Emmanuel Macron on Ranskan ja EU:n toivo

Luin nyt espanjalaisesta El Mundo –lehdestä Emmanuel Macronin elämästä. Suomessa tiedotusvälineissä väitetään, että Macron on liberaali keskustalainen. Espanjalainen oikeistolainen El Mundossa sanotaan, että Macronin taloudellinen ohjelma on sosialistinen. Macron on ollut sosialistien Hollanden hallituksen ministeri ja Hollanden ”lempilapsi”.

Ranskan presidenttivaaleissa tärkein jako ei ole puoluepoliittisesti. Nyt taistelu on euromyönteisyyden ja eurovastaisuuden välillä, avoimuuden ja sulkeutuneisuuden välillä, maahanmuuttovastaisuuden ja maahanmuuttomyönteisyyden välillä.

Koska presidenttivaaleja käydään Ranskassa ja Ranska on ollut vapauden, solidaarisuuden ja tasa-arvon lippulaiva, on historiallista, että äärioikeistolainen populisti Marine Le Pen pääsee toiselle kierrokselle.

Macronin ja Le Penin presidenttivaaliasetelma muistuttaa Clintonin ja Trumpin asetelmaa. Toivon, että vapaassa Ranskassa solidaarisuus ja tasa-arvo selviävät voittajina.

Emmanuel on hepreaa ja tarkoittaa ‘Jumala kanssamme’. Macronin isoveli kuoli synnytyksessä ja myös Macronin äiti melkein kuoli silloin. 39 vuotta sitten pieni poikavauva oli toivon merkki vanhemmille.

Mainokset

Hyvästi rasismi, tervetuloa arjen moninaisuus

Ihmisrotuja on vain yksi. Sen nimi on ihminen. Siksi rasismi on käsitteenäkin virheellinen. Sen lisäksi se on surullinen ja pöyristyttävä. Niiden ulkoisesti havaittavien seikkojen, jotka tekevät meistä iloisesti erilaisia, kuten sukupuoli, alkuperä, fyysiset ominaisuudet tai äidinkieli, ei tule olla peruste minkäänlaiselle syrjinnälle. Syrjimättömyys on osa inhimillisyyttä ja osa hyvänä ihmisenä olemista.

Suomi ei ole koskaan ollut, ei ole nykyään eikä toivottavasti tule koskaan olemaankaan etnisesti yhtenäinen kansakunta. Suomi on moninainen maa. Vain erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja erilaisten ajatusten yhteen sovittamisesta syntyy uutta ja kestävää. Uutta ajattelua, uusia tapoja toimia, uusia tapoja tuottaa tavaroita ja palveluja. Moninaisuus ei ole vain poliittinen tavoite, vaan myös ja varsinkin osa arkipäivää.

Hyvää rasismin vastaista viikkoa jokaiselle!

Meillä on unelma heinäkuussa 2015

Suomi on moninainen maa. ❤

Surullinen kuva Suomesta

Avasin Yleisradion sivut ja järkytyin. Turha toivoa, että kuva ja otsikko olisivat toisesta kaukaisesta maasta. Uutinen kertoo, että Lahdessa mielenosoituksen lisäksi mentiin jo terrorin puolelle. Näin siis toimivat aikuiset hupupäiset suomalaiset Suomen lippu kädessä.

Yksi mielenosoittajista oli pukeutunut Ku Klux Klan -asuun . Asu on kanta valkoisen ylivallan puolesta ja tässä tapauksessa maahanmuuttoa vastaan.

Uutisen mukaan ”mielenosoittajat” heittelivät ilotulitteita ja huusivat solvauksia pakolaisia kohtaan, joissa oli myös lapsia ja sylivauvoja. Tuo ei ole enää kritiikkiä maahanmuuttopolitiikkaa vastaan vaan silkka hyökkäys ihmisiä kohtaan. Tuon teon takana ei ole pelokas vaan vihainen ihminen, vihainen aikuinen.

Tuollaisella toiminalla ei ole mitään tekemistä asiallisen protestoinnin kanssa. Toivon mukaan poliisi tutkii ylilyöntejä. Nyt tämä aika ei anna tilaa epäröinnille ja fyysisen ja henkisen väkivallan ymmärtäminen kaikissa olosuhteissa ja tapauksissa on väärin.

On surullista, että näin tapahtuu Suomessa.

Hupupäinen mielenosoittaja

Haaste yhdenvetaisesti ajatteleville kansalaisille.

Uuden Suomen päätoimittaja kirjoitti 23.3.2015 blogiinsa, että ”Maahanmuuttaja voi vihdoin yltää eduskuntaan”. Vihdoin -sana oli tässä ylimääräisenä, koska näin on tapahtunut jo aiemmin, kuten Huusko itse mainitsee.

