Suomi kuntoon, mutta millä hinnalla?

Hallituspuolueista keskustaa ja kokoomusta äänestettiin myös siksi, koska moni isä ja äiti uskoi lupauksiin, että koska koulutuksesta oli leikattu jo paljon, että nyt se julkisen palvelun osa-alue olisi tulevan hallituksen leikkauslistojen ulkopuolella. Nyt koulutuksesta halutaan leikata 210 miljoonaa euroa ensi vuonna.

Perjantaina saamme lisää tietoja siitä, mitä kaikkea leikataan. Valtiovarainministeri on luvannut julkaista listan leikkauskohteista.

Moni on huolissaan siitä, että kouluryhmien koot kasvavat. Tähän esitetään vastaväitteenä, että kouluryhmien koko ei vaikuta opetuksen laatuun, vaan opetuksen laatuun vaikuttaa laadukas ja riittävä henkilöunta.

Lapset palasivat kouluihin tällä viikolla ja monien vanhempien huoli on nyt se, miten vähillä resursseilla voidaan taata lapsille sekä laadukasta opetusta että turvallinen koulutyöpäivä. Monissa kouluissa kouluavustajien ja tuntiopettajien määrää on vähennetty radikaalisti.

Onhan se toki niin, että maan taloudellinen tilanne on hyvin heikko, mutta en mitenkään voi olla sanomatta, että kyllä rahaa löytyy vaikkapa Talvivaaraan ja pomojen ruhtinaallisiin palkkoihin ja etuihin. Sen sijaan leikkaukset kouluihin kostautuvat tulevaisuudessa.

Koulut eriarvoistuvat kunnasta ja kaupungeista toiseen, ja samoin lapset. Eriarvostuminen ei ole kiinni lapsen kännykän vaan opetuksen laadusta ja kouluilmapiiristä, ryhmän suuruudesta, ym.

Mutta koulukuljetusten kanssa on myös ongelmia. Teitä, joissa ajetaan lujaa pidetään ekaluokkalaisille turvallisina. Taksiajatkin ovat joillekin lapsille armottomia. Kiva, kiva…Suomi kuntoon lasten kustannuksella!

Ikkalankoulu3

Hyvää ja menestyksekästä kouluvuotta kaikille pienille joka tapauksessa!

Mainokset

Haaste yhdenvetaisesti ajatteleville kansalaisille.

Uuden Suomen päätoimittaja kirjoitti 23.3.2015 blogiinsa, että ”Maahanmuuttaja voi vihdoin yltää eduskuntaan”. Vihdoin -sana oli tässä ylimääräisenä, koska näin on tapahtunut jo aiemmin, kuten Huusko itse mainitsee.

Huusko selitti kuitenkin, että ”Huhtikuun eduskuntavaaleissa saattaa tapahtua se, mitä moni on toivonut ja joku punaniskaisin myös pelännyt. On hyvin mahdollista, että lakejamme valitaan laatimaan maahanmuuttajataustainen henkilö.

Tämä olisi historiallista, vaikka kaksi Suomessa syntymätöntä meillä on jo eduskunnassa sotien jälkeen vaikuttanutkin.

Virossa syntynyt Hella Wuolijoki toimi kyllä Suomessa kansanedustajana 1946 – 1948, mutta hänkin nousi tehtävään SKDL:n varapaikalta, eli ei tullut valituksi suoraan. Parhaillaan eduskunnassa istuu Ahvenanmaalta valittu Elisabeth Nauclér, joka on syntynyt Ruotsissa ja jonka isä on Värmlannin metsäsuomalaisia.

Parhaat mahdollisuudet maahanmuuttajataustaisista ehdokkaista nyt lienevät vuonna 2011 varapaikoille jääneillä ja kansallisesti tunnetuilla Fatbardhe Hetemaj’lla (kok.) ja Nasima Razmyarilla (sd.) Helsingissä.”

Kiinnittäisin huomiota siihen, että yhdenvertaisuus lain edessä ei toteudu, kun ehdokkaita ja kansalaisia jaotellaan Suomessa syntyneihin ja muihin. Eduskunnassa tarvitaan kuitenkin valveilla olevia KANSALAISIA.

