Jeesuskaan ei syntynyt Suomessa

Pidän minua aikuisemmista ihmisistä, koska heillä on varastoituna paljon elämänkokemuksia ja viisauksia. Heidän kanssaan on helppo keskustella.

Näen torilla lempeäkasvoisen, hymyilevän herran tulemassa. Siis sellainen, jonka kanssa voisi vaihtaa muutamia sanoja. Lähestyn ja kysyn häneltä, että oletteko tulossa samaan tilaisuuteen kuin minä.

Hän vastaa myöntävästi ja kertoi, että hän tuli kuuntelemaan muun muassa Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askolaa. Samalla meihin liittyy kolmas henkilö, joka tarjoilee meille herneitä ja kertoo olevansa Kallion seurakunnan pastori.

Huomaan, että herralla, jonka kanssa keskustelen, on yllään papin musta paita, jossa on papin kaulus. Herra esittäyttyy katolisen kirkon piispana. Herra, jonka kanssa keskustelen, on siis piispa Teemu Jyrki Juhani Sippo. Esittäydyn hairahtuneena lampaana. Kerroin toki, mitä monesti olen sanonut, että elin lapsuuteni hyvin uskovaisessa kylässä Nicaraguan pohjoisosassa. Kiitos isöäidille katolisen kirkon oppit ovat hyvin tuttuja. Sitten Kuuban vuosina uskonto hävisi.

Keskustelemme Kuubasta ja siitä, että on ollut vaikeaa, mutta on jo merkkejä edistymisaskeleista. Juttelemme uudesta paavista ja hänen merkityksestään Latinalaisen Amerikan katolisille. Olemme samaa mieltä siitä, että se on toivoa antavaa.

Taisin kysyä piispalta ja pastorilta, että miksi he olivat siellä. Vastauksena kuulen, että jotta me kaikki voimme elää sovussa ja eihän Jeesuskaan ole syntyperäinen suomalainen.

Pastor kiiuruhti muualle ja pyysin piispaa yhteiseen kuvaan. Kysyn lähellä olevalta herralta, vosiko hän ottaa kuvan meistä. Kuva otetaan, ja sanomme iloisesti hyvästi.

Piispa

Piispa Teemu Sippo ja minä Meillä on unelma -mielenosoituksessa. 28.7.2015

Kysyn valokuvaajaltamme, että miksi hän on tullut samaan tilaisuuteen. Hän vastaa, että hänen poikansa on naimisissä kuubalaisen kanssa ja heillä on kaksi tytärtä. Koko perhe kolmen sukupolven voimin on siellä minun vieressäni. Tervehdin heitä. Nuori kuubalainen nainen on Santiago de Cubasta, siis samasta kaupungista, jossa asuin neljä vuotta ja jossa opiskelin journalismia yliopistossa. Ilonen kohtaaminen, jota säesti kahden iloisen tytön naurut. Pidän niin paljon lapsistakin, heidän ilostaan ja viattomuudestaan.

”Jeesus ei puhunut suomea”

Olen iloinen saadessani olla kanssanne täällä Kansalaistorilla; monikulttuurinen, avoin, tasa-arvoinen Suomi ei saa olla vain unelma, vaan todellisuus, jonka me tänne tullessamme tahdomme ja teemme.

Monikulttuurinen Suomi ei ole meidän sukupolvemme uusi idea. Kannattaessamme monikulttuurista Suomea, me liitymme Suomen menestystarinoihin – esi-isiemme ja esiäitiemme oivalluksiin. Suomen taide ja talouselämä on aina ammentanut kansainvälisestä vuorovaikutuksesta. Vieras ei ole ollut uhka, vaan mahdollisuus.

Miksi kadottaisimme tämän suomalaisuuteen kuuluvan rikkauden? Miten meistä on tullut näin pelokkaita? Mitä meille on tapahtunut, jos oma identiteettimme on niin ohut, että erilaisen kohtaaminen uhkaa sen olemassaolon?

Kristittynä sanoudun irti vihapuheista ja pelkokuvista. Lähtökohtaisesti kristitty on globaali kansalainen: Jeesus ei puhunut suomea eikä Luther tiennyt maastamme juuri mitään.

Kristittynä liityn ihmisoikeuksien puolustajiin ja uskontorauhan kannattajiin; toisen usko ei ole minun tai oman uskontokuntani uhka. Avoimuutemme ei voi kuitenkaan muuttua sellaiseksi sinisilmäisyydeksi, jossa väkivalta, naisten alistaminen tai ihmisten vaientaminen hyväksytään.

Haluan elää Suomessa, jossa tarvitsemme toisiamme, jossa kiinnostumme toisistamme, jossa aistimme toistemme haavat ja haaveet.

