Kansanomaisen puoluepomon aika on perussuomalaisissa ohi

Yleisradion tilasta kertoo paljon se, että uutislähetyksestä toiseen niin radiossa kuin televisiossa on pääuutisina ollut perussuomalaisten ilmoitukset tuleeko heistä Sipilän hallituksen ministereitä. Moni pikku- ja keskikokoinen puolue haaveilee sellaisesta mediahuomiosta.

Aamutelevisiossa sanottiin, että lisää ministeriöitä syntyisi tarvittaessa, mutta muistaakseni yksi vaalilupauksista oli se, että ministeriöiden määrä vähenisi. Ehkä muistan väärin.

Sampo Terho lähtee tavoittelemaan perussuomalaisten puheenjohtajuutta., mutta Jussi Niinistö ei. Niinistö tukee Terhoa.

Terhon perussuomalaiset siirtyy oikealle. Unohditteko jo Sampo Terhon työllisyysraportti vuodelta 2013, jossa oli sellaisia esityksiä, kuten eri verovähennyksien poisto? Perussuomalaisten ryhmäjohto irtisanoutui silloin Terhon työryhmän linjauksista.

Terhosta leviää tietoa vanhasta kirjoituksesta, jossa Terho harrastaa rotuoppia.

Terhon tai Halla-ahon johtamasta puolueesta voidaan varmuudella sanoa, että kansanomaisen puoluepomon aika on perussuomalaisissa ohi.

Ana María Gutiérrez Sorainen, ehdolla Lohjan valtuustoon.

Kotisivulleni: http://anasorainen.blogspot.fi/

 

Inhimillisen päätöksenteon puolesta

Demokratian hyvä puoli on, että jokainen voi osallistua päätöksentekoon äänestämällä ja myös asettumalla ehdolle vaaleissa. Monissa maassa tämä ei ole itsestään selvä asia, mutta Suomessa on. Nyt on käsillä aika, jolloin pitää kysyä itseltään asettuako ehdolle vai ei ja minkä puolueen listalta.

Kahden koululaisen äitinä ja haja-asutusalueella asuvana lohjalaisena minua huolestuttaa, miten koulukäynti muovautuu tulevaisuudessa. Miten pienissä kylissä asuvat kuntalaiset voisivat elää yhtä yhdenvertaisesti kuin kaupungeissa asuvat. Miten vanhusväestön palvelujen käy? Voitaisiinko kaavoituksella vahvistaa Lohjan houkuttelevuutta asuinpaikkana? Onko yhteistyötä rajakuntien kanssa mahdollista vahvistaa? Ajat ovat muuttuneet ja asenteet koventuneet. Muurien rakentamisen sijasta tarvitaan siltoja ihmisten välillä. Päätin asettua ehdolle.

Kävin läpi Lohjan demarien alustavaa vaaliohjelmaa ja voin ilomielin todeta voivani tehdä vaalityötä ohjelmassa mainittujen asioiden puolesta. Puolue on siis sama, jonka kanssa tein yhteistyötä vuoden 2008 vaaleissa.

Teksti on ilmestynyt Länsi Uusimaa -lehdessä.

Toisenlaisia demareita

”Olen iloinen, että saan jatkaa työtä pienen ihmisen puolesta Sosialidemokraattisessa puolueessa. Koen, että SDP:n riveissä voin parhaiten toimia niiden asioiden puolesta, joiden takia ihmiset minuun vaaleissa luottivat.” Näin selittää Maria Tolppanen loikkansa SDP:n kotisivulla. Keiden äänillä Tolppanen pääsi eduskuntaan perussuomalaisena?

Kävin SDP:n periaatteita läpi. Ne ovat vuodelta 1999, vanhahkoja siis. Toki periaatteissa on kauniita sanoja tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, jne.

Viime viikolla Maria Tolppanen äänesti eduskunnassa ulkomaalaislain kiristyksen puolesta ja samalla koko SDP:n eduskuntaryhmä vastusti muutoksia ulkomaalaislakiin. Maahanmuuttokysymyksissä Tolppasella ja demareilla on eri kanta. Toisaalta onhan demareissa aiemmin ollut Kari Rajamäen kaltaisia ihmisiä.

Kävin kommentoimassa SDP:n puoluesihteeri Reijo Paanasen keskusteluketjussa Facebookin puolella. Paanasen on sitä mieltä, että Tolppanen itse liittyi demareihin. ”Tolppanen liittyi demareihin, ei toisinpäin.” SDP siis ei voinut sanoa hänelle ei! Eli kuka tahansa, jopa Hitler itse saisi liittyä demareihin, jos hän niin haluaisi.

Toiset kommentoijat ovat sitä mieltä, että ihminen on tervetuloa, koska ihminen voi aina muuttaa. Tahtoisin uskoa siihen, että ihminen pystyy muuttumaan, mutta mikä ihminen sitten on, jos luopuu omista periaatteista. Itse Tolppanen muistaa Soinin sanoja: ”Jos itsensä pettää, mitä jää jäljelle?”. Eli, monille demareille nyt tärkein kysymys on pystyykö Tolppanen muuttumaan maahanmuuttokysymyksissä ja tunteeko hän silloin, että pettää itseään. Oliko se sittenkin niin, ettei maahanmuutto ollutTolpaselle tärkeää asiaa vaan keino saada maahanmuuttovastaisten äänet ja sitä kautta päästä eduskuntaan. Tiedän, että tänään moni demari ei  hymyile.

