Tulivuorten maa

Suomi on tuhansien järvien maa. Nicaraguassa sanotaan, että Nicaragua on tulivuorten ja järvien maa. Tulivuorista ei epäilystäkään, mutta miten on järvien suhteen?

Keski-Amerikan maat ovat Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica. Keski-Amerikan maiden keskuudessa Nicaragualla on kaksi erikoispiirrettä: tulivuorten runsaus ja järvien määrä. Nicaraguassa on noin 58 tuliperäistä vuorta ja 25 muodostettua tulivuorta, joista 7 on aktiivisia.

Nicaraguan järvet ovat Cocibolca eli Nicaraguan järvi ja Xolotlán eli Managuan järvi. Sen lisäksi on yksi tekojärvi, Apanás, ja noin 20 lampea, joista noin puolet tuliperäisiä. (Tässä linkissä hienoja kuvia Apanás -järvestä)

Kaikki on suhteellista ja verrattuna Suomen järviin Nicaraguassa on vain muutamia. 🙂

Volcán El Hoyo Volcán Momotombo2 Volcan Telica Volcan San Cristobal

Ihminen ensin

Olin kaksi viikkoa Nicaraguassa ja blogini on pysynyt tuona aikana hiljaisena. Syy on yksinkertainen ja erittäin hyvä.

Vaikka haluaisin kertoa jokaisesta asiasta jonka koin ja näin ja mitä ajatuksia ne herättivät, en ehtinyt mitenkään, koska aina oli joku, joka halusi vaihtaa pari sanaa kanssani. Tietenkin ihminen menee koneiden ja oman tahdon edelle.

Gente1

Koko perhe on melkein aina yhdessä niin juhlissa kuin hautajaisissakin.

Nicaraguassa näin nuoria kännykät kädessä kuten Suomessa ja nettiyhteydet toimivat hyvin. Sen lisäksi hallinto on laittanut vapaita nettivyöhykkeitä puistoihin ja iltaisin puistot ovat kuin suuri olohuone, jossa sanoja vaihdetaan eikä vain puhelimitse vaian myös kasvokkain vieressä istuvan kanssa. Noissa puistoissa moni saa uusia kavereita. Sen sijään lapsilla ei ole kännyköitä niin yleisesti kuin Suomessa. Moni äiti, joiden kanssa keskustelin oli sitä mieltä, että lapset ovat nettimaailmaan liian hauraita ja viattomia. Parasta on, kun lapset leikkivät toistensa kanssa.

Gente3

Kaksi veljestä tanssimassa.

Ymmärrän, ettei Nicaraguassa ole paljon masennusta ehkä jo siksi, ettei kukaan ehdi olla yksin ja miettiä vain ikäviä asioita. Arjen huolet ratkaistaan yhdessä. Pihoilla, talojen edustustoilla tai kaduilla kuka tahansa pysähtyy tervehtimään ja juttelemaan. Se, että ihminen tulee kunnelluksi, auttaa paljon. Moni auttaa myös konkreettisesti mahdollisuuksien mukaan.

Alla olevissa kuvissa isona eskarilaisten vuosijuhlat ja pienenä ylempänä Achupan lukion ylioppilasjuhlat. Kylässä on kaksi lukiota! Alempana hautajaiset, joihin melkein koko kylä osallistui.

Koska olen ollut poissa kotikylästäni jo yli 30 vuotta, kuvittelin, ettei minua paljoakaan tunneta. Erehdyin pahasti, koska jo se, että äiti, sisko tai serkku on tuttu, oli ihmisille hyvä syy tervehtiä ja kysellä eri asioita. Olen joskus sanonut, että minulla on tosi iso suku. En liioittele, kun sanon, että koko kylä on kuin suuri suku. Nicaraguan ilmasto auttaa paljon sosiaalisessa aktiivisessa elämässä, koska helteessä ovet ja ikkunat ovat auki tuttaville ja uusille tuttavuksillekin.

Rasittavaako, kun ei saa olla yksin? Yksinäisyys ja hiljaisuus ovat välillä liian suuressa arvossa ja ihminen tarvitsee toista ihmistä lähelleen, vaikkei sitä hän aina tiedosta ja erakoituu.

