Ruotsinkielinen herra on suomen kirjakielen isä!

Suomen lippu nousi tänään myös meidän pihan salkoon. Mikael Agricola syntyi Pernajalla noin vuonna 1510 ja koska silloin Pernaja oli täysin ruotsinkielistä aluetta on epätodennäköistä, että suomi olisi ollut Agricolan äidinkieli. Mielenkiintoista.

Ylen sivuilla sanotaan: ”Aikuisen Agricolan persoona herätti aikalaisissa oppineissa monenlaisia, kriittisiäkin, reaktioita, mutta kukaan ei kiistänyt hänen poikkeuksellista lahjakkuuttaan. Onkin luontevaa ajatella, että Agricola kykeni omaksumaan kansan puhuman kielen täydellisesti ja edelleen kehittämään sen kirjakieleksi, vaikkei se hänen äidinkielensä olisi ollutkaan.”

Agricolaan suhtaudutiin melkein samalla tavalla kuin nykyisin suhtaudutaan sellaisiin ihmisiin, jotka ovat tulleet muualta maailmasta ja koittavat tulla ymmärretyksi suomeksi.

Moni epäilee, etteivät tulijat pystyisi kehittymään ja oppimaan uutta, myös suomea. Jo Agricola todisti, että voi käydä toisin. Ruotsinkielinen herra on Suomen kirjakielen isä.

Lippu2

Tänä vuonna Mikael Agrikolan päivä oli tyyni.

Menestys syntyy myönteisestä ajattelusta

Vuosi 2015 on ollut monella tavalla ja monille hyvä vuosi. Yksi asia muiden hyvien asioiden keskellä on mainittava ja se on se, että kesällä moni sanoi ei syrjiville ajatuksille yhteisessä Meillä on unelma-mielenosoituksessa.

Kielteinen ajattelu maahanmuuton ja maahanmuuttajien ympärillä on saanut toisenlaisia suomalaisia esiin. Auttaminen, yhdenvertainen kohtelu, lähimmäisen kunnioitus ja rakkaus eivät saa tarpeeksi tilaa ja siksi Suomi saattaa näyttäytyä harmaana, synkkänä paikkana, mitä se missään nimessä ei ole. Monet, myös tulijat, pyrkivät eteenpäin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli harvinaisen hyvä haastattelu yrittäjästä, joka tuli Suomeen pakolaisena Punaisen Ristin avustamana. Hän kiittää vuolaasti yhteiskuntaa sen antamasta tuesta. Ja niin kiitän minäkin jokaisesta päivästä, jonka saa elää rauhassa perheeni kanssa. Minulla olisi pari toivetta kahdelle eri yhteiskuntaryhmälle uuden vuoden kynnyksellä:

1. Kun ”maahanmuuttokriitikot” keskustelevat netissä ja väittävät, että maahanmuuttajat ovat yhteiskunnan elättejä, toivoisin, että nämä muistaisivat herra Haun kaltaisia maahanmuuttajia, jotka ovat jo suomalaisen yhteiskunnan jäseniä  eivätkä maahanmuuttajia. Punaisen Ristin työtä vihaaville muistuttaisin, että moni menestynyt maahanmuuttaja on ollut Punaisen Ristin avustuksen kohteena, myös herra Hau. Yleistykset, vähättelyt, panettelut ovat epäoikeudenmukaisia sekä Punaisen Ristin aktiiveille kuin niille Suomen ulkopuolella syntyneille, jotka päivästä toiseen pyörittävät suomalaista yhteiskuntaa.

