä, että olin Suomessa pimeässä, mutta turvassa.

Yksi tuttavistani kirjoitti: ”Luontomme on paras humanismin ja empatian koulu”. Kaikki olivat valmiita auttamaan toisiaan. Nicaragualaiset selvisivät nyt säikähdyksellä. Nyt sataa lunta ja valon määrä kasvaa.

arbolito

Ruotsalaisuuden päivästä

Eilen 6.11. Suomessa vietettiin  ruotsalaisuuden päivää, joka on yleinen liputuspäivä. Kirjoitin juhlapäivästä Uuden Suomen puheenvuoron blogiini ja teksti päättyi taas Uuden Suomen toimituksen valitsemiin nostoihin. Kirjoitusten nostot ovat minusta myönteinen palaute toimitukselta. Kiitos siitä!

Kirjoitan, koska pidän kirjoittamisesta ja samalla opin kirjoittamaan ja jäsentelemään ajatuksiani suomeksi. Laitan tähän tämä lyhyt kirjoitukseni:

Itse mielelläni vietän sitä yhtä iloisesti kuin vietän 12.5. suomalaisuuden päivää.

Ruotsalaisuuden päivä ei ole vain ja ainoastaan ruotsia äidinkielenä puhuvien suomalaisten päivä, vaan kaikkien niiden ihmisten, jotka ajattelevat, että kielestä ja kulttuurista huolimatta ihmisillä on Suomessa tilaa.

Ruotsinkielisyys on nykyisin minulle henkilökohtaisesti läheinen asia. Kuten moni suomalainen nuori on tehnyt niin myös kaksi lapsistani opiskelee nyt yliopistossa Ruotsissa. Ilman hyvää ruotsinkielen osaamista tämä tärkeä ja upea opiskeluvaihtoehto olisi jäänyt heiltä pois. Kiitos siis Suomelle muun muuassa laadukkaasta ruotsinkielen opetuksesta!

Kiinnostuneille, tässä espanjankielinen teksti juhlapäivän taustoista: Día de la Identidad Sueca

Pari yhteisöllistä ideaa Ruotsista

Ruotsin Uppsalassa on nyt asennettu pyöräpumppuja polkupyöräpysäkeillä. Ne ovat kaiken käytössä ja toimivat moitteettomasti. Kaupunkityötekijä käy säännöllisesti huoltamassa niitä. Pumpun käytöstä ei tarvitse maksaa mitään. Uppsala todella kannustaa uppsalalaisia pyöräilemään ja pyöräilijöitä on paljon katukuvassa.

pumppu1

Uppsalalainen pyöräpumppu.

 

Helsingissä on 1 200 kilometriä pyöräteitä, joista 730 kilometriä on asfaltoitu. Virkistysalueilla pyöräreittejä on 500 kilometriä ja veden äärellä 90 kilometriä.

Kesällä Helsingin kaupunki toi uusia kaupunkipyöriä kaduille, mutta pyöräpumppuja ei ole pyöräpysäkkien yhteydessä. Netistä luin, että Töölön kisahallin polkupyöräpysäkeillä olisi yksi sähköisesti toimiva pyöräpumppu. Jos joku tietää onko myös muualla Helsingissä, niin olisi mukava tietää, muuten Helsingin kaupunki voisi hankia ja asentaa niitä pumppuja, kuten Uppsalassa on tehty.

On hienoa huomata, että idea kaikille yhteisistä palveluista voi hyvin Ruotsissa. Näimme myös mm. Enköpingin sairaalan parkkipaikoilla yhteisiä parkkikiekkoja. Sellaiset ideat luovat yhteisöllisyyden tunnetta.

parkkikiekko

Takana Enköpingin sairaala.

 

 

 

 

Jordi Évolen Astral

Taas kuuntelen espanjalaista radiokanavaa ja nyt puhui Jordi Évole. Évole on se toimittaja joka teki dokumentin Eurooppaan pyrkineistä ihmisistä. Jordi Évole ei puhu pakolaisista vaan ihmisistä. Hän haastatteli Lybiasta tulevia ihmisiä kun he astuivat kansalaisjärjestö Proactiva Open Armsin laivaan.

Laivan nimi on Astral. Astral on yhden italialaisen miljonäärin lahjoittama. Évole kertoi, että miljonääri ei käyttänyt enää luksuslaivansa ja kun näki millä keinoilla kansalaisjärjestöt yrittivät auttaa ihmisiä merestä, hän lahjoitti laivansa. Laiva on muokattu ja pelkistetty kaikista luksustavaroista.