Huusko selitti kuitenkin, että ”Huhtikuun eduskuntavaaleissa saattaa tapahtua se, mitä moni on toivonut ja joku punaniskaisin myös pelännyt. On hyvin mahdollista, että lakejamme valitaan laatimaan maahanmuuttajataustainen henkilö.

Tämä olisi historiallista, vaikka kaksi Suomessa syntymätöntä meillä on jo eduskunnassa sotien jälkeen vaikuttanutkin.

Virossa syntynyt Hella Wuolijoki toimi kyllä Suomessa kansanedustajana 1946 – 1948, mutta hänkin nousi tehtävään SKDL:n varapaikalta, eli ei tullut valituksi suoraan. Parhaillaan eduskunnassa istuu Ahvenanmaalta valittu Elisabeth Nauclér, joka on syntynyt Ruotsissa ja jonka isä on Värmlannin metsäsuomalaisia.

Parhaat mahdollisuudet maahanmuuttajataustaisista ehdokkaista nyt lienevät vuonna 2011 varapaikoille jääneillä ja kansallisesti tunnetuilla Fatbardhe Hetemaj’lla (kok.) ja Nasima Razmyarilla (sd.) Helsingissä.”

Kiinnittäisin huomiota siihen, että yhdenvertaisuus lain edessä ei toteudu, kun ehdokkaita ja kansalaisia jaotellaan Suomessa syntyneihin ja muihin. Eduskunnassa tarvitaan kuitenkin valveilla olevia KANSALAISIA.

Kuten Huuskon blogissa kommentoin, varmasti moni maahanmuuttaja on kanssani samaa mieltä siitä, että on ihan turhaa puhua heistä ja meistä. Moni nettikeskustelija elää kuitenkin mielikuvituksellisessa nettimaailmassa, jossa argumentointi on radikalisoitunut. Joko ollaan maahanmuuttajia vastaan tai puolustetaan heitä. Molemmissa leirissä ajattelu on pysähtyneessä tilassa. Toiset ajattelevat saako Suomeen tulla tai ei ja toiset taas kuvittelevat, että kaikki maahanmuuttajat ovat samoissa alkuasetelmissa, ihan kuin kaikki olisivat vasta saapuneet maahan ja olisivat riippuvaisia yhteiskunnan tarjoamista erikoisista palveluista, kuten kieliopetuksesta, jne. Näin ei ole.

Markku Huusko on oikeassa siinä, että moni vastustaa kaikenlaisten kansalaisten mukana oloa päätöksenteossa, koska eivät ole syntyneet Suomessa. Toiset taas haluavat heitä päätöksentekoon, koska he ovat jotenkin erikoisia. Itse, kuten jo moni muu, olemme sitä mieltä, että eduskunnassa tarvitaan kaikenlaisia kansalaisia yhdenvertaisina kansalaisina eikä ulkoseikkojen takia.

Yleensä puhun siitä, mitä itse koen esimerkkinä yhden henkilön kokemuksesta maahanmuuttajana (mitä minä voi sille, että en ole syntynyt Suomessa) ja ehkä sitä kautta tuoda joitakin muita näkökulmia keskusteluun. Olen joka päivä tekemisissä suomalaisten kanssa monissa kylissä ja kaupungeissa Uudellamaalla ja minusta suorat kontaktit ihmisten kanssa puhuvat eri kieltä kuin nettipalstoista voisi luulla. Minä suomalaisten keskellä olen vain yksi ihminen muiden joukossa. Moni ei edes kysy mistä tulen tai mihin menen ja se käy minulle, koska kotini on täällä. Itse mietin, että olen tullut muualta vasta kun joku mainitsee sen. Valitettavasti netin kautta ei saa kovin myönteistä kuvaa Suomesta ja suomalaisista.

Markku Huusko kommentoi näin: Lisään tähän vielä tilastopohjaista asiaa. Suomen väestöstä vajaa 300 000 eli 5 prosenttia on ulkomailla syntyneitä. (Lähde: Tilastokeskus http://www.tilastokeskus.fi/ajk/tiedotteet/2014/uu…)

Eikö eduskunnan koostumuksen olisi hyvä heijastella koko kansaa? Karkealla matematiikalla ulkomailla syntyneitä tulisi olla sillä perusteella 200:sta jopa kymmenkunta. Se tuntuu isolta määrältä, mutta yksikin olisi hyvä alku.