2. Maahanmuuttajille, niin vastasaapuneille kuin maassa kauan asuneille, menestyneille tai ei: pitää muistaa, että ilman yhteiskunnan apua (rahallistakin) he eivät olisi kovin helposti tai nopeasti rakentaneet menestystään. Se, että moni tarvitsee yhteiskunnan apua, ei ole meistä muista pois kuin vain hetkellisesti. Ajan myötä avun tarvitsijasta tulee auttaja, jos vain tuemme häntä ja hän tekee mitä pitää pyrkiäkseen eteenpäin. Herra Haun kaltaisia on olemassa eikä kaikista tulijoista tarvitsee tulla työnantajia, kunhan pääsee elättämään itseään ja maksamaan veronsa. Kunhan on lainkuuliainen yhteiskunnan jäsen.

Helsingin Sanomissa oli tänään uutinen, jonka mukaan ennustukset tulevalle vuodelle lupaavat Suomen taloudelle paremmat luvut.

Koska olen syntynyt Nicaraguassa ja seuraan uutisia sieltä, iloitsen myös siksi, koska Nicaraguan talous on tänä vuonna kasvanut 4,8% ja ennuste on hyvä tulevalle vuodellekin.

Pitää ajatella myönteisesti ja miettiä, että jokaisen suomalaisen menestyksellä ei Suomi voi mennä huonompaan suuntaan vaan parempaan.

Menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Onnea

Turvapaikahakijoiden palautuksen myötä Suomi saattaa luopua hyvistäkin veronmaksajista

”Turvapaikkaturistit”, ”turvapaikka_shoppailijat” ”turvapaikkasurffarit”, ym. Tällaisilla termeillä ihmiset (etupäässä poliitikot) antavat julkisuudessa ymmärtää, että turvapaikanhakijoiden seassa on sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole suojelun tarpeessa, eivätkä siis vainotussa asemassa lähtömaassaan.

Poliitikot pääministeriä myöten ovat sitä mieltä, että ne turvapaikanhakijat, jotka eivät ole turvapaikan tarpeessa, pitää palauttaa lähtömaahan.

Ymmärrettävästi Euroopan maissa ja myös Suomessa on suuria huolia siitä, kuinka tulijoita otetaan vastaan ja kotoutetaan. Silti parasta olisi miettiä, miten selviydytään ilman suurempia kolhuja ja voittajina. Humanitaarisen auttamisen tavoite ja motiivi ei ole taloudellisen voiton tavoittelu.

On tiedossa, että humanitaarisista syistä tulevat maahanmuuttajat työllistyvät muita tulijoita heikommin. Moni silti työllistyy. Voisiko myös ajatella niin, että pakon edestä lähteminen ja paremman elämän takia lähteminen motivoi ihmisiä näkemään vaivaa menestyksensä eteen vähäsen eri tavoin? Toki pakolaisissakin on ahkeria veronmaksajia. Voisi kuitenkin olettaa, että moni joka haluaa parantaa elämänsä laatua muuallakin kuin kotimaassa, olisi ehkä valmis ponnistelemaan eteenpäin työelämässä. Eikö se ponnistelu ja into pärjätä tulevaisuudessa omalla työpanoksella ole sitä, mitä Suomen talouden elpymisen eteen tarvitaan?

Moni suomalainen, varsinkin korkeasti koulutettu, valitettavasti lähtee ulkomaille etsimään parempia mahdollisuuksia koska moni kokee, ettei heidän työpanostaan arvosteta Suomessa tarpeeksi ja hallituksesta toiseen korkeakouluista leikataan. Tähän sanotaan, että suomalaiset eivät lähde sosiaaliturvan perässä. Suomeen tulevat eivät ole vastuussa siitä, että Suomessa on olemassa sellaisia kotouttamistoimenpiteitä kuin on. ”Niin, niin, mutta raha houkuttelee ihmisiä muuttamaan Suomeen”, väitetään. Tuskin ihminen lähtee Irakista kilpailuttaen, missä maassa saa elää tekemättä mitään ja saa silti alle 300 euroa kuussa. Ihminen, joka lähtee menestymään, ei lähde almuja hakemaan.