Kuten Huuskon blogissa kommentoin, varmasti moni maahanmuuttaja on kanssani samaa mieltä siitä, että on ihan turhaa puhua heistä ja meistä. Moni nettikeskustelija elää kuitenkin mielikuvituksellisessa nettimaailmassa, jossa argumentointi on radikalisoitunut. Joko ollaan maahanmuuttajia vastaan tai puolustetaan heitä. Molemmissa leirissä ajattelu on pysähtyneessä tilassa. Toiset ajattelevat saako Suomeen tulla tai ei ja toiset taas kuvittelevat, että kaikki maahanmuuttajat ovat samoissa alkuasetelmissa, ihan kuin kaikki olisivat vasta saapuneet maahan ja olisivat riippuvaisia yhteiskunnan tarjoamista erikoisista palveluista, kuten kieliopetuksesta, jne. Näin ei ole.

Markku Huusko on oikeassa siinä, että moni vastustaa kaikenlaisten kansalaisten mukana oloa päätöksenteossa, koska eivät ole syntyneet Suomessa. Toiset taas haluavat heitä päätöksentekoon, koska he ovat jotenkin erikoisia. Itse, kuten jo moni muu, olemme sitä mieltä, että eduskunnassa tarvitaan kaikenlaisia kansalaisia yhdenvertaisina kansalaisina eikä ulkoseikkojen takia.

Yleensä puhun siitä, mitä itse koen esimerkkinä yhden henkilön kokemuksesta maahanmuuttajana (mitä minä voi sille, että en ole syntynyt Suomessa) ja ehkä sitä kautta tuoda joitakin muita näkökulmia keskusteluun. Olen joka päivä tekemisissä suomalaisten kanssa monissa kylissä ja kaupungeissa Uudellamaalla ja minusta suorat kontaktit ihmisten kanssa puhuvat eri kieltä kuin nettipalstoista voisi luulla. Minä suomalaisten keskellä olen vain yksi ihminen muiden joukossa. Moni ei edes kysy mistä tulen tai mihin menen ja se käy minulle, koska kotini on täällä. Itse mietin, että olen tullut muualta vasta kun joku mainitsee sen. Valitettavasti netin kautta ei saa kovin myönteistä kuvaa Suomesta ja suomalaisista.

Markku Huusko kommentoi näin: Lisään tähän vielä tilastopohjaista asiaa. Suomen väestöstä vajaa 300 000 eli 5 prosenttia on ulkomailla syntyneitä. (Lähde: Tilastokeskus http://www.tilastokeskus.fi/ajk/tiedotteet/2014/uu…)

Eikö eduskunnan koostumuksen olisi hyvä heijastella koko kansaa? Karkealla matematiikalla ulkomailla syntyneitä tulisi olla sillä perusteella 200:sta jopa kymmenkunta. Se tuntuu isolta määrältä, mutta yksikin olisi hyvä alku.

Vastasin, että ajatuksen lähtökohta on etnisyys tai tässä tapauksessa se, etteivät nuo 300 ole syntyneet Suomessa ja näin heillä olisi muita erikoistarpeita kuin muilla Suomessa syntyneillä kansalaisilla. Näin on tiettyyn rajaan asti, kuten silloin kun ihminen saapuu maahan ja tarvitsee yhteiskunnalta tukea kotoutumiseen. Kuukausien ja vuosien kuluttua tämä tulija toimii, jos kaikki sujuu hyvin, myös yhteiskunnan hyväksi ja hän tarvitsee samoja palveluja kuin muut kansalaiset. Äitinä kannan samanlaisia huolia kuin kuka tahansa muu lohjalainen äiti.

Ei ole siis pitkälti perusteltua jakaa kansalaisia Suomessa syntyneisiin ja muihin. Moni ehdokas, kuten Nasima Razmyarilla (sd.) ja Fatbardhe Hetemaj’ /kok) eivät profiloidu maahanmuuttajaehdokkaina, koska tajuavat olevansa koko kansan palveluksessa ja näin sen pitäisi olla. Kun me päästään siihen, ettei ole olemassa tarvetta jakaa kansalaisia, niin Suomi on sitten mukavampi paikka kaikille kansalaisille.