Mitä pahaa Faces-festivaali on tehnyt?

Eilen perussuomalaisten puoluekokouksessa, ennen videota Timo Soinin ja puolueväen vaalivalvojaisten jytkyhetkutuksesta ja itse Soinin perussuomalaisten erinomaisuuden ja muiden pilkkausten puhumisesta puolueväkeä viihdytti musiikkiyhtye, jonka solisti lauloi englanniksi.

Se oli kai esimerkki puolueen kansainvälisyydestä. Englanti on monikulttuurinen kieli ja eri kulttuureista tulevia ihmisiä yhdistävä kieli. Hienoa!

Saman aikaan kun Turussa perussuomalaiset vahvistavat, että oman puolueohjelman monikulttuurisuusvastaisuuskirjausten takana pysytään, Raaseporin vanhan suomalaisen linnan rauniolla kokoontuu kulttuuriväkeä iloisissa merkeissä etnofestivaaliin.

Facessa esiintyjien määrä on suuri ja festivaaliohjelma monipuolinen. Katsoin ohjelmasivulta, että suuri osa esiintyjistä on kotimaisia artisteja ja he esiintyvät ilmeisesti rakkaalla kotimaisella suomen kielellä. Luin surullisena sekä Mikko Aholan blogista että Iltasanomista, että Facefestivaalin opaskylttejä on ollut ilkivallan kohteena. Melkoista vaivaa ilkivallan tekijät näkivät poistaessa tapahtuman opaste- ja mainoskyltit. Niitä oli tuhottu tai heitetty metsään tai pellolle noin 15 kilometrin säteellä Tammisaaren ja Karjaan alueella.

Faces 2015 järjestetään kaksipäiväisenä tapahtumana Raaseporin linnan alueella 8.-9.8. Festarin kotisivulla sanotaan: ”Faces haluaa olla iloinen, myönteinen, positiivinen vastaus ja reaktio kaikkiin niihin hyvin negatiivisiin ja synkkiin hyökkäyksiin monikulttuurisuutta itsessään, ja erityisesti monikulttuurista ja avointa Suomea vastaan, joita olemme joutuneet kohtaamaan viime aikoina. Me haluamme näyttää että monikulttuurisuus on todellakin iloista, ja se rikastuttaa Meitä kaikkia, meidän elämäämme, maatamme ja on Suomalaisuutta parhaimillaan!
Joten tule siihen mukaan, manifestoimaan tätä!”

Jos Facefestivaaliin kohdistettu ilkivalta johtuu monikulttuurisuusvastaisuudesta, ollaan aika hakotiellä ja teko tuomittava. Asiasta on tehty rikosilmoitus.

Lauantaina perussuomalaiset valitsivat puolueen puheenjohtajistoon Sebastian Tynkkysen, joka on luotsannut viime aikoina perussuomalaisia nuoria. Tynkkynen puolustelee ja seisoo vankasti Olli Immosen monikulttuurisuusvastaisten kannanottojen takana. Näyttää siis siltä, että puolue ei aio tehdä pesäeroa monikulttuurisuusvastaisista linjauksista. Linjaukset, jotka ovat ristiriidassä hallitusohjelman kanssa.

Sipilän hallitusohjelmassa sivulla 7 sanotaan, että ”Suomi on avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas maa. ”

Maahanmuuttajat vahvistavat Suomen innovaatiokykyä ja osaamista tuomalla oman kulttuurinsa vahvuuksia osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Entistä
useampi suomalainen nuori opiskelee ulkomailla ja joudumme kilpailemaan myös heistä.
Hallitus kannustaa avoimeen keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta, mutta rasismia ei sallita. Edistämme suvaitsevaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa kansallista keskustelukulttuuria.
Hallitusohjelmassa ei puhuta suoraan monikulttuurisuudesta, mutta sellaista monikulttuurista Suomea halutaan. Nyt on kuitenkin niin, että Keskustan ja Kokoomuksen hallitusyhteistyö puolueen kanssa, jonka riveissä on monikulttuurisuuden ja maahanmuuttovastaisuuden kannattavia kansanedustajia ja vastuuhenkilöitä, legitimoi myös sellaisia puheita ja ajattelutapoja.
On demagogiaa sanoa olevansa syrjintää ja rasismia vastaan sekä monikulttuurisuuden puolella, jos hyväksyy myös rasismin, syrjinnän ja monokulttuurisuuden ajamista. Jokainen meistä tekee Suomesta monikulttuurista maata, olemme silti yhden puolueen joidenkin jäsenten toimesta tuhoon tuomittuja. Miten Suomea voidaan hehkuttaa avoimena, monikulttuurisena maana, kun yksi hallituspuolue ei sitä aja?
Sillä välin ilmeisesti ”sotaa” monikulttuurista Suomea vastaan on jo käynnissä, ainakin Raaseporissa.

Media ja vasemmisto

Moni puhuu rahademokratiasta tarkoittaen, että rahaa ratkaisee miten demokratia toteutuu. Uskon yhä vankasti Suomen demokraatiseen järjestelmään, jossa on monta puoluetta, josta valita omansa. Toista parempaa systemiä en ole vielä kokenut. Eduskuntavaalien tulosten valossa ja vaaleista toiseen huomaa, että valitettavasti mainosrahat ratkaisevat pitkälti siitä ketkä voittavat ja ketkä häviävät.