Turvapaikanhakijoiden palauttamisessa on siis olemassa paitsi se riski, että palautamme ihmiset varmaan kuolemaan, myös se, että luovumme potentiaalisista veronmaksajista ja yhteiskunnan kehittäjistä. Nyt varmasti moni repii hiuksiaan, mutta eivätkö esimerkiksi Finlayson, Fazer ja Stockmann tulleet Suomeen muualta?

Joku fiksu sanoo, että Eurooppa antaa suojaa afrikkalaiselle äidille, jota Isis on uhannut, mutta ei äidille, joka haluaa suojella lapsiaan Euroopassa.

En ole missään puolueessa mukana, ja kirjoitukseni tarkoitus on herättää ajatuksia.

Flores

Auringonkukka tuli Euroopaan Perusta ja Meksikosta.

Haaste yhdenvetaisesti ajatteleville kansalaisille.

Uuden Suomen päätoimittaja kirjoitti 23.3.2015 blogiinsa, että ”Maahanmuuttaja voi vihdoin yltää eduskuntaan”. Vihdoin -sana oli tässä ylimääräisenä, koska näin on tapahtunut jo aiemmin, kuten Huusko itse mainitsee.

Huusko selitti kuitenkin, että ”Huhtikuun eduskuntavaaleissa saattaa tapahtua se, mitä moni on toivonut ja joku punaniskaisin myös pelännyt. On hyvin mahdollista, että lakejamme valitaan laatimaan maahanmuuttajataustainen henkilö.

Tämä olisi historiallista, vaikka kaksi Suomessa syntymätöntä meillä on jo eduskunnassa sotien jälkeen vaikuttanutkin.

Virossa syntynyt Hella Wuolijoki toimi kyllä Suomessa kansanedustajana 1946 – 1948, mutta hänkin nousi tehtävään SKDL:n varapaikalta, eli ei tullut valituksi suoraan. Parhaillaan eduskunnassa istuu Ahvenanmaalta valittu Elisabeth Nauclér, joka on syntynyt Ruotsissa ja jonka isä on Värmlannin metsäsuomalaisia.

Parhaat mahdollisuudet maahanmuuttajataustaisista ehdokkaista nyt lienevät vuonna 2011 varapaikoille jääneillä ja kansallisesti tunnetuilla Fatbardhe Hetemaj’lla (kok.) ja Nasima Razmyarilla (sd.) Helsingissä.”

Kiinnittäisin huomiota siihen, että yhdenvertaisuus lain edessä ei toteudu, kun ehdokkaita ja kansalaisia jaotellaan Suomessa syntyneihin ja muihin. Eduskunnassa tarvitaan kuitenkin valveilla olevia KANSALAISIA.

Kuten Huuskon blogissa kommentoin, varmasti moni maahanmuuttaja on kanssani samaa mieltä siitä, että on ihan turhaa puhua heistä ja meistä. Moni nettikeskustelija elää kuitenkin mielikuvituksellisessa nettimaailmassa, jossa argumentointi on radikalisoitunut. Joko ollaan maahanmuuttajia vastaan tai puolustetaan heitä. Molemmissa leirissä ajattelu on pysähtyneessä tilassa. Toiset ajattelevat saako Suomeen tulla tai ei ja toiset taas kuvittelevat, että kaikki maahanmuuttajat ovat samoissa alkuasetelmissa, ihan kuin kaikki olisivat vasta saapuneet maahan ja olisivat riippuvaisia yhteiskunnan tarjoamista erikoisista palveluista, kuten kieliopetuksesta, jne. Näin ei ole.

Markku Huusko on oikeassa siinä, että moni vastustaa kaikenlaisten kansalaisten mukana oloa päätöksenteossa, koska eivät ole syntyneet Suomessa. Toiset taas haluavat heitä päätöksentekoon, koska he ovat jotenkin erikoisia. Itse, kuten jo moni muu, olemme sitä mieltä, että eduskunnassa tarvitaan kaikenlaisia kansalaisia yhdenvertaisina kansalaisina eikä ulkoseikkojen takia.