En ajattele muita kansalaisia erilaisiksi tai erikoisiksi, koska ovat syntyneet Suomessa tai muualla. Kaikki ovat samanarvoisia. Kun kansanedustaja tai ehdokas ajaa vaikkapa työttömien asioita, niin työttöminä on monenlaisia ihmisiä, myös maahanmuuttajia.

Minusta, niin kauan kun eduskunnassa on Outi Alanko-Kahiluotoja ja ehdolla Pia Lohikosken, Paula Nordtrömin, Joona Räsäsen ja Birgit Aitakummun kaltaisia, niin asia on hyvin. Menestystä silti Nasimalle ja Fadelle!

Toinen harhaanjohtava ajatus maahanmuuttajista on se, että kaikki maahanmuuttajat olisivat heikko-osaisia. Näin ei missään nimessä ole. Moni on yksityisyrittäjänä ja/tai töissä ja työssä käyvillä maahanmuuttajilla on enemmän yhteisiä asioita muiden työssä käyvien kanssa kuin vaikkapa vasta Suomeen tulleilla.

Rohkenen pyytää, että ajattelutasolla päästäisiin siihen tilanteeseen, että suhtauduttaisiin ihmisiin pelkkinä ihmisinä, kansalaisina. En pyydä sitä maahanmuuttajavastaisilta tai/ja nuivilta vaan teiltä, jotka haluatte tulijoillekin hyvää. Niin kauan, kun puhutte ”heistä ja meistä”, syrjinnälle tulee olemaan tilaa meidän kansalaisten keskuudessa. Haaste on siis sinulle yhdenvertaisesti ajattelevalle kansalaiselle.

DSCN6946

Se toinen ”maahanmuuttokriittisyys”

Myönnän nöyrästi, että se viimeinen blogikirjoitus Mikko Alatalon laulusta Uudessa Suomessa olisi voinut jäädä kirjoittamatta. Toisaalta aina voi ravistella pölyjä. Odotin, että joku tarttuisi sanoihin, joita moni sanoo Alatalon kehuksi ja myönteisyydeksi ja näin se onkin. Tuo on silti stereotyyppi, jolla ei ole kenties kovin paljon tekemistä todellisuuden kanssa. Tulijan valoisuus ja iloisuus vaihtelee ihmisistä toiseen ja Suomessakin on myönteisiä ja iloisia ihmisiä. Heidän iloisuutensa ei vain tule huomatuksi tai tee vaikutusta. Ja pitääkö tuoda ihmisiä (afrikkalaisia nähdään passiivisina palvelijoina)? Eivät ne ihmiset ole passiivisia lapsia vaan moni tulee itse ja rakentaa elämänsä itse ja lähtee itse, jos siltä tuntuu. Alatalo: ””Mä en ole mikän somaleiden ystävä
mut tykkään hyvästä meiningistä
täällä tuhansia tollasia tyyppejä tarvittais
synkkyyden keskellä
Tämä sukurutsainen kansa
vois verenkiertoansa kiihottaa
on etelän ihmiset valoisia
ja heillä rytmi on suonissaan

Ei tänne kukaan tahallansa tuppaa
on täällä sellainen ilmasto
synkkyyteen taipuvainen kansa
valtava virkakoneisto
Eiks meidän pitäis pikkusen maksaa
et ne suostuis tänne tulemaan
tois muutamalla hymyllä auringonpaistetta
kaamokseen kamalaan”

Alatalon sanat heijastavat tietyllä tavalla myös suomalaista maahanmuuttopolitiisen ajattelua, jossa tulijaa (varsinkin kolmansista maista) nähdään kuin iloisia lapsia joita pitää kotouttaa suomalaisen kotouttajan näkökulmasta eikä aktiivisina tekijöinä joilla on valmiuksia tulla toimeen itsenäisesti. Kaikki tulijat eivät tule Afrikasta eivätkä ole lukutaidottomia. Suomeen tulee ihmisiä eniten Venäjältä ja Virosta. Tilastot Euroopasta tulevista ihmisistä on epätarkka, mutta oletus on se, että suuri ryhmä maahanmuuttajista tulee muista EU: n maista. Pitää joka tapauksessa tunnustaa, että moni suomalainen yrittää parhaansa jotta asiat sujuisivat hyvin ja ihmiset kotoutuisivat uutteen maahan.