Dokumentin nimi on saanut nimensä laivasta. Évole pyysi lehtikirjoituksessa, elokuvateattereita näyttämän dokumenttinsa ja tulot (5 euroa per katsoja) annetaisiin Proactiva Open Arms -kansalaisjärjestön työhön. Luin nyt, elokuvateattereiden myönteisestä vastuksesta. (Linkissä on lista elokuvateattereista, johon voi mennä Astralia katsomaan). Hienoa!

Radiohaastattelun lopussa Évole kertoi kuinka ihmiset astuivat laivaan ilman mitään. Haastattelusta kiinnostavin hetki oli se, kun hän kertoo kuinka toinen avustustyöntekijä oli antanut yhdelle pelastetulle lapselle purukumin ja tämä pieni lapsi oli jakanut purkansa kahteen osaan ja tarjonnut toinen puolisko avustustyöntekijälle.

jordi

Jordi Évolen kirjoitus El Periodicossa.

http://www.elperiodico.com/es/noticias/internacional/barco-mar-desigualdad-astral-5283682

http://www.elperiodico.com/es/noticias/internacional/proactiva-open-arms-extiende-labor-rescate-refugiados-mediterraneo-central-5212805

Kasvio

Varmasti olet tehnyt koulutehtävänä kasvion. Minäkin olen tehnyt pienenä, mutta kasvit olivat toisenlaisia.

Kesällä yksi lapsistamme piti tehdä kasvion. Hän sai päättää itse tekeekö hän sitä perinteistä kuivattamalla kasveja vai digitalista. Lapsi halusi tehdä digitalisen.

Opettaja oli antanut erittäin selkeitä ja hyviä ohjeita kuinka digitalinen kasvio tehdään. Opettaja antoi myös listan eri metsätyypistä ja kasveista, joita piti etsiä ja tunnistaa.

Yhtenä kauniina aurinkoisena kesäpäivänä lähdimme lapsen kanssa metsäretkelle. Lapsi kuvasi eri kasveja, kirjoitti kasvien nimiä, missä ja milloin hän oli kuvan ottanut ja jokaisessa kuvassa piti olla yksi ja sama esine kertomaan kuvan ottajasta. Digitaalinen kasvio tehtiin Powerpoint-esityksenä.

Minimi vaadittu kasvien määrä oli 6, mutta saadakseen täydet pisteet piti kuvata yli 25 kasvia. Me tehtiin noin kolme metsäretkeä eri päivinä. Se oli hauskaa ja minua epäilytti oikeastaan onnistuisiko avustuksellani kasvien tunnustusta. Katsoimme valokuvia eri kasveista netistä ja niitä kasveja me sitten etsittiin metsistä. Ilman muuta minäkin opin paljon, hyvin paljon.

Tällä viikolla lapsi toi koulusta opettajan arvioinnin. Vaikka lapsen saama todistus lämmittää mieltä, ne hetket yhdessä metsissä ja hauskatkin tilanteet olivat elämisen arvoisia. Kiitän minäkin opettajaa tehtävänannosta!

Planta3.jpg

Koivu

Espanjaksi: El herbario

 

 

Pitkäsilta

Kävelin taas Pitkäsiltaa pitkin. Tällä kerralla Hakaniemestä keskustaan.

Silta ei ole niin pitkä kuin voisi olettaa, mutta ei se kuitenkaan ole kovin lyhyt. Minua kiinnostaa sillan historiaa, jolla on varmasti tekemistä Helsingin laajentumisen kanssa.Historiakirjoista selviää, että Helsingin väkiluku kolminkertaistui 1800-luvun lopulla, kun väki muutti maaseudulta kaupunkiin.

Luin Matti Klingen ja Laura Kolben  Helsinki -Itämeren tytär -kirjasta, että Pitkänsillan pohjoispuolelle syntyi Suomen suurin teollisuuskeskus ja samalla sinne nousi työväen maailma, Kallion kaupunginosa. ”…Kallion linjat avattiin; niitä oli alun perin tarkoitus tehdä yhdeksän . Pitkäsillan pohjoispuolella väestön valtaosa oli 1900-luvun alussa palkkatyöntekijöitä, tehtaalaisia, sekätyöläisiä, käsityöläisiä ja ammattitaitoisia rakennusmiehiä. Vasta vuonna 1901 Pitkäsillan pohjoispuolen alueet liitettiin Helsinkiin IX kaupunginosaksi ja kivikaupungin rakentaminen pääsi vauhtiin.”