Yleensä puhun siitä, mitä itse koen esimerkkinä yhden henkilön kokemuksesta maahanmuuttajana (mitä minä voi sille, että en ole syntynyt Suomessa) ja ehkä sitä kautta tuoda joitakin muita näkökulmia keskusteluun. Olen joka päivä tekemisissä suomalaisten kanssa monissa kylissä ja kaupungeissa Uudellamaalla ja minusta suorat kontaktit ihmisten kanssa puhuvat eri kieltä kuin nettipalstoista voisi luulla. Minä suomalaisten keskellä olen vain yksi ihminen muiden joukossa. Moni ei edes kysy mistä tulen tai mihin menen ja se käy minulle, koska kotini on täällä. Itse mietin, että olen tullut muualta vasta kun joku mainitsee sen. Valitettavasti netin kautta ei saa kovin myönteistä kuvaa Suomesta ja suomalaisista.

Markku Huusko kommentoi näin: Lisään tähän vielä tilastopohjaista asiaa. Suomen väestöstä vajaa 300 000 eli 5 prosenttia on ulkomailla syntyneitä. (Lähde: Tilastokeskus http://www.tilastokeskus.fi/ajk/tiedotteet/2014/uu…)

Eikö eduskunnan koostumuksen olisi hyvä heijastella koko kansaa? Karkealla matematiikalla ulkomailla syntyneitä tulisi olla sillä perusteella 200:sta jopa kymmenkunta. Se tuntuu isolta määrältä, mutta yksikin olisi hyvä alku.

Vastasin, että ajatuksen lähtökohta on etnisyys tai tässä tapauksessa se, etteivät nuo 300 ole syntyneet Suomessa ja näin heillä olisi muita erikoistarpeita kuin muilla Suomessa syntyneillä kansalaisilla. Näin on tiettyyn rajaan asti, kuten silloin kun ihminen saapuu maahan ja tarvitsee yhteiskunnalta tukea kotoutumiseen. Kuukausien ja vuosien kuluttua tämä tulija toimii, jos kaikki sujuu hyvin, myös yhteiskunnan hyväksi ja hän tarvitsee samoja palveluja kuin muut kansalaiset. Äitinä kannan samanlaisia huolia kuin kuka tahansa muu lohjalainen äiti.

Ei ole siis pitkälti perusteltua jakaa kansalaisia Suomessa syntyneisiin ja muihin. Moni ehdokas, kuten Nasima Razmyarilla (sd.) ja Fatbardhe Hetemaj’ /kok) eivät profiloidu maahanmuuttajaehdokkaina, koska tajuavat olevansa koko kansan palveluksessa ja näin sen pitäisi olla. Kun me päästään siihen, ettei ole olemassa tarvetta jakaa kansalaisia, niin Suomi on sitten mukavampi paikka kaikille kansalaisille.

En ajattele muita kansalaisia erilaisiksi tai erikoisiksi, koska ovat syntyneet Suomessa tai muualla. Kaikki ovat samanarvoisia. Kun kansanedustaja tai ehdokas ajaa vaikkapa työttömien asioita, niin työttöminä on monenlaisia ihmisiä, myös maahanmuuttajia.

Minusta, niin kauan kun eduskunnassa on Outi Alanko-Kahiluotoja ja ehdolla Pia Lohikosken, Paula Nordtrömin, Joona Räsäsen ja Birgit Aitakummun kaltaisia, niin asia on hyvin. Menestystä silti Nasimalle ja Fadelle!

Toinen harhaanjohtava ajatus maahanmuuttajista on se, että kaikki maahanmuuttajat olisivat heikko-osaisia. Näin ei missään nimessä ole. Moni on yksityisyrittäjänä ja/tai töissä ja työssä käyvillä maahanmuuttajilla on enemmän yhteisiä asioita muiden työssä käyvien kanssa kuin vaikkapa vasta Suomeen tulleilla.