Kaksi viikkoa vähällä nettikäytöllä oli kuin olisi ollut pitkällä mustikkametsäretkellä suuren mukavan ryhmän kanssa. Ei huonoa. 🙂

Gente6

Ulkoilemassa Achupan kaduilla hyvässä seurassa.

 

 

 

 

 

 

Kohti joulukuuta ja Nicaraguaa

Olen menossa Nicaraguaan äitiä ja muita sukulaisia katsomaan. Viimeksi kävin vuoden 2010 lopussa. On siis nyt korkea aika käydä siellä.

Osaan arvata mikä minua odottaa, ja pienen pikkukylän ja sen väen katsominen ja heidän elämänsä seuraaminen on vain monen vuoden jälkeen odotettava hetki.

Joulukuussa Nicaragua tuoksuu ruudille, juhlalle ja herkuille. Kuten Suomessa, Nicaraguassakin joulukuussa on muitakin suuria juhlia kuin joulu.

Tämä kirjoitus on siis kuin ilmoitus lukijoille tulevasta. En lupaa kirjoittaa joka asiasta, vaan jos ehdin, kerron mitä näen ja koen viimeistään palattuani Suomeen.

Välillä olisi mukava kertoa, mitä tähän asti en ole kovin paljon kertonut: Nicaraguasta ja muiden Keski-Amerikan maiden kulttuurista. Saattaa olla, ettei aihe ole eurooppakeskeisessä mediakentässä kovin kiinnostava. Noh, olen sanonut aiemmin, että jos vain yksi ihminen lukee kirjoituksiani on se sitten vaivan arvoista.

Anapueblo2.jpg

Achuapassa monta vuotta sitten.

 

Muuten, tämä on ollut omaishoitajien viikko. Ehkä moni muistaa käydä katsomassa omia vanhempia.

Nicaraguasta Jyväskylään

Nicaragua ja Suomi solmivat diplomaattiset suhteet 40 vuotta sitten. Juhlavuoden kunniaksi Nicaraguasta Jyväskylään on tuotu nicaragualaista keramiikkaa ja valokuvia, jotka ovat esillä Jyväskylän kaupungintalossa 3.-16.11.

”Näyttelyyn on koottu erikokoisia keramiikkateoksia pienestä nicaragualaisesta kylästä nimeltä San Juan de Oriente, joka sijaitsee noin 70 kilometrin päässä pääkaupunki Managuasta.”

Olen ollut San Juan de Orientessa ja kyläläiset elävät keramiikasta ja ovat hyvin taitavia. Nicaragualaisella keramiikalla on pitkät perinteet.  7 vuotta sitten suomen kansallismuseossa oli Nicaraguan keramiikan näyttely ja kansallismuseon kotisivulta voi lukea lisää Nicaraguan keramiikan historiasta.  Varmasti nyt Jyväskylän näyttelyssä on mielenkiintoisia esineitä.

Nicaraguasta Jyväskylään – näyttelyssä on myös esillä nicaragualaisen valokuvaajan, journalistin ja graafisen suunnittelijan Iara Vega Lihnaresin valokuvia. Chilessä syntynyt Iara Vega Lihnares asuu tällä hetkellä Sveitsissä Bielissä. Valokuvissaan Iara Vega Lihnares ilmentää tunnesiteitään äitinsä kotimaata Nicaraguaa ja omia asuinseutujaan kohtaan. Valokuvien henkilökuvat ja paikat ovat Nicaraguasta San Marcosista. Näyttelyn valokuvat ovat osa laajempaa Tallinnassa, Virossa toteuttavaa valokuvanäyttelyä nimeltä ”Lazos/Suhted”.”

Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto ja Nicaraguan suurlähettiläs Ricardo Alvarado avasivat Nicaraguasta Jyväskylään -näyttelyn 2.11.

Maljakko1

Kävin vuosia sitten San Juan de Orientessa ja tämä esine tuntui heti omalta.

Lähteet:

Näyttelyn avajaisista nicaragualaisessa verkkolehdessä

Jyväskylän kaupungin sivulla

Puhu hänelle

Joskus kauppareissu voi venyä ja hyvästä syytä.