Rahakkaat ehdokkaat ja puolueet mainostavat ja media kaipaa rahaa toimintansa pyörittämiseen. Varakkaat tahot  sanelevat mistä mediassa puhutaan. Tähän asti media on myös täyttänyt tehtävänsa vaahtikoirana ja puolueet ovat ymmärtäneet, vaälillä hampaita irvistäen,  median roolin avoimen demokratian täydentäjänä. Nyt kuitenkin edellisitä vaaleista lähtien on nähty yhden puolueen kansanedustajien tahto rajoittaa median tehtävän politiikoiden toiminnan tarkkailijoina. Milloin milläkin perusteluilla, jos joku toimittaja kritisi perussuomalaisia, niin aina nousee vihaa mediaa kohtaan.Tuorein tapaus on kuplaepisodi. Perussuomalaisia ei saanut arvostella julkisesti.

Johtuuko pelosta mainostajien kadottamisesta tai ei, media toistaa melko kriitiikkittömästi vallassa olevien termejä ja ajattelua. Esimerkiksi talousasioissa on olemassa vain se yksi totuus, joka on peräisin Valtiovarainministeriöstä ja oikeistokabineeteista. Vaatii viestinnän vastaanottajalta kriittista medialukutaitoa, jotta pystyisi itse miettimään toisin. Esimerkiksi vaalien alla näytti siltä, että kaikkialla puhuttiin leikkauksista ja veronkorotuksista ratkaisuna maan ongelmiin. Elvytyspuheet laitetiin sivuun, vaikka moni talousasiantuntija on ollut elvytyksen kannalla. Miksi media ei hehkuttanut esimerkiksi Arhinmäen linjan? Osittain siksi, koska se oli pienpuolueen puheenjohtajan linja. Surullista, mutta totta. Media meni lankaan ja myös moni äänestäjä. Tarvitaisiin aidosti puolueettomia mediakanavia vaihtoehtoisille ajatuksille.

Vasemmistoåpuolueissa on paljon parantamisen varaan, kuten se, yksinkertainen seikka, että jos vaikka kansalainen lähetyy kuntapäättäjiin tai kansanedustajiin, kansalaisen viesteihin ei reagoidea.Linjan etsinnässä ei voi mennä loputtomasti aika, muuten ollaan neljän vuoden kuluttua ehkä hankalammassa tilanteessa kuin nyt.

Puolueiden puheenjohtajan imagolla on paljon väliä, ehkä enemmän kuin kuvittelemme. Mitä saa ihmiset äänestämään Keskustaa kaupungeissakin? Vastaus on Juha Sipilä. Hankala on löytää muita selityksiä lakonisesta puolueesta. Tänään Jutta ja Antti Rinne julkaisivat yhteisen kannanoton merkitsi, että eripuraan ei ole nyt aikaa vaan yhteistyöhön. Hyvä niin ja aika tulee sanomaan oliko tuo kanannottolla merkitystä tai ei.

Moni puhuu rahademokratiasta tarkoittaen, että raha ratkaisee, miten demokratia toteutuu. Uskon yhä vankasti Suomen demokraattiseen järjestelmään jossa on monta puoluetta joista valita omansa. Toista parempaa systeemiä en ole vielä kokenut. Eduskuntavaalien tulosten valossa ja vaaleista toiseen huomaa, että valitettavasti mainosrahat ratkaisevat pitkälti sen, ketkä voittavat ja ketkä häviävät.

Rahakkaat ehdokkaat ja puolueet mainostavat ja media kaipaa rahaa toimintansa pyörittämiseen. Varakkaat tahot sanelevat, mistä mediassa puhutaan. Tähän asti media on myös täyttänyt tehtävänsä vahtikoirana ja puolueet ovat ymmärtäneet, välillä hampaita irvistäen median roolin avoimen demokratian täydentäjänä. Nyt kuitenkin edellisistä vaaleista lähtien on nähty yhden puolueen kansanedustajien tahto rajoittaa median tehtävän politiikoiden toiminnan tarkkailijoina. Milloin milläkin perusteluilla, jos joku toimittaja kritisoi perussuomalaisia, niin aina nousee perussuomalaisten kauna mediaa kohtaan. Tuorein tapaus on kuplaepisodi. Perussuomalaisia ei saa arvostella julkisesti.

Johtuuko mainostajien katoamisenpelosta tai ei, media toistaa melko kritiikittömästi vallassa olevien termejä ja ajattelua. Esimerkiksi talousasioissa on olemassa vain se yksi totuus, joka on peräisin Valtiovarainministeriöstä ja oikeistokabineteista. Vaatii viestinnän vastaanottajalta kriittistä medialukutaitoa, jotta pystyisi itse miettimään toisin. Esimerkiksi vaalien alla näytti siltä, että kaikkialla puhuttiin leikkauksista ja veronkorotuksista ratkaisuna maan ongelmiin. Elvytyspuheet laitettiin sivuun, vaikka moni talousasiantuntija on ollut elvytyksen kannalla. Miksi media ei hehkuttanut esimerkiksi Arhinmäen linjaa? Osittain siksi, koska se oli pienpuolueen puheenjohtajan linja. Surullista mutta totta. Media meni lankaan ja myös moni äänestäjä. Tarvittaisiin aidosti puolueettomia mediakanavia vaihtoehtoisille ajatuksille.