Rohkenen pyytää, että ajattelutasolla päästäisiin siihen tilanteeseen, että suhtauduttaisiin ihmisiin pelkkinä ihmisinä, kansalaisina. En pyydä sitä maahanmuuttajavastaisilta tai/ja nuivilta vaan teiltä, jotka haluatte tulijoillekin hyvää. Niin kauan, kun puhutte ”heistä ja meistä”, syrjinnälle tulee olemaan tilaa meidän kansalaisten keskuudessa. Haaste on siis sinulle yhdenvertaisesti ajattelevalle kansalaiselle.

DSCN6946

Samanvärinen veri

Eduskuntavaalit lähestyvät ja lohjalainen eduskuntavaaliehdokas, Paula Nordström kutsui minut ja muita tapahtumaan. Paikalla oli myös Inka Hopsu Espoosta. Tilaisuuden nimi oli Monikulttuurinen Naisten päivän kahvila.

Mukana oli myös mm. Lohjan Kulttuuripajan bändi Pots Lojo, muusikot Joni Paananen, Ari Pihlström ja Felix Adje.

Elävä musiikki muuttui tosi eläväksi varsinkin loppua kohti ja kaikki ryhtyivät soittamaan eri esineillä. Paikalla oli myös maahanmuuttajien puheenvuoroja. Itse puhuin naisten arjesta ja haasteista.

Kuuntelin mielenkiinnolla mitä Felix Feli Adjella oli sanottavana. Félix on tullut Suomeen 5 vuotta sitten Länsiafrikkalaisesta Beninistä. Félix puhuu suomea hyvin. Hän opiskelee luomuviljelyä, koska vaikka hänellä oli jo ranskankielinen tutkinto kädessä, se ei Suomessa riittänyt.

Felix Adje ja itse olimme samaa mieltä siinä, että pitää puhua ihmisistä eikä lokeroida eri ihmisiä eri kastiin sen mukaan, missä ihmiset ovat syntyneet.

Toinen seikka, joka yhdisti Felixin ja minun ajattelujani on se, että työtä pitää tehdä elantonsa eteen ja työ ei tipu taivaasta. Pitää olla aktiivinen työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Kaikki ei kuitenkaan aina ole vain itsestään kiinni. Suomessa moni on valitettavasti valmis sulkemaan ovensa tulijoille eikä ole valmis antamaan mahdollisuuksia. Ihminen ei voi kotoutua, jos ei ole mihin kotoutua.

Meiltä kysyttiin, että olimmeko kohdanneet syrjintää Suomessa? Syrjintä on joskus vaikea todistaa. Kerroin esimerkiksi, kuinka heti valmistumisen jälkeen kävin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteen maisterin paperi kädessä koputtamassa eri tiedotusvälineiden ovea enkä pääsyt edes eteiseen. Olisin jopa tehnyt siivoojan hommia, jotta pääsisin taloon tutustumaan tavoille. Ei se onnistunut. Silloin se tuntui pahalta ja ankealta, mutta myöhemmin ja nyt tajuan, että kielitaitoni ei ollut silloin tarpeeksi hyvä tekemään toimittajan töitä. Toki ideoita aina on riittänyt ja olisivat voineet ottaa mukaan vaikkapa juttuideoita tuottavaksi agentiksi. Silti ei voida sanoa, että silloin syrjittiin. Monia on kuitenkin syrjitty.

Felix kertoi, kuinka hänelle on sanottu suoraan, että häntä ei palkata, koska hänen ei kuuluisi olla täällä. Felix ihmettelee, että jollekulle ulkokuori ratkaisee. Kaikessa meissä virtaa kuitenkin punainen eikä erivärinen veri, Felix sanoo.