Kävin eräässä ruokakaupassa ja kun olin laittamassa ostoksia kassan hihnalle, edellä oleva asiakas kysyi hymyilen minulta, että miten nyt Nicaragualla menee? Onko se Ortega vallassa?

Mistä tiedät että olen Nicaraguasta? kysyin nauraen. Toinen asiakas vastasi, että oli lukenut blogiani.

Hän on käynyt Nicaraguassa jopa 3 kertaa ja oli nähnyt paljon 80- luvun Nicaraguaa. Hän kävi muun muassa Suomi-Nicaragua -seuran järjestämissä kahvinpoimintamatkoilla.

Nicaragua on jäänyt tämän suomalaisen sydämeen, kuten myös moni muiden suomalaisten sydämiin. Viimeaikaiset uutiset Ortegan hallinnosta huolestuttavat tätä naista. Ja miksei näin olisi, kun suomalainen media keskittyy kielteisiin uutisiin. Sellainen se uutisointi on ollut ja muutoksia ei näy.

Kerroin mitä itse ihmettelen, että Ortegan suosio on noussut viime aikoina, enkä muuta selitystä löydä kuin sen, että se voi olla niin koska Ortegalla on paljon sosiaalisia projekteja (Noh, moni spekuloi, että milipidemittausten tulokset olisi jotekin ostettu). Sen lisäksi nykyisessä Nicaraguassa esimerkiksi koulu ja terveydenhoito ovat kansalaisille maksuttomia. Vuodesta 1990 vuoteen 2004 Nicaraguassa on ollut kolme liberaalihallitusta ja presidenttina Violeta Barrios de Chamorro, Arnoldo Alemán ja Enrique Bolaños. Arnoldo Alemán on surullisen kuuluisa korruptiosta. Kaikki lapset eivät päässeet kouluun liberaalihallintojen aikana

Kerroin myös. että saamieni viestien perusteella nykyinen Nicaragua on menevä paikka, jossa ihmiset tekevät töitä. Moni on ryhtynyt yrittäjäksi ja turismikin kehittyy.

Kuten Suomenkin, yksi Nicaraguan pulma on kansalaisten eriarvoistuminen. Toisin Nicaraguassa se on ollut aina näin, vaikka ei missään nimessä koskaan näin pitäisi olla. Eli Nicaraguassa on valitettavasti edelleen köyhiä, kuten silloin kun tämä ystävällinen kansalainen kävi siellä.

Keskustelimme myös Ortegan suunnan muutoksesta. Ortegan hallinnon vasemmistolaisuutta on syytä katsoa joustavasti eikä tiukasti perinteisin käsityksin vaan pragamatisuudella, liberalismi kulkee maassa vapaasti ja kaikki mitä edistää taloutta on nyt myönteistä. Tunnettu nicaragualainen toimittaja, Carlos Fernando Chamorro, luonnehtii Nicaraguan nykyhallintoa ei diktatuuriksi vaan hybridiksi.

Onko Managuaa uudistettu, asiakas kysyi. 80-luvulla näkyivät maanjäristyksen ja sodan jäljet. Vastasin, että on ja paljon. Korkeita rakennuksia ei ole koska se on herkkä maaperä, mutta teitä, puistoja ja taloja on rakennettu. Samoin pienissä kylissäkin näkee edistystä. Ennen vanhaan tiet olivat kivisiä, sorateitä ja pölyteitä, mutta nyt kadut on päällystetty.

Aurinko paistoi monilla tavoin kasvoillamme ja oli aika palata autoon ja lähteä kotiin. Nyt tiedän, että minulla on Suomessa tämä yksi uusi ystävä lisää. Olisi joskus mukava tavata niitä kahvipoimijoita tai ihmisiä, jotka vain pitävät Nicaraguasta, olisi se syy mitä tahansa. Entisiä kahvipoimijoita laskelmieni mukaan saattaa olla noin 1000 tai enemmän. Toisaalta myönnän, että on ehdottomasti vain mukavaa, kun toinen ihminen tulee ja sanoo vaikkapa päivää tai vain hymyilee.