Vasemmistopuolueissa on paljon parantamisen varaa, kuten se yksinkertainen seikka, että jos vaikka kansalainen lähestyy kuntapäättäjiä tai kansanedustajia, kansalaisen viesteihin ei reagoida. Linjan etsinnässä ei voi mennä loputtomasti aikaa, muuten ollaan neljän vuoden kuluttua ehkä hankalammassa tilanteessa kuin nyt.

Puolueiden puheenjohtajan imagolla on paljon väliä, ehkä enemmän kuin kuvittelemme. Mikä saa ihmiset äänestämään Keskustaa kaupungeissakin? Vastaus on Juha Sipilä. Hankala on löytää muita selityksiä lakonisesta puolueesta. Jutta ja Antti Rinne julkaisivat yhteisen kannanoton osoittaen, että eripuraan ei ole nyt aikaa, vaan yhteistyöhön. Hyvä niin ja aika tulee sanomaan, oliko tuolla kannanotolla merkitystä tai ei.

Viime päivät ovat olleet demareille haastavia ja kun jo luulin, ettei tuosta puolueesta löydy ketään sanomaan suorat sanat entiselle ja nykyiselle puheenjohtajalle, niin luen lohjalaisen demarinuorten puheenjohtajan ja tuoreen kansanedustajan kirjoituksen, jossa hän vetoaa puoluejäseniin: Vetoan nyt joka ikiseen puolueen jäseneen: lopetetaan riitely, muiden syyttely ja toistemme kampittaminen. Tämä koskee jokaista, niin puolueen puheenjohtajaa kuin rivijäsentäkin. Nyt ei ole mitään tarvetta käydä puolueen sisäistä valtapeliä. Eikä kenenkään tule sitä lietsoa. Toivon, että tässä asiassa puolueen nykyinen ja entinenkin puheenjohtaja katsovat peiliin. Eripuraisuus ei lisää luottamustamme pätkääkään.

Ajat ovat muuttuneet, mutta vasemmistopuolueet seisahtuneet ja ikään kuin jääneet katsomaan, seuramaan oikeiston ja keskustan hommia. Kokoomuksella on selkeä linja etuoikeutettujen ja hyvinvoivien intressien ajajana. Perussuomalaisillakin on selkeä linja nyt ”maahanmuuttovastaisena duunaripuolueena”. SDP on hukannut äänestäjiänsä ja tehtävänsä kuten myös Vasemmistoliitto. Se kostautuu, ja jos linja pysyy jossain kaukana, kannatus pysyy jatkossakin matalana.

Sanoman kirkastaminen auttaisi paljon. Kuuntelin SDP: n sihteeriä Reijo Paanasta televisiossa heti vaalien jälkeen ja hän puhui niin osuvasti vähäosaisista, työttömistä jne. Paanasen sanat tulivat julkisuuteen vasta vaalien jälkeen. Taisi olla niinkin, että mediatilaakin annettiin enemmän ”mahdollisille vaalivoittajille” kuin häviäjille.

 

Menettekö samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa?

Tapasin SDP: n puheenjohtaja Antti Rinteen eräässä vaalitilaisuudessa. Tervehdin häntä ja kysyin sitä, mitä olen tahtonut kysyä jokaiselta puolueen puheenjohtajalta, paitsi Timo Soinilta.

Oletteko valmiita menemään samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa?

Rinteen vastaus oli se, että se riippuu perussuomalaisten vaatimuksista esimerkiksi maahanmuuton suhteen.

Rinne

 Kysyin vielä häneltä suostuisiko hän valokuvaan kanssani. -Tietenkin, hän vastasi. Yhtäkkiä huomasin olevani tiukasti hänen kainalonsa alla eikä se tuntunut pahalta vaan päinvastoin ystävälliseltä, mukavalta. 🙂

Sanoin Rinteelle, että itse voisin äänestää perussuomalaisia, mutta en missään nimessä heidän maahanmuuttopolitiikkansa takia. Perussuomalaisten kansanedustajien populistiset ja syrjivät julkilausumat sekä Suomen Perustan julkaisemien ”tutkimustulosten” perusteella tehdyt vaatimukset valikoivasta maahanmuutosta mahdollisen tulijan synnyinmaan mukaisesti ovat sellaisia, jotka kertovat karua kieltä perussuomalaisten arvoista perussuomalaisista.

Kuulemma MTV3: n Kaksintaistelussa olevansa yhä samaa mieltä siitä mitä hän oli sanonut Helsigin Sanomille tammikuussa: ”Ne puhuvat tietyistä asioista ihan ok, mutta kun arvopohja puuttuu, voidaan yhtäkkiä olla rasistisia ja fasistisia”.

Miten siis voivat muut puolueet kuvitella tekevänsä yhteistyötä maahanmuuttokysymyksissä perussuomalaisten kanssa ilman, että joutuisivat myöntymään perussuomalaisille niin heille tärkeässä aiheessa. Maahanmuuttopolitiikka ei ole muille puolueille niin keskeinen vaaliteema kuin maahanmuuttokielteisille perussuomalaisille.