Felix kertoi myös, että hänelle oli shokki huomata, että Suomessa ihmiset ovat toisenlaisia kuin suomalaistaiteilijat joita hän oli tavannut kotimaassa. Ihmisen koulutus, niin tulijan kuin Suomen kansalaisten koulutus voi vaikuttaa siihen, kuinka ihmisiä otetaan vastaan ja kuinka ihminen itse ponnistaa ja integroituu yhteiskuntaan. On esimerkiksi tutkitusti tiedossa, että korkeasti koulutetut maahanmuuttajanaiset työllistyvät hyvin, joskin ei aina oman koulutuksen alalla. Entäs ne naiset jotka ovat kotona? Miten heitä saadaan työllistetyksi ja yhteiskunnan junaan mukaan?

Moni piiloutuu, koska on mukavaa olla neljän seinän sisällä turvallisessa ympäristössä turvallisten ihmisten kanssa. Työstä kotiin ja toisinpäin tai/ja vain siellä. Median puheet maahanmuutosta ja kielteisyyteen keskittyvä uutisointi vaikuttaa siihen, miten maahanmuuttajia nähdään. Samalla ehkä myös siksi moni haluaa olla muuta kuin se kadulla kävelevä maahanmuuttaja. Moni haluaa olla muuta kuin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen maahanmuuttaja, joka altistuu kaikenlaisille puheille. Onneksi moni kuitenkin on julkisuudessa ja poliittisessa toiminnassa yhdessä muiden kanssa. Myös onneksi poliittisissa puolueissa on sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata ihmisiä kuin ihmisiä, kuten sisaruksia ja veljeksiä.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja lohjalainen eduskuntavaaliehdokas, Paula Nordström kutsui minut ja muita tapahtumaan. Paikalla oli myös Inka Hopsu Espoosta. Tilaisuuden nimi oli Monikulttuurinen Naisten päivän kahvila.

Mukana oli myös mm. Lohjan Kulttuuripajan bändi Pots Lojo, muusikot Joni Paananen, Ari Pihlström ja Felix Adje.

Elävä musiikki muuttui tosi eläväksi varsinkin loppua kohti ja kaikki ryhtyivät soittamaan eri esineillä. Paikalla oli myös maahanmuuttajien puheenvuoroja. Itse puhuin naisten arjesta ja haasteista.

Kuuntelin mielenkiinnolla mitä Felix Feli Adjella oli sanottavana. Félix on tullut Suomeen 5 vuotta sitten Länsiafrikkalaisesta Beninistä. Félix puhuu suomea hyvin. Hän opiskelee luomuviljelyä, koska vaikka hänellä oli jo ranskankielinen tutkinto kädessä, se ei Suomessa riittänyt.

Felix Adje ja itse olimme samaa mieltä siinä, että pitää puhua ihmisistä eikä lokeroida eri ihmisiä eri kastiin sen mukaan, missä ihmiset ovat syntyneet.

Toinen seikka, joka yhdisti Felixin ja minun ajattelujani on se, että työtä pitää tehdä elantonsa eteen ja työ ei tipu taivaasta. Pitää olla aktiivinen työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Kaikki ei kuitenkaan aina ole vain itsestään kiinni. Suomessa moni on valitettavasti valmis sulkemaan ovensa tulijoille eikä ole valmis antamaan mahdollisuuksia. Ihminen ei voi kotoutua, jos ei ole mihin kotoutua.

Meiltä kysyttiin, että olimmeko kohdanneet syrjintää Suomessa? Syrjintä on joskus vaikea todistaa. Kerroin esimerkiksi, kuinka heti valmistumisen jälkeen kävin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteen maisterin paperi kädessä koputtamassa eri tiedotusvälineiden ovea enkä pääsyt edes eteiseen. Olisin jopa tehnyt siivoojan hommia, jotta pääsisin taloon tutustumaan tavoille. Ei se onnistunut. Silloin se tuntui pahalta ja ankealta, mutta myöhemmin ja nyt tajuan, että kielitaitoni ei ollut silloin tarpeeksi hyvä tekemään toimittajan töitä. Toki ideoita aina on riittänyt ja olisivat voineet ottaa mukaan vaikkapa juttuideoita tuottavaksi agentiksi. Silti ei voida sanoa, että silloin syrjittiin. Monia on kuitenkin syrjitty.