Mietin niitä ihmisiä, jotka vasta tulevat Suomeen. Hekin tarvitsevat kenties enemmän kuin keskusteluseuraa, neuvoja, opastusta miten tulla toimeen Suomessa ja selviytyä hankaluksista. Jos ja kun tulija kotoutuu ja pääsee osallistumaan yhteiskunnan pyörittämiseen, niin me kaikki olemme voiton puolella. Jos tulija jää yksin, kotoutumisprosessi voi olla hidas ja kivulias.

Tulivuori

Nicaragualaisen tulivoren kraateri.

Raúl Castro ja Daniel Ortega CELAC -maiden huippukokouksessa

CELAC on lyhenne espanjankielisestä ”Comunidad de Estados Latinoamericanos y del Caribe” eli Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö. Se luotiin Venezuelan huippukokouksessa joulukuussa 2011. Yhteisöön kuuluu 33 maata, joissa asuu vähän alle 600 miljoona asukasta. Ensimmäinen huippukokous oli vuonna 2013 Chilessä, toinen Havannassa ja viime keskiviikkona ja torstaina (28. ja 29.1.2015) pidettiin kolmas huippukokous, tällä kertaa San José Costa Ricassa.

CELAC

Eurooppalaisessa mediassa on uutisoitu Kuuban presidentti Raúl Castron vaatimuksista Guantánamon tukikohdan palauttamisesta, kauppasaarron lopettamisesta, Kuuban poistamisesta terroristeja tukevien maiden mustalta listalta. Castro vaatii myös Kuuban opposition tiedotusvälineiden lähetysten sulkemista eli että muun muassa TV Martí ja vanha Radio Martí sensuroitaisiin. Mutta Kuuban Castro vaatii myös Yhdysvalloilta korvausta kauppasaarron aiheuttamista taloudellisista tappioista ja kärsimyksistä.

Raúl Castro vaatii ja samalla sanoo, ettei suhteiden normalisoiminen tapahdu niin kuan kun ei vastata edellä mainituihin vaatimuksiin. Samalla Raúl Castro selvästi sanoi, ettei Kuubalta pidä odottaa mitään. Sen lisäksi Raúl Castro jakeli puheessaan ohjeita presidentti Obamalle, että hän voisi kongressin päätöksestä huolimatta päättää kauppasaarrosta. Käsitän sen niin, että Castro kuvittelee, että muualla demokratia toimii kuten Kuubassa, jossa yhdellä allekirjoituksella presidentti voi itsevaltaisesti päättää asioista.

Jos jossakin voimme arvioida Kuuban asioita väärin on siinä, että luulemme Kuuban hallinnon ajattelevan kuten me muualla.

Muutamaa päivää sitten Yhdysvallan ja Kuuban edustajat neuvottelivat. Julkisuudessa kokousta kehuttiin, kuten pitääkin, onhan se historiallista, että riitapukkinaapurit istuvat saman pöydän ääreen keskustelemaan yhteisistä asioista. Viime torstaina, seuraavana päivänä kun Raúl Castro oli esittänyt vaatimuksinsa Costa Ricassa CELAC -maiden presidentien edessä, viisi yhdysvaltalaista senaattia, mukana sekä demokraatteja että pari republikaania, jättivät senaattiin lakialoitteensa lain muuttamisesta niin, että jatkossa yhdysvaltalaiset kansalaiset voisivat matkustaa vapaasti Kuubaan. Toisin kuin nyt kiellon aikana. Tämä todistaa siis, että myös republikaanien keskuudessa on tahtoa muuttaa politiikkaa Kuuban suhteen.

Toki Yhdysvalloisssa on myös niitä kuubalaisia ja yhdysvaltalaisia, kuten kongressin edustaja miamilainen republikaani Ileana Ros-Lehtinen, joka suhtautuu hyvin kielteisesti maiden lähentymisyrityksiin niin kauan kun Kuuba ei muuta politiikkaansa demokraattisempaan suuntaan. Ros-Lehtinen on syntynyt Havannassa, mutta on naimisissa suomalaistaustaisen lakimiehen Lexter Lehtisen kanssa.