Tämä Unelma-tapahtuma kuljettaa meitä kohti satavuotista Suomea; Suomea, jolla on avoin sydän!”

Piispa Irja Askolan puhe 28.7.2015 Kansalaistorin Meillä on unelma -mielenosoituksessa

Meitä vastaan soditaan

Kirjoitin eilen Uuden Suomen blogiin alla oleva teksti. Siellä on jo melkein 300 kommenttia, 35 suositusta ja kirjoitus on jaettu Facebookissa jo melkein 900 kertaa. Ilahduttaa paitsi se, että niin moni on kanssani samaa mieltä myös se, että moni kansanedustaja on sanonut olevansa perussuomalaisen Immosen kanssa jyrkästi eri mieltä. Toivottavasti Suomi jatkossakin pysyy avoimena, kansainvälisenä ja monikulttuurisena maana.

Tässä tekstini:

Ei se ollut kuin kuukausi sitten, kun perussuomalainen kansanedustaja Olli Immonen poseerasi äärioikeistolaisen ryhmän kanssa poliittisen murhan tehneen henkilön haudalla ja nyt taas sama kansanedutaja on otsikoissa kyseenalaisella asialla.

Kansanedustaja Immonen unelmoi englannikielisessä päivityksessä ”vahvasta ja urheasta kansakunnasta, joka kukistaa painajaisen nimeltä monikulttuurisuus”.

Tämä inhottava kupla, jossa vihollisemme elävät, tulee pian rikkoutumaan miljoonaksi pieneksi palaksi.

– Nämä ovat ne päivät, jotka jättävät jäljen kansakuntamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko kanssataistelijoihin. Me tulemme taistelemaan loppuun saakka kotimaamme ja yhden aidon suomalaisen kansakunnan puolesta. Voitto tulee olemaan meidän.

Väestöliiton kotisivulla sanotaan, että ”Suomessa elää noin 55 000 kaksikulttuurista paria tällä hetkellä ja vuosittainen lisäys on noin 3000 paria. Kaksikulttuurisissa perheissä elää noin 160 000 lasta.” Kun tähän lisätään kaikki ne, jotka eivät kuulu Immosen ihannoivaan monokulttuuriseen Suomeen, niin me, jotka muodostamme ei-toivotun ryhmän on aika iso. Mihin meidät, jotka kukistetaan, lähetetään?

Vihreiden kansanedustaja Jyrki J. Kasvi kirjoitti omaan Facebookinsa seinalle näin: ”Ilmoitan täten, että en tule koskaan kuulumaan kansanedustaja Immosen julistamaan ’yhteen aitoon kansaan’. Odotan siis kutsua keskitysleirille, johon meidät ei-aidot suomalaiset kootaan jatkokäsittelyä varten!”

Mitä, herrat Soini, Sipilä ja Stubb, nyt aiotte tehdä, jotta me jotka elämme monikulttuurisessa arjessa ja todellisuudessa tuntisimme olevamme hyväksytyt ja turvassa suomalaisessa yhteiskunnassa? Meitä vastaan on julistettu sota ja sodan julistaja on hallituspuolueen kansanedustaja!

Michanin blogissa

Michan en Finlandia on yksi suosituimmista espanjankielisistä blogista Suomen asioista. Blogi keskittyy kulttuuriin, perinteisiin, luontoon, ym.

Blogin perustaja on Michan Ballack, espanjalaissuomalainen nuori joka rakastaa Suomea.

Michan viestitteli pari viikkoa sitten, että haluaisi haastatella minua ja näinkin tehtiin. Mitä Michan halusi tietää? Michanin ensimmäinen kysymys oli, että miten päädyin Suomeen. Aika laaja kysymys, jonka vastaus toimi vastauksena muihin kysymyksiin.

Michan halusi tietää my;s, kuinka vaikea oli oppia suomea, millaista on toimia valtuutettuna Suomessa, millainen on arkeni, toimittajana miten näen suomalaisen median nykytilan, millainen asuinkyläni Ikkala on, ym.

Kirjoitukseen on tullut myönteisiä kommentteja. Olen otettu, että Michan antoi minulle tilaisuuden kertoa myönteisiä kokemuksia ja asioita Suomesta laajemmalle yleis;lle kuin vain blogini kautta. Meitä Suomea rakastavia on monenmoisia.

michan

Michanin blogista.

Kahden naisen lapsi

Isäni lähti kauas kotoa kun olin kaksivuotias. Hänestä tiesin, että hän oli töissä muualla. Oikeastaan hänellä oli myös toinen perhe.