Felix kertoi, kuinka hänelle on sanottu suoraan, että häntä ei palkata, koska hänen ei kuuluisi olla täällä. Felix ihmettelee, että jollekulle ulkokuori ratkaisee. Kaikessa meissä virtaa kuitenkin punainen eikä erivärinen veri, Felix sanoo.

Felix kertoi myös, että hänelle oli shokki huomata, että Suomessa ihmiset ovat toisenlaisia kuin suomalaistaiteilijat joita hän oli tavannut kotimaassa. Ihmisen koulutus, niin tulijan kuin Suomen kansalaisten koulutus voi vaikuttaa siihen, kuinka ihmisiä otetaan vastaan ja kuinka ihminen itse ponnistaa ja integroituu yhteiskuntaan. On esimerkiksi tutkitusti tiedossa, että korkeasti koulutetut maahanmuuttajanaiset työllistyvät hyvin, joskin ei aina oman koulutuksen alalla. Entäs ne naiset jotka ovat kotona? Miten heitä saadaan työllistetyksi ja yhteiskunnan junaan mukaan?

Moni piiloutuu, koska on mukavaa olla neljän seinän sisällä turvallisessa ympäristössä turvallisten ihmisten kanssa. Työstä kotiin ja toisinpäin tai/ja vain siellä. Median puheet maahanmuutosta ja kielteisyyteen keskittyvä uutisointi vaikuttaa siihen, miten maahanmuuttajia nähdään. Samalla ehkä myös siksi moni haluaa olla muuta kuin se kadulla kävelevä maahanmuuttaja. Moni haluaa olla muuta kuin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen maahanmuuttaja, joka altistuu kaikenlaisille puheille. Onneksi moni kuitenkin on julkisuudessa ja poliittisessa toiminnassa yhdessä muiden kanssa. Myös onneksi poliittisissa puolueissa on sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata ihmisiä kuin ihmisiä, kuten sisaruksia ja veljeksiä.

Felix ja minä saimme vihreiden tilaisuudessa paljon halauksia ja kannustavia ajatuksia. Monikulttuurisuuden ilo on se, että meidän kaiken hyvistä puolista voi syntyä jotakin mahtavaa. Lohjalla olivat konkreettisesti mahtavat jamit ala bändi Pots Lojo, Felix, Victor sekä vahva laulaja Joni Paananen, Ari Pihlström ja koko myönteinen yleisö.

Felix ja minä saimme vihreiden tilaisuudessa paljon halauksia ja kannustavia ajatuksia. Monikulttuurisuuden ilo on se, että meidän kaiken hyvistä puolista voi syntyä jotakin mahtavaa. Lohjalla olivat konkreettisesti mahtavat jamit ala bändi Pots Lojo, Felix, Victor sekä vahva laulaja Joni Paananen, Ari Pihlström ja koko myönteinen yleisö.

Anafelix2

Pots Lojo, Felix, Victor sekä Joni Paananen, Ari Pihlström, ym, ym. Kuva on Pirjo Solinin.

Anafelix

Tässä Inka Hopsu, Felix takanani ja Paula Nordström. Kuva on Pirjo Solinin

 

En ole ehdolla eduskuntaan.

Kysymyksiä maahanmuuton rajoittamisesta

Tyypillinen ”maahanmuuttokriittinen” väite on, että Suomella ei ole varaa nykyisen suuruiseen maahanmuuttoon, joten rajoituksia pitää saada aikaiseksi.