Ymmärrän jotenkuten Ros-Lehtisen ja muiden epäluuloa Kuuban suhteen. Päivä sen jälkeen kun Yhdysvallan ja Kuuban edustaja olivat neuvottelleet Havannassa, noin kaksi viikkoa siiten, kuuntelin yhden miamilaisen professorin arvion muun muassa ihmisoikeuksista. Professori kertoi, että yhdysvaltalaiset neuvottelijat kehuivat julkisuudessa, että ihmisoikeuksesta oli keskusteltu, mutta kuubalaiset kollegat sanoivat, että ihmisoikeuksista ei keskusteltu. Näkemysero on siinä, että kuubalaiset käsittävät ihmisoikeudet lupina tehdä sitä ja tätä. Heidän mielestään heillä ei ole ihmisoikeusongelmia.

Costaricalainen Nobelin saaja Oscar Arias sanoi, että on hyvä, että Yhdysvallat muuttaa politiikansa Kuuban suhteen, kuten on tapahtunut myös Kiinan kanssa. Ehkä Kuuba seuraa Kiinan tietä.

Yksi arvio Castro puheesta CELAC:n huippukokouksessa on se, että se oli osoitettu erityisesti muille niin sanotusti vasemmistopresidenteille, jotka ovat olleet huolissaan muutoksista Kuubassa ja Kuuban ja USA:n suhteiden lämpenemisestä..

Nicaraguan Ortegan jupakka

Latinalaisen Amerikan tiedotusvälineissä ja erityisesti Costa Ricassa ja Nicaraguassa kohu on syntynyt Nicaraguan presidentin Daniel Ortegan päätöksestä lähteä huippukokous jä jättää Nicaraguan delegaation johtajana Puerto Ricon Itsenäisyyspuolueen johtaja Rubén Berríos. Costa Rican presidentille Luís Guillermo Solísille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa huippukokous puolitoista tuntia etuajassa ja peruuttaa presidenttien kesken tapahtuva lopullinen tapaaminen.

Muun muuassa Ecuadorin presidentti Rafael Correa oli Costa Rican Solísin kanssa samaa mieltä siinä, ettei kuka tahansa voi olla maiden edustajana. Sen lisäksi Puerto Rico ei kuulu yhteisöön ja Itsenäisyyspuolueen johtaja ei voi olla toisen maan edustajana. Itsenäisyysasiat kuuluvat muihin foorumeihin.

Sananvapauden riiston synkät kasvot

Luin Nicaraguan lehdistä, että joulukuun kanavaa vastaan järjestetyissä protesteissa belgialainen valokuvaaja Michèle Sennesael pidätettiin ja karkotettiin maasta, kun hän oli valokuvaamassa mielenosoituksia. Sennesaelialle ei poliisi eivätkä maahanmuuttoviranomaiset selittäneet, miksi hänet karkotettiin maasta. Poliisit veivät Sennesaelialen kameran ja muita tarvikkeita. Belgialaisen toimittajan esimerkki kertoo jotakin Nicaraguan sananvapauden tilasta. Valitettavasti muissa maissakin on vakavia ongelmia.

Vuodesta 1995 lähtien kansainvälinen järjestö Toimittajat ilman rajoja on julkaissut vuosittaisia yhteenvetoja journalisteja vastaan tehdystä väkivallasta ja väärinkäytöksistä. Tuon raportin mukaan viime vuonna tilastot olivat maailmassa synkkiä.

Kuvasta näkee mikä on tilanne nyt: journalistit

Tässä voitte klikata suomenkielisen raportin yhteenvetoon Suomen Toimittajat ilman rajoja -nettisivuilta.

http://toimittajatilmanrajoja.fi/vuoden-2014-yhteenveto-journalisteja-vastaan-tehdyista-hyokkayksista/

Luulisi, että internetin ja sosiaalisen median suosion myötä ihmiset ympäri maailmaa sisäistäisivät sananvapauden merkityksen. Näin ei kuitenkan valitettavasti ole.Tarvitaan nykyistä enemmän medialukutaitokasvatusta, kuin myös tietoa sananvapauden sisällöstä, merkityksestä ja sen kunnioittamisesta.

Belgialainen toimittaja selvisi Nicaraguassa ehjin nahoin, toisin kuin moni muu kollega ympäri maailmaa. Tämä ei merkitse sitä, että hyväksyisimme pieniä rikkeitä sananvapautta vastaan. Kenenkään ei pidä joutua vainon kohteeksi, koska haluaa käyttää oikeutensa sanoa ja kertoa muille.