Nyt ei minulla ole esteitä äänestää demareita. Kuten sanoin Rinteelle, henkilökohtaisesti minulle oli tärkeää, että puheenjohtaja vaihtui. Varmasti on muita äänestäjiä, kuten minä, jotka nyt harkitsevat demareiden äänestämistä. Näyttää siltä, että nyt SDP elää uutta nousua ja se näkyi ainakin tuossa vaalitilaisuudessa.

Rinne2

Juttutuokiomme jälkeen Rinne siirtyi juttelemaan muiden ihmisten kanssa.

Samanvärinen veri

Eduskuntavaalit lähestyvät ja lohjalainen eduskuntavaaliehdokas, Paula Nordström kutsui minut ja muita tapahtumaan. Paikalla oli myös Inka Hopsu Espoosta. Tilaisuuden nimi oli Monikulttuurinen Naisten päivän kahvila.

Mukana oli myös mm. Lohjan Kulttuuripajan bändi Pots Lojo, muusikot Joni Paananen, Ari Pihlström ja Felix Adje.

Elävä musiikki muuttui tosi eläväksi varsinkin loppua kohti ja kaikki ryhtyivät soittamaan eri esineillä. Paikalla oli myös maahanmuuttajien puheenvuoroja. Itse puhuin naisten arjesta ja haasteista.

Kuuntelin mielenkiinnolla mitä Felix Feli Adjella oli sanottavana. Félix on tullut Suomeen 5 vuotta sitten Länsiafrikkalaisesta Beninistä. Félix puhuu suomea hyvin. Hän opiskelee luomuviljelyä, koska vaikka hänellä oli jo ranskankielinen tutkinto kädessä, se ei Suomessa riittänyt.

Felix Adje ja itse olimme samaa mieltä siinä, että pitää puhua ihmisistä eikä lokeroida eri ihmisiä eri kastiin sen mukaan, missä ihmiset ovat syntyneet.

Toinen seikka, joka yhdisti Felixin ja minun ajattelujani on se, että työtä pitää tehdä elantonsa eteen ja työ ei tipu taivaasta. Pitää olla aktiivinen työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Kaikki ei kuitenkaan aina ole vain itsestään kiinni. Suomessa moni on valitettavasti valmis sulkemaan ovensa tulijoille eikä ole valmis antamaan mahdollisuuksia. Ihminen ei voi kotoutua, jos ei ole mihin kotoutua.

Meiltä kysyttiin, että olimmeko kohdanneet syrjintää Suomessa? Syrjintä on joskus vaikea todistaa. Kerroin esimerkiksi, kuinka heti valmistumisen jälkeen kävin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteen maisterin paperi kädessä koputtamassa eri tiedotusvälineiden ovea enkä pääsyt edes eteiseen. Olisin jopa tehnyt siivoojan hommia, jotta pääsisin taloon tutustumaan tavoille. Ei se onnistunut. Silloin se tuntui pahalta ja ankealta, mutta myöhemmin ja nyt tajuan, että kielitaitoni ei ollut silloin tarpeeksi hyvä tekemään toimittajan töitä. Toki ideoita aina on riittänyt ja olisivat voineet ottaa mukaan vaikkapa juttuideoita tuottavaksi agentiksi. Silti ei voida sanoa, että silloin syrjittiin. Monia on kuitenkin syrjitty.

Felix kertoi, kuinka hänelle on sanottu suoraan, että häntä ei palkata, koska hänen ei kuuluisi olla täällä. Felix ihmettelee, että jollekulle ulkokuori ratkaisee. Kaikessa meissä virtaa kuitenkin punainen eikä erivärinen veri, Felix sanoo.

Felix kertoi myös, että hänelle oli shokki huomata, että Suomessa ihmiset ovat toisenlaisia kuin suomalaistaiteilijat joita hän oli tavannut kotimaassa. Ihmisen koulutus, niin tulijan kuin Suomen kansalaisten koulutus voi vaikuttaa siihen, kuinka ihmisiä otetaan vastaan ja kuinka ihminen itse ponnistaa ja integroituu yhteiskuntaan. On esimerkiksi tutkitusti tiedossa, että korkeasti koulutetut maahanmuuttajanaiset työllistyvät hyvin, joskin ei aina oman koulutuksen alalla. Entäs ne naiset jotka ovat kotona? Miten heitä saadaan työllistetyksi ja yhteiskunnan junaan mukaan?

Moni piiloutuu, koska on mukavaa olla neljän seinän sisällä turvallisessa ympäristössä turvallisten ihmisten kanssa. Työstä kotiin ja toisinpäin tai/ja vain siellä. Median puheet maahanmuutosta ja kielteisyyteen keskittyvä uutisointi vaikuttaa siihen, miten maahanmuuttajia nähdään. Samalla ehkä myös siksi moni haluaa olla muuta kuin se kadulla kävelevä maahanmuuttaja. Moni haluaa olla muuta kuin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen maahanmuuttaja, joka altistuu kaikenlaisille puheille. Onneksi moni kuitenkin on julkisuudessa ja poliittisessa toiminnassa yhdessä muiden kanssa. Myös onneksi poliittisissa puolueissa on sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata ihmisiä kuin ihmisiä, kuten sisaruksia ja veljeksiä.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja lohjalainen eduskuntavaaliehdokas, Paula Nordström kutsui minut ja muita tapahtumaan. Paikalla oli myös Inka Hopsu Espoosta. Tilaisuuden nimi oli Monikulttuurinen Naisten päivän kahvila.