Vanhan laulun sanoista voidaan myös kysyä, että entäs kun tulijat eivät pysty enää naurattamaan muita? Lähetetäänkö heitä takaisin, koska heistä ei ole hyötyä?

Laulu ei ole kovin syvällinen, mutta voisi myös kysyä, että kelpaako afrikkalainen muuhun kuin vain viihdyttäjäksi, siivoojaksi ja kuskeiksi. Pääsevätkö afrikkalaiset vaikkapa yliopistoihin töihin ajatteleviksi asiantuntijoiksi? Eduskuntaan he eivät ole vielä päässeet.

Muuten, blogin kommenteista sen verran, että ne olivat odotettavissa. Moni keskittyy yhä kirjoittajaan eikä esitettyyn asiaan. Sen sijaan en odottanut, että vielä tänä päivänä raamatun sanoin naiskirjoittajaa kehotettaisiin vaikenemaan. (Kommentti nro 87 ” Tim. 2:11-12 ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.”!!!

Toinen kommentoija kirjoittaa: ” … en syytä sinua mistään, itseksesihän et tuollaisiin törmää, vaan joku valtaväestön puolestaloukkaantuja on syöttänyt sen lapaasi.”

Tämän blogin historian alussa jotkut kysyivät, että kuka kirjoitteli juttujani. J Maahanmuuttajanainen ei pysty, joidenkin mielestä, siis jäsentelemään asioita itse.

Sama kommentoija kirjoitti myös: ”Pitäisiköhän sinun nyt ottaa Kalašnikov ja palauttaa loukatun kunnia?” Tuohon kysymykseen on hyvin vaikea vastata tuntematta surua. Näin huomioon ottaen tuoreita terroritekoja. Tuossa kommentoija epäilee, että pystyisin terroritekoon. Sarkasmi on vaikea laji. Joka tapauksessa, tyyppi halusi loukata. Vastasin itse kommentoijalle näin:

”Millä tavalla perustelet, että neljän lapsen ja elämää kunnioittava äiti näin tekisi? Kai teit niin vain aamani perusteella. Halauksia, missä oletkin.

Tuo lauseesi vetää sanattomaksi. 😦

Kiitos muutamille, joka jaksoivat avata aihetta toiselta kantilta ja tuoda muita ajatuksia. (Kurssivoitu pätkä on US:n blogin kommenteista)

Kirjoitus on lainattu myös jossain muissa keskustelufoorumeissa. On surullista todeta, että maahanmuuttokeskustelu ei etene. Noissa keskustelufoorumeissakin keskitytään mollamaan kirjoittajaa ja muitta julkisuudessa aktiivisesti olevia maahanmuuttajia. (Iltalehti on nyt poistanut ”keskusteluketjun”) Ehdin kuitenkin lukea sen ja jos tuo on se maahanmuuttokriittisyys, jota Suomessa harrastetaan, niin ei ihme, jos on yhä ongelmia itse maahanmuuttopolitiikassa, johon harvoin ehdotetaan muita parannusehdotuksia kuin ”postimerkki peppuun ja takaisin”

Kaksi kuvaa, jotka pääsevät tänään 28.11.2014 historiaan

Tässä kaksi kuvaa historiallisesta päivästä. Mitä tunteita herättävät?

Edus

Vihreällä ne kansanedustajat, jotka kannattivat tasa-arvoista avioliittolakia ja vaaleanpunaisilla ne änkyrät, joille lakialoite on kuin punainen vaate.

Neito_n

Tämä kuva ei tarvitse sanoja. Kiitos noille 105 kansanedustajalle! Suomi matkaa kohti tasa-arvoisempaan suuntaan!