En nähnyt isää kuin kerran parissa vuodessa, mietin kovasti, miksi hän ei ollut meillä. Äiti selitti parhainsa päin ja äiti piti meistä hyvää huolta. Ei isää kaivattu kauan. Myös hyvää huolta meistä pienistä piti se toinen nainen jonka kanssa asuimme. Nukahdin hänen sylissään monta kertaa, söin hänen tekemäänsä ruokaa monta kertaa, leikin hänen kanssaan usein, kävimme retkellä hänen kanssaan. Silloin, kun äiti oli poissa, tuo toinen nainen antoi meille viidelle lapselle turvan.

Varmasti isäkin olisi voinut olla hyvä yhtä hyvä vanhempi kuin tuo nainen. Hän ei vain ollut läsnä. Jos jotakin lapsuudessani olisi voinut olla enemmän, se oli yhteiskunnan rauha. Elimme sodan keskellä ja  kiitos noiden kahden naisen kekseliäisyyden, selvimme kolhuista. Kahden naisen taistelu meidän lasten puolesta sai minut jo pienenä tahtomaan opiskella, saada ammatin ja työn auttaakseni heitä. Se toinen nainen kuoli ja jäimme äidin kanssa. Ajat olivat kovia, mutta me lapset jo sen verran isoja, että etsimme teitämme.

Se toinen nainen oli isoäitini. Moni lapsi asuu nyt kahden naisen tai kahden miehen perheessä. Lapset ovat noissa perheissä ehjiä. Toisin kuin niissä perheissä, joissa on riitoja ja lapsia kohdellaan huonosti eivätkä he saa rakkautta. Lasten onnellisuus ei riipu perheen muodosta. Vanhemmuus ei ole vanhempien sukupuolesta kiinni.

On heikko argumentti vedota lasten oikeuksiin vanhempiin, kun ei halua tunnustaa kaikkien kansalaisten oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun lain edessä. Kaikilla aikuisilla, jotka elävät parisuhteessa, ei ole lapsia, ja myös siksi pitäisi puhua aikuisten oikeuksista eikä sotkea lapsia siihen.

Avioliittokeskustelu

Ylen aamu-tev:n sivulta.

Kaksi suurta juhlaa ja vähän muuta

Eilen Nicaraguan pääkaupungissa Managuassa tuhansia kokoontui juhlimaan vallankumouksen vuosipäivää. 36 vuotta sitten diktaattori Somoza pakeni maasta ja samalla se merkitsi pienelle maalle suuria muutoksia.

Sisällisodassa kuoli melkein 40 tuhatta nicaragualaista. Nykyisin vallankumouksen vuosipäivä on kansallisjuhla. Managuassa juhlinta jatkuu.

Tänään maanantaina 20.7. 2015 Kuuba ja Yhdysvallat tekevät historiaa. Kuubassa ja Yhdysvalloissa avataan molempien maiden suurlähetystöt. Washingtoniin on saapunut suuri ryhmä kuubalaisia, muun muuassa Kuuban ulkoministeri Bruno Rodríguez. Washingtonin juhlaan on odotettavissa noin 500 vierasta.

Havannassa juhlitaan myöhemmin, kun Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerrin aikataulu antaa periksi.

Kuuban ja USA: n suhteiden normalisoituminen merkitsee monille Yhdysvalloissa asuville kuubalaisille pelkoa mahdollisesta palauttamisesta. Arvioiden mukaan noin 25 000 kuubalaista on saanut, syystä tai toisesta, karkoitusmääräys Yhdysvalloista, mutta Castron hallinto ei ole vuosien varrella ottanut niitä ihmisiä vastaan.

Lukijoilleni sen verran Suomen asioista sanoisin, että on ollut ihan mukava lukea hallituspuolueiden ja varsinkin perussuomalaisten selittelyt. Nyt hallituksessa on kolme vanhaa puoluetta kuin kolme marjaa siis. Ei uutta siis.

Kun lukee tai kuuntelee uutisia, toistetaan kielteisiä (ja yleensä samoja) asioita. Suomessa vallitsee itsekästä ajattelua, jossa vahvat puolustelevat omia etuja. Miten kielteisessä ilmapiirissä kansalaiset jaksaisivat parantaa omia asioita ja muiden? Suomi on kuin lamaantuneessa tilassa. Halutaan olla parempia kuin muut, mutta ei haluta olla hyviä ihmisiä muille.

Paras suomalainen mustikkapiiras

Olen aiemmin kirjoittanut mustikoista. Esimerkiksi Puheenvuoroon jo vuonna 2011!

Ilman muuta mustikoiden syöminen ja mustikoista tehtyjen herkkujen nauttiminen on yksi kesän odotettuimmista hetkistä.

Mustikka3

Tänään meidän pojat ehdottivat, että lähdetäisiin metsään katsomaan, oliko jo mustikoita piirakkaa varten. En olisi voinut mitenkään kieltäytyä sellaiselle ehdotukselle. Ehdotin, että meidän pihan läheisyydestäkin niitä voi löytyä. Pojat sanoivat, että mennään isoon metsään, jossa mustikoita on aina paljon. He olivat oikeassa. Lyhyessä ajassa lapsilla oli jo kulhossa mustikoita piirakkaa ja mustikkamaitoa varten!

