Tasa-arvosta on pidetävä kiinni

Tänään on Minna Canth ja tasa-arvon päivä.

Tasa-arvo merkitsee, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia yhteiskunnan jäseninä. Canth halusi naisille samanlaisia oikeuksia kuin miehille, kuten opiskelu- ja työmahdollisuuksia.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut jo kauan merkkejä siitä, etteivät kaikki Suomen kansaliset ole yhdevertaisia käytännössä. Leipäjonot ja kodittomat ovat esimerkkejä siitä, että köyhien ja syrjäytyneiden määrä kasvaa. Ihmisiä syrjitään vammaisuutensa, ulkonäönsä ja taustansa vuoksi.

Julkisuudessa on esitetty pelkoa tasa-arvon puolesta ja erityisesti naisten aseman puolesta, koska vieraista kulttuureista tulevien ihmisten käsitykset tasa-arvosta ja naisten asemasta poikeavat suomalaisesta. On meidän Suomen kansalaissten tahdosta kiinni luovummeko periaatteistamme. Vielä 30 vuotta sitten Suomessa ajateltiin heikko-osaisia ja heidän auttamista pois heikko-osaisuudesta. Nykyisin ajatellaan kuinka leipäjonolaisia voidaan auttaa antamalla heille leivänmurusia ja vähemmän siitä kuinka heitä voitaisiin auttaa pois leipäjonoista.

Suomalainen yhteiskuntaa ajautuu ainakin ajatuksen tasolla kohti amerikkalaiseen yhteiskuntamalliin, jossa rikkaat tulevat hyvin toimeen ja köyhät tulevat toimeen rikkaiden auttamishalusta riippuen, muttei niin että yhteiskunta kantaisi huolta heistä. Suurin uhka tasa-arvolle on kotoperäistä, kovan ja jopa itsekkään ajattelun tuloksena.

Heikossa asemassa olevien ihmisten tietoisuus omasta asemasta on tärkeä askel kohti parempaan suuntaan. Se, että nainen olisi syntynyt Suomessa tai muualla on tietoinen omista oikeuksista on keskeistä tasa-arvon tulevaisuuden kannalta niin Suomessa kuin muissa maissa. Minna Canth oli edelläkävijä. Canth on hyvä esimerkki maailman naisillekin.

Karkkiland

Asioin melkein joka päivä Karkkilassa ja monesti olen miettinyt, että Karkkilan nimi antaa tälle pienelle ja upealle kaupungille mahdollisuuksia, joita ei käytetä enkä tiedä miksi.

Muistan hyvin hetken, kun kuulin, että Suomessa oli sen niminen kaupunki. Kuvittelin, että siellä olisi jokaiselle maailman lapselle mukava asua. Nimi kuulosti makealta, houkuttelevalta. 🙂 Karkkila on ihan mukava paikka asua lapsille: koulut ja jopa lukio ovat lähellä, kaupungilta löytyy myös eri harrastusmahdollisuuksia, ym.

Karkkilan kevät.

Nyt pääsiäisenä Karkkilan kaduilla voisi olla isoja värikkäitä pääsiäismunia ja pääsiäissunnuntaina ”Vuoden karkkilalainen” voisi astua yhdestä jättimunasta taputusten ja ilon säestämänä.  Nykyisin ”vuoden karkkilalainen” saa palkintonsa valtuustokokouksen yhteydessä.  Veka Toikka on vuoden 2015 karkkilalainen. Onnea hänelle!

Jouluna Karkkila näkyisi Suomen makeampana paikkakuntana ja voitaisiin julistaa nimikkoleivosta. Nimikkoleivos myytäisiin koko valtakunnalle ja ulkomaillekin. Ehkä suuret makeisyritykset, kuten Fazer, ym. haluaisivat tukea karkkilalaisia makean kaupungin imagon rakentamisessa.

En ole karkkilalainen, mutta sydämeni sykkii kaupungille, joka palvelee myös minua.

Eilen kerroin näistä asioista muun muassa Karkkilan kaupungin valtuuston puheenjohtajalle Mika Tallgrenille ja parille muulle karkkilalaiselle. Yksi karkkilalainen oli sitä mieltä, että kyllä myös yksi ”Karkkiland” Suomeen mahtuu.

Karkkila on kaunis talvellakin.

Muutama sana suomalaisista naisista

19 suomalaista naista tuli valituksi kansanedustajiksi vuonna 1907. He olivat ensimmäiset naiskansanedustajat maailmassa. Yksi niistä naiskansanedustajista oli Miina Sillanpää. Miina Sillanpää oli myös ensimmäinen naisministeri Suomessa. Sillanpää oli sosiaaliministerinä Väiniö Tannerin hallituksessa. Miina Sillanpää toimii 38 vuotta kansanedustajana. Hän oli demari.

Vuonna 2000 Tarja Halosesta tuli ensimmäinen naispresidentti Suomen historiasta. Muistan vielä tuota päivää ja siitä kuinka pienetkin tytöt iloitsivat siitä, että myös naisesta voi tulla maan presidentti. Toisin kuin Sillanpää, Tarja Halonen on opiskellut yliopistossa. Myös Halonen on ollut sosiaaliministeri, mutta myös pohjoismainen yhteistyöministeri, oikeusministeri ja ulkoasiainministeri. Tarja Halonen oli 21 vuotta eduskunnassa, kunnes hänestä tuli presidentti. Hän oli demari.

Ei se ole sattumaa, että edellä mainitut naiset kuuluivat mainittuun puolueeseen. Naisten asema ja tasa-arvo naisten ja miesten välillä on ollut keskeisessä asemassa sosiaalidemokraattisessa puolueessa.

Naisten aseman kannalta kaikki ei ole tänä päivänä kunnossa, kuten moni voisi kuvitella ja toistaa. On vielä pari asiaa, jotka kaipaavat paranemista: naisten palkka kaipaa vielä kohentamista. Miten naisen palkan oikaiseminen voisi kuitenkin onnistua, kun nyt ainakin sosiaalisissa medioissa jotkut suomalaiset vetoavat siihen, että naisilla on liian hyvä asema ja, että moni mies saa pieni palkka. Miehiä aliarvioidaan jne. Ei ole ihme, että naisvaltainen PAM on varautunut ammattiliitto, joka ei noin vain suostu miesvaltaisten alojen ja neuvottelijoiden ehdotuksiin.

Samat puheet alistetusta suomalaisesta miehestä toistuvat nyt kun mainitaan, että moni, liian moni suomalainen nainen kärsii fyysistä väkivaltaa. Niin moni mieskin, mutta nyt puhutan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Jonkun uutisen mukaan tanskalaisten naisten jälkeen, suomalaiset naiset ovat eniten Euroopassa fyysisen väkivallan kohteena.  Miten tämä voidaan selittää? Yksi syy on se ikuinen väkivallan vähättely, sanotaan ”nainen on siihenkin syyllinen” vaikka höyrypäinen mies nyrkkinsä nostaa.

Kaikesta huolimatta suomalaisten naisten asema on kansainvälisestikin erittäin hyvä. Tämä asema ei olisi mahdollista ilman yhdenvertaisia, epäitsekkäitä ja rohkeita miehiä. Löytyvätkö he tänä päivänä muistakin puolueista kuin vain demareista? Kyllä, kyllä vai kuinka? Olisiko esimerkiksi Nasima Razmyar tullut valituksi eduskuntaan hallituspuolueiden äänillä?

Kiinnostuneille, tässä linkki espanjankieliseen tekstiin: Algunos apuntes sobre las mujeres finlandesas.

Nainen pystyy kaikkeen, jos hän haluaa.