Mukana oli myös mm. Lohjan Kulttuuripajan bändi Pots Lojo, muusikot Joni Paananen, Ari Pihlström ja Felix Adje.

Elävä musiikki muuttui tosi eläväksi varsinkin loppua kohti ja kaikki ryhtyivät soittamaan eri esineillä. Paikalla oli myös maahanmuuttajien puheenvuoroja. Itse puhuin naisten arjesta ja haasteista.

Kuuntelin mielenkiinnolla mitä Felix Feli Adjella oli sanottavana. Félix on tullut Suomeen 5 vuotta sitten Länsiafrikkalaisesta Beninistä. Félix puhuu suomea hyvin. Hän opiskelee luomuviljelyä, koska vaikka hänellä oli jo ranskankielinen tutkinto kädessä, se ei Suomessa riittänyt.

Felix Adje ja itse olimme samaa mieltä siinä, että pitää puhua ihmisistä eikä lokeroida eri ihmisiä eri kastiin sen mukaan, missä ihmiset ovat syntyneet.

Toinen seikka, joka yhdisti Felixin ja minun ajattelujani on se, että työtä pitää tehdä elantonsa eteen ja työ ei tipu taivaasta. Pitää olla aktiivinen työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Kaikki ei kuitenkaan aina ole vain itsestään kiinni. Suomessa moni on valitettavasti valmis sulkemaan ovensa tulijoille eikä ole valmis antamaan mahdollisuuksia. Ihminen ei voi kotoutua, jos ei ole mihin kotoutua.

Meiltä kysyttiin, että olimmeko kohdanneet syrjintää Suomessa? Syrjintä on joskus vaikea todistaa. Kerroin esimerkiksi, kuinka heti valmistumisen jälkeen kävin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteen maisterin paperi kädessä koputtamassa eri tiedotusvälineiden ovea enkä pääsyt edes eteiseen. Olisin jopa tehnyt siivoojan hommia, jotta pääsisin taloon tutustumaan tavoille. Ei se onnistunut. Silloin se tuntui pahalta ja ankealta, mutta myöhemmin ja nyt tajuan, että kielitaitoni ei ollut silloin tarpeeksi hyvä tekemään toimittajan töitä. Toki ideoita aina on riittänyt ja olisivat voineet ottaa mukaan vaikkapa juttuideoita tuottavaksi agentiksi. Silti ei voida sanoa, että silloin syrjittiin. Monia on kuitenkin syrjitty.

Felix kertoi, kuinka hänelle on sanottu suoraan, että häntä ei palkata, koska hänen ei kuuluisi olla täällä. Felix ihmettelee, että jollekulle ulkokuori ratkaisee. Kaikessa meissä virtaa kuitenkin punainen eikä erivärinen veri, Felix sanoo.

Felix kertoi myös, että hänelle oli shokki huomata, että Suomessa ihmiset ovat toisenlaisia kuin suomalaistaiteilijat joita hän oli tavannut kotimaassa. Ihmisen koulutus, niin tulijan kuin Suomen kansalaisten koulutus voi vaikuttaa siihen, kuinka ihmisiä otetaan vastaan ja kuinka ihminen itse ponnistaa ja integroituu yhteiskuntaan. On esimerkiksi tutkitusti tiedossa, että korkeasti koulutetut maahanmuuttajanaiset työllistyvät hyvin, joskin ei aina oman koulutuksen alalla. Entäs ne naiset jotka ovat kotona? Miten heitä saadaan työllistetyksi ja yhteiskunnan junaan mukaan?

Moni piiloutuu, koska on mukavaa olla neljän seinän sisällä turvallisessa ympäristössä turvallisten ihmisten kanssa. Työstä kotiin ja toisinpäin tai/ja vain siellä. Median puheet maahanmuutosta ja kielteisyyteen keskittyvä uutisointi vaikuttaa siihen, miten maahanmuuttajia nähdään. Samalla ehkä myös siksi moni haluaa olla muuta kuin se kadulla kävelevä maahanmuuttaja. Moni haluaa olla muuta kuin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen maahanmuuttaja, joka altistuu kaikenlaisille puheille. Onneksi moni kuitenkin on julkisuudessa ja poliittisessa toiminnassa yhdessä muiden kanssa. Myös onneksi poliittisissa puolueissa on sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata ihmisiä kuin ihmisiä, kuten sisaruksia ja veljeksiä.

Felix ja minä saimme vihreiden tilaisuudessa paljon halauksia ja kannustavia ajatuksia. Monikulttuurisuuden ilo on se, että meidän kaiken hyvistä puolista voi syntyä jotakin mahtavaa. Lohjalla olivat konkreettisesti mahtavat jamit ala bändi Pots Lojo, Felix, Victor sekä vahva laulaja Joni Paananen, Ari Pihlström ja koko myönteinen yleisö.