Pitkäsilta on osa kivikaupungista ja kuten kuvissa näkyy, sillan rakenteissa on reikiä ja lohkeamia.

Etsin tietoa netistä ja löytyy vähän. MTV3:n blogisti Pertti Nyberg kirjoitti pari vuotta sitten kuinka historia näkyy eri Helsingin paikoissa ja rakenteissa, mutta noissa paikoissa ei kerrota mitä siellä on tapahtunut. Toivon, kuten Nyberg, että siihen tulisi muutoksia. Ainakin pieni laatta sillan kyljessä auttaisi paljon matkailijoita.

”…Siinä samalla katselin jälleen kerran sillan rakenteissa olevia lohkeamia ja luodinreikiä. Noita pääasiassa sisällissodan aikaisia ja siltaan ilmeisen tahallaan muistoksi jätettyjä reikiä.

Nuo taistelujen jäljet ovat niin sanottua elävää historiaa mutta jostain kumman syystä missään ei ole kilpeä tai taulua, jossa kerrottaisiin noiden luodinreikien historiasta — tai en ainakaan sellaista ole löytänyt. Kirjoja lukemalla selviää, että luodinreiät ovat ilmaantuneet muun muassa sisällissodan aikaisen epäonnisen vankienvaihto-operaation seurauksena. Myös Töölönlahden luona olleiden saksalaisten tykit aiheuttivat lisää tuhoa.”

Pitkäsilta yhdistää vielä tänä päivänä kaksi Helsinkiä. Toinen ylväs, klassinen, täynnä turisteja ja turisteille tarkoitteuja kauppoja turistien hinnoilla ja toinen mahtipontinen, mutta kansanomainen, helposti lähestyvä, monipuolinen, täynnä elämä kaikessa kirjavuudessa. Pitkäsilta1

Jos haluat lukea espanjaksi, tässä tämä: ”Pitkäsilta”

Myös burkinikielto on naisten määrämistä ja alistamista

Burkini on tullut meidän olohuoneisiin uutisten kautta. Nykyisin monilla on mielipiteitä ei niinkään vaatekappaleen tyylistä kuin niiden käyttäjistä ja käytön motiiveista.

Moni länsimaalainen, erityisesti miehet, ja myös moni suomalainen vastustaa burkinin käyttöä, vaikka burkinin käyttö ei kosketa heitä henkilökohtaisesti, toisin kuin vaikkapa alastomuus, stringit tai uikkarit.

Niin burkineissa, stringeissä kuin alastomuudessa tärkeintä on se, käytetäänkö burkineita, stringejä vai ollaanko alastomana, koska nainen on pakotettu siihen tai siksi, että nainen itse haluaa käyttää sitä.

Minusta burkinit ovat epäkäytännöllisiä ja jopa hölmöjä uimapukuja, mutta yhtä hölmöjä ovat stringit pakaroiden välissä. Molemmat uimapuvut kiinnittävät rantojen käyttäjien huomion ja siksi molemmat voisi kieltää tasapuollisuuden vuoksi (oikeasti en ole kieltojen kannalla). Nyt joku sanoo, että stringin käyttäjiä ei pakoteta.  He vapaaehtoisesti haluavat näyttää koko vartalonsa. Onko se todella niin? Mitä tapahtuisi, jos yhteiskunnassa ei ihailtaisi seksuaalisia (pornoakin) stereotypioita. Stringit ovat seksuaalisen uskonnon symboli. 🙂

Henkilökohtaisesti en missään nimessä laittaisi päälleni stringejä tai burkinia. Pidän enemmän muista uimapuvuista, koska tunnen niissä oloni kotoisaksi ja mukavaksi. Jos nyt joku nainen sanoo minulle että hän tuntee olonsa kotoisaksi burkineissa tai stringeissä tai bikineissä niin hän on vapaa uimaan niissä. En ymmärrä miksi yksikään mies muslimi, krititty tai uskoton voi nyt määräillä miten naisen tulisi pukeutua kun hän menee rannalle uimaan. Burkinikielto on myös naisten määrämistä ja alistamista. Jos nainen on burkineilla alistettu, kiellolla ei auteta häntä, vaan suljetaan hänet pois, koska silloin nainen ei voi mennä kuten kaikki muut naiset vapaasti rannalle. Musliminaisia tulisi auttaa, mutta muulla tavoin kuin kielloilla ja poissulkemalla heidät uimarannoilta ja julkisisilta paikoilta.

Uikkari