Maahanmuuton rajoittajat puhuvat hyvin epämääräisesti eivätkä tarkenna mitä oikeastaan haluavat rajoittaa. Maahanmuuton rajoittamispuheissa maahanmuuttajia nähdään uhkana taloudelle eikä voimavarana.

Koska moni ei kerro millaista maahanmuuttoa halutaan rajoittaa, kysyn ”maahanmuuton” rajoittajilta:

Mitä haluatte rajoittaa?
a) pakolaisia?
b)turvapaikanhakijoita?
c) kausityöntekijöitä?
d) Muihin töihin tulevia?
e) opiskelijoita?
f) perhesyistä tulevia?
g) Avioliiton kautta tulevia?

Millä maksatte yhteiskunnan tarjoamia palveluja, jos ei ole tekijöitä ja veronmaksajia?

Miten varmistatte, että työttöminä olevia kansalaisia saadaan töihin? Työpaikat eivät synny tyhjästä vaan tuottavuuden ja kysynnän kautta.

Pitää muistaa, että kaksi kolmesta Suomeen muuttavasta ulkomaan kansalaisesta on Euroopan maiden kansalaisia. Tässä pari tutkittua tietoa viime vuoden Maahanmuuttajien työllistyminen –raportista.

Vuonna 2012 EU-kansalaiset käsittivät jo miltei 45 prosenttia kaikista maahan muuttaneista. Euroopan Unionin ulkopuolisesta Euroopasta oli peräisin samana vuonna hieman alle 20 prosenttia maahanmuuttajista. Tämä ryhmä koostuu pääasiassa Venäjän kansalaisista. Aasialaisten muuttajien osuus nousi tasaisesti aina vuoteen 2009 saakka, mutta on ollut sen jälkeen laskussa. Aasialaisten osuus muuttaneista oli vuonna 2012 noin 25 prosenttia. Afrikkalaisten osuus nousi myös vuoteen 2009 asti, mutta on sen jälkeen laskenut noin 8 prosenttiin. Toisin kuin Aasialaisten kohdalla, myös Afrikasta lähtöisin olevien maahanmuuttajien absoluuttinen lukumäärä on ollut viime vuosina hienoisessa laskussa. Amerikan mantereilta ja Oseaniasta lähtöisin olevien siirtolaisten osuus on pysynyt pienenä ja oli vuonna 2012 alle neljä prosenttia kaikista maahan muuttaneista ulkomaan kansalaisista.”

 

”Maahanmuuttajaväestön työvoimapotentiaali on korkea. Väestön ikärakenne on kantaväestöön verrattuna nuori, sillä neljä viidestä maahanmuuttajasta on työikäikäisiä. (Tilastokeskus, väestörakenne; Myrskylä 2013.) Työvoimapotentiaaliin lukeutuvat työikäisten maahanmuuttajien lisäksi myös heidän lapsensa.

Työikäisten maahanmuuttajien työllisyysaste on kantaväestöä matalampi ja työttömyysprosentti korkeampi. OECD:n käyttämän työvoimatutkimuksen lukujen mukaan Suomen ulkomailla syntyneen väestön työllisyysaste vuonna 2012 oli 63,8

prosenttia ja työttömyysaste 14,2 prosenttia…

Maahanmuuttajat ovat myös varsin hyvin koulutettuja. Vuonna 2006 ulkomaalaisista työnhakijoista perusasteen koulutus oli 30 prosentilla, keskiasteen koulutus 29 prosentilla ja korkea-asteen koulutus 23 prosentilla. Tuntemattomaksi koulutusaste

on jäänyt 17 prosentin osalta ulkomaalaisista työnhakijoista. On kuitenkin havaittu, että koulutustaso jää rekisteröimättä erityisesti korkeasti koulutettujen osalta.”

Ei voi siis sanoa, että kaikki tulijat olisivat työttöminä, kuten moni jo lähtökohtaisesti ajattelee.