Felix ja minä saimme vihreiden tilaisuudessa paljon halauksia ja kannustavia ajatuksia. Monikulttuurisuuden ilo on se, että meidän kaiken hyvistä puolista voi syntyä jotakin mahtavaa. Lohjalla olivat konkreettisesti mahtavat jamit ala bändi Pots Lojo, Felix, Victor sekä vahva laulaja Joni Paananen, Ari Pihlström ja koko myönteinen yleisö.

Anafelix2

Pots Lojo, Felix, Victor sekä Joni Paananen, Ari Pihlström, ym, ym. Kuva on Pirjo Solinin.

Anafelix

Tässä Inka Hopsu, Felix takanani ja Paula Nordström. Kuva on Pirjo Solinin

 

En ole ehdolla eduskuntaan.

Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia

Missä ovat muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmat? Tämä on  tämän kirjoituksen tärkein kysymys.

Viime viikolla ja tällä viikolla moni on kirjoittanut Uuteen Suomeen siitä, miksi nyt maahanmuutosta on tehty suurempi ongelma kuin se todellisuudessa on, ja he ovat oikeassa siinä. Välillä kun lukee niitä kirjoituksia maahanmuutosta, tulee surullinen olo ja ehkä se johtuu kirjoitusten tyylistä tai yksinkertaisesti siitä, että vääryys on aina väärin, oli se kohde kuka tahansa. Moni sortuu kärjistyksiin, solvauksiin ja nimittelyyn.

Moni kirjoittaa asiaa, mutta valitettavasti samalla hengen vedolla tekee sitä samaa mitä nämä ”maahanmuuttokriitikot” tekevät: mennään nostamaan yksittäisiä henkilöitä ja käytetään eri mieltä olevista sellaisia sanoja kuin rasisti, natsi ja ”laumat”. Laumoissa on eläimiä. Tiedostava ihminen on ihan muuta. Ilmeisesti vaatii todella paljon olla asiallinen ja keskittyä asiaan eikä ihmisiin. Näin sanon minä, joka on joskus joutunut melkoiseen hyökkäyksen kohteeksi muun muassa tässä samassa Uudessa Suomessa.

Mitä enemmän yksittäisistä henkilöistä, kuten vaikkapa Jussi Halla-ahosta kirjoitetaan, sitä enemmän häntä seurataan ja jopa palvotaan. Jos olisin Halla-aho, niin olisin nyt tyytyväinen, koska mediahuomio on taas (tällä kirjoituksellakin) taattu.

Voidaan sanoa samaa Perussuomalaisista ja heidän maahanmuutto-ohjelmastaan. Joka päivä Uudessa Suomessa on joku, joka kirjoittelee perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta. Sana on toki vapaa, mutta koska olen jo lukenut Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmaa, niin välillä haluaisin tietää muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmista. Onko se nyt niin, että vain Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmalla on väliä? Jos vastaus on myönteinen, perussuomalaiset voivat mennä vaalipäivään tyytyväisinä. Muut tekevät vaalitöitä heidän puolestaan. Jokainen julkisuuden tila on arvokas. Koska nyt kirjoitan niin, tiedän kulkevani vastavirrassa. En voisi kirjoittaa toisin vain siksi, että joku olisi tyytyväinen. Asiat sanotaan suoraan.

Seuraan tiivisti suomalaista poliittista keskustelua jo vuodelta 2008 lähtien. Yksi asia on ymmärtää, sisäistää mitä kirjoitetaan ja toinen hyväksyä. Poliitikoita saa ja pitää arvostella, mutta kun arvostelu keskittyy melko systemaattisesti vain yhteen tai kahteen henkilöön, silloin voisi miettiä, että mihin se johtaa tai miksi on näin. Perussuomalaiset, kuten kaikki puolueet elävät julkisuudesta. Mitä enemmän julkisuutta vaikkapa Halla-aholle annetaan, häntä samalla nostetaan jalustalle.

Perussuomalaisten vaaliohjelmasta olen sitä mieltä, kuten olen jo sanonut aiemminkin, että se sisältää ongelmallisia kohtia. Silti tekstissä on pari asiaa joita voisin allekirjoittaa. Vaikkapa kohta työperäisestä maahanmuutosta tai kysymys kustannuksista. Miksi ei saisi kysyä paljonko se ja se asia maksaa. Paljonko esimerkiksi vapaa liikkuvuus maksaa suomalaisille ja kuka hyötyy siitä rahasta? On hyvä, että Perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelmasta puhutaan, mutta samalla hengenvedolla vaadin, että kerrotaan myös muiden puolueiden maahanmuutto-ohjelmien sisällöstä, kuten jo sanoin. Onko niitä olemassa vai onko niin, että vain perussuomalaiset ovat jaksaneet pohtia maahanmuuttoasioita?

Ja rasismista sen verran, että sitä on kaikissa puolueissa. Perussuomalaiset sanovat sen ääneen. Samalla kun äänekkäiden yhdenvertaisuuden ja rasismin puolustajien huomio keskittyy yhteen tai kahteen kansanedustajaan, muissa puolueissa on myös niitä erikoisia ”maahanmuuttokriitikoita”. Heistä ei kirjoiteta mitään. Puolueiden puheenjohtajat voisivat kertoa nykyistä aktiivisemmin mielipiteensä rasismista ja syrjinnästä.  Ei se ole vain Timo Soinin tehtävä.