Vastasin, että ajatuksen lähtökohta on etnisyys tai tässä tapauksessa se, etteivät nuo 300 ole syntyneet Suomessa ja näin heillä olisi muita erikoistarpeita kuin muilla Suomessa syntyneillä kansalaisilla. Näin on tiettyyn rajaan asti, kuten silloin kun ihminen saapuu maahan ja tarvitsee yhteiskunnalta tukea kotoutumiseen. Kuukausien ja vuosien kuluttua tämä tulija toimii, jos kaikki sujuu hyvin, myös yhteiskunnan hyväksi ja hän tarvitsee samoja palveluja kuin muut kansalaiset. Äitinä kannan samanlaisia huolia kuin kuka tahansa muu lohjalainen äiti.

Ei ole siis pitkälti perusteltua jakaa kansalaisia Suomessa syntyneisiin ja muihin. Moni ehdokas, kuten Nasima Razmyarilla (sd.) ja Fatbardhe Hetemaj’ /kok) eivät profiloidu maahanmuuttajaehdokkaina, koska tajuavat olevansa koko kansan palveluksessa ja näin sen pitäisi olla. Kun me päästään siihen, ettei ole olemassa tarvetta jakaa kansalaisia, niin Suomi on sitten mukavampi paikka kaikille kansalaisille.

En ajattele muita kansalaisia erilaisiksi tai erikoisiksi, koska ovat syntyneet Suomessa tai muualla. Kaikki ovat samanarvoisia. Kun kansanedustaja tai ehdokas ajaa vaikkapa työttömien asioita, niin työttöminä on monenlaisia ihmisiä, myös maahanmuuttajia.

Minusta, niin kauan kun eduskunnassa on Outi Alanko-Kahiluotoja ja ehdolla Pia Lohikosken, Paula Nordtrömin, Joona Räsäsen ja Birgit Aitakummun kaltaisia, niin asia on hyvin. Menestystä silti Nasimalle ja Fadelle!

Toinen harhaanjohtava ajatus maahanmuuttajista on se, että kaikki maahanmuuttajat olisivat heikko-osaisia. Näin ei missään nimessä ole. Moni on yksityisyrittäjänä ja/tai töissä ja työssä käyvillä maahanmuuttajilla on enemmän yhteisiä asioita muiden työssä käyvien kanssa kuin vaikkapa vasta Suomeen tulleilla.

Rohkenen pyytää, että ajattelutasolla päästäisiin siihen tilanteeseen, että suhtauduttaisiin ihmisiin pelkkinä ihmisinä, kansalaisina. En pyydä sitä maahanmuuttajavastaisilta tai/ja nuivilta vaan teiltä, jotka haluatte tulijoillekin hyvää. Niin kauan, kun puhutte ”heistä ja meistä”, syrjinnälle tulee olemaan tilaa meidän kansalaisten keskuudessa. Haaste on siis sinulle yhdenvertaisesti ajattelevalle kansalaiselle.

DSCN6946

Kysymyksiä rasismin vastustajille

Onhan se enemmän kuin totta, että rasimia ja syrjintää on olemassa ja kaikkialla maailmassa. Ihan oikeutetusti pitää olla rasismin vastainen päivä ja tuoda esiin se, että rasismi ei ole missään nimessä ja muodoissa hyväksyttävää. Niin kauan kun päivän vietolle on tarvetta, se on häpeä koko yhteiskunnalle.

Rasismi muuttaa muotoaan ajan ja olosuhteiden mukaan. Tänä päivänä rasismi määritellään eri tavoin melkeinpä ihmisestä toiseen ja näin rasimi kukoistaa, koska sitä puolustetaan kiertäen. Ilmaisulla ”Nyt melkein mitä tahansa on rasimia ja siksi ei saa sanoa mitään” haetaan oikeutusta sille, että puhutaan rasistisesti.

Rasimin ”hienovaraisemmat” muodot ovat vaarallisia, koska niitä ei näe rasistisina ja niitä jopa hyväksytään. Se, että Suomeen tuodaan ulkomaailta halpatyövoimaa pilkkapalkalla ja heikoilla työehdoilla on nykypäivän rasismin ilmentymismuotoja. ”Omien” työpanosta ei käytetä hyväksi, mutta muden työpanos on vähempiarvoinen ja sitä ”saa käyttää hyväksi”.

Miksi siis sinä, rasismin vastustaja, et vastusta halpatyövoimaa.

Toinen kysymys, joka haluaisin osoittaa kaikille niille, jotka sanovat vastustavansa rasismia ja syrjintää on se, että pystytkö katsomaan vaikkapa valokuvaani, nimeäni ja lukemaan tätä juttua ilman, että ajattelet, että se on se maahanmuuttaja taas, joka kirjoittelee, olet selvästi syrjinnän vastustaja. Muussa tapauksessa olet valmis lokeroimaan ihmisiä yhtä lailla kuin rasisti. Rumia sanoja ei tarvita. Poissulkeminen omasta ”joukostasi” riittää syrjinnäksi. Jos pystyt, rasismia voidaan vähentää maailmassa.