Mustikka1

Monta vuotta sitten olin kopioinut anopin reseptikirjasta mustikkapiirakan reseptin ja vuodesta toiseen olen tehnyt sitä samaa. Luulen, että se on hyvin tavallinen mustikkapiirasresepti ja siksi kusun sitä suomalaiseksi mustiikkapiirasreseptiksi. Se on niin hyvä piiras, että sen voi brändätä ulkomaillekin suomalaisena piirakkana.

Tänään laitoin mustikoita niin paljon kuin vuoalle mahtui (noin 7 desilitraa) ja uuh ja aah kun oli hyvää! 🙂

Otsikosta sen verran, että vaikka pidän anopin reseptilla tehdystä piirakasta, voi olla niin, että teilläkin on mahtavia resepteja. Mikä olisi siis se paras mustikkapiiras?

Mustikkapiirakka

Vatkataan 150 g voita tai margariiniä, 1 dl sokeria ja 1 muna

Yhdistetään 3 dl vehnäjauhoa ja 1/2 tl leivinjauhetta, ja sekoitetaan vatkattuihin aineisiin.

Vuoraa lasinen piirakkavuoka taikinalla.

Täyte:

Kaada vuokaan noin 5-7 dl mustikoita ja 1 tl perunajauhoa sekoitettuina

Sekoita 1 purkki kermaviiliä, 1/2 dl sokeria, 1 tl vanilliinisokeria ja 1 muna, ja levitä seos mustikoiden päälle.

Paista esilämmitetyssä uunissa 200 asteella noin 25-30 minuuttia.

Ota uunista pois, anna vetäytyä ja tarjoile.   Mustikka5Kiinnostuneille, tässä linkki espanjankieliseen tekstiin: Descubriendo Finlandia

Salailu

”Hallitus on aiheuttanut itselleen erikoisen tilanteen. Stubb on euroryhmän kokouksessa Brysselissä ilman, että eduskunta on ratkaissut kantaansa”, Timo Harakka sanoi Helsingin Sanomille. Sen lisäksi valiokunta ei saa kertoa kansalaisille, mikä on se Suomen kanta.

Ei tässä voi muuta kuin nauraa demagogialle. Vaalien alla päätöksenteon avoimuus on kovassa arvossa. Nyt tuntuu vain siltä, että moni, liian moni, vaikenee ratkaisuhetkellä. Veronmaksajille ei saanut kertoa Suomen kannasta.

Salailusta huolimatta lehdet kertovat jo, että Saksa, Hollanti, Suomi ja Slovakia ovat sitä mieltä, että Kreikan toimet eivät riitä.

Ylen mukaan Alexander Stubb kiisti, että perussuomalaiset olisivat jyränneet tiukalla Kreikka-linjallaan muut hallituspuolueet.

– Hallituksella on oikeastaan vain yksi linja ja sitä myös valtiovarainministeri edustaa ja meidän linja oli se, että Kreikan esittämät toimet eivät tässä vaiheessa olleet riittäviä. Tämä näkemys oli myös monella muulla jäsenmaalla.”

Olisiko salailun syy se, ettei haluta myöntää, että perussuomalaisilla oli kuin aiemminkin on ollut tiukka linja Kreikan rahoituksen suhteen.

Valtiovarainministereiden kokous päättyi Brysselissä eilen siis ilman ratkaisua. Kreikan edustaja palasi kotiin valmistelemaan tiukempaa ehdotusta. Suomikin vaatii Kreikalta lisää toimia. Hyvä niin.

On vain yksi surullinen fakta ja se on se, että kohta Suomi voi olla samassa tilanteessa kuin Kreikka. Toiseksi, vähemmän on pohdittu, miten Kreikan ero vaikuttaisi integraation tulevaisuudelle. Espanjassa on tulossa vaalit, ja euroskeptinen Podemos vahvistaa asemaansa.

Moni Espanjassa, Kreikassa ja muualla arvelee, että asenne Kreikan suhteen olisi aivan toinen, jos Kreikan hallituksessa olisi oikeistolainen puolue. ”Omia” pitää auttaa. On esitetty ajatus siitä, että Brysselissä moni haluaa Syrizan hallituksen epäonnistuvan. Sirkusvaalien ja tehdyn ehdotuksen jälkeen Syrizan suosio tuskin on sama kuin vaali-iltana.

Avoimuus ja demokratia kulkevat käsi kädessä, mutta toisin on nyt. Demokratiakin on nyt koetuksella.

Uskomatonta!