Kärjistykset ja syyttely eivät vie kovin rakentavaan keskusteluun tai kehitykseen milloinkaan ja missään. Muuten, tämä meidän kaiken yhteiskunta on jo maahanmuuttokysymyksissä ja vähemmistökysymyksissä ihan syvällä jakautunut kahteen äärileiriin. Nämä leirit käyttävät äänekkäästi sanansa julkisuudessa, ainakin somessa ja Uudessa Suomessa. Suurin osa äänestäjistä, myös maahanmuuttajat,  eivät tee äänestyspäätöksensä ääriajattelijoiden mielipiteiden pohjalta. Maahanmuutto- ja vähemmistöjen kysymyksissäkin maltti on valttia.

Mihin tik-tak-populismia tarvitaan?

Nyt kun Kreikassa uusi populistinen puolue voitti vaaleissa ja Espanjassa Podemoksen kannatus nousee ja nousee, Suomessakin mietitään, että sellaisia puolueita täälläkin tarvitaan.

Oikealla jäljillä ollaan siinä, ettei nykyisissä puolueissa ole yhtään, joka täysin vastaisi vaikkapa Podemoksen olemusta. Podemoksen ohjelma on kuin sekoitus vihreiden ja vasureiden puolue-ohjelmista ja joissakin asioissa muistuttaa perussuomalaisiakin.

Suurin ero Podemoksen ja meikäläisten Vireiden ja Vasemmistoliiton välillä on mainittujen puolueiden luottamuksen menettäminen hallituskaudella. Podemos on ennen kaikkea tuore puolue, joka lähtee tuoreilla kasvoilla puhtaalta pöydältä. Podemoksen viesti uppoaa vasemmistolaishenkisiin espanjalaisiin, jotka ovat menettäneet uskon siihen, että PSOE (Espanjan demarit) voisi kääntää maan asioita toiseen suuntaan kuin nyt. Vaikka moni espanjalainen ideologisesti tunnustautuu demariksi, silti tuoreemassa gallupissa moni sanoo äänestävänsä muita puolueita ja erityisesti Podemosta.

Mitä yhteistä perussuomalaisilla ja Espanjan Podemoksella on? Yksinkertaistamisen taito. Yksinkertaisilla lauseilla, puheilla ja kirjoituksilla ihmisten arjen hankaluuksista Podemos nostaa kannatuksensa. Myös eurovastaisuus yhdistää Perussuomalaisia ja Podemosta.

Viime vaaleissa oli se suomalainen ”Podemoksen” jytky. Ovatko asiat tuosta huolimatta muuttuneet parempaan suuntaan? Ei nyt ole tarkoitusta haukkua perussuomalaisia siitä mitä hallitusneuvotteluissa tapahtui. Se miten hallitusta muodostetaan ei ole vain yhden puolueen vastuulla.

Viime vaalien tulosten valossa, tuskin nyt Suomeen syntyy toista ”Podemosta” Ei se johdu siitä, etteikö sille olisi tarvetta vaan kenties siitä, että Suomessa hankalassa asemassa olevat ihmiset eivät ole kovin helposti vedettävissä tik-tak–populismiin. Erikoista toki on, että mitä hiljaisempi Keskusta on, sen suurempi on sen kannatus. Ehkä sekin on reaktio äänekästä populismia vastaan. Perussuomalaisten jytky oli protesti vallassa olevia voimia vastaan (tuskin perussuomalaisten jytky johtui vain maahanmuuttajavastaisuudesta), kuten Podemos on nyt Espanjassa. Mahanmuuttokysymyksissä Podemos ja Perussuomalaiset ovat kuin päivä ja yö.

Muutamaa päivää sitten Podemoksen puheenjohtaja Pablo Iglesias puhui kannattajilleen ja puheensa alkoi näin: ”Tika, tak, tik, tak…kello käy, Mariano! Mariano Rajoy on Espanjan nykyinen pääministeri.

Pablo Iglesias

Pablo Iglesias, euroedustaja ja Podemoksen puheenjohtaja.

Vastauksena otsikon kysymykseen: tik-tak –populismia tarvitaan hetkellisesti vapauttamaan yhteiskunnassa olevia kielteisiä tunteita. Ajan myötä tuoreesta populistipuolue tulee vanhan puolueen linjalle ja asettuu. Jokainen puolue on siis kuin tahti, jonka valo sammuu ja syttyy väliajoin yhteiskunnan olosuhteista ja puolueen toimintatavoista riippuen.

Kansainvälisesti median huomio on keskittynyt Podemokseen, mutta neljäs puolue ”Ciudadanos” (Kansalaiset) on sekin nouseva uusi voima. Ciudadanos syntyi Kataloniassa ja on levittäytynyt  koko maalle. Ciudadanos sanoo olevansa edistyksellisen liberalismin ja demokraattisen sosialismin edustajaksi. Ciudadanos sanovat vastustavansa kaikenlaista nationalismia. Maahanmuuttoasioissa puolue on hyvin maltillinen ja solidaarinen. Ciudadanos on puolue, joka puhuu realismista vaihtoehtona nykyisen kahden puolueen konfrontaation politiikalle.

Espanjassa merkittävää on se, että Francon jälkeen kaksi puoluetta on vuorotellen ollut vallassa. Nyt vanha asetelma vihdoin voi murtua.